Legislator Jurisprudence & Législation
HD:1991:17 Généré par l'IA

Supreme Court allows appeal complaint because lower court judge lacked authority to reject it based on non-party status.

Numéro de cause HD:1991:17
Autorité / Tribunal
Juridiction Finlande (FI)
Date de la décision
Issue du litige Admis (Allowed)

Synthèse Legislator

Généré par l'IA

The Supreme Court allowed the appeal complaint filed by A, B, C, and D against the District Court's rejection of their complaint. The District Court had refused the complaint because the complainants were not parties to the underlying debt collection case. The Supreme Court held that the District Court judge lacked jurisdiction to examine whether the complainants had a right to appeal, as this determination belonged to the Court of Appeal. Consequently, the Court of Appeal's decision to accept the complaint was upheld, and the appellant company was ordered to pay the complainants' legal costs.

Regeste Legislator

Généré par l'IA

25 kap. 9 § 1 mom. rättegångsbalken: The presiding judge of a lower court lacks authority to reject an appeal complaint if the complaint concerns a decision subject to appeal and the complainants have standing, as the assessment of standing is the Court of Appeal's exclusive jurisdiction.

Mots-clés

Généré par l'IA
appeal complaint admissibility lower court jurisdiction standing to appeal court of appeal authority legal costs allocation violation du devoir de renseigner carence du ministère public recevabilité du ministère public

Dispositions légales citées

Généré par l'IA
25 kap. 9 § 1 mom. rättegångsbalken
På denna grund kunde en missnöjesanmälan inte enligt 25 kap. 9 § 1 mom. rättegångsbalken förvägras godkännande.
Généré par l'IA

Vous souhaitez savoir comment cet arrêt s'applique à votre dossier ?

Analysez cette décision avec la législation fédérale, le droit cantonal, la doctrine et la jurisprudence subséquente dans Legislator AI.

Ouvrir dans Legislator →

Texte complet

Raastuvanoikeuden puheenjohtaja ei ollut hyväksynyt tyytymättömyyden ilmoitusta, koska ilmoittajat eivät olleet jutun asianosaisia. Tällä perusteella ei tyytymättömyyden ilmoitusta oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 9 §:n 1 momentin nojalla saanut jättää hyväksymättä.

OK 25 luku 9 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Tyytymättömyydenilmoitus Vaasan raastuvanoikeudessa

A ja B sekä C ja D ovat ilmoittaneet tyytymättömyyttä Vaasan raastuvanoikeuden 15.9.1989 julistamaan päätökseen, jolla raastuvanoikeus oli hyväksynyt Oy Espuu Ab:n Asunto Oy Vaasan Kuninkaantie 27 Bostads Ab:tä vastaan ajaman velkomuskanteen.

Vaasan raastuvanoikeuden puheenjohtajan ratkaisu 22.9.1989

Raastuvanoikeuden puheenjohtaja ei ole hyväksynyt tyytymättömyyden ilmoitusta, koska A ja B sekä C ja D eivät olleet jutun asianosaisia.

Kantelu Vaasan hovioikeudelle

A ja B sekä C ja D ovat esittämillään perusteilla lausuneet, että raastuvanoikeuden päätös koski myös heidän etuaan, minkä vuoksi he ovat katsoneet olevansa oikeutettuja väliintuloon. Tämän vuoksi he ovat vaatineet, että hovioikeus kumoaa raastuvanoikeuden puheenjohtajan päätöksen ja hyväksyy tyytymättömyyden ilmoituksen.

Vaasan hovioikeuden päätös 12.12.1989

Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 9 §:n 1 momentissa kielletään alioikeuden puheenjohtajaa hyväksymästä tyytymättömyyden ilmoitusta, jota ei ole tehty säädetyssä järjestyksessä tai joka koskee ratkaisua, johon ei saa hakea muutosta. Raastuvanoikeuden puheenjohtajan toimivaltaan tämän säännöksen nojalla ei ollut kuulunut tutkia, oliko suoritukseen velvoitetun osakeyhtiön osakkeita ostaneilla henkilöillä muutoksenhakuoikeus asiassa vai ei. Asia oli myös sinänsä ollut sellainen, johon sai hakea muutosta. A myötäpuolineen oli ilmoittanut tyytymättömyyttä raastuvanoikeuden päätökseen säädetyssä järjestyksessä ja harkinta siitä, oliko heillä oikeus käyttää asiassa hovioikeudessa puhevaltaa, kuului hovioikeuden toimivaltaan. Hovioikeus on sen vuoksi hyväksynyt tyytymättömyyden ilmoituksen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 23.3.1990. Oy Espuu Ab on valituksessaan pyytänyt, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään raastuvanoikeuden puheenjohtajan päätöksen varaan. A ja B sekä C ja D ovat antaneet heiltä vaaditun vastauksen ja vaatineet valituksen hylkäämistä ja korvausta vastauskuluista korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 30.1.1991

Hovioikeuden päätöstä ei muuteta. Oy Espuu Ab velvoitetaan suorittamaan A:lle ja B:lle sekä C:lle ja D:lle yhteiseksi korvaukseksi heillä vastauksen antamisesta olleista kuluista 1.100 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden päätöksen antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Mörä, Roos, Tulenheimo-Takki ja Krook

---

[SV]

Underrättens ordförande hade inte godkänt en missnöjesanmälan eftersom anmälarna inte var parter i målet. På denna grund kunde en missnöjesanmälan inte enligt 25 kap. 9 § 1 mom. rättegångsbalken förvägras godkännande.

RB 25 kap 9 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret