Legislator Giurisprudenza & Legislazione
Hämeen LO 8.4.1999 227/3 Generato dall'IA

Administrative court grants retroactive free legal aid and pays lawyer fees after client applies late.

Numero d'incarto Hämeen LO 8.4.1999 227/3
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Accolto (Allowed)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The County Court granted the applicant retroactive free legal aid and ordered the state to pay the lawyer's fees and costs. Although the applicant had not requested free legal aid before the County Court's decision, the court found the necessary conditions existed at the time of the lawyer's engagement. The court ruled that the final instance court can grant free legal aid retroactively if the required conditions were present when the lower court proceedings began.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

MOL 3 § 1 momentti; MOL 3 § 2 momentti: The final instance court may grant free legal aid retroactively for measures taken before the lower court's handling if the conditions for such aid were already met at that time.

Parole chiave

Generato dall'IA
retroactive legal aid free legal aid lawyer fees late application administrative court jurisdiction sospensione del diritto all'indennità percepzione indebita di disoccupazione canoni non corrisposti

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
MOL 3 § 1 momentti
MOL 3 § 2 momentti
MOL 4 § 1 momentin viimeinen lause

Giurisprudenza citata

Generato dall'IA
Generato dall'IA

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

A:ta oli asianosaisena kuultu lääninoikeudessa käsiteltäessä B:n valitusta perusturvalautakunnan ratkaisusta, missä oli päätetty muuttaa A:n alaikäisen lapsen sijaishuoltopaikkaa B:n luota A:n luokse. A oli käyttänyt asianajajaa avustajanaan ja antanut kirjallisen selityksen valituksen johdosta.

Ennen pääasian ratkaisemista A ei ollut hakenut maksutonta oikeudenkäyntiä. Sijaisvanhempi B:n valitus hylättiin lääninoikeudessa. Päätökseen liitetyn valitusosoituksen mukaan päätökseen sai hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksiannosta. Ennen B:n valitusajan loppuunkulumista A haki lääninoikeudelta maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämistä avustajan toimeksiannon vastaanottamisen ja lääninoikeuden päätöksen väliselle ajalle.

Lääninoikeus katsoi, että se oli toimivaltainen käsittelemään hakemuksen. Koska edellytykset maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämiseksi olivat olleet olemassa A:n antaessa selityksen lääninoikeudelle, lääninoikeus hyväksyi tämän A:n jälkikäteen tekemän hakemuksen ja myönsi A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin. A:n avustajan palkkio ja korvaus määrättiin maksettavaksi valtion varoista.

MOL 3 §:n 1 momentin mukaan maksuton oikeudenkäynti voidaan myöntää käsittelyn jokaisessa vaiheessa siihen asti, kunnes ratkaisu siinä on saanut lainvoiman. MOL 3 §:n 2 momentin mukaan maksuttoman oikeudenkäynnin saaneelle voidaan, milloin edellytykset siihen ovat olemassa, korvata myös avustajalle suoritetut palkkiot ja kustannukset taannehtivasti eli hänen ennen maksutonta oikeudenkäyntiä koskevan hakemuksen jättämistä suoritetuista toimenpiteistä.

Korkeimman oikeuden (KKO 1991:127) ennakkoratkaisun mukaan ylempi tuomioistuin voi myöntää maksuttoman oikeudenkäynnin taannehtivasti alemman tuomioistuimen käsittelyä ennen ja käsittelyn aikana suoritetuista toimenpiteistä johtuneista kustannuksista, jos siihen vaadittavat edellytykset olivat jo olleet tuolloin olemassa.

MOL 4 §:n 1 momentin viimeisen lauseen mukaan maksuttoman oikeudenkäynnin myöntää asiaa viimeksi käsitellyt tuomioistuin, vaikka asian käsittely siinä tuomioistuimessa olisikin jo päättynyt, mikäli muutoksenhakua (tai vastauksen antamista) varten säädetty aika ei ole kulunut umpeen.

Vrt. KKO 1997:47

Vrt. Antti Jokela: Oikeudenkäyntikulut ja maksuton oikeudenkäynti 1995 ss. 341-343

HE 106/1972 ss. 8-9