Filing a procedural objection does not convert a summary approval case into a complaint case allowing appeal.

Kiinteistön murto-osan omistaja A oli eräistä yhteisistä alueista ja niihin verrattavista etuuksista annetun lain mukaisessa osakasten kokouksessa kannattanut yhteiseen alueeseen kuuluvan osan vuokraamista koskevaa päätöstä. Kiinteistön toisella murto-osan omistajalla B, joka ei ollut kannattanut päätöstä, oli A:n kannanotosta huolimatta oikeus esiintyä muistutuksentekijänä lain 12 §:n 1 momentissa tarkoitetussa päätöksen vahvistamista koskevassa alistusasiassa.

B oli ennen alistusasian käsittelyä kihlakunnanoikeudessa mainitun lain 14 §:n 3 momentissa olevia ohjeita noudattaen antanut tuomiokunnan tuomarille kirjallisesti muistutuksensa osakasten kokouksen päätöstä vastaan. Tämä pelkästään oikeudenkäyntimenettelyssä noudatettavia ohjeita koskeva määräys ei merkinnyt sitä, että lain 12 §:ssä tarkoitettu alistusasia muuttui lain 14 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi moitejutuksi. Kun kihlakunnanoikeus näin ollen oli antanut päätöksensä sanotun 12 §:n nojalla, siihen ei lain 19 § huomioon ottaen saanut hakea muutosta hovioikeudessa valittamalla.

L eräistä yhteisistä alueista ja niihin verrattavista etuuksista 12_§_1_mom L eräistä yhteisistä alueista ja niihin verrattavista etuuksista 14_§_3_mom L eräistä yhteisistä alueista ja niihin verrattavista etuuksista 19_§

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kuivaniemen yhteisalue nimisen jakokunnan osakasten kokouksen päätettyä 28.10.1978 vuokrata yhteisestä 16 hehtaarin suuruisen alueen Lapplax Oy:lle kalankasvatustarkoitukseen 25 vuodeksi vuosittain suoritettavaa vuokraa vastaan yhteisalueen toimitsijat ovat 8.12.183 eräistä yhteisistä alueista ja niihin verrattavista etuuksista annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaisesti alistaneet mainitun vuokrauspäätöksen Iin kihlakunnanoikeuden vahvistettavaksi. Yhteisalueen osakas B oli tätä ennen 25.10.1983 antanut Iin tuomiokunnan tuomarille muistutuskirjelmän, jossa hän on vastustanut vuokrauspäätöksen vahvistamista.

Kihlakunnanoikeuden vahvistettua vuokrauspäätöksen 8.12.1983 tekemällään päätöksellä B on 30.1.1984 toimittanut kantelukirjoituksen Rovaniemen hovioikeuteen. Kantelussa B on vaatinut jutun palauttamista kihlakunnanoikeuteen, koska kihlakunnanoikeus ei ollut vuokrauspäätöksen vahvistaessaan kuullut B:tä. Kantelun johdosta Rovaniemen hovioikeus on 12.9.1984 antamallaan päätöksellä kumonnut ja poistanut kihlakunnanoikeuden päätöksen ja palauttanut asian kihlakunnanoikeuteen. Korkein oikeus on päätöksellään 28.11.1984 hylännyt johtokunnan hovioikeuden päätöstä koskevan valituslupahakemuksen.

Iin kihlakunnanoikeuden päätös 28.1.1985

Kihlakunnanoikeus on ottanut asian omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväksi sekä kuultuaan B:tä ja Lapplax Oy:tä lausunut selvitetyksi, että jakokunta oli 28.10.1978 pitämässään kokouksessa päättänyt vuokrata Lapplax Oy:lle jakokunnan vesialuetta 16 hehtaaria 25 vuodeksi.

Koska B oli näyttänyt, että jakokunnan päätös merialueen vuokraamisesta aiheutti huomattavaa haittaa ja taloudellista vahinkoa hänelle ja hän ei ollut jakokunnan vuokraamista koskevaa päätöstä kannattanut, kihlakunnanoikeus on jättänyt puheena olevan 28.10.1978 tehdyn jakokunnan päätöksen alueen vuokraamisesta Lapplax Oy:lle vahvistamatta.

Edelleen kihlakunnanoikeus on ilmoittanut, ettei päätökseen saanut eräistä yhteisistä alueista ja niihin verrattavista etuuksista annetun lain 19 §:n mukaan hakea muutosta valittamalla.

Vaatimukset hovioikeudessa

Lapplax Oy on 29.3.1985 hovioikeuteen saapuneessa kantelukirjoituksessaan lausunut seuraavaa:

Kihlakunnanoikeuden ilmoitus, ettei sen päätökseen eräistä yhteisistä alueista ja niihin verrattavista etuuksista annetun lain 19 §:n mukaan saanut hakea muutosta valittamalla, oli virheellinen.

Näiden oikeudenkäynnissä tapahtuneiden virheiden vuoksi yhtiö on oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdan nojalla vaatinut, että kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan kihlakunnanoikeuteen uudelleen käsittelemistä ja laillisen valitusosoituksen antamista varten.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 30.10.1985

Kysymyksessä oleva yhteisalueen osakasten tekemä alueen vuokrausta koskeva päätös oli eräistä yhteisistä alueista ja niihin verrattavista etuuksista annetun lain 12 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla alistettu kihlakunnanoikeuden tutkittavaksi. Kihlakunnanoikeus oli jättänyt päätöksen vahvistamatta. Saman lain 19 §:n mukaan sellaiseen päätökseen, jonka oikeus on antanut sanotun lain 7, 14, 16 ja 18 §:n nojalla, voitiin hakea muutosta hovioikeudessa valittamalla. Tuo säännös sisälsi kiellon hakea valittamalla muutosta mainitun lain 12 §:n 1 momentin nojalla annettuun oikeuden päätökseen. Näin ollen kihlakunnanoikeus ei ollut menetellyt virheellisesti ilmoittaessaan kantelun alaisessa päätöksessään, ettei päätökseen saanut pääasian osalta hakea muutosta hovioikeudessa valittamalla.

Yhteisalueen osakasten vuokrausta koskevaa päätöstä tehtäessä B oli yhdessä vaimonsa kanssa omistanut murto-osan Karjalaisen tilasta RN: 10:11, olla oli ollut osuus nyt kysymyksessä oleviin vesiin ja muihin yhteisiin alueisiin. Nyt B ja hänen vaimonsa omistivat yhdessä murto-osan Käpsän tilasta RN:o 10:42, joka oli muodostettu halkomalla Karjalaisen tilasta ja jolla oli osuus yhteisiin alueisiin.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan eräs toinen Karjalaisen tilan murto-osan omistajista oli ollut läsnä yhteisalueen osakasten 28.10.1978 pidetyssä kokouksessa ja kannattanut yhteisalueen osakasten päätöstä alueen vuokraamisesta yhtiölle.

Huolimatta mainitun yhteisomistajan osallistumisesta vuokrauspäätöksen tekemiseen B:llä oli ollut oikeus tehdä muistutuksensa yhteisalueen osakasten tekemää alueen vuokrausta koskevaa päätöstä vastaan. B kuuleminen yhteisalueen osakasten tekemän päätöksen alistusasiassa ei niin ollen ollut ollut oikeudenkäyntivirhe.

Näistä syistä hovioikeus on katsonut, ettei kantelu antanut aihetta toimenpiteisiin.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Lapplax Oy on pyytänyt valituslupaa ja katsonut hovioikeudessa esittämillään perusteilla, että kihlakunnanoikeus oli menetellyt virheellisesti tutkiessaan B:n vuokrauspäätöstä vastaan tekemän muistutuksen ja ilmoittaessaan, ettei kihlakunnanoikeuden päätökseen saanut hakea muutosta. Näillä perusteilla yhtiö on vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista ja jutun palauttamista kihlakunnanoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi ja valitusosoituksen antamiseksi.

Korkein oikeus on 25.3.1986 myöntänyt yhtiölle valitusluvan. B ja jakokunta ovat vastanneet valitukseen. B on vaatinut, että yhtiö velvoitetaan korvaamaan B:lle vastauksen antamisesta aiheutuneet kulut.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

B, joka ei ole kannattanut kysymyksessä olevan alueen vuokraamista koskevaa osakasten kokouksen päätöstä, on eräistä yhteisistä alueista ja niihin verrattavista etuuksista annetun lain 14 §:n 3 momentissa olevia ohjeita noudattaen ennen päätöksen vahvistamista koskevan alistusasian käsittelyä 8.12.1983 kihlakunnanoikeudessa antanut 25.10.1983 Iin tuomiokunnan tuomarille kirjallisesti muistutuksensa päätöstä vastaan. Tämä pelkästään oikeudenkäyntimenettelyssä noudatettavia ohjeita koskeva määräys ei merkitse sitä, että lain 12 §:ssä tarkoitettu alistusasia muuttuisi lain 14 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi moitejutuksi. Kun kihlakunnanoikeus näin ollen on antanut päätöksensä sanotun 12 §:n nojalla, siihen ei lain 19 § huomioon ottaen saa hakea muutosta hovioikeudessa valittamalla.

Näillä ja B:n muistutuksenteko-oikeutta koskevalta osalta hovioikeuden mainitsemilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian laatuun nähden B saa pitää vahinkonaan hänelle vastauksen antamisesta täällä aiheutuneet kulut.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Saarni-Rytkölä, Ådahl, Nybergh, af Hällström ja Kilpeläinen

---

[SV]

Vid en delägarstämma i enlighet med lagen om vissa slag av samfälligheter och därmed jämförliga gemensamma förmåner hade A såsom ägare till en kvotdel av en fastighet biträtt ett beslut om att utarrendera en del av det samfällda området. B som ägde den andra kvotdelen av fastigheten hade inte biträtt beslutet. B hade oberoende av A:s ståndpunkt rätt att framställa anmärkningar mot beslutet i det i lagens 12 § 1 mom. avsedda underställningsärendet angående fastställelse av beslutet.

B hade före handläggningen av underställningsärendet i häradsrätten med iakttagande av anvisningarna i nämnda lags 14 § 3 mom. inlämnat skriftligen till domhavanden i domsagan sina anmärkningar mot delägarstämmans beslut. Denna bestämmelse som enbart gav anvisningar om rättegångsförfarandet innebar inte att ett underställningsärende som avses i lagens 12 § skulle förvandlas till en i lagens 14 § 1 mom. avsedd klandertalan. Då häradsrätten sålunda meddelat sitt utslag med stöd av sagda 12 § fick ändring i utslaget med beaktande av lagens 19 § inte sökas genom besvär i hovrätten.

L om vissa slag av samfälligheter och därmed jämförliga gemensamma förmåner 12_§_1_mom L om vissa slag av samfälligheter och därmed jämförliga gemensamma förmåner 14_§_3_mom L om vissa slag av samfälligheter och därmed jämförliga gemensamma förmåner 19_§