Legislator Giurisprudenza & Legislazione
Rovaniemen HAO 20.4.2001 01/0155/1 Generato dall'IA

Court dismissed appeal; owner's reforestation duty persists after storm damage as natural regeneration was chosen voluntarily.

Numero d'incarto Rovaniemen HAO 20.4.2001 01/0155/1
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Respinto (Dismissed)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The Administrative Court dismissed the landowner's appeal regarding forestry support for natural regeneration after a storm destroyed remaining trees. The landowner argued that the duty to reforest should cease due to the force majeure event, while the Forestry Centre rejected the claim, stating the owner voluntarily selected natural regeneration. The court ruled that the owner's voluntary choice to rely on natural regeneration, despite the storm, means the reforestation duty remains active and support is inadmissible.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

Forestry Act s. 8 para. 4; Sustainable Forestry Financing Act s. 3 para. 3: The duty to reforest does not cease merely because natural regeneration was chosen after a storm, as the owner voluntarily assumed the risk of its failure.

Parole chiave

Generato dall'IA
forestry reforestation duty natural regeneration failure force majeure storm voluntary risk assumption forestry support eligibility Administrative Court ruling Sustainable Forestry Financing Act risanamento stradale

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
Forestry Act s. 8 para. 4
Sustainable Forestry Financing Act s. 3 para. 3
Forestry Act s. 5
Forestry Act s. 9
Forestry Decree s. 2
Kestävän metsätalouden rahoituksesta annettu laki 4 § 2 mom
Forestry Decree s. 5
Sustainable Forestry Financing Act s. 1 para. 1
Kestävän metsätalouden rahoituksesta annettu laki 1 § 1 mom
Sustainable Forestry Financing Act s. 4 para. 2
Sustainable Forestry Financing Act s. 6 para. 1
Sustainable Forestry Financing Act s. 3 paras. 3-5
Generato dall'IA

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

Maanomistaja oli pyytänyt kestävän metsätalouden rahoituksesta

annetun lain mukaista tukea viljelemällä tapahtuvaan metsän

uudistamiseen. Tilalla oli pari vuotta aiemmin toteutettu

uudistushakkuu ja valittu metsänuudistuskeinoksi luontainen

uudistaminen eli metsikkö oli hakattu siemenpuuasentoon. Jäljelle

jääneet puut olivat kuitenkin tuhoutuneet voimakkaassa

myrskyssä. Tämän jälkeen metsänuudistus oli mahdollinen vain

viljelemällä. Metsäkeskus oli hylännyt hakemuksen ja todennut,

että maanomistajalla oli uudistushakkuun jälkeen velvollisuus

huolehtia uuden puuston aikaansaamisesta. Valtion rahoitusta

ei saa käyttää työhön, joka on säädetty maanomistajan velvollisuudeksi.

Oikeudellinen kysymys koskee sitä, onko maanomistajan

uudistamisvelvollisuus katsottavissa poistuneeksi, jolloin

tuen antaminen voisi olla harkittavissa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu:

Jos metsän uudistaminen ei useista, todellisista yrityksistä

huolimatta onnistu, voi metsäkeskus metsälain 8 §:n 4 momentin

nojalla päättää, että maanomistajalla oleva, uuden puuston aikaansaamista

koskeva velvoite raukeaa. Säännöksen tarkoituksena

on tällöin lopettaa ylivoimaiseksi osoittautuneet metsän

uudistamisyritykset. Sen sijaan harkittaessa tuen myöntämistä

kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun asetuksen 3 §:n

3 kohdan mukaan uuden puuston aikaansaamiselle tulee olla

edellytyksiä. Jos metsänomistaja on hakannut metsän, hänellä

on velvoite uuden metsän aikaansaamiseen eikä tukea sanotun

säännöksen nojalla voida myöntää. Sillä seikalla, että hakkuussa

jätettyjen siemenpuiden tuhoutumisen jälkeen alue on

käytännössä puuton, ei ole maanomistajan velvoitteen poistavaa

merkitystä, koska luontaisen uudistamisen valinta on tapahtunut

maanomistajan etujen mukaisesti ja siten hänen riskillään.

Hallinto-oikeus on äänestänyt asiassa. Vähemmistö katsoi,

että metsänomistajan jo suorittamien uudistamistoimenpiteiden

ja sitä seuranneen luonnontuhon seurauksena maanomistajan

velvoite saattoi raueta, jonka vuoksi tuen maksamisen edellytykset

saattoivat olla olemassa. Metsäasetuksen 5 §:n mukaan

velvoitteen raukeamisen edellytyksiä harkittaessa on otettava

huomioon, oliko metsän uudistamista tarkoittavat kohtuulliset

toimenpiteet tehty sekä oliko uudistamisen epäonnistuminen

johtunut sellaisesta luonnontuhosta, johon ei voitu kohtuudella

ennalta varautua. Vähemmistö katsoi, että metsäkeskuksen

olisi tullut tutkia ja ratkaista uudistusvelvoitteen mahdollinen

raukeaminen ja vasta sen jälkeen ottaa harkittavakseen

kysymys tuen myöntämisestä. Hallinto-oikeuden enemmistö

sen sijaan katsoi, että velvoitteen raukeaminen saattoi tulla

kysymykseen vain sellaisessa tilanteessa, jossa metsän uudistamisyrityksiä

ei kannattanut jatkaa. Tämän vuoksi metsäkeskuksen

ei ole tarvinnut ottaa tutkittavakseen tätä kysymystä

tehdessään päätöstä maanomistajan rahoitustukihakemukseen,

jossa maanomistaja haluaa toimittaa valtion rahoitustuella

hakkuun jälkeisen mesänuudistamisen viljelemällä, koska hänen

valitsemansa luontainen uudistustapa ei enää ollut mahdollinen.

Metsälaki 5 §

Metsälaki 8 §

Metsälaki 9 §

Metsäasetus 2 §

Metsäasetus 5 §

Kestävän metsätalouden rahoituksesta annettu laki 1 § 1 mom

Kestävän metsätalouden rahoituksesta annettu laki 4 § 2 mom

Kestävän metsätalouden rahoituksesta annettu laki 6 § 1 mom

Kestävän metsätalouden rahoituksesta annettu laki 3 §

3-5 kohdat