Supreme Court rules that a factory breakdown constitutes an independent work stoppage, mandating wage payment despite schedule changes.

Terässulaton uunin muuntaja oli rikkoutunut ja tuotanto tämän vuoksi keskeytynyt. Tämän vuoksi työnantaja oli työehtosopimuksen nojalla muuttanut silloin voimassa ollutta työtuntijärjestelmää siten, että sen mukaisia työpäiviä keskeytysajalta oli määrätty palkattomiksi vapaapäiviksi ja myöhempiä alunperin tällaisiksi vapaapäiviksi määrättyjä päiviä työpäiviksi.

Laiterikkoa pidettiin työsopimuslain 27 §:n 2 momentissa tarkoitettuna työnteon esteenä.

Työnantaja ei työtuntijärjestelmän muuttamisella vapautunut palkanmaksuvelvollisuudesta lainkohdassa mainittuna kahden viikon aikana niiltä päiviltä, jotka alkuperäisen työtuntijärjestelmän mukaan olivat olleet työpäiviä.

Vrt.

KKO:1992:171

TSL 27 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Tornion raastuvanoikeuden päätös 18.6.1987

Raastuvanoikeus on A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n kanteesta, jota Outokumpu Oy on vastustanut, katsonut selvitetyn, että yhtiön Tornion tehtaiden jaloterässulatolla oli sattunut helmikuun 1986 alussa valokaarimuuntajan rikkoutuminen oikosulun vuoksi. Yhtiö oli 6.2.1986 ilmoittanut, että muuntajan rikkoutumisen johdosta ennakolta laaditun työtuntijärjestelmän mukaiset työaikaa tasoittavat palkattomat vapaapäivät, jotka oli työvuorotaulukkoon merkitty ajalle 25.2.-30.4.1986, siirrettiin pidettäviksi ajalla 9.2.-13.2.1986. Niin sanotut tasoitusvapaansa oli näin määrätty pitämään A 9.2., 11.2., 12.2. ja 13.2., B 9.2., 10.2., 11.2. ja 12.2., C 9.2. ja 10.2., E 10.2., 11.2. ja 12.2. sekä D 11.2., 12.2. ja 13.2.1986. Mainitut päivät olisivat muutoin olleet heidän työpäiviään. Yhtiö oli perustellut menettelyään vetoamalla alalla noudatettavan metallurgisen teollisuuden työehtosopimuksen 13 §:ään, missä oli määräykset työajan tilapäisestä muutoksesta.

Raastuvanoikeus on lausunut, että muuntajan rikkoutumista oikosulun vuoksi oli pidettävä työsopimuslain 27 §:n 2 momentissa mainittuun tulipaloon rinnastettavana tapahtumana. Koska työntekijällä mainitun lainkohdan nojalla oli oikeus työn estyessä saada esteen ajalta palkkansa ja kun muu sopimus oli mitätön, raastuvanoikeus on katsonut, ettei yhtiöllä ollut näissä olosuhteissa ollut oikeutta määrätä työaikaa tasoittavien vapaapäivien pitämisestä sovittua aikaa aikaisemmin eli esteen aikana. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on velvoittanut yhtiön suorittamaan palkkaa kanteen mukaisesti A:lle 1.425,31 markkaa, C:lle 930,14 markkaa, B:lle 1.480,04 markkaa, D:lle 928,44 markkaa ja E:lle 859,32 markkaa kaikki erät 16 prosentin korkoineen 13.2.1986 lukien sekä korvaamaan heidän yhteiset oikeudenkäyntikulunsa 5.000 markalla.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 30.12.1987

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 27.4.1988. A, B, C, D ja E ovat valituksessaan vaatineet kanteensa hyväksymistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Yhtiö on antanut siltä pyydetyn vastauksen ja toistanut väitteensä, että työnteon estyessä puheena olevassa tilanteessa kysymyksessä ei ollut ollut työsopimuslain 27 §:n 2 momentissa tarkoitettu vaan saman pykälän 1 momentissa tarkoitettu työnantajasta riippuvasta syystä johtunut este.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Yhtiön jaloterässulatolla oli helmikuun 1986 alussa rikkoutunut oikosulun takia valokaarimuuntaja, jonka kautta sähkövirta johdettiin uuniin, ja tuotanto tämän vuoksi keskeytynyt. Yhtiö oli tuotannon keskeydyttyä alempien oikeuksien kertomin tavoin muuttanut työehtosopimuksen nojalla tilapäisesti työtuntijärjestelmää siten, että tuotannon keskeytyksen aikaisia päiviä, jotka tuotannon keskeytyessä voimassa olleen työtuntijärjestelmän mukaan olisivat olleet A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n työpäiviä, oli määrätty työaikaa tasoittaviksi palkattomiksi vapaapäiviksi, kun taas tuotannon käynnistyttyä A, B, C, D ja E olivat olleet työssä alkuperäisen työtuntijärjestelmän mukaisina vapaapäivinä.

Korkein oikeus katsoo, että kysymyksessä oleva oikosulusta aiheutunut laiterikko on työsopimuslain 27 §:n 2 momentissa tarkoitettu työntekijöistä ja yhtiöstä riippumaton työnteon este.

Työsopimuslain 27 §:n 2 momentin mukaan A:lla, B:llä, C:llä, D:llä ja E:llä on ollut oikeus saada työnteon estymisen aikana palkkansa enintään kahdelta viikolta. Muu sopimus on sanotussa lainkohdassa säädetty mitättömäksi. Mitättömyyttä koskevasta säännöksestä seuraa, ettei yhtiö, vaikka sillä olisi työehtosopimuksen nojalla ollut oikeus siirtää työaikaa tasoittavia vapaapäiviä kerrotulla tavalla, ole vapautunut palkanmaksuvelvollisuudesta mainittuna kahden viikon esteaikana eikä siis kanteessa kysymyksessä olevina päivinä, joina työnteko jo oli estynyt. Yhtiö on siten velvollinen maksamaan A:lle, B:lle, C:lle, D:lle ja E:lle palkan noilta päiviltä.

Koska raastuvanoikeus ja hovioikeus ovat eri tavoin arvioineet jutun pääasiakysymystä, A myötäpuolineen ei saa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan (L 13.3.1964/133) korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Koska yhtiö on hävinnyt jutun Korkeimmassa oikeudessa, sen tulee korvata A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n kulut täällä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja juttu jätetään pääasian osalta raastuvanoikeuden ratkaisun lopputuloksen varaan. Yhtiö velvoitetaan korvaamaan A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n kulut täällä 1.200 markalla, mutta heidän alempien oikeuksien osalta esittämänsä kuluvaatimukset hylätään.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Riihelä, af Hällström, Haarmann ja Huopaniemi

---

[SV]

Transformatorn för ugnen i ett stålverk hade gått sönder och lett till att produktionen hade avbrutits. Med anledning härav hade arbetsgivaren med stöd av kollektivavtalet ändrat det då i kraft varande arbetstidsschemat så att dagar som enligt det var arbetsdagar under tiden för avbrottet hade bestämts att vara lediga dagar utan lön och senare dagar som ursprungligen hade bestämts att vara dylika lediga dagar var arbetsdagar.

Skadan i anläggningen ansågs utgöra ett i 27 § 2 mom. lagen om arbetsavtal avsett hinder för arbete.

Arbetsgivaren befriades inte genom ändringen av arbetstidsschemat från skyldigheten att betala lön för de dagar under den i lagrummet angivna tiden av två veckor vilka enligt det ursprungliga arbetstidsschemat hade varit arbetsdagar.

L om arbetsavtal 27 § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret