Supreme Court dismisses claim that canteen worker is covered by catering collective agreement due to employer's transport business nature.

Vrt.

KKO:1990:180

Kuljetusliikettä harjoittavan osakeyhtiön terminaalirakennuksessa ollut työpaikkakahvio ei ollut yhtiön varsinaisesta toiminnasta erillinen osa, vaan palveli tuota toimintaa. Kahviolla ei ollut tavanmukaisesti harjoitetun kahvilaliikkeen asemaa ja toimintaa. Kahvionhoitajan työsuhteeseen ei työsopimuslain 17 §:n 1 momentin mukaan ollut sovellettava majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta, vaan teollisuuslinjaperiaatetta noudattaen autoalan huoltokorjaamoiden työehtosopimusta.

TSL 17 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Mikkelin raastuvanoikeudessa

Sen vuoksi A on vaatinut, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle mainittuina työsuhteesta johtuvina saatavina 4 419,92, 52 272,84 ja 10 460,70 markkaa, kaikki määrät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Yhtiön vastaus

Raastuvanoikeuden päätös 13.5.1991

Raastuvanoikeus on lausunut, että A oli 31.10.1975 alkaen työskennellyt työsopimuslain 1 §:n mukaisen työsopimuksen nojalla yhtiön palveluksessa kahvionhoitajana yhtiön ylläpitämässä kahviossa Mikkelissä. Yhtiö kuului Autoliikenteen Työnantajaliittoon ja A Hotellija Ravintolahenkilökunnan Liittoon.

Yhtiön toimialana oli kaikenlaisen tavaran maanteitse tapahtuva kuljetus ja toiminnan harjoittamiseksi tarpeellisten kiinteistöjen omistaminen ja hallinta. Yhtiön työntekijöiden palkka määräytyi alaa koskevia yleissitovia työehtosopimuksia noudattaen niin sanotun teollisuuslinjaperiaatteen mukaisesti siten, että kuljettajiin ja apumiehiin sovellettiin kuorma-autoalan sekä muihin työntekijöihin ja siten myös A:han huoltokorjaamoiden työehtosopimusta.

Kahvio, jossa A työskenteli ainoana työntekijänä, toimi yhtiön omistamassa terminaalikiinteistössä. Kahvio oli tarkoitettu ja myös toiminut pääasiassa yhtiön oman henkilökunnan tarpeita varten. Vähäisessä määrässä kahvion asiakkaina olivat olleet myös yhtiön asiakkaat ja vierailijat. Kahviossa tarjoiltiin kahvia, tavanomaisia kahvileipiä, kevyitä välipaloja, kuten voileipiä, sämpylöitä ja lihapiirakoita, sekä virvoitusjuomia. Varsinaisia ruoka-annoksia ei kahviossa ollut tarjolla. Kahvio oli avoinna arkipäivinä maanantaista perjantaihin päivittäin kello 6.30 - 14.30, mikä oli samalla A:n työaika. Muina aikoina tarjoilu tapahtui automaateista.

A:n työtehtäviin kuuluivat kahvinkeiton lisäksi eräiden kahviossa tarjolla olevien tuotteiden, kuten pullien ja sämpylöiden leipominen, lihapiirakoiden lämmittäminen, kahviomyynti, kahvion pöytien siivoaminen ja automaattien täyttö sekä kahviossa tarvittavien ja myytävien tarvikkeiden tilaaminen. A:n työ oli itsenäistä ja se poikkesi kokonaan yhtiön palveluksessa olevien muiden työntekijöiden tehtävistä.

Kahvion myynti oli vuonna 1990 ollut vain 0,3 prosenttia yhtiön liikevaihdosta. Sen toiminta oli ollut ainakin vuosina 1989 ja 1990 huomattavan tappiollista.

Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa määrättiin majoitus- ja ravitsemisliikkeiden palveluksessa työaikalain alaista työtä suorittavien työntekijöiden työehdot. Kahviota ei voitu pitää yhtiön varsinaisesta toiminnasta erillään olevana osana ja sen osuus yhtiön koko toiminnasta oli varsin vähäinen. Kahviomyynti oli suuntautunut pääasiassa yhtiön palveluksessa oleville työntekijöille. Kahviolla ei ollut tavanmukaisesti harjoitetun kahvilaliikkeen asemaa ja toimintaa. Yhtiö oli kahviota ylläpitämällä tarjonnut lähinnä omille työntekijöilleen mahdollisuuden virkistäytymiseen työaikana.

A oli keväällä 1990 omasta aloitteestaan käynyt neuvotteluja yhtiön kanssa palkkauksensa perusteista. X:n todistajankertomuksen perusteella A:n oli katsottava hyväksyneen toukokuussa 1990 palkkauksensa perusteiksi Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton välisen voimassa olevan huoltokorjaamoiden työehtosopimuksen, jonka mukaisesti yhtiö oli myös maksanut palkan hänelle.

A:n palkkaus määräytyi mainitun teollisuuslinjaperiaatteen mukaisesti työsopimuslain 17 §:ssä tarkoitetulla tavalla yleissitovan huoltokorjaamoiden työehtosopimuksen mukaan. A ei ollut näyttänyt perusteita tästä poikkeamiseen. A:lla ei siten ollut perustetta saada yhtiöltä palkkaa majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen mukaisesti.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen toteennäyttämättömänä ja perusteettomana sekä velvoittanut A:n korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 7 000 markalla 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöspäivästä 13.5.1991 lukien.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 5.12.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli valittamalla saattanut jutun, on pysyttänyt raastuvanoikeuden päätöksen. A on velvoitettu suorittamaan yhtiölle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 900 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 3.4.1992.

A on valituksessaan uudistanut kanteensa ja vaatinut yhtiön velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa Korkeimmassa oikeudessa korkoineen.

Yhtiö on antanut pyydetyn vastauksen ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 18.12.1992

Perustelut

A on 13.10.1975 alkaen työskennellyt yhtiön palveluksessa työsopimuslain 1 §:n mukaisessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa kahvionhoitajana yhtiön terminaalirakennuksessa olevassa työpaikkakahviossa. Kahvion myynti on suuntautunut valtaosaltaan yhtiön työntekijöille ja vain vähäisessä määrässä asiakkaille tai muille henkilöille. Yhtiö on kahviota ylläpitämällä tarjonnut työntekijöilleen virkistäytymismahdollisuuden työaikana. Tällä tavalla vakiintuneesti harjoitettu kahviotoiminta on muodostanut yhtiön koko toiminnasta vähäisen osan. Näistä syistä kahviotoiminta ei ole ollut yhtiön varsinaisesta toiminnasta erillinen osa, vaan on palvellut tuota toimintaa. Kahviolla ei siten ole ollut tavanmukaisesti harjoitetun kahvilaliikkeen asemaa ja toimintaa.

Näillä perusteilla A:n työsuhteeseen ei työsopimuslain 17 §:n 1 momentin mukaan ole sovellettava majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta, vaan teollisuuslinjaperiaatetta noudattaen huoltokorjaamoiden työehtosopimusta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi. A velvoitetaan korvaamaan Partasen Kuljetusliike Oy:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ketola, Krook, Raulos ja Hidén

---

[SV]

Jfr

KKO:1990:180

Ett arbetsplatskaf‚ i en terminalbyggnad tillhörande ett aktiebolag, som idkade transportrörelse, utgjorde inte någon från bolagets egentliga verksamhet avskild del utan tjänade denna verksamhet. Kaf‚et hade inte en sådan ställning och verksamhet som kännetecknar en normalt utövad kaf‚rörelse. På kaf‚föreståndarens arbetsavtal skulle inte enligt 17 § 1 mom. arbetsavtalslagen tillämpas kollektivavtalet för härbärgerings- och förplägnadsbranschen utan med tillämpning av industrilinjeprincipen kollektivavtalet för bilbranschens serviceverkstäder.

L om arbetsavtal 17 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret