Legislator Case Law & Legislation
KKO:1991:158 AI generated

Supreme Court dismisses appeal; prior agreement on child custody does not constitute statutory written acknowledgment of paternity.

Case Number KKO:1991:158
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court dismissed the appeal, upholding the lower court's decision that the father failed to meet the statutory requirement for written acknowledgment of paternity. Although the parties had previously agreed on child custody and support, the Supreme Court ruled that such an agreement, along with a later registration of paternity, did not satisfy the specific conditions of the Paternity Act. Consequently, the father retained his right to challenge paternity despite the earlier settlement regarding the child's care.

Legislator headnote

AI generated

Isyyslain 35 § 4 moment; kirjallinen lapsen omakseen selittäminen vaatii erillisen tahdonilmaisun, ei riitä pelkkä elatus- tai huoltosopimus.

Keywords

AI generated
written acknowledgment of paternity Paternity Act section 35 child custody agreement paternity challenge statutory requirements father's rights legal settlement

Cited Legislation

AI generated
Isyyslain 35 § 4 moment
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Kysymys siitä, oliko aviomies lapsen syntymän jälkeen kirjallisesti selittänyt lapsen omakseen.

IsyysL 35 § 4 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Varkauden kihlakunnanoikeudessa

A on B:lle ja C:n uskotuksi mieheksi määrätylle D:lle toimitetun haasteen nojalla lausunut, että hän ei ollut hänen ja B:n avioliiton aikana 23.12.1987 syntyneen C:n isä. A ei ollut lapsen siittämisaikana maannut B:tä. Tämä oli myöntänyt olleensa kyseisenä aikana sukupuoliyhteydessä toisen miehen kanssa. Sen vuoksi A on vaatinut vahvistettavaksi, ettei hän ollut C:n isä.

Lisäksi A on vaatinut, että B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

Vastine

B ja D ovat lausuneet, että A oli, saatuaan tietää toisen maanneen B:n C:n siittämisaikana, lapsen syntymän jälkeen kirjallisesti selittänyt lapsen omakseen, ja sen vuoksi vaatineet, että kanne jätetään tutkimatta.

Kihlakunnanoikeuden päätös 7.11.1990

Kihlakunnanoikeus on lausunut, että A oli B:n kanssa 18.11.1987 avioeron varalta tekemässään sopimuksessa muun ohessa sopinut heidän vielä syntymättömän lapsensa huollon jäävän molemmille vanhemmille. Lapsen synnyttyä 23.12.1987 puolisot olivat kihlakunnanoikeudelle 22.1.1988 antamassaan hakemuksessa pyytäneet alaikäisen tyttärensä huollon uskomista molemmille vanhemmille ja A oli sitoutunut suorittamaan tyttärelleen elatusapua. Kun A oli ilmoittanut tienneensä jo ennen lapsen syntymää, että toinen mies oli lapsen siittämisaikaan maannut lapsen äidin, kihlakunnanoikeus on katsonut, että A oli C:n syntymän jälkeen edellä kerrotulla tavalla kirjallisesti selittänyt lapsen omakseen, vaikka hän oli saanut tietää toisen maanneen äidin lapsen siittämisaikana. Sen vuoksi hänellä ei ollut oikeutta isyyden kumoamiskanteen nostamiseen.

Kihlakunnanoikeus on jättänyt A:n kanteen tutkimatta.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 19.2.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on lausunut, ettei hän ollut kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostetulla menettelyllään eikä muutoinkaan selittänyt C:tä omakseen isyyslain 35 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla. Hän ei siten ollut menettänyt kanneoikeuttaan.

Hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen ja palauttanut jutun kihlakunnanoikeuteen, jonka tuli palautuspäätöksen saatua lainvoiman ottaa asia ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväkseen ja ottaen huomioon palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 5.6.1991. D on vaatinut, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.

A on antanut vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 8.11.1991

Perustelut

A:n puolesta oikeudelle annetussa avioerohakemuksessa esitetyt C:n huoltoa koskeva vaatimus ja elatusta koskeva sitoumus eivät merkitse sellaista kirjallista lapsen syntymän jälkeen tapahtunutta lapsen omakseen selittämistä, jota tarkoitetaan isyyslain 35 §:n 4 momentissa. Sellaisena selityksenä ei myöskään voida pitää samassa yhteydessä oikeudelle annettua ennen lapsen syntymää avioeron varalta tehtyä sopimusta, jossa oli sovittu lapsen huollosta, tapaamisesta ja elatuksesta. A on allekirjoittanut ilmoituksen väestörekisteriin, jossa ilmoituksessa lapsen isäksi on merkitty A. Ilmoituksen tarkoituksena ei ole osoitettu olevan lapsen omaksi selittäminen tai siihen verrattava tahdonilmaisu.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Takala, Linholm, Huopaniemi ja Raulos

---

[SV]

Fråga om den äkta mannen efter barnets födelse skriftligen hade förklarat att barnet var hans.

L om faderskap 35 § 4 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret