Legislator Jurisprudence & Législation
Turun HAO 15.10.2002 02/0611/3 Généré par l'IA

Administrative Court allowed tax deduction for meal allowances and travel costs by ruling the taxpayer did not have a permanent workplace.

Numéro de cause Turun HAO 15.10.2002 02/0611/3
Autorité / Tribunal
Juridiction Finlande (FI)
Date de la décision
Issue du litige Admis (Allowed)

Synthèse Legislator

Généré par l'IA

The Administrative Court of Turku allowed a taxpayer to deduct meal allowances, daily allowances, and travel costs from their income. Although the first-instance board rejected the claim because the taxpayer had a permanent job site, the court found the taxpayer's work was temporary, irregular, and frequently moved. Consequently, the court determined the taxpayer did not have a permanent workplace and ordered the tax authority to reconsider the deduction.

Regeste Legislator

Généré par l'IA

Tuloverolaki 29 § 1 mom; Tuloverolaki 71 § 2 mom; Tuloverolaki 72 § 2 mom: Where a taxpayer's work is characterized by temporary, irregular, and frequently changing locations, they are deemed to be working in a special field without a permanent workplace, thereby qualifying for specific tax deductions.

Mots-clés

Généré par l'IA
tax deduction meal allowances permanent workplace determination temporary irregular employment travel cost reimbursement special field employment

Dispositions légales citées

Généré par l'IA
Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 mom
Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 mom
Hallintomenettelylaki 23 §
Hallintomenettelylaki 23 §
Hallintomenettelylaki 24 §
Hallintomenettelylaki 24 §
Hallintomenettelylaki 3 §
Tuloverolaki 29 § 1 mom
Tuloverolaki 71 § 2 mom
Tuloverolaki 72 § 2 mom

Vous souhaitez savoir comment cet arrêt s'applique à votre dossier ?

Analysez cette décision avec la législation fédérale, le droit cantonal, la doctrine et la jurisprudence subséquente dans Legislator AI.

Ouvrir dans Legislator →

Texte complet

A:n vaatimus saada vähentää tuloistaan tulonhankkimiskuluina ateriakorvauksia, päivärahoja ja matkakustannuksia oli oikaisulautakunnassa hylätty, koska lautakunta katsoi A:lla olevan varsinaisen työpaikan.

A oli ollut työssä useilla eri arkeologisilla kaivaustyömailla, enimmäkseen kaivajana ja kaivausapulaisena. Varsinaisen kaivaustyön lisäksi hän oli ajoittain myös osallistunut kaivetun aineiston ns. jälkikäsittelyyn, mikä tapahtui kaivualueilta erillisissä paikoissa. A:n työ oli ollut määräaikaista, tilapäistä ja satunnaista. Hänen työntekemispaikkansa ja työnantajansa olivat työvuoden aikana vaihtuneet toistuvasti siitä riippumatta, oliko kyseessä varsinainen kaivaustyö tai siihen liittyvä jälkityö. Hallinto-oikeus katsoi A:n hänen työskentelyolosuhteensa huomioon ottaen työskennelleen ns. erityisalalla, jolla erityistä työntekemispaikkaa on jouduttu usein vaihtamaan alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi.

Hallinto-oikeus katsoi myös, toisin kuin oikaisulautakunta, että A:lla ottaen huomioon hänen työnsä luonne ei ollut varsinaista työpaikkaa. Oikaisulautakunnan päätökset kumottiin ja asia palautettiin verovirastoon uuteen käsittelyyn.

Hallinto-oikeuslaki 3 §

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 mom

Hallintomenettelylaki 23 §

Hallintomenettelylaki 24 §

Tuloverolaki 29 § 1 mom

Tuloverolaki 71 § 2 mom

Tuloverolaki 72 § 2 mom

Vahvennettu istunto, äänestys 4 - 1

Eri mieltä olleen jäsenen mielestä A:n, joka on koulutukseltaan humanististen tieteiden kandidaatti ja ammatiltaan arkeologi, ei voida katsoa työskentelevän ns. erityisalalla. Kutakin kaivauskohdetta on pidettävä A:n varsinaisena työpaikkana.