Legislator Jurisprudence & Législation
Vaasan HAO 23.12.1999 99/5014/4 Généré par l'IA

Administrative court allowed discharge of trace perfluoroethylene to sewer without permit due to low concentration.

Numéro de cause Vaasan HAO 23.12.1999 99/5014/4
Autorité / Tribunal
Juridiction Finlande (FI)
Date de la décision
Issue du litige Admis (Allowed)

Synthèse Legislator

Généré par l'IA

The Administrative Court of Finland allowed the applicant to discharge wastewater containing trace amounts of perfluoroethylene to the sewer without a specific permit. The applicant argued that their closed-loop process and activated carbon filtration reduced emissions to negligible levels, contrary to the Environmental Protection Agency's rejection. The court ruled that while the substance generally requires a permit, the specific low concentration and effective treatment meant no danger to water quality existed, thus exempting the discharge from licensing requirements.

Regeste Legislator

Généré par l'IA

Valtioneuvoston päätös 19.5.1994/363 4 ja 6 §; The court held that the requirement for a permit to discharge substances into water applies only when the quantity or concentration poses a danger to water quality, and low-level discharges from treated wastewater do not trigger the licensing obligation.

Mots-clés

Généré par l'IA
perfluoroethylene discharge water quality permit trace substance threshold activated carbon filtration Environmental Protection Agency administrative review negligible danger standard substances extrêmement préoccupantes

Dispositions légales citées

Généré par l'IA
Valtioneuvoston päätös 19.5.1994/363
vesiympäristön päästösääntelyn puitedirektiivin (76/464/ETY)
pohjavesidirektiivin (80/68/ETY)
valtioneuvoston päätös 19.5.1994/364
Généré par l'IA

Vous souhaitez savoir comment cet arrêt s'applique à votre dossier ?

Analysez cette décision avec la législation fédérale, le droit cantonal, la doctrine et la jurisprudence subséquente dans Legislator AI.

Ouvrir dans Legislator →

Texte complet

Oikeudellisena kysymyksenä asiassa oli, voidaanko eräiden

ympäristölle ja terveydelle vaarallisten aineiden johtamisesta

vesiin annetun valtioneuvoston päätöksen

(19.5.1994/363) 4 ja 6 §:ä soveltaa tekstiilien kemiallisen

pesun kuivausvaiheessa syntyvän, vähäisen määrän

perkloorietyleeniä sisältävän kontaktiveden johtamiseen

viemäriin. Asiassa oli kysymys myös valtioneuvoston päätöksen

5 §:ssä edellytetyn luvan tarpeen rajanvedosta.

VEO oli valtioneuvoston päätöksen 4 ja 6 §:n nojalla

hylännyt pesulan lupahakemuksen. VHaO kumosi VEO:n päätöksen.

VHaO tosin katsoi, että pesula käyttää pesuprosessissa

perkloorietyleeniä liuottimena valtioneuvoston päätöksen

4 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Hakija oli kuitenkin

toteuttaut säännöksen tarkoituksen järjestämällä pesuprosessissa

suljetun kierron ja liuottimen talteenoton.

Vesiensuojelullista tai Euroopan yhteisölainsäädännöstä

johtuvaa tarvetta soveltaa säännöstä myös kuivausvaiheessa

tekstiileistä veteen irronneeseen perkloorietyleeniin

ei ollut. Kysymyksessä olevaan päästöön oli

lähtökohtaisesti sovellettava valtioneuvoston päätöksen

5 §:n säännöstä, jonka mukaan päästöt ovat luvanvaraisia.

VHaO katsoi, ettei vesiin tapahtuvien päästöjen luvan

tarve voinut koskea kaikkia valtioneuvoston päätöksen

5 §:ssä tarkoitettujen aineiden päästöjä niiden määrään

tai pitoisuuteen katsomatta. Tilannetta verrattiin

valtioneuvoston päätöksellä täytäntöön pannun vesiympäristön

päästösääntelyn puitedirektiivin (76/464/ETY)

nollapäästöperiaatteeseen ja siihen perustuvan pohjavesidirektiivin

(80/68/ETY) sovellutusalan rajoitukseen

ja tuon direktiivin täytäntöönpanoa koskevan valtioneuvoston

päätöksen 19.5.1994/364 3 §:n vastaavaan sovellutusalan

rajoitukseen. Luvan tarpeen rajana voitiin

lähtökohtaisesti pitää Länsi-Suomen ympäristökeskuksen

esittämin tavoin talousvesinormissa perkloorietyleenille

määrättyä raja-arvoa 40 æg/l, elleivät jäteveden määrä

tai olosuhteet muutoin edellyttäneet luvan hakemista.

Hakemuksessa tarkoitetun yleiseen viemäriin johdettavan

aktiivihiilisuodatuksella puhdistetun jäteveden oli todettu

sisältävän niin pieniä määriä ja pitoisuuksia

perkloorietyleeniä (1-3 l/kk, 5-6 æg/l), ettei siitä nyt

tai vastaisuudessa aiheudu valtioneuvoston päätöksen

2 §:ssä tarkoitettujen vesien pilaantumisen vaaraa. Sen

vuoksi ja kun puhdistamattoman jäteveden määrä ja laatu

sekä hakijan käyttämä puhdistusmenetelmä eivät edellyttäneet

tarkempia lupamääräyksiä, VHaO katsoi, ettei

hakija ollut vesioikeudellisen luvan tarpeessa. Enemmän

lausunnon antaminen hakemuksesta raukesi.

Samoin D:00104/99/VYO, T:99/5015/4

Lupa myönnettiin D:00105/99/VYO, T:99/5016/4 ja

D:00107/99/VYO, T:99/5018/4