Legislator Jurisprudence & Législation
Kuopion LO 21.7.1995 899 Généré par l'IA

Administrative court dismissed tax board's jurisdiction over prosecutor's request while allowing partial travel expense claim.

Numéro de cause Kuopion LO 21.7.1995 899
Autorité / Tribunal
Juridiction Finlande (FI)
Date de la décision
Issue du litige Partiellement admis (Partially Allowed)

Synthèse Legislator

Généré par l'IA

The administrative court held that the tax board lacked jurisdiction to independently examine the prosecutor's appeal regarding a matter already pending before the county court. Consequently, the court transferred the prosecutor's request to the county court for joint handling. Regarding the taxpayer's claim for travel expenses, the court accepted that using a family car was the cheapest option given the lack of a driver's license, thereby partially allowing the increased deduction.

Regeste Legislator

Généré par l'IA

VerotusL 92 §; VerotusL 93 §: The tax board must transfer a prosecutor's appeal to the county court if the underlying matter is already pending there, rather than examining it independently; conversely, travel expenses incurred via family car constitute the cheapest mode of transport when public transport is unavailable.

Mots-clés

Généré par l'IA
tax board jurisdiction prosecutor appeal county court transfer travel expense deduction family car transport cheapest mode of transport administrative procedure gêne financière

Dispositions légales citées

Généré par l'IA
VerotusL 92 §
VerotusL 93 §
Verotuslain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännös (963/93)
TVL 83 §
VeroHp matkakuluvähennyksen määrästä vuodelta 1992 toimitettavassa verotuksessa 1 §
VeroHp matkakuluvähennyksen määrästä vuodelta 1992 toimitettavassa verotuksessa 1 §
Généré par l'IA

Vous souhaitez savoir comment cet arrêt s'applique à votre dossier ?

Analysez cette décision avec la législation fédérale, le droit cantonal, la doctrine et la jurisprudence subséquente dans Legislator AI.

Ouvrir dans Legislator →

Texte complet

1. Oliko verotuksen oikaisulautakunta toimivaltainen antamaan

päätöksen valtionasiamiehen oikaisuvaatimuksen johdosta

asiassa, jossa verolautakunta oli verovelvollisen valituksen

johdosta jo antanut ratkaisun ja siirtänyt asian hylätyltä

osin lääninoikeuden käsiteltäväksi.

2. Oliko verovelvollisella oikeus saada korvaus kahdelta

edestakaiselta asunnon ja työpaikan väliseltä matkalta verohallituksen

matkakuluvähennyksen määrästä vuodelta 1992

toimitettavassa verotuksessa antaman päätöksen 1 §:n sanamuodosta

huolimatta tilanteessa, jossa verovelvollisella

ei ollut ajokorttia ja jossa hänen puolisonsa oli perheen

autolla kuljettanut verovelvollisen töihin ja töistä.

Verovelvollinen A oli veroilmoituksessaan ilmoittanut, ettei

hänellä ollut ajokorttia ja että hänen aviomiehensä oli

kuljettanut hänet töihin ja töistä siten, että asunnon ja

työpaikan välisen edestakaisen matkan ollessa 36 kilometriä

päivittäiseksi työmatkaksi oli muodostunut 72 kilometriä.

Matkakuluikseen verovelvollinen ilmoitti 11 kuukaudelta

15.840 markkaa. Säännönmukaisessa verotuksessa verolautakunta

hyväksyi ko. matkakuluina vähennettäväksi yhden edestakaisen

matkan työpäivää kohden laskettuna oman auton käytön

mukaan eli matkakuluja 8.316 markkaa.

Verovelvollisen lääninoikeudelle 5.10.1993 jättämän valituksen

johdosta verolautakunta hyväksyi 28.12.1993 pakollisessa

oikaisumenettelyssä matkakuluja arvion mukaan lisää

3.000 markkaa ja siirsi asian hylätyltä osin lääninoikeuden

käsiteltäväksi.

Valtionasiamiehen 1.2.1994 tekemän oikaisuvaatimuksen johdosta

verotuksen oikaisulautakunta alensi 4.10.1994 matkakulujen

määrän säännönmukaisessa verotuksessa hyväksyttyyn

8.316 markkaan. Verovelvollinen valitti 5.6.1995 verotuksen

oikaisulautakunnan päätöksestä lääninoikeuteen ja uudisti

5.10.1993 jättämässään valituksessa esittämänsä vaatimuksen.

1. Verotuksen oikaisulautakunnan ei olisi tullut välttämättömän

prosessiyhteyden johdosta ottaa valtionasiamiehen

esittämää vaatimusta tutkittavakseen siltä osin kuin kyseessä

oli asia, joka verovelvollisen valituksesta oli vireillä

lääninoikeudessa, vaan asia olisi tullut siirtää lääninoikeuden

käsiteltäväksi yhdessä verovelvollisen valituksen

kanssa. Sen vuoksi lääninoikeus kumosi verotuksen oikaisulautakunnan

antaman päätöksen ja otti valtionasiamiehen

esittämän vaatimuksen välittömästi viivytyksen välttämiseksi

valituksena käsiteltäväkseen.

2. Verovelvollisen työvuorolistojen mukaan hänellä oli verovuonna

ollut 209 työvuoroa. Asiassa ei oltu väitettykään,

että verovelvollinen olisi voinut tehdä valituksissa tarkoitetun

työmatkansa tai osan siitä julkisia kulkuneuvoja

käyttäen. Näissä oloissa lääninoikeus pyydettyään asiassa

lausunnon verohallitukselta katsoi, että halvimpana matkustustapana

verovelvollisen asunnon ja työpaikan välisillä

matkoilla oli verovelvollisen ilmoittamalla tavalla pidettävä

kuljetusta perheen autolla ja hyläten valtionasiamiehen

valituksen kokonaan ja A:n valituksen osittain hyväksyi

ko. matkakuluina vähennettäväksi 15.048 markkaa.

1. VerotusL 92 §

VerotusL 93 §

Verotuslain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännös

(963/93)

2. TVL 83 §

VeroHp matkakuluvähennyksen määrästä vuodelta 1992 toimitettavassa verotuksessa 1 §

(1227/92)