Legislator Giurisprudenza & Legislazione
Turun HAO 19.10.2000 00/0580/1 Generato dall'IA

Administrative court dismissed municipality's claim for 400 mark fee as map extract was unnecessary for building permit review.

Numero d'incarto Turun HAO 19.10.2000 00/0580/1
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Respinto (Dismissed)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The Administrative Court of Turku dismissed the municipality's request for the building permit board to recover 400 marks in a map extract fee. The applicant had submitted a building permit for a commercial structure on an already approved residential plot, attaching only a basic land map extract. The court found that the detailed map extract containing zoning data, which triggered the fee, was not necessary for evaluating the permit application. Consequently, the authority lacked legal grounds to demand the fee under the Building Act and Municipal Code.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

Rakennusasetus 51 §; Maankäyttö- ja rakennuslaki 208 §: The building permit authority may only require additional documents if they are essential for assessing the application; fees for unnecessary documents are not legally justified.

Parole chiave

Generato dall'IA
building permit fee map extract necessity administrative discretion municipal code procedural fairness unjust enrichment building act obbligo del permesso di costruzione

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
Rakennusasetus 51 §
Maankäyttö- ja rakennuslaki 208 §
Kunta laki 13 § 2 mom 4 kohta
Kunta laki 50 § 1 mom 10 kohta

Giurisprudenza citata

Generato dall'IA
KHO:n päätös 7.2.2002 taltionumero 259
KHO:n päätös 7.2.2002 taltionumero 259.
Generato dall'IA

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

Oliko kaavoitus- ja rakennuslautakunta voinut vaatia rakennusluvan

hakijaa liittämään hakemukseensa otteen yleiskaavasta

ja oliko hakijalta voitu periä hakemukseen liitettävistä

asiakirjoista 400 markan rakennuslupakarttamaksu.

Lautakunta oli hyväksynyt kiinteistöpalveluiden ja mittaustoimen

tuote- ja palveluhinnaston, jonka mukaan muun ohella

asuinrakennuksen rakennuslupaa varten tarvittavan rakennuslupakartan

maksu oli 400 markkaa. Tuotteeseen sisältyi tonttikartta,

kaavatiedot, kiinteistöjen yksilöintitiedot, koordinaattilistaus

ja kunnallistekninen johtokartta.

Selvityksen mukaan kaupungissa oli aina vaadittu rakennuslupaa

varten vähintään ote pohjakartasta ja kaavaote (yleistai

asemakaava).

Hakija oli hakenut asuinrakennukseen liittyvän talousrakennuksen

rakentamiseksi rakennuslupaa ja liittänyt hakemukseensa

otteen pohjakartasta. Lupa-asian käsittelemiseksi oli

edellytetty otetta yleiskaavasta, josta hakijalta oli peritty

400 markan rakennuslupakarttamaksu.

Rakennusasetuksessa on lueteltu kaavaotteet, jotka hakemukseen

on liitettävä. Muuta selvitystä voidaan vaatia vain

jos se on hakemuksen arvioimiseksi välttämätöntä. Kaupungilla

ei ollut lautakunnan hyväksymän tuote- ja palveluhinnaston

perusteella oikeutta vaatia luvan hakijaa liittämään

hakemukseensa rakennuslupakarttatuotteen sisältämiä asiakirjoja,

elleivät ne sisällä sellaista selvitystä, joka on

hakemuksen arvioimiseksi välttämätöntä. Hakijalta on peritty

rakennuslupakarttamaksu yleiskaavakartan otteesta, joka on

sisältänyt kaavamerkinnät. Hakemuksessa on ollut kyse rakennuspaikaksi

jo hyväksytyllä määräalalla olevaan asuinrakennukseen

liittyvän talousrakennuksen rakentamisesta. Ote yleiskaavasta

ei ole ollut hakemuksen arvioimiseksi tarpeen. Lupaviranomaisella

ei siten ole ollut oikeutta periä hakijalta lupakäsittelyn

yhteydessä 400 markan rakennuslupakarttamaksua.

Halinto-oikeus käsitteli asian hallintoriita-asiana ja velvoitti

kaupungin maksamaan hakijalle rakennuslupakarttamaksuna

perityt 400 markkaa.

RakennusA 51 §

Maankäyttö- ja rakennusL 208 §

KuntaL 13 § 2 mom 4 kohta

KuntaL 50 § 1 mom 10 kohta

KHO:n päätös 7.2.2002 taltionumero 259. Päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Valittajalta peritty rakennuslupakarttamaksu ei ole perustunut valtuuston

hyväksymään taksaan. Rakennuslupaviranomaisella ei ole ollut oikeutta periä

edellä tarkoitettua maksua kaavoitus- ja rakennuslautakunnan hyväksymän tuote- ja palveluhinnaston perusteella. Lupaviranomainen ei myöskään ollut varannut

valittajalle hallintomenettelylaissa tarkoitetulla tavalla tilaisuutta täydentää

hakemustaan siltä osin kuin hakemus on katsottu puutteelliseksi. Maksun

perimiseen ei ollut perustetta.