Legislator Jurisprudence & Législation
HD:1991:22 Généré par l'IA

Supreme Court dismisses appeal on divorce settlement terms, ruling no adjustment needed as agreement substantially fulfilled its purpose.

Numéro de cause HD:1991:22
Autorité / Tribunal
Juridiction Finlande (FI)
Date de la décision
Issue du litige Rejeté (Dismissed)

Synthèse Legislator

Généré par l'IA

The Supreme Court dismissed the appeal against a lower court's decision to reject a request to adjust terms of a final divorce settlement. The parties had agreed that periodic payments would match alimony amounts, but alimony increased less than expected due to indexation errors. The court held that since the agreement substantially fulfilled its purpose, the payment terms did not require adjustment. Consequently, the appellant was ordered to pay the respondent's court costs.

Regeste Legislator

Généré par l'IA

OikTL 36 § 1 mom; When a divorce settlement substantially fulfills its purpose despite discrepancies between agreed and actual alimony increases, the court may reject a request to adjust payment terms.

Mots-clés

Généré par l'IA
divorce settlement adjustment alimony indexation discrepancy substantial fulfillment purpose court costs award final divorce agreement validité de clause compromissoire maintien du contrat négociation et conclusion

Dispositions légales citées

Généré par l'IA
OikTL 36 § 1 mom
Généré par l'IA

Vous souhaitez savoir comment cet arrêt s'applique à votre dossier ?

Analysez cette décision avec la législation fédérale, le droit cantonal, la doctrine et la jurisprudence subséquente dans Legislator AI.

Ouvrir dans Legislator →

Texte complet

Kysymys avioeroon tuomittujen puolisoiden lopulliseksi osituksekseen hyväksymän ositussopimuksen ehtojen kohtuullistamisesta.

OikTL 36 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kajaanin kihlakunnanoikeuden päätös 27.10.1987

Asian laatuun katsoen kihlakunnanoikeus on kuitenkin määrännyt, että asianosaiset saivat pitää heillä jutussa olleet oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 1.3.1990

Hovioikeus, jossa A ja B hakivat muutosta, A toistaen kanteensa sekä B vaatien kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan ja A:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa, ei ole muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 28.5.1990.

B on vaatinut, että kanne hylätään ja A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa kaikissa oikeusasteissa korkoineen. B on lausunut muun muassa, että tasinkosumma sekä määrän että maksutavan osalta on kytkeytynyt elatusapuun. Elatusavun vuosittaiset korotukset on pyritty ennakoimaan. Vuosittaiset tasinkoerät on kytketty oletettuun elatusapujen indeksikorotuskehitykseen. Elatusapujen kehitys ennakoitiin kuitenkin väärin, koska elatusavut ovat kohonneet oletettua vähemmän. Näin ollen ei voida katsoa, että sopimus maksuehdoiltaan olisi A:lle kohtuuton, kun A päin vastoin on saanut sopimuksesta johtuvaa perusteetonta hyötyä, minkä määrä vuosittain vain tulee lisääntymään.

A on antanut vastauksen, jossa hän on vaatinut valituksen hylkäämistä ja B:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa Korkeimmassa oikeudessa korkoineen. A on lausunut muun muassa, että B on jättänyt huomioon ottamatta vertailun ositustoimitukseen sisältyvästä omaisuuden ja tasingon suhtautumisesta keskenään. B:lle jäänyt omaisuus on sopimuksen tekemisen jälkeen noussut arvoltaan noin kaksinkertaiseksi, joten B on hyötynyt, jos alunperin sovittua ositussopimusta ei kohtuullisteta alempien oikeuksien määräämällä tavalla.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 7.2.1991

Perustelut

Asianosaiset ovat 6.3.1984 tehneet kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostetun sopimuksen asumuseron varalta, jonka he ovat 13.6.1984 ja 15.6.1984 ja siis yli kolme kuukautta myöhemmin vahvistaneet lopulliseksi ositussopimuksekseen. Asianosaisten tarkoituksena tasingon määrän ja sen vuosittain erääntyvien osien osalta on ollut, että ne vastaisivat A:n suoritettavien elatusapujen määrää ja että sanotut suoritukset kuitattaisiin kunkin kalenterivuoden lopussa ilman rahasuorituksia.

Sopimuksen vahvistamisen jälkeen on ilmennyt, ettei elatusavun määrä ole lainmukaisten indeksikorotusten johdosta vuosittain noussut asianosaisten sopimusta tehtäessä edellyttämään määrään, vaan se on jäänyt vuosina 1985, 1987 ja 1988 huomattavasti sen alle.

Sopimus ja sen tarkoitus olennaisilta osilta on toteutunut. Sen vuoksi ei ole syytä sovitella tasingon maksutapaa koskevia ehtoja.

Koska A häviää juttunsa Korkeimmassa oikeudessa, hänen tulee korvata B:n oikeudenkäyntikulut täällä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös B:lle tuomitun koronmaksuvelvollisuuden osalta kumotaan ja ne hylätään kokonaisuudessaan sekä B vapautetaan hänelle määrätystä koronmaksuvelvollisuudesta.

A velvoitetaan korvaamaan B:n kulut täällä 2.000 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Portin, Lindholm, Taipale ja Suhonen

---

[SV]

Fråga om jämkning av villkoren i ett avvittringsavtal, vilket makar, som dömts till äktenskapsskillnad, ingått som slutlig avvittring.

RättshandlingsL 36 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret