Legislator Jurisprudence & Législation
Vesiylioikeus 18.12.1991 249/1991 Généré par l'IA

Finnish administrative court dismissed compensation claims where water level changes did not cause damage to landowners.

Numéro de cause Vesiylioikeus 18.12.1991 249/1991
Autorité / Tribunal
Juridiction Finlande (FI)
Date de la décision
Issue du litige Rejeté (Dismissed)

Synthèse Legislator

Généré par l'IA

The Administrative Court of Finland dismissed compensation claims by landowners regarding changes to a lake's water level. The court found that while the water level had been artificially lowered since 1960, this change did not cause the alleged waterlogging or flood damage to the plaintiffs. Consequently, the court upheld the lower authority's decision to reject the compensation requests.

Regeste Legislator

Généré par l'IA

Säännöstelyluvan lupaehtojen muuttamista vallinneita olosuhteita vastaaviksi koskeneessa hakemusasiassa: Korkeimman hallinto-oikeuden vahvistama vedenkorkeuden muutos ei aiheuta korvausvelvollisuutta, jos vallinneeseen tilanteeseen nähden ei aiheudu väitettyä vettymis- tai tulvavahinkoa.

Mots-clés

Généré par l'IA
administrative compensation water level regulation landowner damage flood damage assessment lake management natural conditions compensation rejection politique de l'eau

Jurisprudence citée

Généré par l'IA
T:284, A:17.1.1980
KHO:n päätös T:284, A:17.1.1980 ja
T:4038, A:9.9.1982
KHO:n päätös T:4038, A:9.9.1982
Généré par l'IA

Vous souhaitez savoir comment cet arrêt s'applique à votre dossier ?

Analysez cette décision avec la législation fédérale, le droit cantonal, la doctrine et la jurisprudence subséquente dans Legislator AI.

Ouvrir dans Legislator →

Texte complet

Säännöstelyluvan lupaehtojen muuttamista vallinneita olosuhteita

vastaaviksi koskeneessa hakemusasiassa vesiylioikeus

korvausten osalta lausui, että vesistötoimikunnan 14.9.1949

antaman järvenlaskuluvan tarkoituksena oli ollut luonnonniittyjen

aikaansaaminen laskuyhtiön osakkaille. Luvan perusteena

olevan tarpeen lakattua järven vedenpintaa oli laskuyhtiön

tahdosta ja silloisen maanviljelysinsinööripiirin suostumuksella

vuodesta 1960 alkaen pidetty kesäkaudella 0,9 metriä

laskuluvassa sallittua tasoa ylempänä, mutta kuitenkin laskulupaa

edeltäneen luonnonmukaisen tason alapuolella. Tällainen

säännöstely oli luvanmukaiseen säännöstelyyn nähden merkinnyt

vesistön ja sen rantojen muille käyttömuodoille tuntuvaa parannusta

ja itse järven säilymistä järvenä. Olosuhteet vesistössä

ja sen rannoilla olivat vakiintuneet näin toteutetun

säännöstelyn mukaiseksi ja eri toiminnot ranta-alueilla mukautuneet

näihin muuttuneisiin olosuhteisiin.

Näillä perusteilla vesiylioikeus katsoi, että korkeimman hallinto-oikeuden

18.6.1987 vahvistaman uuden vedenkorkeuden muutoksen

vaikutuksia arvioitaessa vertailukohtana oli käytettävä

vuodesta 1960 vallinneita olosuhteita. Vahvistettu kesävedenkorkeus

oli KHO:n päätöksen mukaan noin 15 cm alempana kuin

millä korkeudella vedenpinta oli vuoden 1960 jälkeen keskimäärin

ollut. Koska vallinneeseen tilanteeseen nähden valittajina

olleille maanomistajille ei kesävedenkorkeuden muutoksesta

aiheutunut heidän väittämäänsä vettymis- tai tulvavahinkoa,

vesiylioikeus pysytti vesioikeuden päätöksen, jolla korvausvaatimukset

oli hylätty.

Vrt. KHO:n päätös T:284, A:17.1.1980 ja

KHO:n päätös T:4038, A:9.9.1982

Vihervuori: Rantanviiva oikeudellisena ongelmana II, LM 1983

s. 328-329

Vihervuori: Vesistön järjestelyn ja ojituksen oikeuskysymykset

(1987) s. 359

Lainvoimainen