Supreme Court allows appeal; witness not warned of truth duty in police interrogation without lawyer present.
Sintesi Legislator
Generato dall'IAThe Supreme Court of Finland allowed the appeal against the High Court's decision to acquit the defendant. The defendant had given false testimony during a police interrogation conducted without a lawyer present and without explicit warning about the duty of truthfulness. The court found that without such warnings, the interrogation could not be classified as a formal investigation under the Criminal Code, thereby negating the criminal liability for false testimony.
Regesto Legislator
Generato dall'IACriminal Code 17th Chapter Section 4; A witness interrogation conducted by a police officer without the presence of a lawyer and without explicit warning regarding the duty of truthfulness and penalties for false statements cannot be classified as a formal investigation under Section 4 of Chapter 17 of the Criminal Code.
Parole chiave
Generato dall'IADisposizioni normative citate
Generato dall'IADecisioni correlate
Generato dall'IATesto completo
Asianomaisen poliisiviranomaisen toimittamassa todistajan kuulustelussa kuulusteltavalle oli ilmoitettu hänen asemansa kuulustelussa. Kuulustelupöytäkirjasta ei ilmennyt, että todistajalle olisi tehty selkoa totuusvelvollisuudesta sekä perättömästä lausumasta säädetystä rangaistuksesta, eikä tällaisen selonteon antamisesta kuulustelussa, jossa ei ollut ollut läsnä todistajaa, ollut muutakaan selvitystä. Tuon selonteon puuttuessa ei kuulustelua ollut pidettävä rikoslain 17 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna esitutkintana.
RL 17 luku 4 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Syyte Pieksämäen kihlakunnanoikeudessa
Virallinen syyttäjä on lausunut, että A oli 18.11.1985 Hankasalmella poliisiviranomaisen toimittamassa esitutkinnassa häntä todistajana kuulusteltaessa tahallaan perättömästi kertonut, että hän oli kuljettaessaan B:n muuttokuormaa havainnut muuttotavaroiden joukossa muun ohessa töyhdöllä ja koristeella varustetun palomiehen kypärän ja palomiehen puvun. Koska Hankasalmen kunnan omistama kerrotunlainen kypärä, jota oli säilytetty paloaseman yhteydessä olevassa B:n asuinhuoneistossa, oli aiemmin ilmoitettu anastetuksi, A:n kertomus oli oleellisesti vaikuttanut siihen, että B oli pantu syytteeseen muun ohessa hallussaan olleen kypärän anastamisesta. Virallinen syyttäjä on sen vuoksi vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen perättömän lausuman antamisesta todistajana esitutkinnassa.
Kihlakunnanoikeuden päätös 5.11.1986
Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli 18.11.1985 Hankasalmella poliisiviranomaisen toimittamassa esitutkinnassa häntä todistajana kuulusteltaessa tahallaan antanut B:tä koskevan perättömän lausuman, joka osaltaan oli vaikuttanut siihen, että B oli pantu syytteeseen kavalluksesta. Esitutkinnassa A oli kertonut, että hän olisi B:n muuttokuormaa kuljettaessaan havainnut muuttotavaroiden joukossa muun muassa töyhdöllä ja koristeella varustetun kypärän. Todellisuudessa A ei ollut nähnyt kypärää B:n muuttokuormassa.
Koska B oli 4.6.1986 tuomittu rangaistukseen lievästä kavalluksesta, A:n perätön lausuma esitutkinnassa ei ollut kuitenkaan vaikuttanut siihen, että syytön olisi pantu syytteeseen tai vangittu. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on rikoslain 17 luvun 4 §:n nojalla tuominnut A:n perättömän lausuman antamisesta esitutkinnassa todistajana kuultaessa 25 päiväsakkoa vastaavaan 600 markan sakkorangaistukseen.
Itä-Suomen hovioikeuden päätös 26.4.1988
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä on valittamalla saattanut jutun, on lausunut, että kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitussa poliisin toimittamassa kuulustelussa ei ollut läsnä todistajaa. Tällaista poliisiviranomaisen alustavassa rikostutkinnassa suorittamaan haastatteluun rinnastettavaa kuulustelua ei ollut pidettävä rikoslain 17 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna esitutkintana. A ei siten ollut syyllistynyt perättömän lausuman antamiseen poliisiviranomaisen toimittamassa esitutkinnassa. Hovioikeus on sen vuoksi hylännyt syytteen ja vapauttanut A:n rangaistuksesta.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 18.7.1988. Virallinen syyttäjä on valituksessaan toistanut rangaistusvaatimuksensa. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Kysymyksessä olevan kuulustelun on toimittanut asianomainen poliisiviranomainen. Ennen kuulustelua on A:lle ilmoitettu, että häntä kuulustellaan todistajana. Sitä vastoin ei kuulustelupöytäkirjan asianomaiseen kohtaan ole merkitty, että A:lle olisi tehty selkoa totuusvelvollisuudesta sekä perättömästä lausumasta säädetystä rangaistuksesta. Muutakaan selvitystä ei ole siitä, että kuulustelussa, jossa ei ole ollut läsnä todistajaa, olisi annettu A:lle tällainen selonteko. Tuon selonteon puuttuessa A:n kuulustelu ei ole ollut rikoslain 17 luvun 4 §:ssä tarkoitettua esitutkintaa.
Esittelijän mietintö
Vanhempi oikeussihteeri Lehtinen: Korkein oikeus lausunee perusteluina:
Poliisiviranomainen on kuulustellut A:ta todistajana hovioikeuden päätöksessä tarkoitetussa kuulustelussa ilman kuulustelutodistajaa. Kuulustelusta on laadittu pöytäkirja, jonka sekä A että kuulustelija ovat allekirjoittaneet. Kuulustelun luotettavuutta ei ole kiistetty. Tällaista kuulustelua on pidettävä rikoslain 17 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna esitutkintana. A on siten menettelemällä kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostetuin tavoin syyllistynyt perättömän lausuman antamiseen todistajana esitutkinnassa.
Korkein oikeus lausunee päätöslauselmana:
Näillä ja kihlakunnanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeuden päätös kumotaan ja juttu jätetään kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Riihelä, Haarmann, Roos ja Taipale
---
[SV]
Vid vittnesförhör förrättat av vederbörande polismyndighet hade den förhörde underrättats om sin ställning vid förhöret. Det framgick inte av förhörsprotokollet att den förhörde skulle ha blivit underrättad om plikten att hålla sig till sanningen och hotet om straff för osann utsaga. Det förelåg inte heller någon annan utredning om att underrättelse därom skulle ha lämnats vid förhöret, vilket hade förrättats utan vittne. Under sådana förhållanden kunde förhöret inte anses vara förundersökning enligt 17 kap. 4 § strafflagen.
SL 17 kap 4 §
Hela rättsfallet är i FKKO-registret