Legislator Jurisprudence & Législation
HD:1991:51 Généré par l'IA

Supreme Court allows worker's claim for extra Sunday pay when weekly rest fell on paid work hours.

Numéro de cause HD:1991:51
Autorité / Tribunal
Juridiction Finlande (FI)
Date de la décision
Issue du litige Admis (Allowed)

Synthèse Legislator

Généré par l'IA

The Supreme Court upheld the lower court's decision ordering the employer to pay additional compensation for seven hours of work performed on Sunday. The worker regularly worked Monday through Friday, making Sunday part of his statutory weekly rest, but the employer had him work from Saturday evening into Sunday morning without agreement to shift the weekly rest period. The court ruled that since the parties had not agreed to a different start time for the workday, the weekly rest period ended on Sunday morning, meaning the Sunday work hours were not covered by the rest period and thus entitled to special compensation.

Regeste Legislator

Généré par l'IA

Työaikalain 15 § 1 momentti; 5 momentti: Kun viikkolepo ei ole sovittu alkamaan muuhun aikaan kuin kello 00.00, lasketaan viikkolevon päättyneen seuraavan päivän aamukello 7:ään, jolloin siinä aikana suoritetuun työhön kuuluu erillinen korvaus.

Mots-clés

Généré par l'IA
weekly rest period Sunday work compensation workday start time statutory rest entitlement employer liability heures d'appoint contraction de la semaine repos hebdomadaire

Dispositions légales citées

Généré par l'IA
Työaikalain 15 § 1 momentti
Työaikalain 15 § 5 momentti
Généré par l'IA

Vous souhaitez savoir comment cet arrêt s'applique à votre dossier ?

Analysez cette décision avec la législation fédérale, le droit cantonal, la doctrine et la jurisprudence subséquente dans Legislator AI.

Ouvrir dans Legislator →

Texte complet

Työntekijä työskenteli säännönmukaisesti maanantaista perjantaihin kello 7-16. Siten sunnuntait sisältyivät hänen työaikalain 15 §:n 1 momentissa tarkoitettuun viikkolepoonsa. Kun ei ollut sovittu, että vuorokauden olisi katsottava alkavan muuna aikana kuin kello 00.00, oli lauantaina alkaneesta ja sunnuntaihin kello 7:ään jatkuneesta tilapäisestä työstä maksettava sanotun pykälän 5 momentissa mainittua erillistä korvausta seitsemältä tunnilta.

TyöaikaL 15 § 1 mom

TyöaikaL 15 § 5 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Ylivieskan kihlakunnanoikeuden päätös 23.11.1989

Koska kalenteriviikon tai vuorokauden alkamisesta työaikalain säännöksistä poikkeavasti ei ollut sovittu, olisi viikkolevon kuitenkin tullut alkaa viimeistään lauantain vaihtuessa sunnuntaiksi eli 22.11.1987 kello 00.00. Tällöin se olisi päättynyt maanantaina 23.11.1987 kello 6. B ja C, D ja E olivat tänä aikana työskennelleet sunnuntaina kello 00.00-7 eli seitsemän tuntia. Koska heidän seuraava säännöllinen työvuoronsa oli alkanut maanantaina kello 7, he olivat saaneet työaikalain 15 §:n 1 momentin mukaisen 30 tunnin pituisen viikkolevon sijasta vapaa-aikaa 24 tuntia, jonka vapaa-ajan viimeinen tunti oli kuitenkin sijoittunut säännönmukaisen viikkolevon ulkopuolelle. Mainitut puhelinasentajat olivat siten työskennelleet viikkoleponsa aikana seitsemän tuntia.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on velvoittanut osuuskunnan suorittamaan A:lle hänelle siirrettyjä viikkolepokorvauksia asentajien yhden tunnin palkkoja vastaavat yhteensä 141,19 markkaa 16 prosentin korkoineen 30.11.1987 lukien.

Vaasan hovioikeuden tuomio 21.6.1990

Hovioikeus, jossa osuuskunta oli hakenut muutosta vaatien kanteen hylkäämistä, on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Osuuskunnalle on myönnetty valituslupa 9.10.1990. Valituksessaan osuuskunta on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista Korkeimmassa oikeudessa korkoineen.

A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen vaatien valituksen hylkäämistä ja vastauskulujensa korvaamista korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 24.4.1991

Perustelut

B ja C, D ja E ovat säännönmukaisesti työskennelleet maanantaista perjantaihin kello 7-16. Siten sunnuntait ovat sisältyneet heidän kulloiseenkin työaikalain 15 §:n 1 momentissa tarkoitettuun vähintään 30 tuntia kestävään yhdenjaksoiseen viikkolepoonsa. He ovat lauantaina marraskuun 21 päivänä 1987 pyynnöstä menneet kanteessa mainittuun tilapäiseen työhön. Tämä työ on jatkunut vielä seuranneena sunnuntaina kello 7:ään saakka. Asianosaiset eivät ole sopineet työaikalain 5 §:n 4 momentin mukaisesti, että vuorokauden olisi katsottava alkavan muuna aikana kuin kello 00.00. Kun B ja C, D ja E eivät ole muulloin saaneet sanottua sunnuntaina tekemäänsä seitsemän tunnin työtä vastaavaa vapaata, heillä on oikeus saada tältä ajalta sanotun 15 §:n 5 momentissa säädetyt erilliset, heidän perustuntipalkkojensa suuruiset korvaukset. Osuuskunta on maksanut näitä korvauksia vain kuudelta tunnilta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi. Osuuskunta velvoitetaan korvaamaan A:n vastauskulut täällä 2.000 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Takala, Mörä, Roos ja Huopaniemi

---

[SV]

En arbetstagare arbetade regelbundet från måndag till fredag klockan 7-16. Söndagarna ingick därför i den veckovila som tillkom honom enligt 15 § 1 mom. arbetstidslagen. Eftersom det inte hade avtalats att dygnet skulle börja vid någon annan tidpunkt än klockan 00.00 skulle för ett tillfälligt arbete som hade börjat på lördag och fortsatt till söndag klockan 7 betalas den i nämnda paragrafs 5 moment avsedda särskilda penningersättningen för sju timmar.

ArbetstidsL 15 § 1 mom

ArbetstidsL 15 § 5 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret