Supreme Court of Finland dismisses attempt charge due to low probability of death at the time of arson.

Ään.

Syytetty oli alkoholin vaikutuksen alaisena ja suuttumuksen vallassa sytyttänyt hänen tietensä asutun talon. Kaikki talossa olleet olivat voineet pelastautua. Kuitenkin yksi heistä oli saanut vaikeita palovammoja. Syyte tapon yrityksistä hylättiin, kun olosuhteet sytyttämisen hetkellä eivät olleet sellaiset, että jonkun talossa olleen kuolema olisi syytetyn tieten ollut sytyttämisen varsin todennäköinen seuraus. Syytetty tuomittiin yhdellä teolla tehdyistä murhapoltosta ja ruumiinvamman tuottamuksesta.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin raastuvanoikeuden päätös 11.11.1986

Tämän vuoksi raastuvanoikeus, samalla kun A tuomittiin B:hen kohdistuneesta pahoinpitelystä 1 kuukaudeksi vankeuteen sekä hänet velvoitettiin korvaamaan valtiolle todistelukustannuksia ja lääkärintodistusten lunastusmaksuja, tuomittiin menettämään valtiolle takavarikoitua omaisuutta sekä velvoitettiin suorittamaan asianomistajille erinäisiä korvauksia, on rikoslain 21 luvun 1 §:n 1 momentin, 34 luvun 1 §:n 1 momentin, 4 luvun 1 §:n 1 momentin ja 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut A:n yksin teoin tehdyistä murhapoltosta ja neljästä tapon yrityksestä 5 vuodeksi vankeuteen. Vankeusrangaistukset on yhdistetty 5 vuodeksi 10 päiväksi vankeutta, josta oli tehtävä rikoslain 3 luvun 11 §:n mukainen vähennys.

Helsingin hovioikeuden päätös 5.3.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi syyttäjä ja A olivat valittamalla saattaneet jutun, on päätöksessään katsonut, että A:lle tuomittua rangaistusta oli pidettävä liian lievänä ottaen huomioon rikoksen vaarallisuus B:lle, C:lle, D:lle ja E:lle, joista kukaan ei käyttäytymisellään ollut antanut aihetta A:n rikolliseen menettelyyn, sekä tapon yritysten kohdistuminen neljään henkilöön, joista yksi oli ollut A:n tieten liikuntavammainen ja joiden kaikkien A oli tulen sytyttäessään tiennyt olleen rakennuksessa.

Hovioikeus on sen vuoksi korottanut A:lle tuomittua rangaistusta 6 vuodeksi vankeutta, mikä rangaistus ja A:lle pahoinpitelystä tuomittu 1 kuukauden vankeusrangaistus yhdistettiin 6 vuodeksi 10 päiväksi vankeutta, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla oli vähennettävä vapaudenmenetysaikoja 22.2.-16.3.1986 ja 31.3.1986-4.3.1987 vastaavat 11 kuukautta 27 päivää. Muilta osin raastuvanoikeuden päätös jäi pysyväksi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on 28.5.1987 myönnetty jutussa valituslupa. A on muutoksenhakemuksessaan vaatinut, että syyte tapon yrityksistä hylättäisiin. Virallinen syyttäjä on vastannut A:n hakemukseen. Asianomistajat eivät ole käyttäneet hyväkseen tilaisuutta vastauksen antamiseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A on tahallaan sytyttänyt kysymyksessä olevan ihmisten asuttavan talon. Näin tehdessään hän on syyllistynyt murhapolttoon.

Harkitessaan, onko A tällä teollaan myös yrittänyt surmata talossa olleita henkilöitä, Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, ettei A ole sytyttänyt taloa surmaamisen aikomuksessa, vaan että hän on tehnyt sen alkoholin vaikutuksen alaisena ja suuttumuksen vallassa lähinnä hävittääkseen talon asunnot. Tästä huolimatta sytyttäminen on luettava A:n syyksi myös surmaamisen yrityksenä, jos olosuhteet sytyttämisen hetkellä olivat sellaiset, että A:n tieten sytyttämisen varsin todennäköisenä seurauksena olisi talossa olleiden tai talossa olleen kuolema.

A oli itse aikaisemmin asunut talossa. Hän on tiennyt, että talo oli puurakenteinen ja siten nopeasti syttyvä. Hän on myös sytyttänyt talon kohdasta, jossa olivat sekä ainoat portaat yläkerrasta alakertaan että ainoa ovi alakerrasta ulos. Sytyttäminen on toisaalta tapahtunut noin kello 18.45, jolloin B, C ja E A:n tieten ja D todennäköisesti olivat hereillä ja pukeissa ja jolloin tulipalon syttyminen oli paitsi talossa olleiden myös ympäristön asukkaiden nopeasti havaittavissa. Kaikki talossa olleet ovat myös voineet pelastautua muita teitä kuin portaiden ja oven kautta. Näissä olosuhteissa talon sytyttämisen varsin todennäköisenä seurauksena ei A:n tieten ole ollut kenenkään talossa olleen kuolema. Sytyttämistä ei siten voida lukea A:n syyksi tapon yrityksenä.

Murhapolton ohella A:n viaksi jää kuitenkin, että hän sytyttäessään talon on huolimattomuudellaan aiheuttanut D:lle vaikeita palovammoja.

Lainkohdat

Rikoslaki 21 luku 10 §, 34 luku 1 § 1 momentti ja 7 luku 1 §

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että A tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen lukemien rikosten asemesta yhdellä teolla tehdyistä murhapoltosta ja ruumiinvamman tuottamuksesta 4 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen. Tämä rangaistus ja A:lle pahoinpitelystä tuomittu 1 kuukauden vankeusrangaistus yhdistetään 4 vuodeksi 6 kuukaudeksi 10 päiväksi vankeutta, josta on vähennettävä rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla hovioikeuden toteamia vapaudenmenetysaikoja vastaavat 11 kuukautta 28 päivää.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Nybergh: A:n on täytynyt käsittää, että rakennuksen tuleen sytyttämisestä suurella todennäköisyydellä voi seurata ainakin yläkerrassa asuneen liikuntavammaisen D:n kuolema. Sen vuoksi katson A:n murhapolton ohella syyllistyneen D:hen kohdistuneeseen tapon yritykseen ja harkitsen oikeaksi siten muuttaa hovioikeuden päätöstä, että tuomitsen A:n hovioikeuden hänen syykseen lukemien rikosten asemesta yksin teoin tehdyistä murhapoltosta ja tapon yrityksestä 5 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen sekä yhdistän tämän ja A:lle pahoinpitelystä tuomitun 1 kuukauden vankeusrangaistuksen 5 vuodeksi 6 kuukaudeksi 10 päiväksi vankeutta. Muilta osin olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Takala: A on tahallaan sytyttänyt kysymyksessä olevan ihmisten asuttavan talon. Näin tehdessään hän on syyllistynyt murhapolttoon. Sitä vastoin ei ole näytetty, että hän olisi suorittanut sytyttämisen surmatakseen talossa olleita henkilöitä, vaan hän on suuttuneena talon asukkaisiin tarkoittanut tuhota heidän asuntonsa. Teon lukeminen kuitenkin A:n syyksi surmaamisen yrityksenä edellyttäisi, että talossa olleen henkilön kuoleminen palon seurauksena on ollut siten todennäköistä, että A:n on täytynyt käsittää sen voivan tapahtua.

A on itse aikaisemmin asunut talossa. Hän on tiennyt, että talo oli puurakenteinen ja siten sellainen, jossa tuli levisi nopeasti. Sytyttämisen hän on suorittanut sellaisesta kohdasta, jossa olivat talon ainoat portaat yläkertaan ja ainoa ovi alakerrasta ulos. Toisaalta on todettava, että sytyttäminen on tapahtunut noin kello 18.45, jolloin B, C ja E A:n tieten ja D todennäköisesti olivat hereillä ja pukeissa ja jolloin tulipalon syttyminen oli paitsi talossa olleiden myös ympäristön asukkaiden nopeasti havaittavissa. Kaikki talossa olleet ovat myös voineet pelastautua muita teitä kuin portaiden ja oven kautta. Näissä olosuhteissa talossa olleiden henkilöiden kuoleminen palon seurauksena ei ole ollut siten todennäköistä, että A:n olisi täytynyt käsittää sen voivan tapahtua. Sytyttämistä ei siten voida lukea A:n syyksi tapon yrityksenä. Hänen viakseen murhapolton ohella kuitenkin jää, että hän on huolimattomuudellaan aiheuttanut D:lle vaikeita palovammoja.

Näillä perusteilla olen Korkeimman oikeuden päätöslauselman mukaisella kannalla.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala (eri mieltä), Nybergh (eri mieltä), Riihelä, Haarmann ja Roos

---

[SV]

Omröstn.

Den åtalade hade påverkad av alkohol och i uppretat sinnestillstånd satt i brand ett hus medveten om att huset var bebott. Alla som befann sig i huset hade lyckats rädda sig. En av dem hade dock ådragit sig svåra brännskador. Åtalet för dråpförsök förkastades eftersom omständigheterna då huset sattes i brand inte hade varit sådana att det enligt vad den åtalade visste skulle ha varit synnerligen sannolikt att någon av dem som befann sig i huset skulle dö som en följd av att huset sattes i brand. Den åtalade dömdes för mordbrand och vållande av kroppsskada begångna i en gärning.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret