Legislator Jurisprudence & Législation
Vesiylioikeus 7.5.1993 83/1993 Généré par l'IA

Administrative court dismissed appeal by extending limitation period due to delayed notification of water authority decision.

Numéro de cause Vesiylioikeus 7.5.1993 83/1993
Autorité / Tribunal
Juridiction Finlande (FI)
Date de la décision
Issue du litige Rejeté (Dismissed)

Synthèse Legislator

Généré par l'IA

The Administrative Court dismissed the appellants' challenge to a 1990 water authority decision regarding lake water levels. The authority had delayed notifying the appellants of the 1990 decision until a 1992 ruling, arguing this delay should reset the statutory appeal period. The court held that the limitation period for the 1990 decision only began to run after the 1992 notification, thereby validating the authority's procedural handling of the delayed notice.

Regeste Legislator

Généré par l'IA

Vesilain 21 luvun 3 §; 17 luvun 1 §: The limitation period for challenging an administrative decision commences only upon the effective notification of that decision; if notification is delayed, the period starts running from the date of such delayed notification.

Mots-clés

Généré par l'IA
administrative appeal limitation period notification delay water authority procedural fairness restitution du délai inobservé reconsidération ajournement de débats

Dispositions légales citées

Généré par l'IA
Section 3 of Chapter 21 of the Water Act
Section 1 of Chapter 17 of the Water Act

Jurisprudence citée

Généré par l'IA
Case T:77, A:12.1.1994
Généré par l'IA

Vous souhaitez savoir comment cet arrêt s'applique à votre dossier ?

Analysez cette décision avec la législation fédérale, le droit cantonal, la doctrine et la jurisprudence subséquente dans Legislator AI.

Ouvrir dans Legislator →

Texte complet

VEO oli vuonna 1990 päätöksellään velvoittanut A:n ja B:n toimenpiteisiin

lammen vedenkorkeuden palauttamiseksi ennalleen.

VEO oli vuonna 1992 päätöksessään todennut, että A ja B eivät

olleet saaneet tiedoksi yllä mainittua päätöstä ja tämän vuoksi

VEO oli virka-apua hakeneiden vaatimuksesta päättänyt antaa

päätöksen tiedoksi siten kuin haasteen tiedoksiantamisesta on

säädetty. VEO oli pidentänyt aikaisempaan päätökseen sisältyviä

velvoitteiden määräaikoja.

VEO: Vesilain 21 luvun 3 §:n ja 17 luvun 1 §:n säännökset sekä

virka-apuasian luonteen ja siinä annettavaan päätökseen mahdollisesti

sisältyvät velvoitteet huomioon ottaen VEO:n ensin

mainittu julkipanon jälkeen annettu päätös olisi tullut viivytyksettä

todisteellisesti antaa tiedoksi A:lle ja B:lle. Sanottu

päätös on kuitenkin annettu heille todisteellisesti tiedoksi

vasta viimeksimainitulla päätöksellä. VEO:n vuonna 1990

antamaa päätöstä koskevan valitusajan on siten katsottava alkaneen

A:n ja B:n osalta kulumaan vasta VEO:n vuonna 1992 antaman

päätöksen tiedoksisaamisesta. Tämän vuoksi VYO tutki A:n

ja B:n valitukset myös vuonna 1990 annetusta päätöksestä tehtyinä

valituksina.

KHO:n päätös T:77, A:12.1.1994: Ei valituslupaa (A:lle)