Legislator Jurisprudence & Législation
Turun HAO 19.3.2002 02/0156/1 Généré par l'IA

Administrative court quashed zoning plan for failing to protect nature values near valuable forest.

Numéro de cause Turun HAO 19.3.2002 02/0156/1
Autorité / Tribunal
Juridiction Finlande (FI)
Date de la décision
Issue du litige Rejeté (Dismissed)

Synthèse Legislator

Généré par l'IA

The administrative court quashed the city council's zoning plan regarding a specific residential area to ensure nature values were adequately protected. Although the city had identified the area as rich in vegetation and designated parts as nature reserves, the court found the residential zone encroached too closely on a valuable forest. Consequently, the decision was reversed because the plan did not sufficiently account for preserving the unique characteristics of the natural type.

Regeste Legislator

Généré par l'IA

Maankäyttö- ja rakennuslaki 39 § 2 mom 8 kohta; Luonnonsuojelulaki 29 § 1 mom 1 kohta: A zoning plan must ensure that the protection of nature values is sufficient, and including residential areas within a narrow nature type boundary may endanger the preservation of its specific features.

Mots-clés

Généré par l'IA
zoning plan quashing nature value protection residential area inclusion natural type boundary forest preservation administrative review environmental planning zone sensible

Dispositions légales citées

Généré par l'IA
Maankäyttö- ja rakennuslaki 39 § 2 mom 8 kohta
Maankäyttö- ja rakennuslaki 39 § 2 mom 8 kohta
Luonnonsuojelulaki 29 § 1 mom 1 kohta
Luonnonsuojelulaki 29 § 1 mom 1 kohta
Généré par l'IA

Vous souhaitez savoir comment cet arrêt s'applique à votre dossier ?

Analysez cette décision avec la législation fédérale, le droit cantonal, la doctrine et la jurisprudence subséquente dans Legislator AI.

Ouvrir dans Legislator →

Texte complet

Alueellisen ympäristökeskuksen vahvistaman suojellun luontotyypin rajauksen merkitys yleiskaavan luonnonarvojen vaalimista koskevan sisältövaatimuksen kannalta

Kaupunki oli teettänyt alueesta A kasvillisuusinventoinnin, jossa alue oli todettu kasvillisuudeltaan rikkaaksi. Yleiskaavaselostuksen mukaan arvokkain osa alueesta oli osoitettu lähivirkistysalueeksi, jolla ympäristö säilytetään (VL/s). Alueelle oli merkitty myös rivitalojen alue (AR) sekä kirkkojen ja muiden seurakunnallisten rakennusten alue (YK).

Yleiskaavan laatimisen ollessa vireillä alueellinen ympäristökeskus oli valmistellut luonnonsuojelulaissa tarkoitetun suojellun luontotyypin rajojen vahvistamista alueelle. Ympäristökeskus katsoin, että alueella oli luontaisesti syntynyt, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuva metsikkö ja vahvisti suojellun luontotyypin rajat kolme päivää ennen kuin kaupunginvaltuusto hyväksyi yleiskaavan. Yleiskaavan mukainen AR-alue oli osittain luontotyyppirajauksen sisällä.

Hallinto-oikeus katsoi, että jo lähellä jalopuumetsikköä oleva asutus saattaa vaarantaa luontotyypin ominaispiirteiden säilymisen. Kun suppeahkon luontotyyppirajauksen sisälle oli osoitettu rivitaloasutusta, kaavassa ei ollut riittävästi otettu huomioon luonnonarvojen vaalimista. Valtuuston päätös kumottiin AR-alueen osalta.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 39 § 2 mom 8 kohta

Luonnonsuojelulaki 29 § 1 mom 1 kohta