Legislator Jurisprudence & Législation
KKO:1995:142 Généré par l'IA

Supreme Court allows 4-year debt plan for Finnish couple due to prior asset liquidation losses.

Numéro de cause KKO:1995:142
Autorité / Tribunal
Juridiction Finlande (FI)
Date de la décision
Issue du litige Partiellement admis (Partially Allowed)

Synthèse Legislator

Généré par l'IA

The Supreme Court of Finland reduced the mandatory five-year debt repayment plan to four years for a couple who had previously liquidated their assets. While the lower courts upheld the standard five-year term, the Supreme Court found that the couple's specific circumstances, including the loss of net equity from selling their homes at a loss, justified a shorter duration. The court ruled that the five-year rule is not absolute and can be shortened if the debtor's situation warrants it, thereby partially overturning the appellate court's decision.

Regeste Legislator

Généré par l'IA

Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä 30 § 2 moment; Maksuohjelman kesto on yleensä viisi vuotta, mutta se voi lyhenetä kohtuullisuutta arvioitaessa velallisen olosuhteita ja hänen aiemmat velkojen suorittamistavat.

Mots-clés

Généré par l'IA
debt repayment plan five year rule asset liquidation net equity loss financial hardship Supreme Court of Finland private debt arrangement maintien de la prévoyance

Dispositions légales citées

Généré par l'IA
L 30 § 2 mom
Généré par l'IA

Vous souhaitez savoir comment cet arrêt s'applique à votre dossier ?

Analysez cette décision avec la législation fédérale, le droit cantonal, la doctrine et la jurisprudence subséquente dans Legislator AI.

Ouvrir dans Legislator →

Texte complet

Kysymys siitä, oliko edellytyksiä määrätä tavallisten velkojen maksuohjelman kesto viittä vuotta lyhyemmäksi.

VJL 30 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISS

A:n ja B:n vaatimukset Pirkanmaan käräjäoikeudessaA

Aviopuolisoiden A:n ja B:n velkajärjestelyt oli aloitettu 14.2.1994. Laatimissaan maksuohjelmaehdotuksissa selvittäjä esitti maksuohjelmien kestoksi ensisijaisesti neljää vuotta sekä peruskoulua käyvän, mutta lukiossa tai ammatillisessa koulussa opintojaan jatkavan hakijoiden pojan koulutuskustannusten ottamista huomioon perheen elinkustannuksissa 500 markan suuruisena kuukaudessa 1.5.1996 alkaen eli pojan täytettyä 18 vuotta. A ja B vaativat maksuohjelmien keston määräämistä kolmeksi vuodeksi sekä pojan koulutusmenojen ottamista huomioon elinkustannuksissa 1 500 markan suuruisina kuukaudessa sen jälkeen, kun hän täyttää 18 vuotta.

Velkojista Kansallis-Osake-Pankki ja K-Luotto Oy vastustivat maksuohjelmien keston vahvistamista lyhyemmäksi kuin viideksi vuodeksi.

Käräjäoikeuden päätökset 23.5.1994

Maksuohjelmien keston osalta käräjäoikeus totesi, että yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 30 §:n 2 momentin mukaan tavallisten velkojen osalta velkajärjestelyn ja maksuohjelman sisältö oli määrättävä niin, että maksuohjelman kesto on viisi vuotta. A:n ja B:n velat eivät tulleet heidän maksuvaransa huomioon ottaen viidessä vuodessa kokonaan suoritetuiksi. Toisaalta maksuohjelman noudattaminen ei saanut muodostua velalliselle kohtuuttoman raskaaksi. Näillä perusteilla ja kun otettiin huomioon hakijoiden yhdenvertainen kohtelu, oli viittä vuotta pidettävä kohtuullisena aikana.

Edelleen käräjäoikeus katsoi, että hakijoiden pojan koulutuskustannusten osalta ei ollut syytä poiketa selvittäjän ehdotuksista.

Näillä perusteilla käräjäoikeus vahvisti hakijoille selvittäjän vaihtoehtoisten ehdotusten mukaiset viiden vuoden maksuohjelmat alkamaan 1.5.1994 ja päättymään 30.4.1999 siten, että sanottuina koulutuskustannuksina otettiin huomioon 500 markkaa kuukaudessa ajan 1.5.1996 - 31.5.1997, jonka hakijoiden poika 18 vuotta täytettyään kävi koulua.

Asiat on ratkaissut käräjäoikeuden jäsen Hakala.

Turun hovioikeuden tuomio 14.10.1994

A ja B valittivat hovioikeuteen vaatien maksuohjelmien keston lyhentämistä sekä poikansa koulutusmenojen ottamista huomioon 1 500 markan suuruisina kuukaudessa hänen täytettyään 18 vuotta. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden päätökset.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan he vaativat maksuohjelmien keston lyhentämistä sekä poikansa koulutusmenojen huomioon ottamista perheen elinkustannuksissa suuremmalla määrällä kuin 500 markalla kuukaudessa.

Kansallis-Osake-Pankki ja K-Luotto Oy vastasivat valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 5.9.1995

Perustelut

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan A:n ja B:n ylivelkaantuminen on aiheutunut siitä, että he ovat kesällä 1989 ryhtyneet rakentamaan omakotitaloa, mutta eivät ole saaneet myydyksi tuolloin omistamaansa rivitalohuoneistoa. Tämän vuoksi he ovat lyhytaikaisen, koroltaan verrattain edullisen rahoituksen sijasta joutuneet rahoittamaan omakotitalon rakentamista lainalla pari vuotta ennakoitua kauemmin ja tuntuvasti korkeammalla korolla. Tästä johtuneen taloudellisen ahdingon takia A ja B ovat keväällä 1992 ryhtyneet myymään myös omakotitaloa, mutta saaneet sen myydyksi vasta elokuussa 1993 talon hankintahintaa huomattavasti alhaisemmalla hinnalla. Molempien asuntojen kauppahinnat, yhteensä yli miljoona markkaa, on käytetty velkojen maksuun. Lainojen korkoja A ja B ovat maksaneet pankille vuosina 1991 - 1993 yhteensä yli 300 000 markkaa.

Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 30 §:n 2 momentin mukaan velkajärjestelyn ja maksuohjelman sisältö on tavallisten velkojen osalta määrättävä niin, että maksuohjelman kesto on viisi vuotta. Maksuohjelman kesto voi kuitenkin olla lyhyempi kuin viisi vuotta, jos se on kohtuullista, kun otetaan huomioon velallisen olosuhteet sekä se, miten ja missä määrin velallinen on suorittanut velkojaan ennen velkajärjestelyn hakemista tai suorittaa niitä omaisuuden rahaksimuutosta saatavilla varoilla.

A:n ja B:n maksuohjelmien keston lyhentämistä vastaan puhuu käräjäoikeuden mainitsemien näkökohtien lisäksi se, että molempien maksuvara kahden ensimmäisen vuoden aikana on varsin vähäinen, minkä vuoksi vahvistettujenkin maksuohjelmien mukaan merkittävä velkojen maksu kestää vain kolme vuotta. A:lla ja B:llä on vakituinen työ, vuonna 1957 syntyneellä A:lla kaupungin palveluksessa perushoitajana sekä vuonna 1955 syntyneellä B:llä valtion palveluksessa vanhempana konstaapelina. Heidän olosuhteistaan sinänsä ei muutoinkaan ilmene maksuohjelman keston lyhentämistä puoltavaa seikkaa.

Maksuohjelman keston lyhentämistä puoltaa kuitenkin se, että A ja B ovat jo ennen velkajärjestelyn hakemista myyneet molemmat asuntonsa sekä käyttäneet kaikki myynneistä kertyneet varat lainojensa ja niiden korkojen maksuun. Tässä yhteydessä he ovat menettäneet heillä rivitalohuoneiston arvossa olleen netto-omaisuutensa. Toisaalta asuntolainat myöntänyt pankki on saanut suoritusta saatavilleen omaisuuden rahaksimuuton yhteydessä ja jo sitä ennen usean vuoden ajan verrattain korkeana korkona.

Korkein oikeus päätyy eri näkökohtia punnittuaan siihen, että A:n ja B:n maksuohjelmat on yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 30 §:n 2 momentin nojalla kohtuullista määrätä kestämään neljä vuotta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että maksuohjelmien kestoksi määrätään neljä vuotta. Näin ollen 1.5.1994 alkaneet maksuohjelmat päättyvät 30.4.1998. Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Selander, Leinonen ja Ahnger. Esittelijä Hannele Satopää.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Haarmann, Suhonen, Tulokas ja Kivinen. Esittelijä Anita Räty.

---

[SV]

Fråga om det fanns förutsättningar att bestämma att betalningsprogrammet för vanliga skulder skulle vara i kraft en kortare tid än fem år.

L om skuldsanering för privatpersoner 30 § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.