Legislator Giurisprudenza & Legislazione
Keski-Suomen LO 11.9.1997 571 Generato dall'IA

County court quashes social board decision denying drug rehab funding due to lack of mandatory right.

Numero d'incarto Keski-Suomen LO 11.9.1997 571
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Parzialmente accolto (Partially Allowed)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The County Court quashed the Social Board's decision denying the applicant funding for drug rehabilitation at a specific facility. The applicant argued that mandatory funding laws required services regardless of prior treatment history or current employment status, while the Social Board cited budget priorities for working families. The court ruled that while the applicant lacks a subjective right to receive care at the requested location, the Social Board erred by failing to assess the applicant's actual need for rehabilitation before denying the claim.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

Päihdehuoltolain 3 §; Sosiaalihuoltolain 17 § 2 mom: The social board must assess the necessity of drug rehabilitation services before denying funding, even if the applicant lacks a subjective right to receive care at a specific facility.

Parole chiave

Generato dall'IA
drug rehabilitation funding subjective right to care social board procedure mandatory service provision budget allocation priority congedo per motivi sociali revoca di prestazioni sociali lavoro sociale

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
Päihdehuoltolaki 3 §
Päihdehuoltolaki 7 §
Sosiaalihuoltolaki 17 § 2 mom
Generato dall'IA

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

Oikeuskysymyksenä oli, voiko kunta jättää antamatta maksusitoumuksen päihdehuoltoa antavaan laitokseen sillä perusteella, ettei hakijalla ole hoitoon ehdotonta oikeutta ja että tarkoitukseen varatut määrärahat on kohdistettu ensisijaisesti työelämässä mukana oleville lapsiperheiden huoltajille.

Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva hakija oli pyytänyt maksusitoumusta päihdehuollon laitoskuntoutukseen Järvenpään sosiaalisairaalassa. Viranhaltija hylkäsi hakemuksen sillä perusteella, että päihdekuntoutuksen määrärahat oli varattu ensisijaisesti työelämässä oleville ja/tai lapsiperheen huoltajille ja että hakija on aikaisemmin ollut useilla laitoskuntoutusjaksoilla eikä niistä ollut apua. Sosiaalilautakunta hylkäsi vaatimuksen viranhaltijan päätöksen muuttamisesta sillä perusteella, ettei hakijalla ollut päihdekuntoutukseen ehdotonta oikeutta.

Lääninoikeus katsoi, että päihdehuoltolain 3 §:n ja sosiaalihuoltolain 17 §:n 2 momentin säännökset velvoittavat kunnan järjestämään päihdehuollon palveluja niitä tarvitsevalle. Hakijalla on siten päihdehuoltolain 7 §:n nojalla subjektiivinen oikeus saada päihdehuoltoa. Hänellä ei kuitenkaan ole oikeutta saada hoitoa juuri haluamallaan tavalla kuten Järvenpään sosiaalisairaalassa. Vaikka hakijalla ei ole subjektiivista oikeutta hakemansa maksusitoumuksen saamiseen, sosiaalilautakunnan ei olisi tullut tehdä valituksenalaista päätöstä selvittämättä hakijan päihdekuntoutuksen tarvetta. Sosiaalilautakunnan ei myöskään olisi tullut hylätä hakijan vaatimusta sillä perusteella, että hän on yksinäinen, eläkkeellä oleva henkilö. Lääninoikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen ja palautti asian sosiaalilautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

PäihdehuoltoL 4 §

PäihdehuoltoL 7 §

SosiaalihuoltoL 17 § 2 mom