Legislator Giurisprudenza & Legislazione
Vaasan HO 14.06.1979 206/79 Generato dall'IA

Parents held liable for dangerous play but damages reduced due to victim's negligence.

Numero d'incarto Vaasan HO 14.06.1979 206/79
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Parzialmente accolto (Partially Allowed)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The court held the parents liable for allowing their minor son to engage in dangerous play with a knife, reducing damages by 75% due to the victim's own negligence. While the parents failed to keep the weapon at home as required by law, the victim significantly contributed to the injury by initiating the risky game and acting carelessly. Consequently, the court awarded only a quarter of the claimed compensation to the injured party.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

Rikoslain 9 luvun 5 §:n nojalla vanhemmat ovat korvausvelvollisia, jos he ovat laiminlyöneet estääkseen lapsensa osallistumaan vaaralliseen leikkiin; korvaukset voidaan kuitenkin sovitella, jos vaurioidun oma huolimaton toiminta on merkittävä syy vahinkoon.

Parole chiave

Generato dall'IA
parental liability dangerous play victim negligence compensation reduction minor at fault lesioni personali a minore postumi d'infortunio lesione al ginocchio

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
Rikoslain 9 luvun 5 §
Kun vanhemmat olivat tämän laiminlyöneet, heidät katsottiin korvausvelvollisiksi tapahtuma-aikana voimassaolleen rikoslain 9 luvun 5 §:n nojalla.
Generato dall'IA

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

Liki 16-vuotias A ja 8-vuotias B leikkivät nk. puukkomaaleikkiä, jota oli pidettävä vaarallisena. Leikissä A ja B seisoivat vastakkain ja heittivät puukon vuorotellen maahan pystyyn toistensa jalkojen viereen. Heittovuorossa ollut B kumartui maahan ja ryhtyi nostamaan puukkoa ylös. Samanaikaisesti A kumartui alas katsoakseen, mihin puukko oli maassa osunut.

Tällöin B:n kädessä ollut puukko sattui A:n silmään. A vammautui.

Leikkiä leikittiin B:n kotoaan hakemalla puukolla.

Koska B:n vanhemmat olivat olleet tietoisia poikansa B:n tavasta viedä puukko ulos ja leikkiä sillä muiden lasten kanssa vaarallista leikkiä, hovioikeus katsoi, että vanhempien olisi pitänyt säilyttää puukkoa kotona niin, ettei B olisi saanut sitä käsiinsä heidän ollessaan työn vuoksi kotoa poissa. Kun vanhemmat olivat tämän laiminlyöneet, heidät katsottiin korvausvelvollisiksi tapahtuma-aikana voimassaolleen rikoslain 9 luvun 5 §:n nojalla. Kun A oli kuitenkin ollut itse suurimmalta osin syypää vahinkoonsa ryhtymällä leikkimään vaarallista leikkiä häntä huomattavasti nuoremman henkilön kanssa ja kumartumalla edellä selostetuin tavoin varomattomasti B:n ollessa heittovuorossa, korvaukset soviteltiin yhteen neljäsosaan.

Ks. Agell: Samtycke och risktagande, Skadefall vid lek

och sport, s. 155. Jutussa jäi epäselväksi, tapahtuiko

leikki 16-vuotiaan aloitteesta. Aloitteen merkityksestä,

sama teos, s. 216.

Kivivuoren artikkelikirjoitus, s. 284. Suomen Vakuutuslakimiesten

julkaisu, 1965

KKO:n ratkaisu:

Päätös n:o 299/2.5.1983: ei muutoksenhakulupaa asianosaisille.