Supreme Court dismisses claim for 4-month notice pay, allowing only 14-day notice pay due to bankruptcy.

Työnantaja oli lomauttanut työntekijän tämän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa 4 kuukauden irtisanomisaikaa. Lomautuksen kestäessä työnantajan konkurssipesä oli työsopimuslain 41 §:n 1 momentin nojalla irtisanonut työsopimuksen päättymään 14 päivän kuluttua irtisanomisesta.

Ään.

Työsopimuslain 42 §:n 2 momentin nojalla työntekijälle oli korvattava työsopimusta irtisanottaessa noudatetun 14 päivän irtisanomisajan palkan menetys.

Ks.

KKO:1994:12

TSL 41 § 1 mom

TSL 42 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Varkauden kihlakunnanoikeuden päätös 8.4.1987

Kihlakunnanoikeus on nyt kysymyksessä olevalta osalta A:n kanteesta, jota Suomen valtio Kuopion läänin työvoimapiirin toimiston edustamana oli vastustanut, lausunut selvitetyn, että A oli ollut Kommandiittiyhtiö K. ja B:n palveluksessa työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa 14.10.1953 lukien. Yhtiö oli lomauttanut A:n 20.3.1986 lukien toistaiseksi ilmoittamalla lomautuksesta edellisenä päivänä.

Yhtiö oli 9.7.1986 asetettu konkurssiin. Konkurssipesän väliaikainen pesänhoitaja oli 18.7.1986 päivätyllä kirjeellä irtisanonut A:n työsopimuksen työsopimuslain 41 §:n nojalla päättymään 4.8.1986. A oli saanut Teknisten Liitto TL r.y:n työttömyyskassasta työttömyyspäivärahaa 21.3.1986 lukien. Konkurssi oli varojen puutteessa rauennut 8.8.1986.

Työvoimapiirin toimisto oli 24.10.1986 antamallaan palkkaturvapäätöksellä päättänyt maksaa A:lle palkkaturvana, paitsi muuta, työsopimuslain 42 §:n 2 momentin nojalla saman lain 41 §:n 1 momentin mukaisena 14 päivän irtisanomisajan palkkana ajalta 22.7.-4.8.1986 2.516 markkaa 32 penniä hyläten A:n vaatimuksen tältä osin 14 päivän ylittävältä irtisanomisajalta.

A:n työsuhteeseen sovellettavan Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöiden Keskusliiton välisen 11.3.1986-29.2.1988 voimassa olleen runkosopimuksen 4 §:n mukaan A:lle oli kuulunut työsuhteensa perusteella neljän kuukauden irtisanomisaika ja lomautusta koskeva kahden kuukauden ilmoitusaika.

Työsopimuslain 42 §:n 2 momentin mukaan työnantajan oli, milloin lomauttaminen oli tullut voimaan työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja työnantaja ennen lomauttamisen päättymistä irtisanoi työsopimuksen, korvattava työntekijälle irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä näin aiheutunut vahinko, ellei toisin ollut sovittu.

Koskei A ollut lomauttamisen tullessa voimaan saanut hyväkseen mainittua neljän kuukauden pituista irtisanomisaikaa ja A oli lomauttamisen alkamisen jälkeen ollut työttömänä, hänelle oli aiheutunut lomautettaessa vahinkoa neljän kuukauden irtisanomisajan palkan menettämisestä, kun A:n kuukausipalkka oli ollut 5.679 markkaa 30 penniä, 22.717 markkaa 20 penniä vähennettynä jo suoritetulla 2.516 markalla 32 pennillä eli 20.200 markkaa 88 penniä.

Sen vuoksi ja kun irtisanomisajan palkan vähennyksenä ei voitu ottaa huomioon A:n työttömyysaikanaan työttömyyskassasta saamia työttömyyspäivärahoja, koska noita avustuksia oli pidettävä sanotun kassan jäsenyyteen liittyvinä, osaksi työntekijäin omiin maksusuorituksiin perustuvina etuina, kihlakunnanoikeus on työsopimuslain 42 §:n 2 momentin nojalla, samalla kun se on yhtiötä ja sen vastuunalaista yhtiömiestä B:tä vastaan ajetusta kanteesta velvoittanut yhtiön ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle sanotut 20.200 markkaa 88 penniä 16 prosentin korkoineen 4.8.1986 lukien ja korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 3.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 8.4.1987 lukien, nyt kysymyksessä olevan valtiota vastaan ajetun kanteen osalta vahvistanut, että A:lla oli yhtiöltä ja B:ltä kerrottu 20.200 markan 88 pennin saatava.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 29.12.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi työvoimapiirin toimisto oli saattanut jutun vaatien valtiota vastaan ajetun kanteen hylkäämistä, on lausunut, että A:n työsopimus oli irtisanottu työnantajan konkurssin johdosta. Tämän vuoksi A:lla oli työsopimuslain 41 §:n 1 momentin mukaan oikeus vain 14 päivän irtisanomisajan palkkaan.

