Supreme Court dismisses bankruptcy trustee's claim that a gift with retained life tenancy was a sham transaction.

A oli ennen konkurssiin asettamistaan lahjoittanut omistamansa asuinkiinteistön lapsilleen välttääkseen sen, että kiinteistö tultaisiin käyttämään erään yhtiön sitoumusten täyttämiseen. Samalla hän oli pidättänyt itselleen elinajaksi kiinteistön hallintaoikeuden. Vain näistä syistä ei kuitenkaan voitu päätellä, että lahjakirjalla ei ollut tarkoitettu luovuttaa kiinteistön omistusoikeutta lahjan saajille. Lahjoitusta ei näin ollen pidetty valeoikeustoimena.

Kannetta ei ajettu konkurssisäännön 46 §:n nojalla.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Vantaan kihlakunnanoikeudessa

Lahjoituksessa oli lahjan kohde jäänyt lahjan antajan A:n haltuun ja hän käytti kiinteistöä edelleen omaksi ja perheensä hyväksi. Lahjoituksesta puuttui näin ollen lahjan tarkoitus. Lahjoitus oli myös tehty olosuhteissa, joissa A:n oli täytynyt käsittää joutuvansa myöhemmin vastuuseen yhtiön veloista. A oli asetettu 30.11.1982 Vantaan kihlakunnanoikeudessa henkilökohtaiseen konkurssiin.

Kun lahjoitusta näin ollen oli pidettävä velkojien loukkaamiseksi tarkoitettuna valeoikeustoimena, konkurssipesä on vaatinut, että kiinteistön lahjoitus julistetaan valeoikeustoimena mitättömäksi ja että kiinteistön todetaan kuuluvan konkurssipesään.

Kihlakunnanoikeuden päätös 21.5.1986

B:n ja hänen myötäpuoltensa vastustettua kannetta kihlakunnanoikeus, joka on myöntänyt C, E, F, G ja D:lle maksuttoman oikeudenkäynnin ilman korvausvelvollisuutta valtiolle ja määrännyt asianajaja Y:n heidän oikeudenkäyntiavustajakseen ja jossa konkurssipesä sekä B ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, on lausunut, että selvityksenä A:n vaikuttimista lahjoittaa kiinteistö lapsilleen oli esitetty aineistoa Helsingin raastuvanoikeudessa vireillä olleesta rikosjutusta, jossa A oli ollut syytteessä muun muassa konkurssirikoksista. Tuosta aineistosta ja jutussa todistajana kuullun Jouko Tapani Karttusen kertomuksesta oli pääteltävissä, että A:lla oli ollut perusteltu aihe varoa kiinteistön menevän hänen mainitun yhtiön toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana tekemiensä sitoumuksien täyttämiseen. Tämän välttääkseen A oli D:n suostumuksella lahjoittanut kiinteistön lapsilleen pidättäen samalla itselleen kiinteistöllä elinikäisen asumisoikeuden.

Lahjoitus oli toteutettu laissa edellytettyjä muotomääräyksiä noudattaen ja saannolle oli saatu lainhuuto. Kiinteistön omistusoikeus oli siirtynyt lahjan saajille. Se, että lahjan antaja oli pidättänyt itselleen asumisoikeuden kiinteistöllä, ei vielä edellä kerrotut vaikuttimetkaan huomioon ottaen osoittanut, että kysymyksessä olisi ollut valeoikeustoimi. Kiinteistön lahjoitus ei täyttyäkseen edellyttänyt, että lahjan antaja luopui kiinteistön hallinnasta. Muutoinkaan konkurssipesä ei ollut näyttänyt, etteikö A:lla olisi ollut todellinen tarkoitus siirtää perimänsä kiinteistön omistusoikeus lapsilleen.

Mainituilla perusteilla kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 4.3.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi konkurssipesä oli saattanut jutun, on jättänyt sen kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. Valtion varoista on suoritettu Nortolalle palkkioksi C, E, F, G ja D:n avustamisesta hovioikeudessa 600 markkaa, mikä määrä konkurssipesä on velvoitettu korvaamaan valtiolle. Konkurssipesä on velvoitettu suorittamaan B:lle korvaukseksi vastauskuluista 200 markkaa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 27.8.1987. Konkurssipesä on uudistanut vaatimuksensa, että kiinteistö katsottaisiin kuuluvaksi konkurssipesään. Lisäksi konkurssipesä on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista kaikissa oikeusasteissa. B ja hänen myötäpuolensa ovat yhteisesti antaneet heiltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla maksetaan valtion varoista Nortolalle palkkioksi C, E, F, G ja D:n avustamisesta Korkeimmassa oikeudessa 800 markkaa, mikä määrä A:n konkurssipesä velvoitetaan korvaamaan valtiolle. Konkurssipesä velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista Korkeimmassa oikeudessa 400 markkaa.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Jalanko, Takala, Nybergh ja af Hällström

---

[SV]

A hade innan han försattes i konkurs skänkt sin bostadsfastighet till sina barn för undvikande av att fastigheten togs i anspråk för fullgörande av ett bolags förbindelser. Samtidigt hade han förbehållit sig besittningsrätten till fastigheten för sin livstid. Enbart på dessa grunder kunde man inte sluta sig till att avsikten med gåvohandlingen inte hade varit att överlåta äganderätten till fastigheten till gåvotagarna. Gåvan ansågs därför inte vara en skenrättshandling.

Talan drevs inte enligt 46 § konkursstadgan

Hela rättsfallet är i FKKO-registret