A:n työsuhteeseen sovellettavan Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton välisen 11.3.1986 solmitun runkosopimuksen 4 §:n mukaan työnantajan olisi pitänyt lomauttaessaan A:n kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainituin tavoin ilmoittaa A:lle lomautuksesta kaksi kuukautta ennen lomautuksen alkamista. Koska A:lla oli siten oikeus kahden kuukauden lomautusilmoitusajan palkkaan, hovioikeus on, muuttaen kihlakunnanoikeuden päätöstä, vahvistanut, että A:lla oli Kommandiittiyhtiö K. ja B:ltä ja sen vastuunalaiselta yhtiömieheltä B:ltä kihlakunnanoikeuden vahvistaman 20.200 markan 88 pennin määräisen saatavan asemesta 11.358 markan 60 pennin saatava.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Työvoimaministeriölle, joka palkkaturva-asetuksen 8 §:n nojalla on pidättänyt asian hoitoonsa, valtion edustajana sekä A:lle on myönnetty valituslupa 28.3.1988.

A on vaatinut, että työsopimuslain 42 §:n 2 momentin nojalla vahvistetaan hänellä olevan yhtiöltä ja B:ltä 20.200 markan 88 pennin saatava.

Työvoimaministeriö on vaatinut valtiota vastaan ajetun kanteen hylkäämistä, koska A:lla työsopimuslain 42 §:n 2 momentin mukaan on oikeus vain 41 §:n 1 momentin mukaiseen irtisanomisajan palkkaan.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Työsopimuslain 42 §:n 2 momentissa on säädetty työnantajan maksuvelvollisuudesta tilanteessa, jossa työntekijä on lomautettu hänen saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja työnantaja irtisanoo työsopimuksen ennen lomauttamisen päättymistä. Jutussa ei ole väitettykään, että A:lle irtisanomisajan palkan menettämisestä aiheutuneen vahingon korvaamisesta kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotussa tilanteessa olisi sovittu toisin, joten kanteessa tarkoitettu A:n saaminen määräytyy mainitun säännöksen mukaisesti.

Konkurssipesä on työsopimuslain 41 §:n 1 momentin nojalla voinut irtisanoa A:n työsopimuksen päättymään 14 päivän kuluttua irtisanomisesta, vaikka A:n työsuhteessa muutoin on ollut noudatettava kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainittua neljän kuukauden irtisanomisaikaa. A:lle on siten irtisanomisajan palkan menetyksenä aiheutunut konkurssipesän noudattaman irtisanomisajan palkan mukainen vahinko, joka A:lle on jo korvattu.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös saatavan vahvistamisen osalta kumotaan ja kanne valtiota vastaan ajettuna hylätään.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Takala: Hyväksyn kihlakunnanoikeuden päätöksen perusteluineen. Kumoan hovioikeuden tuomion ja jätän asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Takala, Riihelä, Lindholm ja Paasikoski

---

[SV]

Arbetsgivaren hade permitterat en arbetstagare utan att denna hade fått njuta tillgodo den tid om 4 månader som gällde för uppsägning av arbetsavtalet. Under permitteringstiden hade arbetsgivarens konkursbo med stöd av 41 § 1 mom. lagen om arbetsavtal sagt upp arbetsavtalet att upphöra 14 dagar från uppsägningen.

Omröstn.

Med stöd av 42 § 2 mom. lagen om arbetsavtal skulle arbetstagaren ersättas för förlusten av lön för den vid arbetsavtalets uppsägning iakttagna tiden om 14 dagar.

L om arbetsavtal 41 § 1 mom

L om arbetsavtal 42 § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret