MAO:656/2025 — MAO:656/2025 — Markkinaoikeus

Asioiden käsittely markkinaoikeudessa Caruna Oy:n ja Caruna Espoo Oy:n valitus (dnro 48/2024) Vaatimukset Caruna Oy ja Caruna Espoo Oy (jäljempänä yhdessä Caruna) ovat vaatineet, että markkinaoikeus ensisijaisesti muuttaa valituksenalaista Energiaviraston päätöstä siten, että se sisällöltään vastaa seuraavaa: 1. Sekä vanhan eli ennen vuotta 2024 investoidun että uuden eli vuodesta 2024 lähtien investoidun verkko-omaisuuden regulaatioarvo (jälleenhankinta‑arvo ja nykykäyttöarvo) määritetään arvostamalla koko omaisuusmassa regulaation yksikköhintoihin pohjautuen ja soveltaen tämän arvostusmenetelmän kanssa nominaalista tuottoastetta. Regulaation yksikköhinnat päivitetään normaalisti todellisten yksikköhintakyselyllä selvitettävien rakennuskustannusten pohjalta säännöllisin väliajoin. Koko olemassa oleva tuottopohja uudelleenarvostetaan vuoden 2024 alussa, ja sen lisäksi uudelleenarvostus tehdään jatkossa päivitetyillä yksikköhinnoilla neljän vuoden välein koko verkko-omaisuuden osalta. 2. Poistoero verkon hyödykkeistä eliminoidaan oikaistulta taseelta, jolloin tämä poistoero sisältyy kokonaisuudessaan taseen tasauserään ja siten omaan pääomaan, eikä siihen liittyvää verovelkaa tulkita korottomaksi velaksi ja vähennetä sidotusta pääomasta. Caruna on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Energiaviraston päätöksen, palauttaa asian Energiavirastoon ja määrää Energiaviraston muuttamaan päätöstä ensisijaisen vaatimuksen kohdissa 1 ja 2 esitetyllä tavalla ja määrää, että kunnes asia on palautuksen johdosta ratkaistu uudelleen Energiavirastossa, Energiaviraston tulee soveltaa valvontamenetelmiä, jotka vastaavat 31.12.2023 voimassa olleita valvontamenetelmiä, ja niiden osana velvoittaa Energiaviraston ottamaan käyttöön vuonna 2023 päivitetyn yksikköhintaluettelon vuosille 2024 — 2027, arvostamaan Carunan koko verkko‑omaisuuden uudelleen kyseisen vuonna 2023 päivitetyn yksikköhintaluettelon mukaisesti ja päivittämään ne valvontaparametrit, jotka 31.12.2023 voimassa olleiden valvontamenetelmien mukaan tulee päivittää vuosittain tai valvontajakson vaihtuessa. Caruna on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Energiaviraston korvaamaan niiden arvonlisäverottomat oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 2.616.384,85 eurolla viivästyskorkoineen. Perustelut Markkinaoikeudella on toimivalta muuttaa Energiaviraston valituksenalaista päätöstä Carunan vaatimalla tavalla. Käytettävissä olevien oikeusturvakeinojen pitää mahdollistaa vaatimusten tehokas toteuttaminen, mihin sisältyy oikeus saada lainvastainen päätös korjatuksi tai kumotuksi. Caruna on vaatinut päätöksen korjaamista siten, että lainvastaisilta osiltaan menetelmät muutetaan vastaamaan asiallisesti niitä menetelmiä, jotka olivat voimassa 31.12.2023. Kyseiset menetelmät ovat Energiaviraston aikanaan laatimat ja vahvistamat, eivätkä Caruna tai muut valittajat ole vaatineet menetelmiä muutettavaksi tavalla, joka tarkoittaisi kokonaan uusien tai aiemmista vakiintuneista menetelmistä poikkeavien valvontamenetelmien voimaantuloa. Energiaviraston päätös on sähkömarkkinasääntelyn ja siinä asetettujen tavoitteiden vastainen eivätkä sillä vahvistetut menetelmät täytä lainsäädännön menetelmille asettamia edellytyksiä. Energiavirasto ei ole esittänyt mitään markkinassa, muissa olosuhteissa tai sähkömarkkinasääntelyssä tapahtunutta muutosta, jonka johdosta olisi ollut tarpeen tehdä näin merkittäviä muutoksia valvontamenetelmiin ja erityisesti niiden tuottopohjan määrittämistä koskeviin osiin. Lainsäätäjä on arvioinut yksikköhintojen perusteella tapahtuvaa oikaisua suhteessa lainsäädännön vaatimuksiin viimeksi vuonna 2021 ja tietoisesti jättänyt tilanteen ennalleen. Sekä lainsäätäjä että Energiavirasto ovat tuolloin vahvistaneet ymmärtävänsä nykykäyttöarvovaatimuksen edellyttävän verkko-omaisuuden säännöllistä uudelleenarvostamista, jotta omaisuuden arvo kulloinkin vastaa sen markkina‑arvoa. Energiavirasto ei ole esittänyt hyväksyttäviä perusteluja muuttuneelle laintulkinnalleen. Valvontamenetelmämuutosten perusteeksi esitetty tavoite arvostaa verkko-omaisuus todelliseen kohtuulliseen käyttöarvoon ei perustu lainsäädäntöön. Valituksenalainen päätös ei turvaa Carunan oikeutta kohtuulliseen tuottoon, sillä verkko-omaisuuden jäädyttäminen alentaa omaisuudesta saatavaa tuottoa. Koska Carunan kohtuullinen tuotto määräytyy olennaiselta osin verkon arvon perusteella, pienempi verkon arvo johtaa pienempään kohtuulliseen tuottoon. Päätöksellä käyttöönotettu jäädytysmalli aiheuttaa takautuvasti sen, että useat Carunan jo tekemistä investoinneista muuttuvat kannattamattomiksi, osa jopa tappiollisiksi, eikä Caruna saa niihin sitoutuneelle pääomalle lainmukaista kohtuullista tuottoa. Päätöksellä vahvistetut menetelmät rapauttavat tuottopohjan arvon pitkällä aikavälillä ja tekevät vanhenevan verkon korvausinvestoinnit mahdottomiksi rahoittaa, kun tuottopohjassa olevan komponentin arvo ei vastaa inflaation mukaisesti kehittynyttä vastaavan komponentin markkina-arvoa. Tällöin komponentille saatava kohtuullinen tuotto ja regulaatiopoisto eivät riitä kattamaan komponentin uusimista. Uudet valvontamenetelmät eivät salli riittävää tuottoa edes olemassa olevan verkko-omaisuuden uudistamiseksi sen vanhetessa, saati että jakeluverkkoyhtiöillä olisi varaa mittaviin verkon kehitys- ja laajennusinvestointeihin. Päätös vaarantaa vakavasti Carunan mahdollisuudet täyttää sille sähkömarkkinalaissa asetetut jakeluverkon laatua ja kunnossapitoa koskevat velvoitteet ja tehdä jakeluverkkoonsa tarvittavia investointeja, kun uusien investointien rahoittaminen vaikeutuu. Päätös vaikuttaa myös toimitusvarmuuden kannalta kriittisiin kunnossapitoinvestointeihin. Energiavirasto ei voi toiminnallaan luoda sellaista sääntelyriskiä, joka johtaa jakeluverkonhaltijoiden kyvyttömyyteen saada riittävää ulkopuolista rahoitusta eikä pakottaa jakeluverkonhaltijoita tekemään kannattamattomia investointeja tai investointeja, joihin näillä ei ole rahaa tai mahdollisuutta saada rahoitusta, ja joille jakeluverkonhaltija ei pysty turvaamaan niille lakisääteisesti kuuluvaa kohtuullista tuottoa. Viranomainen ei voi velvoittaa yrityksiä harjoittamaan tappiollista tai kannattamatonta liiketoimintaa, eikä perustaa valvontamenetelmiään lähtökohdalle, jonka mukaan mahdollista on joko saada sijoitetulle pääomalle kohtuullista tuottoa taikka tehdä lakisääteiset investoinnit. Kohtuullisen tuoton saavuttaminen tilanteessa, jossa yhtiö joutuu jatkuvasti lisäpääomittamaan edes olemassa olevan verkon korvausinvestoinneista suoriutuakseen, on mahdoton yhtälö. Päätöksen myötä yhteiskunnan kannalta kriittiset investoinnit vaarantuvat ja puhtaan siirtymän ja hiilineutraalisuustavoitteiden saavuttaminen hidastuu, eikä päätöksen seurauksena syntyvää merkittävää korjausvelkaa voida jälkikäteen korjata. Valvontamenetelmämuutoksilla on haitallisia kerrannaisvaikutuksia muun ohella jakeluverkonhaltijoiden urakoitsijakumppaneiden liiketoiminnalle. Tämäkin lisää huoltovarmuuteen liittyvää riskiä yhteiskunnalle, sillä näiden kumppaneiden liiketoiminnan supistuessa jo nyt vaikeasti saatavilla olevan osaavan ammattihenkilöstön saaminen tulee jatkossa vaikeutumaan entisestään. Tällöin vasteajat erilaisissa vika- ja häiriötilanteissa tulevat kasvamaan, ja osaavaa työvoimaa on vähemmän saatavilla esimerkiksi kriisitilanteissa. Energiavirasto ei ole ottanut huomioon näitä energiapolitiikan ja lainsäädännön keskeisiä tavoitteita ja niiden mahdollistamiseksi vaadittavia investointeja lainkaan päätöstä valmistellessaan, vaikka sähkön jakeluverkkotoiminta, sen toimivuus ja kyky vastata nopeasti verkon toimintahäiriöihin ovat kriittinen osa yhteiskunnan toimintaa normaalioloissa ja erityisesti erilaisissa kriisitilanteissa. Energiavirasto ei ole arvioinut sitäkään, millaisia vaikutuksia päätöksellä on Suomeen jo tehtyjen ulkomaisten investointien näkökulmasta ja mikä vaikutus sillä on jakeluverkonhaltijoiden mahdollisuuteen saada tällaisten investointien vaatimaa rahoitusta ja houkutella ulkomaista pääomaa Suomeen. Valvontamenetelmiin tehty muutos kumulatiivisen poistoeron käsittelyssä on sähkömarkkinasääntelyn tasapuolisen kohtelun vaatimuksen vastainen ja vaikutuksiltaan syrjivä. Tämä muutos ei johdu lainsäädännöstä, sen vaatimuksista, markkinaolosuhteista tai näiden muutoksista. Pääoman keskikustannuksen mallikaan (WACC-malli) ei edellytä, että poistoero verkon hyödykkeistä jaetaan korottomaan vieraaseen pääomaan ja omaan pääomaan. Päätöksen poistoeroa koskeva menetelmä asettaa yhtiöt epätasa-arvoiseen asemaan niiden konsernirakenteen perusteella, sillä muutos tekee veropoistojen käytöstä hankalampaa niille verkkoyhtiöille, jotka eivät toimi osana konsernia. Menetelmä asettaa erityisesti Carunan epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa muihin jakeluverkonhaltijoihin sen konsernirakenteesta johtuen. Osana konsernia toimivissa verkkoyhtiöissä konsernilla on laajemmat mahdollisuudet kohdistaa veropoistot niihin konserniyhtiöihin, joihin valvontamenetelmien muutos ei vaikuta. Yhtiöiden kyky hyödyntää niille kertyneitä poistoeroja vaihtelee siten sen mukaan, onko jakeluverkonhaltijalla konsernissaan sellaista yhtiötä, joka ei kuulu valvontamenetelmien piiriin ja jolle poistoero voidaan siirtää. Tämä muutos on mielivaltainen, eikä se tarjoa jakeluverkonhaltijoille tasapuolista mahdollisuutta poistoerojen hyödyntämiseen. Päätöksen mukainen muutos poistoeron käsittelyyn on lisäksi luonteeltaan taannehtiva, kun useiden vuosien aikana kertynyttä poistoeroa ei enää oteta huomioon tuottopohjassa ja vuosien takaiset päätökset veropoistojen hyödyntämisestä ja sitä kautta kertyneestä poistoerosta vaikuttavat nyt yllättäen negatiivisesti tulevaan tuottopohjaan. Muutoksen taannehtiva luonne korostaa myös osaltaan sen epätasa-arvoisuutta. Poistoeroa koskevan muutoksen merkitys vaihtelee jakeluverkonhaltijoiden välillä riippuen siitä, miten uudesta yrityksestä on kyse ja miten paljon poistoeroa yritykselle on ehtinyt kertyä. Carunan kohdalla poistoeronmuutos vastaa noin kolmasosaa menetelmämuutoksien aiheuttamasta alijäämästä ennen vuotta 2024 investoidulle verkko-omaisuudelle. Energiavirastolla ei ole ollut perusteita tehdä edellä mainittuja jakeluverkonhaltijoiden toimintaedellytyksiä merkittävästi kaventavia menetelmämuutoksia. Aiemmin käytössä ollut verkko-omaisuuden arvon määrittelytapa on ollut toimiva ja lainsäädännön mukainen. Inflaation teoreettinen huomioon ottaminen kahdessa menetelmien osassa ei tarkoita, että se kompensoitaisiin kaksinkertaisena hinnoittelussa. Valvontamenetelmien yhden osan eli pelkästään inflaation käsittelyn perusteella ei voida päätellä, ovatko asiakashinnat olleet kohtuullisia ja mahdollistavatko menetelmät kohtuullisen tuoton jakeluverkonhaltijoiden sidotulle pääomalle. Suomessa on ollut monia vuosia käytössä nimellisen tuottoasteen ja verkko-omaisuuden arvon säännöllisen oikaisun yhdistelmä, joka on ollut Energiaviraston aiemman näkemyksen mukaan lainsäädännön mukainen ja menetelmien toimivuuden kannalta toimiva ratkaisu, vaikka Energiavirasto onkin ollut jo pitkään tietoinen inflaation huomioon ottamisen teoreettisista ongelmista. Edelleen on otettava huomioon, että valvontamenetelmien mukaisen tuottotason ylittäminen on täysin menetelmien ja lainsäädännön mukaista, mikäli se on seurausta jakeluverkonhaltijan toiminnan tehokkuudesta, eikä yhtiöiden tehokkuuden kautta ansaitsema valvontamenetelmien mukaisen kohtuullisen tuottoasteen ylittävä tuotto ole perusteetonta tuottoa. Menetelmien tarkoituksena on kannustaa jakeluverkonhaltijoita tehokkuuteen eli investointien tekemiseen mahdollisimman alhaisilla kustannuksilla. Caruna on ollut yksi alansa tehokkaimmista toimijoista, ja se on pystynyt kustannustehokkuudellaan painamaan alas koko toimialan keskimääräisiä yksikköhintoja, mikä on vaikuttanut myös asiakashintoja alentavasti. Aiemmat valvontamenetelmät eivät ole johtaneet verkko-omaisuuden yliarvostukseen. Se, että Caruna on joinakin aikaisempina vuosina ollut tehokas, eli tehnyt investointeja yksikköhintoja alhaisemmilla hinnoilla, ei tarkoita, että yksikköhinnat olisivat olleet väärät tai etteivät ne perustuisi todellisiin kustannuksiin ja olisi kustannusvastaavat. Se ei myöskään tarkoita, että uusissa menetelmissä jäädytetyt hinnat johtaisivat verkko-omaisuuden yliarvostamiseen, joka ei muutoinkaan voisi koskea koko toimialaa, koska vain osa yhtiöistä on pystynyt investoimaan tehokkaammin ja on valvontamenetelmien mukaisesti ollut oikeutettu saamaan siitä hyötyä. Energiavirasto on päätöksellään kajonnut Carunan perustuslailla turvattuun omaisuudensuojaan lakiin perustumattomalla, kohtuuttomalla sekä hyväksyttävyys- ja suhteellisuusvaatimuksen vastaisella tavalla. Menetelmämuutosten vaikutukset vanhan verkko-omaisuuden osalta merkitsevät lainvastaista taannehtivaa puuttumista jakeluverkonhaltijoiden omaisuudensuojaan. Carunan omaisuudensuojaan on puututtu ilman hyväksyttävää perustetta ja laajemmin kuin on välttämätöntä päätöksellä tavoiteltuun oikeushyvään nähden. Muutoksilla ei saavuteta sellaista hyötyä, joka voisi oikeuttaa näin ankaran puuttumisen jakeluverkonhaltijoiden omaisuudensuojaan. Valituksenalainen päätös on myös hallintolain selvittämis-, kuulemis- ja perusteluvelvollisuuden sekä suhteellisuus-, luottamuksensuoja- ja yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. Energiavirasto ei ole valmistellut päätöstä ja kuullut jakeluverkonhaltijoita hallintolain edellyttämällä tavalla. Lainsääntö edellyttää valvontamenetelmiltä pitkäjänteistä, läpinäkyvää ja sidosryhmien näkemykset huomioon ottavaa valmistelua. Hallintolain 31 §:n mukaisen viranomaisen selvitysvelvollisuuden toteuttamiselta edellytettävä huolellisuus korostuu asiassa, jossa velvoittavalla päätöksellä on niin laajat taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset kuin päätöksellä on. Energiaviraston päätösluonnoksessa 13.10.2023 esitellyt muutokset ovat tulleet verkonhaltijoiden tietoon täysin yllättäen. Tällaisia muutoksia tai tarvetta niiden tekemiselle ei ole tätä ennen kaksivuotisen valmisteluprosessin aikana tuotu lainkaan esille. Valvontamenetelmien keskeiset periaatteet olivat pysyneet vakiintuneina vuodesta 2005 alkaen. Energiavirasto on itse aiemmin nimenomaan ilmoittanut pitävänsä vastaavaa jäädytysmallia lainsäädännön vastaisena. Energiaviraston näkemys on muuttunut perustavanlaatuisella tavalla vain muutamassa viikossa. Ei pitäisi olla mahdollista, että viranomaisen kokemuspohjainen ymmärrys menetelmien lainmukaisuudesta ja toimivuudesta muuttuu sidosryhmiä kuulematta ja yhtäkkisesti näin lyhyellä aikataululla. Muutostarpeelle ei ole esitetty mitään toimintaympäristössä, olosuhteissa tai lainsäädännössä tapahtunutta perustetta. Carunan ja muiden jakeluverkonhaltijoiden on tullut voida luottaa sääntelyn vakauteen ja vähintään Energiaviraston toimien, tulkintojen ja sääntelyn ennakoitavuuteen. Energiaviraston toimet ovat olleet jakeluverkonhaltijoiden perusteltujen odotuksien vastaisia, ja valituksenalaiset menetelmät rikkovat jo tämän perusteella vaatimusta sääntelyn ennakoitavuudesta ja jatkuvuudesta. Kun otetaan lisäksi huomioon sähkö- ja maakaasumarkkinoita koskevan sääntelyn julkiselle keskustelulle asettamat edellytykset ja tavoitteet sekä menetelmämallin vakiintuneisuus, ei Energiavirasto ole suojannut sidosryhmien oikeutettuja odotuksia hallintolain 6 §:n edellyttämällä tavalla. Valituksenalaisen päätöksen perusteluistakaan ei ilmene, millä perusteella muutokset on tehty, joten Energiavirasto on rikkonut myös hallintolain mukaista perusteluvelvollisuuttaan. Edelleen Energiaviraston valmistelun huolimattomuutta osoittaa se, että vahvistuspäätös on annettu vasta 29.12.2023 ja se on tullut voimaan jo 1.1.2024. Energiavirasto ei siten ole vahvistanut valvontamenetelmiä sähkömarkkinadirektiivin edellyttämällä tavalla riittävän ajoissa ennen niiden voimaantuloa. Jakeluverkonhaltijoilla ei ole ollut kohtuullista aikaa varautua päätöksen aiheuttamiin muutoksiin. Energiaviraston valvontamenetelmiä koskeva selvitys ja perustelut ovat olleet puutteellisia eikä asianmukaista vaikutusarviointia ole laadittu. Vaikutusarvioinnin puutteellisuutta osoittaa myös se, ettei Energiavirasto ole tehnyt laskelmia yhtiökohtaisesti vaan ainoastaan toimialatasolla, siitäkin huolimatta, että se on todennut vaikutusten olevan yhtiökohtaisia. Ilman yhtiökohtaista vaikutusarviointia on mahdotonta varmistaa, että malli kohtelee jakeluverkonhaltijoita lain edellyttämällä tavalla tasapuolisesti ja turvaa kaikille yhtäläiset mahdollisuudet lakisääteisistä velvoitteista suoriutumiseen sekä lain vaatiman kohtuullisen tuoton ja kyvyn rahoittaa investointeja. Lisäksi laskelmissa tehdyt vertailut ovat olleet puutteellisia ja virheellisiä. Energiavirasto ei esimerkiksi sallittua liikevaihtoa koskevassa eri menetelmiä käsittelevässä vertailussaan ole ottanut huomioon sitä, mikä osa sallitun liikevaihdon kasvusta johtuu kasvavista kustannuksista ja tätä seuraavien korvauksien kasvusta. Energiavirasto on myös vedonnut valituksenalaisen päätöksen mukaan tehtyyn viimeiseen oikaisuun tuottopohjaa kasvattavana tekijänä. Kuitenkin myös edellisten menetelmien ja Energiaviraston antamien tietojen mukaan tuottopohja olisi tullut oikaista ja se olisi kasvanut vastaavasti. Energiavirasto on siten antanut väärän kuvan päätöksen mukaisten menetelmämuutosten aiheuttamista todellisista vaikutuksista. Laskelmia on tehty vain vuosille 2024 — 2031. Päätöksen mukaisen jäädytysmallin vaikutuksia tulisi kuitenkin tarkastella myös pidemmällä, kyseessä olevien valvontajaksojen yli ulottuvalla aikavälillä. Verkkotoiminnan luonteeseen kuuluu keskeisesti se, että investointien eliniät ovat huomattavan pitkiä ja pääomaa sitoutuu usean valvontajakson ylittäväksi ajaksi, joten investointipäätösten tekeminen niin yhtiöiden kuin rahoittajien näkökulmasta edellyttää, että investointien kannattavuutta ja takaisinmaksua koskevissa laskelmissa tarkastellaan pidempää kuin vain kahdeksan vuoden ajanjaksoa. Lisäksi menetelmien ennustettavuuden ja jatkuvuuden kannalta on olennaista, että menetelmämuutosten vaikutuksia arvioidaan pitkällä aikavälillä yli menetelmäkausien. Energiavirasto ei saisi perustaa vaikutusarviointiaan tai päätöstään puutteellisiksi ja virheellisiksi tietämilleen tiedoille. Energiavirasto on lisäksi jättänyt ottamatta huomioon muutosten vaikutukset jakeluverkonhaltijoiden omaisuudensuojaan, toimitusvarmuuteen sekä yritysten ja Suomen investointi- ja kilpailukykyyn. Energiavirasto on valvontalain mukainen kansallinen sääntelyviranomainen, ja valituksenalaisessa päätöksessä on kyse jakeluverkonhaltijoita velvoittavista oikeussäännöistä, joilla on voimakkaasti jakeluverkonhaltijoiden oikeuksia ja liiketoimintamahdollisuuksia rajaavia vaikutuksia. Kattava ja huolellinen vaikutusarviointi on edellytys sille, että Energiavirasto kykenee täyttämään hyvän hallinnon periaatteisiin kuuluvat keskeiset velvoitteensa kuten selvittämis-, perustelu- ja kuulemisvelvollisuuden, ja jotta se voi varmistua siitä, että menetelmät saavuttavat tavoitellut ohjausvaikutukset. Päätös ei ole oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden eikä se kohtele jakeluverkonhaltijoita tasapuolisesti. Mitään arviointia ei ole esitetty siitä, että tehdyt valvontamenetelmämuutokset olisi mitoitettu suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta oikein. Energiavirasto ei ole esittänyt mitään sellaista perusteltua ja oikeutettua päämäärää, jonka saavuttamiseksi tehdyt muutokset olisivat oikeasuhtaisia ja vähimmällä mahdollisella tavalla jakeluverkonhaltijoiden oikeuksiin kajoavia. Energiaviraston tavoitteet hintatason alentamisesta eivät voi edes toteutua valvontamenetelmien aiheuttaessa Carunalle ja muille jakeluverkonhaltijoille merkittäviä kassavirta-, investointi- ja rahoitusongelmia. Päätös loukkaa vakavalla tavalla jakeluverkonhaltijoiden perustuslaillista omaisuudensuojaa ilman, että Energiavirasto on esittänyt tälle lakiin perustuvaa perusteita. Tehdyt muutokset ovat hallintolain 6 §:n vastaisesti täysin suhteettomia tavoiteltuun päämäärään nähden. Koska Energiaviraston päätös asettaa tosiasiallisesti eri yhtiörakenteet täysin erilaiseen asemaan poistoeron käsittelyn osalta, ei jakeluverkonhaltijoita ole kohdeltu valvontalain ja hallintolain edellyttämällä tavalla tasapuolisesti. Päätös on myös johtanut jakeluverkonhaltijoiden eriarvoiseen kohteluun niiden jakeluverkonhaltijoiden osalta, jotka ovat luottaessaan viimeaikaisen sääntelyn pysyvyyteen tehneet edellisen kymmenen vuoden aikana merkittävän määrän verkkoinvestointeja erityisesti toimitusvarmuuteen. Caruna ei olisi tehnyt monia viime vuosien investoinneistaan, jos se olisi tiennyt Energiaviraston muuttavan valvontamenetelmiä näin rajusti ja yllättäen. Elenia Verkko Oyj:n valitus (dnro 51/2024) Vaatimukset Elenia Verkko Oyj (jäljempänä Elenia) on vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti muuttaa valituksenalaisella päätöksellä vahvistettuja uusia valvontamenetelmiä seuraavilta osin: 1. sähköverkko-omaisuuden jälleenhankinta-arvon sekä oikaistun nykykäyttöarvon määrittelyn osalta siten, että jälleenhankinta-arvon ja siitä johdetun nykykäyttöarvon määrittelyssä noudatetaan viidennellä valvontajaksolla sovellettujen valvontamenetelmien mukaista menetelmää, jossa verkonhaltijan koko sähköverkko-omaisuudelle lasketaan viimeisimpien yksikköhintojen perusteella määräytyvä oikaistu jälleenhankinta-arvo ja tästä johdettu nykykäyttöarvo; 2. investointikannustimen tasapoiston laskennan osalta siten, että tasapoiston laskenta perustuu sähköverkko-omaisuuden oikaistuun jälleenhankinta-arvoon ja että tasapoiston laskennassa otetaan huomioon inflaation muutos kuluttajahintaindeksillä, vastaavasti kuin viidennellä valvontajaksolla sovelletuissa valvontamenetelmissä; 3. verkon hyödykkeistä kertyneen poistoeron käsittelytavan osalta siten, että verkon hyödykkeistä kertynyt poistoero eliminoidaan verkonhaltijan oikaistulta taseelta, jolloin se sisältyy kokonaisuudessaan taseen tasauserään, vastaavasti kuin viidennellä valvontajaksolla sovelletuissa valvontamenetelmissä; ja 4. investointien purkukustannusten käsittelytavan osalta siten, että taseeseen aktivoidut korvausinvestointien purkukustannukset voidaan ottaa huomioon verkkotoimintaan sitoutuneessa oikaistussa omaisuudessa eriytetyn taseen mukaisessa arvossaan, vastaavasti kuin viidennellä valvontajaksolla sovelletuissa valvontamenetelmissä. Elenia on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen edellä muutettavaksi vaadituilta osin ja palauttaa päätöksen tältä osin Energiavirastolle uudelleen valmisteltavaksi ottaen huomioon markkinaoikeuden ratkaisussaan esittämät perustelut päätöksen kumoamiselle. Elenia on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Energiaviraston korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 1.364.392,63 eurolla viivästyskorkoineen. Perustelut Valituksenalainen päätös ja sillä vahvistetut uudet valvontamenetelmät ovat edellä vaatimuksissa muutettavaksi vaadituilta osin sähkömarkkinalain vastaiset. Poikkeamiselle aiemmissa valvontamenetelmissä vakiintuneesti sovelletusta verkko-omaisuuden arvon määrittelytavasta ei ole ollut perusteita. Uusien valvontamenetelmien mukainen sähköverkko-omaisuuden jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määrittelytapa ei vastaa sähkömarkkinalain vaatimusta hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnan perustumisesta sähköverkko-omaisuuden todelliseen käyttöarvoon. Energiavirasto on aiemmin nimenomaisesti vahvistanut tämän lain esitöistä ilmenevän näkemyksen ja katsonut sen muodostavan esteen jäädytetyn regulaatiotaseen käyttämiselle valvontamenetelmissä. Elenian sähköverkko-omaisuuden uusien valvontamenetelmien mukaisesti jäädytetty jälleenhankinta-arvo ei kuvasta sen todellista käyttöarvoa edes kuudennen valvontajakson alun tilanteessa, kun jäädyttämisen perusteena käytetyt yksikköhinnat eivät ole lainkaan ottaneet huomioon vuosien 2022 ja 2023 aikana tapahtunutta kustannuskehitystä. Energiaviraston näkemykset inflaation teoreettisesti oikeaoppisesta käsittelystä valvontamenetelmissä eivät ole oikeudellisesti hyväksyttävä peruste poiketa sähkömarkkinalain vaatimuksesta arvostaa sähköverkko-omaisuus sen todelliseen käyttöarvoon. Inflaation käsittely valvontamenetelmissä on ainoastaan yksi osa menetelmien muodostamaa kokonaisuutta. Valvontamenetelmiin tehty perustavaa laatua oleva muutos verkko-omaisuuden arvon pysyvästä jäädyttämisestä on perustunut pelkästään tähän yhteen menetelmien osatekijään. Energiavirasto on jättänyt ottamatta huomioon menetelmien muodostaman kokonaisuuden, eli sen, miten valvontamenetelmät kokonaisuutena tarkasteltuna toteuttavat lainsäädännössä hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnalle asetetut vaatimukset ja millaisia kannusteita menetelmät luovat verkonhaltijoille muun ohella niiden verkkoon tekemien investointien toteuttamiselle. Energiavirastolla ei ole harkintavaltaa perustaa menetelmämuutoksia tiettyyn yksittäiseen teoreettiseen malliin. Aiemmissa valvontamenetelmissä sovelletulla verkon arvostusperiaatteella on saavutettu sähköverkkotoiminnan valvonnan tavoitteet, eikä sovellettu arvostusperiaate ole tosiasiallisesti johtanut inflaation kahteen kertaan huomioon ottamiseen tai verkonhaltijoiden kohtuuttomaksi katsottavaan tuottotasoon. Tuottotaso on pikemminkin jäänyt selvästi alle Energiaviraston itse määrittelemän kohtuullisena pidettävän tuottoasteen. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuina verkonhaltijoiden tuotot ovat olleet kohtuullisia ja Energiaviraston hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnalle asettamien tavoitteiden mukaisia. Sen, että Elenia on edellisten valvontajaksojen aikana kyennyt investoimaan verkkoonsa yksikköhintoja matalammin toteutunein kustannuksin saaden tästä investointitehokkuuden parantamisesta väliaikaista taloudellista hyötyä, ei voida mitenkään katsoa johtaneen kohtuuttomiin tuottoihin tehdyille investoinneille. Edellisillä valvontajaksoilla sovelletut valvontamenetelmät eivät ole myöskään ilmenneet verkkopalvelujen asiakkaille kohtuuttomana hinnoitteluna. Verkkopalvelujen hinnoittelu Suomessa on ollut eurooppalaisittain vertailtuna maltillista, jopa edullista, kun otetaan huomioon pitkät asiakaskohtaiset verkkopituudet, sähkönjakelun toimitusvarmuuden kehittyminen ja jakeluverkon korkea tekninen laatu verrattuna useimpiin keski- ja eteläeurooppalaisiin maihin. Lisäksi hinnoittelu on ollut täysin linjassa esimerkiksi muissa Pohjoismaissa vallitsevan hintatason kanssa. Jakeluverkonhaltijoiden toimintaympäristössä tai sähkömarkkinasääntelyssä ei ole tapahtunut sellaisia olennaisia muutoksia, jotka perustelisivat muutosta poikkeamiselle aiemmissa valvontamenetelmissä vakiintuneesti sovelletusta verkko-omaisuuden arvon määrittelytavasta. Verkon hyödykkeistä syntyneen poistoeron muuttunut käsittely on kohtuuton ja perusteeton. Muutos heikentää Elenian edellytyksiä tehdä sähkömarkkinalain edellyttämiä investointeja sen verkon kehittämiseksi ja vaikuttaa takautuvasti jo tehtyihin investointeihin. Jakeluverkkotoiminnan valvonnan uskottavuuden kannalta on täysin kestämätöntä, että valvova viranomainen ottaa ensin menetelmissä käyttöön menettelytavan, joka mahdollistaa verkon hyödykkeistä kertyneen poistoeron laskennallisen verovelan osuuden huomioon ottamisen verkonhaltijan omassa pääomassa, julkilausuttuna pyrkimyksenään kannustaa verkonhaltijoita tekemään verkkoihinsa investointeja toimitusvarmuuden parantamiseksi, mutta kyseisten investointien tultua tehdyksi ilmoittaakin, ettei investoinnit tehnyt verkonhaltija saakaan kannustimesta sitä taloudellista hyötyä, jonka se viranomaisen toiminnan ennakoitavuuteen luottaen odotti saavansa investointipäätöksen tekohetkellä. Muutos poistoeron käsittelyssä ei ole veroneutraali, vaan johtaa siihen, etteivät verkonhaltijat voi muilla aloilla toimivien pääomavaltaisten yhtiöiden tapaan hyödyntää verolainsäädäntöön kuuluvaa investointeihin kannustavaa poistoeroa. Lisäksi uudet valvontamenetelmät asettavat eri verkonhaltijoiden liiketoimintamallit sekä rahoitus- ja yhtiörakenteet eriarvoiseen asemaan ja johtavat verkonhaltijoiden eriarvoiseen kohteluun sen perusteella, onko tulosta aiemmin tasattu veropoistoilla vai konserniavustuksella. Poistoeron laskennallisen verovelan osuuden rinnastaminen korottomaan lainaan on lisäksi harhaanjohtavaa, sillä poistoeron laskennallinen verovelka jakeluverkkotoiminnan kontekstissa poikkeaa luonteeltaan korottomasta lainasta. Toisin kuin tavanomaisissa lainoissa verkkoon tehtävistä investoinneista kertynyt poistoeron laskennallinen verovelka ei tosiasiallisesti koskaan eräänny maksettavaksi, koska sähköverkkoon investoidaan jatkuvasti. Verkonhaltijoiden investointien taso ylittää yleensä poistojen tason, mikä johtaa laskennallisen verovelan nettonykyarvoon nolla yli ajan. Sen vuoksi poistoeron laskennallinen verovelka ei ole luonteeltaan vierasta pääomaa, vaan pikemminkin vastaa omaa pääomaa. Verkon hyödykkeistä syntynyttä poistoeroa on perusteltua tarkastella kokonaisuutena, eikä hyödykekohtaisesti, koska käytännössä poistoeron seurannassa tarkasteltava hyödyke on ”sähköverkosto”, johon kuuluu yli 90 prosenttia Elenian omaisuudesta. Pysyvien vastaavien hyödykkeet, joiden osalta laskennallinen verovelka on koko ajan otettu huomioon korottomana vieraana pääomana, muodostavat noin prosentin Elenian omaisuudesta. Siten kyseisistä hyödykkeistä kertyneen poistoeron käsittely tuottopohjan laskennassa on täysin eri taloudellisen mittaluokan kysymys kuin verkon hyödykkeistä kertyneen poistoeron käsittely. Uuden verkon rakentamiskustannusten perusteeton jyvittäminen purkukustannuksiin ei ole käytännössä mahdollista. Elenian urakkasopimuksissa vanhan sähköverkon purkutöille on määritelty omat yksikköhinnat, jolloin vanhan sähköverkon purkukustannukset määräytyvät suoraan toteutuneiden määrien ja yksikköhintojen perusteella. Sähköverkon purkutöille myös määritellään urakkasopimuksessa aina omat maksueränsä. Lisäksi on otettava huomioon, että Elenian investointien kirjanpitokäsittely on kirjanpitosääntelyn mukainen ja tilintarkastajan hyväksymä, mikä osaltaan estää purkukustannusten perusteettoman kasvattamisen. Uudet valvontamenetelmät johtavat sähkömarkkinalain ja sen tavoitteiden vastaiseen lopputulemaan ja ne eivät turvaa Elenialle sille verkonhaltijana kuuluvien tehtävien edellyttämää kohtuullista tulorahoitusta ja vakavaraisuutta valvontajaksoilla eivätkä mahdollista lain edellyttämää kohtuullisen tuoton suorittamista verkkotoimintaan sitoutuneelle pääomalle. Valvontamenetelmiin tehdyt valituksenalaiset muutokset pienentävät merkittävästi Elenian jakeluverkkotoiminnan sallittua liikevaihtoa. Ne sekä vähentävät välittömästi Elenian sallitun liikevaihdon määrää että johtavat pakotetusti suunniteltujen investointien leikkaamiseen, minkä seurauksena Elenian tuottopohja jää pienemmäksi vähentäen tulevaisuudessa saatavan kohtuulliseksi katsottavan liikevaihdon määrää. Lisäksi näillä muutoksilla on huomattavan negatiivinen vaikutus Elenian aiemmilla valvontajaksoilla verkkoon tehtyjen investointien kannattavuuteen. Uudet valvontamenetelmät perustuvat täysin virheelliseen tilannekuvaan jakeluverkkotoimialan tilanteesta ja verkonhaltijoiden investointitarpeista. Puhtaan siirtymän edellyttämät investoinnit tulevat kasvamaan huomattavasti tulevaisuudessa. Sähköistäminen on luonut kasvavan tarpeen uusille liitynnöille, kun suurin osa uusista yhteyksistä, esimerkiksi datakeskuksista ja tuulivoimaloista, liitetään suoraan jakeluverkkoon, mikä edellyttää verkonhaltijoilta merkittäviä investointeja niiden jakeluverkkoihin. Toimitusvarmuuden parantaminen ja niitä koskevien vaatimusten täyttäminen edellyttävät verkonhaltijoilta merkittäviä investointeja verkkoihin muun ohella kuudennen ja seitsemännen valvontajakson aikana. Tulevina vuosina Elenian on vielä tehtävä toimitusvarmuusinvestointeja merkittävissä määrin erityisesti laajassa haja-asutusalueen verkossa. Energiavirastolle kesäkuussa 2024 toimitetun kehittämissuunnitelman mukainen investointitarve yhtiön sähköverkkoon vuosina 2024 — 2036 on yhteensä noin 2,4 miljardia euroa. Elenia on vuosien 2012 — 2023 aikana investoinut sähköverkkoonsa yli 1,5 miljardia euroa. Tulevien vuosien investointitarve on siis yli 50 prosenttia suurempi kuin vastaavan pituisella aiemmalla jaksolla, ja keskimäärin noin 100 prosenttia suurempi kuin vuosittaiset valvontamenetelmien mukaiset poistot. Vuoden 2024 Elenian verkon kehittämissuunnitelmassa toimitusvarmuuteen, turvallisuuteen ja uusiin sähköliittymiin kohdistettavien investointien määrä on pysynyt suhteellisesti samalla tasolla kuin vuoden 2022 kehittämissuunnitelmassa. Puhtaan siirtymän edellyttämä investointitarve on kuitenkin kasvanut merkittävästi, ja on selvästi yli 500 miljoonaa euroa vuosien 2024 — 2036 aikana. Uudet valvontamenetelmät loukkaavat ennakollisen valvonnan vaatimusta ja valvonnan ennakoitavuuden ja jatkuvuuden periaatteita. Päätöksellä vahvistetut uudet valvontamenetelmät poikkeavat merkittävästi aiemmin sovelletuista valvontamenetelmistä verkko-omaisuuden arvostusperiaatteen osalta. Tämä arvostusperiaate on valvontamallin keskeinen rakenteellinen osatekijä, jonka ei tulisi muuttua valvontajaksosta toiseen sääntelyn ennakoitavuuden turvaamiseksi. Uusien valvontamenetelmien useita vuosia kestäneen valmistelutyön aikana Energiavirasto ei ole ennen lokakuuta 2023 ilmaissut, että menetelmiä tultaisiin muuttamaan verkon arvon määrittelyssä sovellettavien keskeisten periaatteiden osalta. Päinvastoin Energiavirasto on useaan otteeseen todennut verkonhaltijoille, että verkko-omaisuus tullaan oikaisemaan valvontajaksoittain päivitettävillä yksikköhinnoilla, eli ettei mitään merkittäviä muutoksia arvostusperiaatteeseen olla tekemässä. Energiavirasto on lisäksi todennut sähkömarkkinalain edellyttävän, että verkon arvo kuvaa sen markkina- tai käyttöarvoa ja ettei niin sanottu jäädytetty regulaatiotase täytä tätä vaatimusta. Jakeluverkonhaltijoilla on siten ollut perusteltu syy olettaa, ettei tällaista muutosta tultaisi tekemään. Lisäksi aiemmin sovelletuissa valvontamenetelmissä jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määrittelyssä valvontajakson aikana käytetyt yksikköhinnat ovat olleet tiedossa valvontajakson alussa, mutta nyt ne selviävät verkonhaltijoille vasta valvontajakson lopussa tehtävän yksikköhintakyselyn perusteella. Verkonhaltijalla ei vahvistettuja uusia valvontamenetelmiä soveltaessaan ole siten tiedossa verrokkia, jota vasten sen valvontajakson aikana tekemien investointien suhteellista tehokkuutta tulisi verrata. Uusien valvontamenetelmien poikkeamista ennakollisen valvonnan vaatimuksesta ilmentää osaltaan myös se, että tulevien valvontajaksojen aikana Energiavirasto tekee itse vuotuiset kohtuullisen tuoton arviolaskelmansa perustuen viimeksi vahvistettuihin yksikköhintoihin, jolloin valvontajakson päätyttyä annettava valvontapäätös voi poiketa merkittävästi arviolaskelmien tuloksista. Tämä ei vastaa valvontamenetelmiltä ja niiden soveltamiselta edellytettyä riittävää ennustettavuutta. Uusissa valvontamenetelmissä olemassa olevan verkko-omaisuuden arvo jäädytetään pysyvästi uuden ja aiempaa olennaisesti yksityiskohtaisemman yksikköhintaluettelon perusteella. Luettelon rakenteeseen tehtyjen muutosten johdosta uudet valvontamenetelmät johtavat tilanteeseen, jossa verkonhaltijoiden verkkoonsa aiemmin tekemien investointien arvo jäädytetään kohtuullisen tuoton laskennassa pysyvästi sellaisen yksikköhintaluettelon perusteella, jonka rakenne ei ole ollut verkonhaltijoiden tiedossa silloin, kun päätös investoinnista on tehty. Lisäksi olemassa olevan sähköverkko‑omaisuuden arvon pysyvässä jäädyttämisessä käytetyt yksikköhinnat valikoituvat liki sattumanvaraisesti, mikä osaltaan ilmentää muutosten kohtuuttomuutta ja ennakoimattomuutta. Uudet valvontamenetelmät ja erityisesti niiden mukainen sähköverkko‑omaisuuden jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon uusi määrittelytapa kohtelevat verkonhaltijoita epätasapuolisesti ja syrjivästi. Tehtyjen muutosten negatiiviset vaikutukset korostuvat Elenian ja muiden sellaisten verkonhaltijoiden osalta, jotka ovat investoineet verkkoonsa merkittävästi viime vuosien aikana olettaen, että tulevilla valvontajaksoilla tehtävät verkkokomponenttien yksikköhintojen päivitykset heijastaisivat tuottopohjan määräytymisessä näiden investointien nykykäyttöarvoa kustannuskehitystä vastaavasti. Energiavirasto on loukannut tarkoitussidonnaisuuden periaatetta ja ylittänyt sille sovellettavan lainsäädännön nojalla kuuluvan harkintavallan, kun se on vahvistanut osana uusia valvontamenetelmiä sellaisen sähköverkko‑omaisuuden jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määrittelytavan, joka on sekä sisältönsä että vaikutustensa osalta ilmeisessä ristiriidassa sähkömarkkinasääntelyn ja sen keskeisten tavoitteiden kanssa. Energiavirasto ei ole lainkaan arvioinut valvontamenetelmiin tehtyjen muutosten todellista tarvetta ja vaikutuksia, joten päätös on ollut myös suhteellisuusperiaatteen vastainen. Uusien menetelmien Eleniaan kohdistuvat vaikutukset ovat ilmeisessä ristiriidassa niillä tavoiteltujen päämäärien, muutosten tarpeellisuuden ja verkonhaltijoiden sekä yleisen edun kanssa. Päätöstä ei ole mitoitettu oikein suhteessa sillä tavoiteltuihin päämääriin. Energiavirasto on loukannut Elenian perustuslailla turvattua omaisuudensuojaa lakiin perustumattomalla, kohtuuttomalla ja sekä hyväksyttävyys- että suhteellisuusvaatimuksen vastaisella tavalla. Uusilla valvontamenetelmillä on takautuvia heikentäviä vaikutuksia jo tehtyihin investointeihin, Elenian rahoitusasemaan ja sen verkko-omaisuuden arvoon sekä voimassa oleviin rahoitussopimuksiin. Uusien menetelmien myötä Elenian toimintaedellytykset ja toiminnan jatkuvuus vaarantuvat, ja jo tehtyjen investointien kannattavuutta heikennetään taannehtivasti selvästi enemmän kuin on välttämätöntä valituksenalaisen päätöksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Muutokset johtavat suuruudeltaan merkittäviin ja täysin ennakoimattomiin negatiivisiin vaikutuksiin Elenialle sallitun liikevaihdon ja kohtuullisen tuoton määräytymisessä seuraavien valvontajaksojen aikana. Energiavirasto ei ole päätöksen perusteluissa eritellyt riittävällä seikkaperäisyydellä niitä syitä, joiden johdosta se on katsonut päätöksen täyttävän perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset. Päätös on ollut tältä osin puutteellisesti perusteltu ja se on arvioitava asianmukaisesti perustelematta jääneiltä osiltaan perustus- ja hallintolain vastaiseksi. Energiaviraston laatima vaikutusarviointikaan ei ole sisältänyt nimenomaista perusoikeusvaikutusarviointia verkonhaltijoiden omaisuudensuojan osalta. Valituksenalainen päätös loukkaa hallintolain mukaista selvitys- ja perusteluvelvollisuutta myös siltä osin kuin siinä ei ole tarkasteltu asianmukaisesti uusien valvontamenetelmien suhdetta hallinnon yleisiin oikeusperiaatteisiin. Alajärven Sähkö Oy ym. valitus (dnrot 52 — 117/2024) Vaatimukset Alajärven Sähkö Oy ja sen kanssa yhteisen valituksen tehneet yhtiöt ovat vaatineet, että markkinaoikeus ensisijaisesti muuttaa valituksenalaisella päätöksellä vahvistettuja uusia valvontamenetelmiä seuraavasti: 1. sähköverkko-omaisuuden jälleenhankinta-arvon sekä oikaistun nykykäyttöarvon määrittelyn osalta siten, että määrittelyssä noudatetaan neljännellä ja viidennellä valvontajaksolla sovellettujen valvontamenetelmien mukaista menetelmää, jossa verkonhaltijan koko sähköverkko-omaisuudelle lasketaan viimeisimpien yksikköhintojen perusteella määräytyvä oikaistu jälleenhankinta-arvo ja tästä johdettu nykykäyttöarvo; 2. investointikannustimen tasapoiston laskennan osalta siten, että tasapoiston laskenta perustuu vaatimuskohdan 1 mukaisesti määriteltyyn sähköverkko‑omaisuuden oikaistuun jälleenhankinta-arvoon ja tasapoiston laskennassa otetaan huomioon inflaation muutos kuluttajahintaindeksillä vastaavasti kuin neljännellä ja viidennellä valvontajaksolla sovelletuissa valvontamenetelmissä; 3. verkon hyödykkeistä kertyneen poistoeron käsittelyn osalta siten, että verkon hyödykkeistä kertynyt poistoero eliminoidaan verkonhaltijan oikaistulta taseelta, jolloin se sisältyy kokonaisuudessaan taseen tasauserään, vastaavasti kuin neljännellä ja viidennellä valvontajaksolla sovelletuissa valvontamenetelmissä; ja 4. investointien purkukustannusten käsittelyn osalta siten, että taseeseen aktivoidut korvausinvestointien purkukustannukset voidaan ottaa huomioon verkkotoimintaan sitoutuneessa oikaistussa omaisuudessa eriytetyn taseen mukaisessa arvossaan, vastaavasti kuin neljännellä ja viidennellä valvontajaksolla sovelletuissa valvontamenetelmissä. Alajärven Sähkö Oy ja sen kanssa yhteisen valituksen tehneet yhtiöt ovat toissijaisesti vaatineet, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen edellä muutettavaksi vaadituilta osin ja palauttaa päätöksen tältä osin Energiavirastolle uudelleen valmisteltavaksi ottaen huomioon markkinaoikeuden ratkaisussaan esittämät perustelut päätöksen kumoamiselle. Alajärven Sähkö Oy ja sen kanssa yhteisen valituksen tehneet yhtiöt ovat lisäksi vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa Energiaviraston korvaamaan niiden arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 200.051,80 eurolla viivästyskorkoineen. Perustelut Valituksenalaiseen päätökseen sisältyvät valvontamenetelmien muutokset ovat sähkömarkkinalain vaatimusten ja sähköverkkotoiminnan valvontaa ohjaavien tavoitteiden vastaisia. Sähköverkkoliiketoiminnan sääntelyn ja Energiaviraston valvontamallin lähtökohtana on simuloida kilpailutilanteessa toimivan yrityksen kohtaamaa kilpailupainetta ja löytää se kohtuullinen tuottotaso, jota vastaavan riskitason liiketoimintaa harjoittava kilpailluilla markkinoilla toimiva yritys voisi odottaa omalle liiketoiminnalleen. Tähän lähtökohtaan perustuvat kaikki valvontamallin sisältämät yksittäiset parametrit, kuten riskitön korko ja vieraan pääoman riskipreemio. Markkina-arvon käyttäminen WACC-mallissa on välttämätön lähtökohta, tarkastellaanpa asiaa sitten yrityksen, sen omistajien tai muiden tietoa hyväksi käyttävien tahojen, kuten regulaattorin, kannalta. Sähköverkkoliiketoiminnan edellyttämät investoinnit ovat suuria ja monista muista toimialoista poiketen jatkuvia. Toimitusvarmuusinvestoinnit jatkuvat suurella osalla verkonhaltijoista vielä vuosia merkittävällä tasolla. Jos sähköverkkoon ei investoida vuosittain keskimäärin 2,5 prosenttia verkko‑omaisuuden jälleenhankinta-arvosta, verkko-omaisuus yli-ikääntyy ja rapistuu jopa nykytasosta, mikä johtaa käyttövarmuuden heikkenemiseen ja korkeisiin ylläpitokustannuksiin. Sähköjärjestelmien huoltovarmuuden parantaminenkin kasvattaa investointikustannuksia. Lisäksi puhtaan siirtymän edellyttämät verkkojen vahvistustarpeet tarkoittavat merkittäviä lisääntyviä investointitarpeita. Uusien valvontamenetelmien soveltaminen johtaa verkonhaltijoiden kannalta tilanteeseen, joka on näiden investointien rahoittamisen ja niihin tarvittavan oman ja vieraan pääoman takaisinmaksun näkökulmasta käytännössä mahdoton. Kun otetaan huomioon, että jäädytettyyn jälleenhankinta-arvoon perustuva verkko-omaisuuden määrittelytapa ei vastaa sähkömarkkinasääntelyn vaatimusta valvonnan perustumisesta verkon todelliseen käyttöarvoon, ovat valvontamenetelmät poistojen käsittelynkin osalta sähkömarkkinalain vastaiset. Uusissa menetelmissä tasapoistossa ei oteta huomioon inflaatiota indeksikorjauksen muodossa, joten tasapoisto ei enää mahdollista riittävien korvausinvestointien toteutusta. Näiden investointien rahoittamiseksi tasapoiston inflaatiokorjaus on välttämätön. Muutos poistoeron käsittelyssä ei ole taloudellisesti perusteltu. Sähköverkkoliiketoiminnassa poistoeroon liittyvä laskennallinen verovelka poikkeaa taloudelliselta luonteeltaan korottomasta vieraasta pääomasta. Sähköverkkoliiketoiminta on toimiala, jossa vaaditaan jatkuvia merkittäviä investointeja sähköverkon ylläpitoon ja kehittämiseen. Koska sähköverkkoon investoidaan jatkuvasti poistoja enemmän, näistä investoinneista kertynyt poistoeroon liittyvä laskennallinen verovelka ei koskaan eräänny maksettavaksi. Tyypillisesti verkonhaltijoilla investointitaso ylittää poistotason, mikä johtaa laskennallisen verovelan nettonykyarvoon nolla yli ajan. Tämä tarkoittaa sitä, että poistoeron laskennallinen verovelka vastaa omaa pääomaa eikä se ole taloudelliselta luonteeltaan velkaa, joten se on perusteltua ottaa huomioon osana tuottopohjaa WACC-pohjaista mallia käytettäessä. Poistoeron käsittely uusien valvontamenetelmien mukaisesti ei varmista menetelmien veroneutraaliutta eikä erilaisissa konsernirakenteissa toimivien yhtiöiden tasapuolista kohtelua veropoistojen ja kumulatiivisen poistoeron osalta. Ne yhtiöt, jotka ovat hyödyntäneet taseessaan poistoeroja, ovat täysin kohtuuttomassa tilanteessa, koska poistoerojen käsittely on muuttunut ratkaisevasti. Sen sijaan niihin yhtiöihin, jotka ovat entuudestaan hyödyntäneet konserniavustuksia poistoerojen sijaan, ei kohdistu vastaavanlaisia kielteisiä vaikutuksia. Elinkeinoverolain mukaiset legitiimit verotuksellisen tuloksen tasauskeinot tai tilinpäätössiirrot, eli poistoeroon liittyvä verovelka ja konserniavustus, eivät muutoksen jälkeen ole taloudellisesti neutraaleja verotuksellisen tuloksen tasauskeinoja. Energiaviraston tekemä muutos asettaa verkkoyhtiöt eriarvoiseen asemaan verotuksen näkökulmasta suhteessa muihin pääomavaltaisiin, kilpailluilla markkinoilla toimiviin yrityksiin. Purkukustannusten muuttunut käsittely johtaa siihen, ettei verkonhaltijoilla ole mahdollisuutta saada sähkömarkkinalain mukaista kohtuullista tuottoa tekemilleen investoinneille korvausinvestointeihin kuuluvien purkukustannusten osalta. Muutoksella on negatiivinen vaikutus sekä tulevien että takautuvasti aiemmin toteutettujen purkujen osalta. Muutoksella rangaistaan yhtiöitä perusteettomasti takautuvasti aiemmin sovellettujen valvontamenetelmien periaatteiden noudattamisesta. Kohtuullisen tuoton varmistamiseksi aktivoidut purkukustannukset tulee voida jättää sidottuun pääomaan tai vastaavasti menetelmien tulee tarjota samansuuruinen korvaus sallittujen operatiivisten kustannusten kautta. Valvontamenetelmien muutokset ovat ristiriidassa etukäteisen sääntelyn vaatimusten sekä ennakoitavuuden ja jatkuvuuden periaatteiden kanssa. Energiavirasto on hyvin lyhyellä varoitusajalla ja valvottavia verkonhaltijoita riittävästi kuulematta muuttanut valvontamenetelmiä keskeisesti täysin ennakoimattomalla tavalla. Muutos on ristiriidassa Energiaviraston vielä syksyllä 2023 antamien lausuntojen kanssa. Lisäksi uusien valvontamenetelmien mukainen verkko-omaisuuden määrittelytapa ei ole ennakollisen valvonnan vaatimuksen sekä valvonnan ennakoitavuuden ja jatkuvuuden periaatteiden mukainen sillä toisin kuin aiemmin sovelletuissa valvontamenetelmissä jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määrittelyssä käytetyt yksikköhinnat selviävät verkonhaltijoille vasta valvontajakson lopussa tehtävän yksikköhintakyselyn perusteella. Tehdyt muutokset rikkovat suhteellisuus- ja tarkoitussidonnaisuusperiaatteita. Energiavirasto ei ole lainkaan arvioinut valvontamenetelmiin tekemiensä muutosten mitoittamista suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta, eikä päätöstä voida pitää tämän periaatteen mukaisena. Energiavirasto ei ole varmistanut, että hinnoittelun kohtuullisuutta varmistavat toimenpiteet eivät johtaisi suhteettomiin seurauksiin päätöksen kohteena olevien verkonhaltijoiden investointi- tai rahoituskyvyssä. Päätöksen vaikutuksia ei ole mitoitettu oikein suhteessa tavoiteltuihin päämääriin, ja ne ovat jopa täysin päinvastaisia suhteessa näihin päämääriin nähden. Tehdyt muutokset ovat luottamuksensuojaperiaatteen vastaisia. Vahvistetut uudet menetelmät poikkeavat merkittävästi aiemmin sovelletuista valvontamenetelmistä hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnassa. Muutoksilla on merkittäviä taannehtivia vaikutuksia, koska ne vaikuttavat kohtuullisen tuoton määräytymiseen myös sellaisten sähköverkkoon tehtyjen investointien osalta, jotka on tehty ennen uusien valvontamenetelmien voimaantuloa, ja siten rapauttavat myös jo tehtyjen investointien kannattavuuden. Uusilla menetelmillä on poikettu kaikista niistä oletuksista, joihin verkonhaltijat ovat investointipäätöksiä tehdessään perustaneet näiden investointien kannattavuutta koskevat arvionsa. Menettely on rikkonut ennakollisen kuulemisen vaatimusta ja viranomaisen selvittämisvelvollisuutta. Energiavirasto on aloittanut valvontamenetelmien valmistelun vuoden 2022 alussa. Valmistelun aikana Energiavirasto on järjestänyt kymmeniä sidosryhmäneuvottelukunnan tapaamisia, joissa valmistelusta ja sen etenemisestä on käyty keskustelua, sekä julkaissut keväällä 2023 suuntaviivat, joista sidosryhmillä on ollut mahdollista lausua. Energiavirasto ei ole ilmaissut ennen lokakuuta 2023 millään tavalla, että se tulee muuttamaan verkko-omaisuuden arvon määrittämistapaa aiemmin sovelletusta. Energiaviraston julkaiseman päätösluonnoksen 13.10.2023 perusteluissa on ensimmäistä kertaa todettu, että valvontamenetelmien merkittävimmät muutokset perustuvat pitkälti ulkopuolisen tahon toimittamaan selvitykseen, joka on päivätty 2.10.2023, eli ainoastaan 11 päivää ennen päätösluonnoksen julkaisua. Auris Kaasunjakelu Oy:n ja Haminan Kaasuverkko Oy:n valitus (dnro 124/2024) Vaatimukset Auris Kaasunjakelu Oy ja Haminan Kaasuverkko Oy (jäljempänä yhdessä maakaasuyhtiöt) ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että markkinaoikeus ensisijaisesti muuttaa valituksenalaisella päätöksellä vahvistettuja uusia valvontamenetelmiä seuraavasti: 1. koko maakaasuverkko-omaisuuden jälleenhankinta-arvon sekä oikaistun nykykäyttöarvon määrittelyn sekä tasapoistojen laskennan osalta siten, että määrittelyssä noudatetaan kolmannella ja neljännellä valvontajaksolla sovellettujen valvontamenetelmien mukaista menetelmää, jossa jakeluverkonhaltijan koko maakaasuverkko-omaisuudelle lasketaan viimeisimpien yksikköhintojen perusteella määräytyvä oikaistu jälleenhankinta-arvo ja tästä johdettu nykykäyttöarvo ja että myös tasapoistot lasketaan perustuen tähän oikaistuun jälleenhankinta-arvoon; 2. tasapoiston laskennan osalta lisäksi siten, että tasapoiston laskennassa otetaan huomioon inflaation muutos kuluttajahintaindeksillä vastaavasti kuin kolmannella ja neljännellä valvontajaksolla sovelletuissa valvontamenetelmissä; ja 3. korvausinvestointien purkukustannusten käsittelyn osalta siten, että taseeseen aktivoidut purkukustannukset voidaan ottaa huomioon verkkotoimintaan sitoutuneessa oikaistussa omaisuudessa eriytetyn taseen mukaisessa arvossaan vastaavasti kuin kolmannella ja neljännellä valvontajaksolla sovelletuissa valvontamenetelmissä. Maakaasuyhtiöt ovat toissijaisesti vaatineet, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen edellä muutettavaksi vaadituilta osin ja palauttaa päätöksen tältä osin Energiavirastolle uudelleen valmisteltavaksi ottaen huomioon markkinaoikeuden ratkaisussaan esittämät perustelut kumoamiselle. Maakaasuyhtiöt ovat lisäksi vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa Energiaviraston korvaamaan niiden arvonlisäverottomat oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 190.895,58 eurolla viivästyskorkoineen. Perustelut Energiaviraston valituksenalainen päätös ja siinä tehdyt valvontamenetelmien muutokset ovat ilmeisellä tavalla maakaasumarkkinalain vaatimusten ja maakaasuverkkotoiminnan valvontaa ohjaavien tavoitteiden vastaisia. Päätös on poistojen käsittelyn osaltakin maakaasumarkkinalain vastainen, koska valvonta ei edellä todetuin tavoin enää perustu verkon todelliseen käyttöarvoon. Koska uusissa menetelmissä tasapoistossa ei oteta huomioon inflaatiota indeksikorjauksen muodossa, tasapoisto ei tosiasiallisesti enää mahdollista riittävien korvausinvestointien toteutusta. Korvausinvestointien rahoittamiseksi tasapoiston inflaatiokorjaus on välttämätön. Valvontamenetelmiin on tehty tuottoasteen määrittelyn osalta sellaisia muutoksia, jotka korostavat valittajien vaatimusten tärkeyttä. Muun ohella se, että jakeluverkon tiettyjen parametrien päivityksessä käytettävä verrokkiryhmä ei vastaa Suomen kaasumarkkinoita, ja se, että parametrejä päivitetään tiheämmin, johtavat siihen, että WACC-laskentamalli reagoi nopeammin muutoksiin. Tällöin jakeluverkonhaltijoiden on vaikeampi ennakoida vahvistettujen menetelmien perusteella niiden tuottoasteen kehitystä, mikä edelleen vaikeuttaa hinnoittelun suunnittelua pidemmällä ajanjaksolla. Valittajien vaatimat muutokset menetelmiin vakauttavat sallittua liikevaihtoa, ja siten niillä on merkittävä vaikutus sekä jakeluverkonhaltijoiden mahdollisuuksiin ennakoida tuottoasteen kehitystä että asiakkaiden kannalta tärkeään vakaaseen hinnoitteluun. Uusien valvontamenetelmien mukainen verkko-omaisuuden määrittelytapa kohtelee eri ikäjakauman verkkoja hyvin eri tavalla riippuen siitä, milloin yhtiö on investoinut verkkoon ja minkä pitoajan yhtiö on valinnut verkkokomponenteilleen. Ohjausvaikutukseltaan muutos kannustaa investoimaan komponentteihin ikäjärjestyksessä eikä tarveperusteisesti, eli lyhentämään todellisia pitoaikoja. Verkon kunto heikentyy, jos komponentteihin ei investoida tarveperusteisesti. Muutokset verkko-omaisuuden määrittelytavassa heikentävät perustavanlaatuisella tavalla maakaasuyhtiöiden toimintaedellytyksiä. Ne johtavat siihen, että suuri osa nykyisistä ja tulevista investoinneista muuttuu kannattamattomaksi. Muutos pienentää maakaasuyhtiöiden sallittua liikevaihtoa merkittävästi pitkällä aikavälillä ja tekee näin ollen korvausinvestoinnit mahdollisesti liiketaloudellisesti kannattamattomiksi. Investointikyvyn merkittävä heikentyminen pitkällä aikavälillä vaikuttaa negatiivisesti verkonrakennustoimintaan ja sitä kautta huoltovarmuuteen ja häiriötilanteiden hoitamiseen. Kaikilla jakeluverkonhaltijoilla ei jatkossa ole välttämättä mahdollisuuksia toteuttaa edes lakisääteisiä velvoitteitaan. Päätös ei turvaa maakaasuyhtiöille oikeutta lainmukaiseen kohtuulliseen tuottoon. Verkko-omaisuuden arvon jäädyttämisen seurauksena jakeluverkonhaltijoiden mahdollisuudet rahoittaa verkkoinvestoinnit tulorahoituksella heikkenevät tai jopa häviävät. Investointien rahoittaminen vieraalla pääomalla saattaa vaikeutua merkittävästi pidemmällä tähtäimellä. Lainarahoitus edellyttää riittäviä vakuuksia, jotka jakeluverkonhaltijoilla perustuvat usein verkko-omaisuuden regulaatioarvoon. Lisäksi lainanantajalle on osoitettava, että tulevaisuuden tulovirrat riittävät kattamaan lainanhoitokulut. Verkko-omaisuuden jäädyttämisen seurauksena jo olemassa olevien lainojen vakuutena olevan omaisuuden arvo ja liiketoiminnan rahavirta laskevat. Yhteisvaikutuksen johdosta ainakin lisälainan saanti tulee olemaan vaikeampaa. Investointien purkukustannusten käsittelytavan muutos johtaa osaltaan siihen, että jakeluverkonhaltijoilla ei ole mahdollisuutta saada lainmukaista kohtuullista tuottoa korvausinvestoinneilleen näihin investointeihin kuuluvien purkukustannusten osalta. Muutoksella on negatiivinen vaikutus sekä tulevien että takautuvasti myös aiemmin toteutettujen purkujen osalta. Muutoksella rangaistaan perusteettomalla tavalla takautuvasti jakeluverkonhaltijoita aiempien menetelmien periaatteiden noudattamisesta. Muutos saattaa lisäksi kasvattaa operatiivisia kustannuksia huomattavasti erityisesti turvallisuudessa. Nämä kustannukset tulisi pitää erillään tehostamiskannustimesta. Kohtuullisen tuoton varmistamiseksi aktivoidut purkukustannukset tulee voida jättää sidottuun pääomaan tai vastaavasti menetelmien tulee tarjota samansuuruinen korvaus sallittujen operatiivisten kustannusten kautta. Mikäli purkukustannukset kirjataan operatiivisiin kustannuksiin, tulevien purkukustannusten osalta on varmistettava, että operatiivisten kustannusten sallittua tasoa voidaan kasvattaa purkukustannuksia vastaavalla määrällä. Jos näin ei tehdä, ohjaa tämä pahimmillaan siihen, että jakeluverkonhaltijat jaksottavat purut siten, että syntyvät kustannukset eivät ylitä operatiivisten kustannusten sallittua tasoa. Tämä ei ole asiakaslähtöistä. Lisäksi purkamatta jättäminen saattaa aiheuttaa vaaratilanteita. Kaasunjakeluverkon turvallisuuden varmistaminen ei voi olla osana tehostettavaa toimintaa. Maakaasuverkon omistajan verkkotoimintaan sijoittamaan pääomaan kohdistuvaa toiminnan harjoittamisesta johtuvaa taloudellista riskiä korottavat muun ohella säänneltyyn toimialaan liittyvät riskit, se, että jakeluverkonhaltijat ovat pieniä yrityksiä, jotka ovat riippuvaisia pienestä asiakaskunnasta, Suomen valtion suunnittelema fossiilisten polttoaineiden käytön asteittainen vähentäminen ja se, että maakaasu on täysin kilpailtu energialähde suhteessa vaihtoehtoisiin energialähteisiin. Kaasua käytetään enemmän lämmitystarpeisiin suhteessa sähköön, mistä syystä kaasunjakelujärjestelmät pitää suhteuttaa lyhytaikaiseen ja korkeaan kysyntään. Myös geopolitiikka heijastuu suoraan alan toimijoihin, muun ohella Venäjän hyökkäyssodalla Ukrainaan on ollut merkittävä vaikutus Euroopan kaasumarkkinoihin ja kaasun hintatasoon Euroopassa ja Suomessa. Korkeiden kaasunhintojen seurauksena kaasunkäyttäjät pyrkivät vähentämään kaasun kulutusta ja siirtymään vaihtoehtoisiin energialähteisiin. Koska maakaasuverkkojen investointihankkeet kestävät kymmeniä vuosia, on selvää, että päätös vaikuttaa korostetun haitallisesti niin tuleviin investointeihin kuin taannehtivasti jo tehtyihin investointeihin. Investoinnit tehdään kymmenien vuosien aikajänteellä, joten on keskeistä, että niiden tuoton tasoa voidaan tietyllä ennustettavuudella arvioida pitkällä aikavälillä. Investointiympäristön ennakoitavuuden murtuminen on erityisen vahingollista Suomen kansainväliselle maineelle infrastruktuurisijoituskohteena ja ulkomaisen pääoman saatavuudelle. Valvontamenetelmien muutokset ovat luottamuksensuojaperiaatteen vastaisia. Uudet menetelmät poikkeavat merkittävästi aikaisemmin sovelletuista valvontamenetelmistä hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnassa. Tehdyillä muutoksilla on merkittäviä taannehtivia vaikutuksia, koska ne vaikuttavat kohtuullisen tuoton määräytymiseen sellaistenkin maakaasuverkkoon tehtyjen investointien osalta, jotka on tehty ennen uusien valvontamenetelmien voimaantuloa, ja siten rapauttavat myös jo tehtyjen investointien kannattavuuden. Uusilla menetelmillä on poikettu kaikista niistä oletuksista, joihin maakaasuyhtiöt ovat perustaneet jo tekemiensä investointien kannattavuutta koskevat arviot investointipäätöksiä tehdessään. Useita vuosia kestäneen valmistelutyön aikana Energiavirasto ei ole millään tavoin ilmaissut, että valvontamenetelmiä olisi perusteltua muuttaa verkon arvon määrittelyssä sovellettavien keskeisten periaatteiden osalta. Päinvastoin Energiavirasto on useaan otteeseen ja vielä muutamia viikkoja ennen päätösluonnoksen julkaisua todennut verkonhaltijoille, ettei mitään merkittäviä muutoksia olla tekemässä. Valvonnan kohteena olevat verkonhaltijat ovat saaneet muutoksesta tiedon ensimmäistä kertaa vasta 2,5 kuukautta ennen uusien valvontamenetelmien voimaantuloa. Energiavirasto ei ole osoittanut mitään sellaista olennaista muutosta olosuhteissa tai sovellettavassa sääntelyssä tai aikaisemmin vuosikausia sovellettujen menetelmien lainmukaisuudessa, joka perustelisi verkko‑omaisuuden määrittelytavan poikkeuksellista muuttamista ja luottamuksensuojaperiaatteesta poikkeamista. Energiavirasto on päinvastoin itse todennut uusia vahvistuspäätöksiä valmistellessaan kesällä 2022, ettei nyt vahvistettu arvonmääritys olisi sähkömarkkinalain, eikä siten maakaasumarkkinalain mukaista. Energiavirasto on perustellut valvontamenetelmien muutoksia sillä, että niiden valmistelussa on hyödynnetty valvonnasta saatuja kokemuksia, mutta näitä kokemuksia ei ole millään tavalla yksilöity. Edellä todetun huomioon ottaen verkonhaltijoilla on ollut perusteltu syy luottaa siihen, ettei Energiavirasto uusissa valvontamenetelmissä poikkeaisi olennaisesti vuosikausia noudatetusta ja maakaasumarkkinalakiin ja sen esitöihin perustuvasta verkko-omaisuuden arvon määritystavasta. Kun otetaan huomioon kyseisen muutoksen maakaasuyhtiöihin kohdistuvat huomattavat negatiiviset taloudelliset vaikutukset sekä se, ettei Energiavirasto ole kyennyt esittämään mitään hyväksyttäviä perusteita poikkeamiselle aiemmin vakiintuneesti sovelletusta menetelmästä, valituksenalainen päätös on loukannut vakavalla tavalla luottamuksensuojaperiaatetta. Valvontamenetelmien muutokset loukkaavat perustuslaissa turvattua omaisuudensuojaa, sillä päätös johtaa valittajien omaisuuden arvon merkittävään alenemiseen perusteettomasti. Päätöksellä on merkittäviä vaikutuksia maakaasuyhtiöiden tuottopohjaan ja -tasoon. Lisäksi muutoksilla leikataan täysin yllättäen taannehtivasti merkittävä osa koko toimialan omaisuusmassan arvosta. Maakaasuyhtiöihin kohdistuvia negatiivisia taloudellisia vaikutuksia on pidettävä ilmeisen kohtuuttomina, koska yhtiöillä on ollut perusteltu syy luottaa siihen, ettei uusilla menetelmillä poikettaisi aiemmin sovelletuista valvontamenetelmistä verkko-omaisuuden arvostamisen keskeisten periaatteiden osalta, kun otetaan huomioon myös Energiaviraston esittämät kannat siitä, ettei mitään merkittäviä muutoksia tulla tekemään. Omaisuudensuojan rikkomiselle ei ole ollut hyväksyttävää perustetta. Menettely on rikkonut ennakollisen kuulemisen vaatimusta ja viranomaisen selvittämisvelvollisuutta. Energiavirasto on aloittanut valvontamenetelmien valmistelun vuoden 2022 alussa. Valmistelun aikana Energiavirasto on järjestänyt kymmeniä sidosryhmäneuvottelukunnan tapaamisia, joissa valmistelusta ja sen etenemisestä on käyty keskustelua, sekä julkaissut keväällä 2023 suuntaviivat, joista sidosryhmillä on ollut mahdollista lausua. Energiavirasto ei ole ilmaissut ennen lokakuuta 2023 millään tavalla, että se tulee muuttamaan verkko-omaisuuden arvon määrittämistapaa aiemmin sovelletusta. Päätösluonnoksen 13.10.2023 perusteluissa on ensimmäistä kertaa todettu, että valvontamenetelmien merkittävimmät muutokset perustuvat pitkälti ulkopuolisen tahon toimittamaan selvitykseen, joka on päivätty 2.10.2023, eli ainoastaan 11 päivää ennen Energiaviraston päätösluonnoksen julkaisua. Energiaviraston lausunto Vaatimukset Energiavirasto on vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti hylkää valitukset ja toissijaisesti palauttaa valituksenalaiset päätökset Energiavirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Perustelut Markkinaoikeus ei voi määrätä valvontamenetelmien sisällöstä valittajien vaatimalla tavalla. Kohtuullista hinnoittelua koskevien valvontamenetelmien vahvistaminen on riippumattoman sääntelyviranomaisen tehtävä. Valvontamenetelmät muodostavat tarkkaan harkitun kokonaisuuden, jossa pienetkin yksittäiset muutokset voivat johtaa menetelmien kokonaisuuden kannalta huomattaviin vaikutuksiin. Mikäli markkinaoikeus katsoo valituksenalaiset päätökset lainvastaisiksi, markkinaoikeuden tulee palauttaa valituksenalaiset päätökset Energiaviraston käsiteltäväksi, minkä jälkeen Energiavirasto kansallisena sääntelyviranomaisena voi päättää valvontamenetelmistä niiden kokonaisuuden huomioon ottaen. Energiavirasto on noudattanut vahvistuspäätöksiä tehdessään sähkö- ja maakaasumarkkinasääntelyä sekä ottanut huomioon säännöksiä koskevista lainvalmisteluasiakirjoista ilmenevät perustelut sekä niiden taustalla olevien direktiivien säännökset ja tavoitteet. Päätökset ja niillä vahvistetut menetelmät eivät johda sääntelyn vastaisiin vaikutuksiin. Energiavirasto on varmistanut valvontamenetelmien tarkkaan harkitulla kokonaisuudella ja ohjausvaikutuksilla sääntelyn tavoitteiden toteutumisen. Valvontamenetelmät ohjaavat kokonaisuutena verkonhaltijoita hinnoittelemaan kohtuullisesti sekä parantamaan tehokkuutta ja edistämään markkinoiden yhdentymistä ja toimitusvarmuutta. Menetelmillä tuetaan kustannusvastaavuuden toteutumista, tehokkaita investointeja, verkkotoimintaan liittyvää tutkimustoimintaa ja innovointia. Päätökset turvaavat sekä verkkopalvelujen hinnoittelun että verkkotoiminnan tuoton kohtuullisuuden. Monopoliasemassa olevan verkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden arviointi ja siihen kuuluvan valvontamenetelmän vahvistaminen ja kohtuullisen tuoton valvonta kuuluvat kansallisena sääntelyviranomaisena Energiaviraston toimivaltaan. Hinnoittelun kohtuullisuus on sääntelyn ensisijainen tavoite, mutta koska kohtuullisuus ei ole täsmällinen käsite, sitä joudutaan arvioimaan kussakin tapauksessa erikseen. Perusperiaatteena on, että hinnoittelun tulee vastata toiminnan kustannuksia. Hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa voidaan käyttää erilaisia arviointiperusteita ja Energiavirasto voi toimivaltansa puitteissa valita parhaiten soveltuvan menetelmän. Energiavirasto on perustellut verkko-omaisuuden nykyistä oikaisua ja inflaation käsittelyä kattavasti asettamissaan menetelmissä sekä niitä koskevassa perustelumuistiossa. Näistä on käynyt hyvin ilmi, että muutos on ollut sähkö- ja maakaasumarkkinalain mukainen ja perusteltu. Kyseessä ei ole ollut myöskään perustavanlaatuinen muutos suhteessa kahteen edelliseen menetelmäjaksoon. Energiavirasto on havainnut inflaation käsittelyn valvontamenetelmissä ongelmalliseksi jo vuonna 2010. Inflaatio on tuolloin menetelmissä otettu huomioon kahteen kertaan sekä tuottoasteessa että verkko-omaisuudessa. Valvontamenetelmiä on kehitetty tältä osin ja Energiavirasto on soveltanut ensimmäisen kerran inflaatiokorjausta vuonna 2012 alkaneella kolmannella valvontajaksolla. Mainitulla valvontajaksolla käsittely on vastannut nykyisiä menetelmiä, kun inflaatio on otettu huomioon kertaalleen. Tuolloin kuitenkin on käytetty nykyisten valituksenalaisten menetelmien sijaan reaalista tuottoastetta yhdessä verkko-omaisuuden uudelleenarvottamisen kanssa. Vuonna 2016 alkaneen neljännen valvontajakson menetelmissä on siirrytty käyttämään nimellistä tuottoastetta, ja verkko-omaisuutta ei ole enää uudelleenarvotettu jaksolla, mutta se on kuitenkin uudelleenarvotettu kertaalleen menetelmäkauden alussa. Valituksenalaisissa menetelmissä periaate on pääpiirteissään vastaava kuin vuonna 2016 voimaan astuneissa menetelmissä, mutta edellisestä menetelmäkaudesta poiketen inflaation huomioon ottamista on tarkennettu siten, että jakson aikaisiin investointeihin käytetään vuosikohtaista jäädytettyä arvostusperiaatetta eikä tasapoistoja enää indeksikorjata. Muutos on perustunut siihen, että Energiaviraston valmistellessa valituksenalaisia valvontamenetelmiä vuoden 2023 aikana selvisi, että inflaation käsittelyä tulisi kehittää entisestään, jotta inflaatio kompensoitaisiin ainoastaan kertaalleen verkko-omaisuudessa myös menetelmäjaksojen yli. Ottaen huomioon tehdyt muutokset verkko-omaisuuden oikaisun osalta valituksissa on käytännössä kyse tulevista menetelmäkausista, koska tarkentuneen inflaation huomioon ottamisen takia verkonhaltijat eivät enää oleta, että verkkoa tultaisiin jatkossa uudelleenarvottamaan yhdessä nimellisen tuottoasteen kanssa. Energiavirasto on tilannut sen ulkopuoliselta asiantuntijalta selvityksen inflaation käsittelystä tuottoasteessa ja -pohjassa. Menetelmien muutokset on tehty viraston tilaaman asiantuntijaselvityksen perusteella ja ovat siinä esitetyn teorian mukaisia sekä yhteneviä suhteessa Euroopassa vallitsevaan käytäntöön inflaation käsittelystä kohtuullisen hinnoittelun valvontamenetelmissä. Selvityksen mukaan nimellistä tuottoastetta voidaan käyttää vain historiallisten hankintakustannusten tai tasearvojen käyttöön pohjautuvan arvotuksen kanssa, joita ei uudelleenarvoteta pitoajan aikana. Vastaavasti verkko-omaisuutta on mahdollista uudelleenarvottaa vain reaalisen tuottoasteen kanssa, mutta tällöinkin tulisi pyrkiä siihen, että verkko-omaisuuden puolella inflaatio otetaan huomioon samoin kuin se eliminoidaan tuottoasteen puolella. Tämä on lähes mahdotonta, jos sovelletaan yksikköhintoja. Selvitys on vahvistanut, että poistot ovat osa verkko-omaisuuden määritystä eli niiden käsittely valvontamenetelmissä riippuu verkko-omaisuuden oikaisusta. Selvityksessä on suositeltu ensisijaisesti, että valvontamenetelmissä sovellettaisiin nimellistä tuottoastetta ja vanha verkko-omaisuus oikaistaisiin ja jäädytettäisiin joko historiallisiin toteutuneisiin kustannuksiin tai viimeisimmillä vahvistetuilla yksikköhinnoilla. Uusien investointien osalta käytettäisiin todellisia historiallisia hankintakustannuksia, esimerkiksi kirjanpidonmukaisia tasearvoja. Tälle vaihtoehtoisena, mutta heikompana toteutustapana on ehdotettu siirtymistä reaalisen tuottoasteen käyttöön verkko‑omaisuuden uudelleenarvottamisen vastinparina. Selvityksessä on korostettu sitä, että valinta vanhan verkko-omaisuuden arvostusmenettelyn osalta riippuisi sääntelyviranomaisen kokonaisarviosta, jossa punnittaisiin muutosten vaikutusten mittaluokkaa ja menetelmien jatkuvuuden tärkeyttä. Nimellisen tuottoasteen soveltaminen yhdessä yksikköhintojen jäädyttämisen kanssa on riskittömämpi menettely kuin reaalisen tuottoasteen ja uudelleenarvottamisen soveltaminen, sillä nimellisen tuottoasteen yhteydessä ei tarvitse arvioida inflaatio-odotusta erikseen, eikä tarvitse yrittää ottaa huomioon sektorikohtaisen ja yleisen inflaation poikkeamaa laskennassa, jolloin liian alhaisen tai perusteettoman suuren tuoton riski minimoidaan. Inflaatio ei seuraa komponenttien kustannuskehitystä, ja komponenttikohtaisesti näissä voi olla suuriakin eroja. Nimellisellä tuottoasteella pystytään varmistamaan hinnoittelun kohtuullisuus huomattavasti riskittömämmin asiakkaiden kannalta ja turvaamaan samalla kohtuulliseksi katsottava tuotto verkonhaltijoille. Energiavirasto on lisäksi kehittänyt menetelmiä muun ohella päivittämällä tuottoasteen parametrejä, tehostamis- ja laatukannustimien laskentaa ja lisäämällä menetelmiin investointikannustimen hyötyleikkurin sekä sähköverkkotoiminnalle joustokannustimen. Energiavirasto ei ole todennut valmistelun kuluessa akateemisen työryhmän loppuraportissa esitettyjä verkko-omaisuuteen liittyviä suosituksia lainvastaisiksi. Energiavirasto on todennut suositukset ongelmalliseksi siltä osin kuin tuottopohja ei enää vastaisi todellista markkina- ja käyttöarvoa, johon menetelmillä pyritään, sekä huonontaisi kustannusvastaavuutta, kun osalle verkonhaltijoista verkkoa yliarvotettaisiin ja vastaavasti osalle verkkoa aliarvotettaisiin liian yleisellä tasolla olevien yksikköhintojen takia. Lisäksi raportin ehdottama suositus, joka johtaisi tasearvojen käyttöön, ei olisi samoin syin perusteltavissa. Energiavirasto ei ole missään vaiheessa esittänyt, saati tarkoittanut, että verkko-omaisuutta ei voisi käsitellä nimellisen tuottoasteen vaatimalla periaatteella. Valittajien vaatima säännöllinen uudelleenarvottaminen aina uusimmilla yksikköhinnoilla koko verkko-omaisuudelle edellyttäisi kustannusvastaavuuden eli kohtuullisen hinnoittelun valvonnan kannalta sitä, että tuottoasteesta tulisi eliminoida sektorikohtainen inflaatio. Tämän ottaminen huomioon on käytännössä mahdotonta ja vaatisi sitä, että jokaiselle komponentille määritettäisiin oma tuottoaste. Reaalisella tuottoasteella vaaditun uudelleenarvottamisen todellinen vaikutus riippuisi siitä, kuinka paljon komponentin hinta on uudessa yksikköhintapäivityksessä noussut suhteessa yleisellä inflaatiolla korjattuun alkuperäiseen hankintahintaan. Tällöinkin, jos säännöllistä koko verkko-omaisuuden uudelleenarvottamista jatkettaisiin verkonarvostuksessa, ei inflaatio tulisi täysin oikein huomioon otetuksi, ja se sisältäisi nykyistä enemmän riskejä hinnoittelun kustannusvastaavuuden kannalta. Tämä laskentaperiaate olisi kuitenkin jossain määrin perusteltavissa. Inflaation kahteen kertaan huomioon ottavalla menettelyllä olisi pitkällä aikavälillä hyvin kielteisiä vaikutuksia sähkö- ja maakaasumarkkinalain mukaiseen kohtuulliseksi katsottavaan hinnoitteluun. Hinnoittelun valvonta ei enää perustuisi aiheutuneisiin kustannuksiin, ja siirtohinnat nousisivat merkittävästi omistajille tuloutettujen tuottojen ohella. Valittajien vaatimat menetelmät, jossa käytettäisiin jaksoittain tehtävää koko verkko-omaisuuden uudelleenarvottamista yhdessä nimellisen tuottoasteen kanssa, ovat siten rahoitus- ja regulaatioteorian vastaiset. Ne johtaisivat perusteettoman suureen tuottoon, eivätkä ne ole perusteltavissa sähkö- ja maakaasumarkkinalakien toimitusvarmuustavoitteiden tai kustannusvastaavan hinnoittelun osalta. Kehittämisvelvollisuudenkaan täyttäminen ei edellytä inflaation kahteen kertaan huomioon ottamista. Nimenomaan kustannusvastaavalla hinnoittelulla turvataan verkonhaltijalle aiheutuvien verkon kehittämisen kustannusten huomioon ottaminen ja kohtuullinen tuotto verkon omistajalle. Menetelmät takaavat jokaiselle investoinnille keskimäärin alkuperäisten kustannusten palautumisen poistoina sekä keskimääräisen tuoton, joka sisältää rahoituskustannukset. Näin ollen verkon kehittäminen on menetelmien puitteissa mahdollista ja kannattavaa. Jakeluverkkoyhtiöiden Energiavirastolle toimittamien tietojen perusteella siirtohintojen kehitys on eriytynyt suhteessa inflaation kehitykseen erityisesti vuodesta 2016 lähtien, jolloin edeltävän menetelmäkauden valvontamenetelmät astuivat voimaan. Tasapoiston laskennan tulee aina noudattaa verkonarvostusperiaatetta inflaation huomioon ottamisen suhteen. Jos tuottoasteena käytetään nimellistä tuottoastetta, myös poistot lasketaan verkko-omaisuudesta, jota ei ole inflaatiokorjattu. Tasapoistojen käsittely on ollut puutteellista edellisellä menetelmäkaudella, kun inflaation vaikutus on otettu huomioon samanaikaisesti tasapoistoissa ja nimellisessä tuottoasteessa. Valituksenalaisissa menetelmissä verkko-omaisuuden käsittely on oikaistu edellisiin menetelmiin nähden kustannusvastaavalle tasolle ja varmistettu, ettei inflaatiota oteta jatkossa huomioon kahteen kertaan. Jos edellisen menetelmäkauden periaatetta jatkettaisiin pidempään, syntyisi suurin vaikutus kaksinkertaiselle inflaatiolle juuri tasapoistojen kautta. Valvontamenetelmät eivät määritä tai rajoita sitä, kirjaavatko verkonhaltijat kirjanpidossaan purkukustannukset kuluiksi vai aktivoidaanko ne taseelle. Nämä tehdään kirjanpidon säännösten ja periaatteiden mukaan. Menetelmät vaikuttavat ainoastaan siihen, miten kustannuksia käsitellään kohtuullisen hinnoittelun laskelmilla. Vanhan omaisuuden käytöstä poistosta syntyville purkukustannuksille ei tule saada kohtuullista tuottoa. Purkukustannusten käsittely valvontamenetelmissä tasearvossaan toisi perusteetonta hyötyä siitä, että luonteeltaan normaalia verkon operatiivista toimintaa olevalle purkutyölle sallittaisiin myös tuottoa. Verkko-omaisuus oikaistaan yksikköhinnoilla juuri sen takia, että valvonnassa voidaan varmistua tuottopohjaan sisältyvän vain niitä kustannuseriä, joille on perusteltua sallia tuotto ja poistot. Samasta syystä kaikki kustannukset tulee saada tehostamiskannustimen tai yksikköhintojen muodostaman investointitehokkuuskannustimen piiriin, jotta voidaan varmistaa hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnan perustuvan sellaisiin tehokkaisiin kustannuksiin, joihin verkonhaltijalla on tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa. Mikäli verkon kulueriä käsiteltäisiin osana verkko-omaisuutta ja näille sallittaisiin tuottoa, kannattaisi verkon kuluja määrällisesti nostaa, mikä ei ole sähkö- ja maakaasumarkkinalainsäädännön tavoitteiden mukaista. Vanhojen aktivointien käsittelyn muutos ei rankaise purkunsa aktivoineita yhtiöitä, koska näiden aktivointien tasearvo korjataan menetelmäjakson aikana ei-kontrolloitavaksi operatiiviseksi kuluksi. Aktivoidut purut otetaan siten huomioon kuluna, kuten olisi tapahtunut, jos ne olisi alun perin kirjattu kuluksi. Näihin vanhoihin aktivointeihin ei kuitenkaan kohdistu tehostamistavoitetta, kuten olisi käynyt, jos kulut olisi alun perin kirjattu kuluksi. Siltä osin kuin valittajat ovat purkukustannusten tasearvossa huomioon ottamisen vaihtoehtona vaatineet, että menetelmien tulee sallia samansuuruinen korvaus operatiivisten kustannusten kautta, on otettava huomioon, että uusissa valvontamenetelmissä tehostamiskannustimen vertailutasoon nähden tehokkaasti toimivat yhtiöt saavat vähennettyä aktivoimansa purkukustannukset kokonaisuudessaan oikaistulta tulokselta. Maakaasunjakeluverkkotoimintaa harjoittava yhtiö on velvollinen täyttämään sille kuuluvat turvallisuuteen liittyvät vastuut, vaikka aktivoituihin purkukustannuksiin liittyisi tehostamistavoite. Verkon purkamisessa on kyse normaalista operatiivisesta toiminnasta, jota tehdään tarpeen mukaan ja jolta on täysin perusteltua edellyttää tehokkuutta erityisesti, kun otetaan huomioon, ettei purettu verkko enää tuota asiakkaille lisäarvoa. Uudet valvontamenetelmät eivät estä verkonhaltijaa käyttämästä poistoeroa verotuksessa. Tehdyn muutoksen jälkeen verkonhaltijalle ei kuitenkaan myönnetä kohtuullista tuottoa korottoman vieraan pääoman luontoiselle laskennalliselle verovelalle. Korottomasta vieraasta pääomasta ei ylipäätään aiheudu verkonhaltijalle kustannuksia, jotka sen tulisi kattaa, joten sille ei näin ollen tule saada kohtuullista tuottoa. Verkon hyödykkeiden poistoeron käsittelyn muutos ei romuta verkonhaltijoiden investointimahdollisuuksia. Menetelmät kannustavat investointeihin mahdollistamalla kohtuullisen tuoton omalla pääomalla ja korollisella vieraalla pääomalla rahoitetuille investoinneille. Valvontamenetelmäjaksolla 2024 — 2031 kannusteet investointeihin toteutetaan valvontamenetelmien kokonaisuudessa muutoin kuin poistoeron käsittelyn kautta. Uusilla menetelmillä poistoeron hyödyntäminen investointeihin ei vaikuta tuottopohjan suuruuteen. Jos poistoeron laskennallista verovelkaa käytetään investointien rahoittamiseen, nostaa investointi taseen tasauserää saman verran kuin koroton velka sitä vähentää. Käytettäessä verovelkaa investointien rahoittamiseen on tämän laskennallisen verovelan vaikutus tuottopohjaan siten nolla. Verkonhaltija saa tehokkaasti tehdyistä investoinneista kohtuullisen tuoton sille yksikköhinnan osalle, joka ylittää investoinnin tasearvon. Poistoeroa koskevat uudet valvontamenetelmät eivät muuta verkkoliiketoiminnan tuloslaskelmalle kirjattujen tuloverojen kohtelua kohtuullisen tuoton laskelmalla, eikä tuloslaskelmalle kuluksi kirjattujen tilikauden tuloverojen määrä vaikuta oikaistuun tulokseen tai kohtuulliseen tuottoon. Tehdyssä muutoksessa on kyse siitä, käsitelläänkö taseelle kirjattu poistoeron korottoman vieraan pääoman luontoinen laskennallinen verovelka kohtuullisen tuoton laskelmilla luonteensa mukaisesti korottomana vieraana pääomana vai omana pääomana. Verkon hyödykkeiden poistoeron käsittely uusissa valvontamenetelmissä vastaa käsittelyä, jota muiden hyödykkeiden poistoeroon on sovellettu koko ajan. Vahvistetut menetelmät vuodesta 2024 alkaen ovat näin ollen täysin veroneutraalit. Poistoeroa tulee tarkastella hyödykekohtaisesti. Yksittäiseen hyödykkeeseen liittyvä laskennallinen verovelka tulee ajan saatossa aina maksuun, eikä sillä, että tuloslaskelmalle poistoeron muutos netotetaan uusista investoinneista kerrytettävällä poistoerolla, ole merkitystä tältä osin. Kokonaismäärän laskiessa poistoeron laskennallinen verovelka voi nettonakin tarkastellen tulla maksuun. Poistoeroa koskeva menettely on sama kaikille verkonhaltijoille. Konsernirakenteella ei ole merkitystä tältä osin. Valvontamenetelmät eivät ota huomioon muiden kuin verkonhaltijan säännellyn verkkoliiketoiminnan tuloslaskelman ja taseen, eikä muiden yhtiöiden taseilla ole siten vaikutusta menetelmiin. Poistoero ja konserniavustus eivät ole identtisiä vaikka niitä kohdellaan oikaistulla tuloslaskelmalla samoin. Poistoerolla lykätään yhtiön tuloveroa, ja konserniavustuksella verotusta tasataan konsernin sisällä. Kertyneeseen poistoeroon liittyy laskennallinen verovelka, joka on luonteeltaan korotonta ja joka tulee maksettavaksi, kun poistoeroa puretaan. Konserniavustus maksetaan puolestaan kokonaisuudessaan sille konserniyhtiölle, jolle avustus on myönnetty. Maksettu konserniavustus on lopullinen ja luonteeltaan voitonjakoluonteinen erä verkkotoiminnan valvonnassa. Mikäli konserniavustusta ei makseta, se jää velaksi. Valvontamenetelmissä konserniavustusvelka jaetaan oman pääoman osuuteen sekä laskennalliseen verovelkaan. Menetelmissä jako omaan pääomaan ja laskennalliseen verovelkaan tehdään, jotta verkonhaltijat olisivat tasavertaisessa asemassa riippumatta siitä, toimivatko ne konsernirakenteella vai eivät. Konserniavustusvelka voi olla korollista tai korotonta velkaa ja laskennallisen verovelan osuus käsitellään luonteensa mukaan joko korollisena tai korottomana velkana. Uusissa menetelmissä poistoeroa ja konserniavustusta kohdellaan keskenään neutraalisti toisin kuin aiemmin, jolloin poistoero otettiin huomioon kokonaisuudessaan omana pääomana. Kertyneen poistoeron osalta konsernissa toimivilla verkonhaltijoilla on kirjanpidossaan mahdollisuus purkaa poistoeroa ja maksaa vastaava summa konserniavustusta konserniyritykselle. Tällöin tilikauden tulos ei muutu, ja poistoeroa voidaan sen muutoksen verran muuttaa tilikausittain konserniavustukseksi. Käyttöön otetut uudet valvontamenetelmät eivät vaaranna verkonhaltijoiden toimintaedellytyksiä ja toiminnan jatkuvuutta eivätkä johda miltään osin kohtuuttomaan lopputulokseen. Valituksenalaiset menetelmät eivät johda investoinneista saatavien kassavirtojen osalta edelliseen menetelmäkauteen verrattuna kovin erilaiseen lopputulemaan seuraavan kahdeksan vuoden aikana. Lopullinen ero riippuu inflaatiosta ja jakson aikaisiin investointeihin sovellettavien yksikköhintojen tasosta. Kustannuskehitystä tai verkon arvottamisen kustannusvastaavuutta tarkasteltaessa on otettava huomioon todellinen toteutunut investointikustannusten taso, joka on ollut aiemmilla jaksoilla huomattavasti yksikköhintoja alempi. Menetelmät johtavat menetelmäkaudella 2024 — 2031 investointien osalta edellistä kautta korkeampaan tuottopohjaan ja tasapoistoihin, koska jakson aikaiset investoinnit arvostetaan tarkemmin jakson aikana selvitettävän kustannustason perusteella. Tämä tulee lähtökohtaisesti nostamaan jakson aikana tehtyjen investointien arvostusta. Verkonhaltijoilla on riittävät edellytykset rahoittaa toimintaansa, koska ne saavat perittyä aiheutuneet rahoituskustannukset sekä verkon rakentamisen ja ylläpidon kustannukset asiakkailta ja saavat tähän sijoitetulle pääomalle tuottoa. Menetelmien periaatteiden mukainen etupainotteinen kassavirta nimenomaan tukee investointien rahoittamista, myös ulkopuolisella rahalla. Verkonhaltijoiden on tullut vuodesta 2022 alkaen esittää sähkönjakeluverkon kehittämissuunnitelmissa pitkän tähtäimen investoinnit toimitusvarmuusvaatimusten saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä erikseen merkittävät investoinnit uuden tuotannon ja kuormien liittämiseksi. Lisäksi sähkönjakeluverkonhaltijat ovat esittäneet edellisen kahden vuoden toteutuneet toimenpiteet verkon kehittämisessä sekä suunnitelman verkon kehittämistoimenpiteistä seuraavalle kahdelle vuodelle. Energiavirasto on arvioinut tulevaisuuden investointitarpeita sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä verkonhaltijoiden kehittämissuunnitelmissa toimittamien tietojen perusteella. Viimeisimpien kehittämissuunnitelmien mukaan verkonhaltijoiden investointitarpeet voivat pysyä suhteellisen korkealla tasolla vielä jonkin aikaa, mutta pidemmällä aikavälillä investointitarve tasaantuu. Verkonhaltijoiden välillä on myös merkittäviä eroja investointitarpeissa ja niihin liittyvien sähköistymisen sekä uusien kuormien liittämisen tahdissa. Kokonaisuudessaan investointitaso ei tule nousemaan nykyisestä. Toimitusvarmuusvaatimusten edellyttämät investoinnit on pääosin toteutettu, mikä tulee vähentämään lähitulevaisuuden korvausinvestointitarpeita. Puhtaan siirtymän edistäminen voi lisätä joidenkin verkonhaltijoiden liittymätilausten määriä ja tätä kautta investointitarpeita verkon laajentamiseksi tai vahvistamiseksi, mutta näiden merkitys on huomattavasti pienempi verrattuna jo pääosin toteutettuihin toimitusvarmuusinvestointeihin, jotka koskivat koko verkkoa. Muutokset verkko-omaisuuden oikaisussa eivät romahduta vanhojen investointien kannattavuutta. Nämä investoinnit on uudelleenarvotettu Energiaviraston menetelmien mukaisilla jäädytettävillä yksikköhinnoilla jakson alussa kaikkien investointien saadessa samaan aikaan tuottoa nimellisen tuottoasteen mukaan. Vanha verkko-omaisuus tullaan yliarvottamaan, kun sen arvoksi tulee huomattavasti korkeampi arvo kuin mitä hankintakustannukset ovat aikoinaan olleet ja mikä näiden investointien arvo verkkotoiminnan kirjanpidon taseessa on. Tähän menettelyyn on päädytty sen vuoksi, että investointien oikaisu saadaan tarkemman komponenttijaottelun piiriin ja siten eri verkonhaltijoiden välillä kustannusvastaavammaksi ja tasapuolisemmaksi. Yksikköhintojen keskimääräisen vuosien saatossa keskimäärin tapahtuneen nousun perusteella ei maakaasun jakeluverkkoliiketoiminnassa ole tapahtunut deflaatiota. Yksikköhintojen komponenttijaottelun muuttumisen takia vertailun tekeminen aiempiin kustannuksiin nähden on kuitenkin haastavaa. Menetelmämuutokset voivat vaikuttaa luottoluokittajan arvioon Carunan luottoluokituksesta. Näiden vaikutusten mittaluokka on kuitenkin maltillisempi kuin mitä Caruna on esittänyt. Lisäksi yhtiö on vähätellyt oman nykyisen velkaisuusasteen tai rahoitusjärjestelyjen merkitystä kykyynsä reagoida toimintaympäristö- ja regulaatiomuutoksiin. Carunan omat strategiset valinnat esimerkiksi velkaantuneisuudesta tai korkeakorkoisten osakaslainojen hyödyntämisestä ovat keskeisesti vaikuttaneet yhtiön toimintaedellytyksiin ja investointikykyyn. Valituksenalaiset päätökset on valmisteltu avoimesti ja huolellisesti ottaen huomioon sääntelyssä asetetut tavoitteet sekä hallintolain vaatimukset ja hyvän hallinnon periaatteet. Ne on laadittu perusteellisen selvittämis- ja analyysityön pohjalta. Energiavirasto on huolellisen valmistelutyön aikana ottanut huomioon valvontamenetelmien kokonaisuuden sääntelyn edellyttämällä tavalla. Verkko-omaisuuden arvon määrittelytapaan liittyen verkonhaltijoiden sekä sidosryhmien edustajien tietoon on keväällä 2023 tuotu ilmi inflaation muodostama ongelma sekä se, että inflaatiota ei tulla ottamaan kahteen kertaan huomioon. Inflaation käsittelyyn on esitetty kaksi tapaa, mutta Energiavirasto on todennut selvittävänsä vielä asiaa. Energiavirasto on todennut, että yksikköhintoja tullaan edelleen käyttämään valvontajaksoittain. Energiavirasto ei ole todennut, että koko verkko-omaisuus tultaisiin oikaisemaan aina uusimmilla yksikköhinnoilla. Päinvastoin se on todennut, että aiemman tyyppinen koko verkko-omaisuuden uudelleenarvottaminen aina uusimmilla yksikköhinnoilla voisi olla jatkossa perusteltua vain reaalista tuottoastetta sovellettaessa. Verkonhaltijoilla on siten ollut mahdollisuus lausua tai esittää näkemyksiä verkko-omaisuuden oikaisusta ja inflaation käsittelystä keväästä 2023 lähtien. Energiavirasto on tilannut kesällä 2023 ulkopuolisen asiantuntijaselvityksen inflaation käsittelystä tuottoasteessa ja -pohjassa. Syksyllä 2023 on kerrottu, että Energiaviraston tilaama selvitys koskien inflaation käsittelyä verkko‑omaisuuden oikaisussa on valmistumassa, minkä perusteella on ollut selvää, että verkko-omaisuuden oikaisumenettelyyn voi tulla vielä muutoksia. Ottaen huomioon keväällä ja syksyllä 2023 inflaation käsittelystä todetun, on verkonhaltijoille täytynyt olla selvää, että joko tuottoasteen määrittelytapaa tai verkko-omaisuuden oikaisuperiaatetta muutetaan. Päätösten valmistelun aikataulun osalta prosessi on edennyt normaalin käytännön mukaisesti ja samoja periaatteita noudattaen kuin aiemmilla menetelmien laatimiskierroksilla, joissa suuntaviivat ja luonnokset käytännössä on laadittu vasta noin vuoden sisällä ennen lopullisten menetelmien julkaisua. Valvontamenetelmien tulee valvontalain mukaisesti olla valmiina ennen seuraavan menetelmäkauden alkua. On niin ikään täysin tavanomaista, että menetelmiin tehdään muutoksia kuulemisten perusteella. Energiavirasto on toteuttanut muutoksista kattavan vaikutusten arvioinnin. Sähkön jakelu- ja kantaverkkotoimintaa sekä maakaasun jakelu- ja siirtoverkkotoimintaa koskevat päätökset on valmisteltu yhdessä. Valmistelussa on otettu huomioon tasapuolisuus eri valvottavien välillä. Energiavirasto on muun ohella julkaissut sektoritasoisia yhteenvetoja useaan otteeseen vuoden 2023 aikana tarkastellen muutosehdotusten ja lopullisten muutosten vaikutuksia hinnoitteluvaraan. Vahvistuspäätöksen yhteydessä Energiavirasto on julkaissut arvion sähkön jakeluverkkotoiminnan hinnoitteluvaran odotetusta kehityksestä vuosille 2024 — 2031, jota on verrattu skenaarioon, jossa kyseisen jakson kassavirta muodostuisi vanhojen menetelmien perusteella sillä havainnollistavalla erolla, että uudelleenarvotus olisi toteutettu valvontajaksojen välissä. Tässä arviossa on ollut mukana sähkön kantaverkkotoiminnan hinnoitteluvaran odotettu kehitys, koska kantaverkkomaksut peritään asiakkailta sähkön jakeluverkkoyhtiöiden kautta. Lisäksi on otettava huomioon, että vaikutusarviointi ei ole osa vahvistuspäätöstä. Vaikutusarvioinnin tarkoituksena on ollut havainnollistaa muutoksia ja valvontamenetelmien muodostamaa kokonaisuutta sekä verkonhaltijoille että muille sidosryhmille osana valvontamenetelmien valmisteluprosessia. Sitä on käytetty valmistelussa yhtiöiden vertailuun erityisesti tasapuolisen kohtelun näkökulmasta. Energiavirasto on perustellut valituksenalaiset päätökset ja menetelmämuutokset kattavasti menetelmissään ja perustelumuistiossaan. Näissä on ilmoitettu, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet annettuun päätökseen. Se, että valvontajakson aikaisten investointien lopulliset yksikköhinnat ovat tiedossa vasta jakson loppupuolella, ei ole vastoin ennakollisen valvonnan periaatteita. Valvontajakson aikana tehtävien investointien osalta kyse on valvontaparametrien tarpeellisesta ja perustellusta päivittämisestä valvontajakson aikana, jotta laskennassa päästään kustannusvastaavaan ja tasapuoliseen lopputulemaan. Yksikköhintojen päivitystä on tehty ennakollisen valvonnan alusta lähtien. Lisäksi uudet menetelmät ovat yksikköhintojen päivittämisen osalta aiempaa ennakoitavammat, kun näiden hintojen päivitys tulee koskemaan vain jakson aikaisia investointeja. Menetelmillä turvataan sitä, että jakson aikaisiin investointeihin käytetään yksikköhintoja, jotka kuvaavat keskimäärin jakson aikaisten investointien kustannuksia. Komponenttijaottelun kehittäminen on osa menetelmien kehittämistä. Todistelu Asiakirjatodistelu Caruna Espoo Oy ja Caruna Oy 1. Vahvistuspäätös valvontamenetelmiksi kuudennella 1.1.2024 — 31.12.2027 ja seitsemännellä 1.1.2028 — 31.12.2031 valvontajaksolla, 29.12.2023 (diaarinumero 3171/040300/2023) 2. Valvontamenetelmät kuudennella 1.1.2024 — 31.12.2027 ja seitsemännellä 1.1.2028 — 31.12.2031 valvontajaksolla (diaarinumero 3171/040300/2023) 3. Valvontamenetelmien perustelumuistio kuudennella 1.1.2024 — 31.12.2027 ja seitsemännellä 1.1.2028 — 31.12.2031 valvontajaksolla (diaarinumero 3171/040300/2023) 4. Carunan alustava arvio valvontamenetelmämuutosten taloudellisista vaikutuksista (päivitetty versio) (salassa pidettävä) 5. S&P Global: Finnish Electricity Distributor Elenia Verkko 'BBB' Rating Placed On CreditWatch Negative On Regulatory Update, 10.1.2024 6. Energiaviraston esitys sähköverkkoliiketoiminnan ajankohtaispäivässä ”Uudet valvontamenetelmät 2024 alkaen”, 21.9.2023 7. Sidosryhmäneuvottelukunnan kokousmuistio ”Hinnoittelun valvontamenetelmien kehittäminen”, 20.6.2022 8. Energiaviraston muistio ”Verkkotoiminnan kohtuullisen hinnoittelun valvontamenetelmien vaikutusarviointi: Sähkön jakeluverkkotoiminta”, 29.12.2023 9. Euroopan komissio ”Delivering the internal electricity market and making the most of public intervention, C(2013) 7243 final”, 5.11.2013 10. Sidosryhmäneuvottelukunnan kokousmuistio ”Hinnoittelun valvontamenetelmien kehittäminen”, 6.9.2022 11. Suuntaviivat valvontamenetelmiksi kuudennella 1.1.2024 — 31.12.2027 ja seitsemännellä 1.1.2028 — 31.12.2031 valvontajaksolla 12. Energiaviraston raportti ”Sähköverkkoliiketoiminnan kehitys, sähköverkon toimitusvarmuus ja valvonnan vaikuttavuus 2022 — Tuloksellisuuden ja ohjausvaikutusten kehittyminen vuosina 2016 — 2021 lähtökohtana seuraavan menetelmäjakson menetelmien kehitystyölle”, 6.6.2023 13. DFC Economics S.r.l.:n selvitys ”Rate-base adjustment for inflation in energy networks regulation: A report for Energiavirasto”, 2.10.2023 14. Energiaviraston muistio ”Verkkotoiminnan kohtuullisen hinnoittelun valvontamenetelmien vaikutusarviointi: Sähkön jakeluverkkotoiminta”, 20.10.2023 15. Energiaviraston esitys verkkotoiminnan ajankohtaispäivässä ”Verkko-omaisuuden oikaisu ja investointikannustin”, 9.5.2023 16. Carunan mediatiedote ”Caruna vähentää investointeja 60 miljoonalla eurolla — uusi valvontamalli vaatii sopeuttamista”, 21.2.2024 17. Fingridin tiedote ”Fitch Ratings on vahvistanut Fingrid Oyj:n luottoluokituksen 'A+'; tulevaisuuden näkymä muutettu negatiiviseksi”, 9.2.2024 18. Energiaviraston määräys jakeluverkon kehittämissuunnitelmasta, 8.12.2021 19. JP:n asiantuntijalausunto ”Energiaviraston määrittämä sähkönjakeluverkkoliiketoiminnan valvontamalli vuosille 2024 — 2031, Ohjausvaikutukset — yhteiskunta, asiakkaat, verkkoyhtiö”, 11.6.2024 20. Compass Lexeconin asiantuntijalausunto ”Economic analysis of the Energy Authority's new framework for setting electricity distribution network tariffs”, 11.6.2024 21. Energiaviraston julkaisu ”Sähköverkkoliiketoiminnan kehitys, sähköverkon toimitusvarmuus ja valvonnan vaikuttavuus 2023 — Tuloksellisuuden ja ohjausvaikutusten kehittyminen vuoden 2022 valvontamenetelmien muutosten myötä”, 16.5.2024 22. Valvontamenetelmät neljännellä 1.1.2016 — 31.12.2019 ja viidennellä 1.1.2020 — 31.12.2023 valvontajaksolla 23. Energiaviraston esitys ”TEM:n akateemisen työryhmän lausunnon purkaminen”, sidosryhmäneuvottelukunta 20.6.2022 24. Valtioneuvoston lainvalmistelun vaikutusarviointiohje, valtioneuvoston julkaisuja 2022:66 25. S&P Global ”Finnish Electricity Grid Operator Caruna Networks Affirmed At 'BBB'; Outlook Stable”, 14.2.2024 26. Caruna Oy:n ja Caruna Espoo Oy:n jakeluverkon kehittämissuunnitelmat 20.6.2024 27. Perustelumuistio suuntaviiva valvontamenetelmät kuudennella 1.1.2024 — 31.12.2027 ja viidennellä 1.1.2028 — 31.12.2031 valvontajaksolla 28. Energiaviraston selvitys sähkön jakeluverkkotoiminnan hinnoittelun ja toimitusvarmuuden valvonnasta, 3.11.2020 29. Energiaviraston esitys koskien Energiaviraston asiantuntijalausuntoa eduskunnan talousvaliokunnalle, 19.2.2021 30. Energiaviraston raportti ”Sähköverkkoliiketoiminnan kehitys, sähköverkon toimitusvarmuus ja valvonnan vaikuttavuus 2020 — Tuloksellisuuden ja ohjausvaikutusten kehittyminen vuosina 2016 — 2019 suhteessa aiempiin valvontajaksoihin”, 4.5.2021 31. Kuulemisasiakirja ”Valvontamenetelmät kuudennella 1.1.2024 — 31.12.2027 ja seitsemännellä 1.1.2028 — 31.12.2031 valvontajaksolla”, 1.12.2023 32. Professori TO:n asiantuntijalausunto, 30.9.2024 33. Brattlen asiantuntijalausunto, 27.9.2024 (salassa pidettävä) 34. JP:n täydentävä asiantuntijalausunto, 8.10.2024 (salassa pidettävä) 35. Valvontamenetelmät sähkön jakeluverkkotoiminnan ja suurjännitteisen jakeluverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden arvioimiseksi 1.1.2012 alkavalla ja 31.12.2015 päättyvällä kolmannella valvontajaksolla, 23.11.2011 36. Energiaviraston perustelumuistio ”Sähkömarkkinalain muutosten vaikutus yksikköhintoihin”, 4.10.2021 Elenia Verkko Oyj 1. S&P Global Ratings ”Finnish Electricity Distributor Elenia Verkko 'BBB' Rating Placed On CreditWatch Negative On Regulatory Update”, 10.1.2024 2. Sidosryhmäneuvottelukunnan kokousmuistio ”Hinnoittelun valvontamenetelmien kehittäminen”, 20.6.2022 3. Energiaviraston esitys sähköverkkoliiketoiminnan ajankohtaispäivässä ”Uudet valvontamenetelmät 2024 alkaen”, 21.9.2023 4. Compass Lexeconin asiantuntijalausunto ”Economic analysis of the Energy Authority’s new framework for setting electricity distribution network tariffs”, 11.6.2024 (salassa pidettävä) 5. Compass Lexeconin täydentävä asiantuntijalausunto ”Compass Lexecon's expert opinion on the Energy Authority's Additional Opinion: On the matter of Energy Authority’s new framework for setting electricity distribution network tariffs”, 8.10.2024 ( salassa pidettävä) 6. IceCapital Securities Ltd:n analyysi ”The Impact of the 2024 Regulation Update on the Financeability of Elenia’s Network Investments”, lokakuu 2024 ( salassa pidettävä) 7. Professori TO:n asiantuntijalausunto, 30.9.2024 Alajärven Sähkö Oy ym. 1. Energiaviraston raportti ”Yhteenvetoraportti vuoden 2022 sähkönjakeluverkon kehittämissuunnitelmista”, 19.6.2023 2. Sidosryhmäneuvottelukunnan kokousmuistio ”Hinnoittelun valvontamenetelmien kehittäminen”, 20.6.2022 3. Sidosryhmäneuvottelukunnan muistioluonnos ”Hinnoittelun valvontamenetelmien kehittäminen”, 6.9.2022 4. Energiaviraston raportti ”Sähköverkkoliiketoiminnan kehitys, sähköverkon toimitusvarmuus ja valvonnan vaikuttavuus 2020 - Tuloksellisuuden ja ohjausvaikutusten kehittyminen vuosina 2016 — 2019 suhteessa aiempiin valvontajaksoihin”, 4.5.2021 5. Energiaviraston muistio ”Verkkotoiminnan kohtuullisen hinnoittelun valvontamenetelmien vaikutusarviointi: Sähkön jakeluverkkotoiminta”, 29.12.2023 6. Energiaviraston esitys verkkotoiminnan ajankohtaispäivässä ”Verkko‑omaisuuden oikaisu ja investointikannustin”, 9.5.2023 7. Energiaviraston esitys sähköverkkoliiketoiminnan ajankohtaispäivässä ”Uudet valvontamenetelmät 2024 alkaen”, 21.9.2023 8. Energiaviraston esitys sähköverkon käyttöpäivässä ”Verkko-omaisuuden oikaisu ja investointikannustin”, 5.10.2023 9. Helen Sähköverkko Oy:n kehittämissuunnitelma, 29.4.2024 10. Kajave Oy:n kehittämissuunnitelma 11. PKS Sähkönsiirto Oy:n kehittämissuunnitelma, 11.6.2024 12. Pori Energia Sähköverkot Oy:n kehittämissuunnitelma 2024 13. Pori Energia Sähköverkot Oy:n selvitys ”Puhtaan siirtymän vaikutukset Pori Energia Sähköverkot Oy:n alueella”, 24.5.2024 14. Gaia Consulting Oy:n lausunto Kajave Oy:n edellytyksistä toteuttaa sähkömarkkinalain vaatimukset uusien valvontamenetelmien puitteissa, 24.5.2024 (salassa pidettävä) 15. JP:n asiantuntijalausunto ”Energiaviraston määrittämä sähkönjakeluverkkoliiketoiminnan valvontamalli vuosille 2024 — 2031, Ohjausvaikutukset — yhteiskunta, asiakkaat, verkkoyhtiö”, 11.6.2024 16. PKS Sähkönsiirto Oy:n tiivistelmä yhtiön verkonkehityssuunnitelmasta, 11.6.2024 17. JP:n täydentävä asiantuntijalausunto, 8.10.2024 (salassa pidettävä) 18. KPMG Oy Ab:n raportti ”Kajave Oy, Poistoeron käsittelyn muutos sähkön jakeluverkkotoiminnan valvontamallissa”, 8.10.2024 Auris Kaasunjakelu Oy ja Haminan Kaasuverkko Oy 1. Vahvistuspäätös valvontamenetelmiksi viidennellä 1.1.2024 — 31.12.2027 ja kuudennella 1.1.2028 — 31.12.2031 valvontajaksolla, 29.12.2023, diaarinumero 3174/040300/2023 2. Valvontamenetelmät viidennellä 1.1.2024 — 31.12.2027 ja kuudennella 1.1.2028 — 31.12.2031 valvontajaksolla 3. Valvontamenetelmien perustelumuistio viidennellä 1.1.2024 — 31.12.2027 ja kuudennella 1.1.2028 — 31.12.2031 valvontajaksolla 4. DFC Economics S.r.l.:n selvitys ”Rate-base adjustment for inflation in energy networks regulation: A report for Energiavirasto”, 2.10.2023 5. Sidosryhmäneuvottelukunnan muistio ”Hinnoittelun valvontamenetelmien kehittäminen”, 20.6.2022 6. Suuntaviivat valvontamenetelmiksi viidennellä 1.1.2024 — 31.12.2027 ja kuudennella 1.1.2028 — 31.12.2031 valvontajaksolla, maakaasun jakeluverkkotoiminta 7. Sidosryhmäneuvottelukunnan muistioluonnos ”Hinnoittelun valvontamenetelmien kehittäminen”, 6.9.2022 8. Energiaviraston muistio ”Verkkotoiminnan kohtuullisen hinnoittelun valvontamenetelmien vaikutusarviointi: Maakaasun jakeluverkkotoiminta”, 29.12.2023 9. Energiaviraston esitys verkkotoiminnan ajankohtaispäivässä ”Verkko‑omaisuuden oikaisu ja investointikannustin”, 9.5.2023 10. Energiaviraston esitys sähköverkkoliiketoiminnan ajankohtaispäivässä ”Uudet valvontamenetelmät 2024 alkaen”, 21.9.2023 11. Gaia Consulting Oy:n Auris Kaasunjakelu Oy:tä ja Haminan Kaasuverkko Oy:tä koskeva vaikutusarvio, 22.5.2024 (salassa pidettävä) 12. Talouselämän artikkeli ”Carunan ryhtyi kapinaan, tulos näkyy sähkölaskussa”, 3.5.2024 13. Laskelmat valvontamenetelmämuutosten vaikutuksista, 23.5.2023 (salassa pidettävä) Energiavirasto 1. Vahvistuspäätös valvontamenetelmiksi kuudennella 1.1.2024 — 31.12.207 ja seitsemännellä 1.1.2028 — 31.12.2031 valvontajaksolla, diaarinumero 3171/040300/2023, 29.12.2023 2. Vahvistuspäätös valvontamenetelmiksi viidennellä 1.1.2024 — 31.12.207 ja kuudennella 1.1.2028 — 31.12.2031 valvontajaksolla, diaarinumero 3174/040300/2023, 29.12.2023 3. DFC Economics S.r.l.:n selvitys ”Rate-base adjustment for inflation in energy networks regulation: A report for Energiavirasto”, 2.10.2023 4. Energiaviraston esitys verkkotoiminnan ajankohtaispäivässä ”Verkko‑omaisuuden oikaisu ja investointikannustin”, 9.5.2023 5. Akateemisen työryhmän lausunto Energiavirastolle sähkönsiirron ja -jakelun tariffien laskentamenetelmistä, 31.5.2022 6. S&P Global ”Finnish Electricity Grid Operator Caruna Networks Affirmed At 'BBB'; Outlook Stable”, 14.2.2024 7. S&P Global ”Finnish Power Distributor Caruna Downgraded To ‘BBB’ On Regulatory Changes of Asset Value; Outlook Stable”, 27.1.2022 8. S&P Global, RatingsDirect ”Caruna Network Oy”, 17.3.2021 9. Energiaviraston esitys ”TEM:n akateemisen työryhmän lausunnon purkaminen”, sidosryhmäneuvottelukunta 20.6.2022 10. Artikkeli Collan, M., Savolainen, J. & Lilja, E. (2021) ”Analyzing the returns and rate of return regulation of Finnish electricity distribution system operators 2015 — 2019” 11. Energiaviraston esitys sähköverkon käyttöpäivässä ”Verkko-omaisuuden oikaisu ja investointikannustin”, 5.10.2023 12. Kymenlaakson Sähkö Oy:n esitys Energiavirastolle ”Vahvistuspäätösluonnos, Vaikutukset Kymenlaakson sähköverkolle ja Kaakon alueverkolle”, 15.11.2023 (salassa pidettävä) 13. J-PK:n asiantuntijalausunto, 30.10.2024 Muut asiakirjat Energiavirasto 1. CEER Report on Regulatory Frameworks for European Energy Networks 2023, 21.2.2024 Henkilötodistelu Caruna Espoo Oy ja Caruna Oy 1. NN-K, Caruna Oy:n ja Caruna Espoo Oy:n talous- ja varatoimitusjohtaja, todistajana 2. JP, asiantuntijana 3. FR, asiantuntijana 4. RC, asiantuntijana Elenia Verkko Oyj 1. JM, Elenia Verkko Oyj:n toimitusjohtaja, yhtiön edustajana 2. FR, asiantuntijana 3. KK, asiantuntijana Alajärven Sähkö Oy ym. 1. ML, Helen Sähköverkko Oy:n toimitusjohtaja, yhtiön edustajana 2. AK, Kajave Oy:n verkostopäällikkö, todistajana 3. JA, PKS Sähkönsiirto Oy:n verkkopäällikkö, todistajana 4. RV, EPV Alueverkko Oy:n toimitusjohtaja, yhtiön edustajana 5. PM, Pori Energia Sähköverkot Oy:n toimitusjohtaja, yhtiön edustajana 6. A, Kaakon Alueverkko Oy:n hallituksen jäsen, yhtiön edustajana 7. MP, asiantuntijana Auris Kaasunjakelu Oy ja Haminan Kaasuverkko Oy 1. KL, Auris Energia-konsernin talousjohtaja, todistajana 2. JV, asiantuntijana Energiavirasto 1. AP, asiantuntijana 2. MC, asiantuntijana 3. J-PK, asiantuntijana Suullinen valmistelu Asioita on 21.10.2024 valmisteltu markkinaoikeudessa suullisesti. Suullisessa valmistelussa asioita on käsitelty markkinaoikeuden laatiman kirjallisen yhteenvedon perusteella. Suullinen käsittely markkinaoikeudessa Markkinaoikeus on toimittanut 4.11., 5.11., 8.11., 21.11., 22.11., 29.11, 2.12., 3.12. ja 9.12.2024 suullisen käsittelyn, josta on laadittu erillinen pöytäkirja. Markkinaoikeuden ratkaisu Perustelut 1 Asian tausta ja kysymyksenasettelu 1. Energiavirasto on 29.12.2023 antamallaan valituksenalaisella päätöksellä diaarinumero 3171/040300/2023 vahvistanut sähkön jakeluverkonhaltijoiden ja sähkön suurjännitteisten jakeluverkonhaltijoiden noudatettavaksi kyseisen päätöksen liitteessä 2 määrätyt menetelmät verkonhaltijan verkkotoiminnan tuoton ja siirtopalveluista perittävien maksujen määrittämiseksi kuudennelle 1.1.2024 — 31.12.2027 ja seitsemännelle 1.1.2028 — 31.12.2031 valvontajaksolle. 2. Energiavirasto on 29.12.2023 antamallaan valituksenalaisella päätöksellä diaarinumero 3174/040300/2023 vahvistanut maakaasun jakeluverkonhaltijoiden noudatettavaksi kyseisen päätöksen liitteessä 2 määrätyt menetelmät verkonhaltijan verkkotoiminnan tuoton ja siirtopalveluista perittävien maksujen määrittämiseksi viidennelle 1.1.2024 — 31.12.2027 ja kuudennelle 1.1.2028 — 31.12.2031 valvontajaksolle. 3. Valittajat ovat saattaneet valituksenalaisilla päätöksillä vahvistetut menetelmät markkinaoikeuden arvioitavaksi siltä osin kuin niissä on muutettu sähkön jakelu- ja suurjännitteisen verkkotoiminnan osalta verkkotoimintaan sitoutuneen omaisuuden arvostustapaa, verkko-omaisuudesta tehtävien tasapoistojen laskentatapaa, korvausinvestointien purkukustannusten käsittelytapaa ja verkon hyödykkeistä kertyneen poistoeron käsittelytapaa verrattuna edellisillä neljännellä ja viidennellä valvontajaksolla sovellettuihin menetelmiin sekä maakaasun jakeluverkkotoiminnan osalta verkkotoimintaan sitoutuneen omaisuuden arvostustapaa, verkko-omaisuudesta tehtävien tasapoistojen laskentatapaa ja korvausinvestointien purkukustannusten käsittelytapaa verrattuna edellisillä kolmannella ja neljännellä valvontajaksolla sovellettuihin menetelmiin. 4. Asioissa on ratkaistavana, ovatko vahvistetut menetelmät edellä mainituilta osin valituksissa esitetyillä perusteilla sähkö- ja maakaasumarkkinasääntelyn vastaisia ja onko Energiavirasto menetellyt lain vastaisesti vahvistaessaan kyseiset menetelmät. 2 Keskeiset oikeusohjeet 2.1 Euroopan unionin oikeus 2.1.1 Sähkökauppa-asetus 5. Sähkön sisämarkkinoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen, sellaisena kuin se on ollut voimassa valituksenalaisen päätöksen 3171/040300/2023 antamisajankohtana, (EU) 2019/943 (sähkökauppa-asetus) 18 artiklan 1 kohdan mukaan verkonhaltijoiden verkkoon pääsystä perimien maksujen, mukaan lukien verkkoon liittämisestä perittävät maksut, verkon käyttömaksut ja soveltuvin osin verkon vahvistamiseen liittyvät maksut, on oltava kustannuksia vastaavia ja avoimia, niissä on otettava huomioon tarve turvata verkon käyttövarmuus ja joustavuus, niiden on vastattava todellisia kustannuksia, sikäli kuin nämä ovat verrattavissa tehokkaan ja rakenteeltaan vastaavan verkonhaltijan kustannuksiin, ja niitä on sovellettava syrjimättömästi. Maksut eivät saa sisältää asiaan liittymättömiä kustannuksia, joilla tuetaan niihin liittymättömiä toimintapoliittisia tavoitteita. 6. Mainitun artiklan 2 kohdan (asetus 2019/943) mukaan tariffeihin sovellettavien menetelmien on vastattava siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden kiinteitä kustannuksia ja tarjottava siirtoverkonhaltijoille ja jakeluverkonhaltijoille asianmukaisia kannustimia sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, jotta parannetaan tehokkuutta, mukaan lukien energiatehokkuus, edistetään markkinoiden yhdentymistä ja toimitusvarmuutta, tuetaan tehokkaita investointeja, tuetaan asiaan liittyvää tutkimustoimintaa ja helpotetaan kuluttajan edun mukaista innovointia esimerkiksi digitalisoinnin, joustopalvelujen ja yhteenliittämisen alalla. 2.1.2 Maakaasuverkkoasetus 2.1.3 Sähkömarkkinadirektiivi 8. Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/944 (sähkömarkkinadirektiivi) 1 artiklan mukaan direktiivin tavoitteena on yhdennettyjen markkinoiden etuja hyödyntäen turvata kuluttajille kohtuulliset ja avoimet energian hinnat ja kustannukset, korkeatasoinen toimitusvarmuus ja sujuva siirtyminen kestävään vähähiiliseen energiajärjestelmään. 9. Sähkömarkkinadirektiivin 31 artiklan 1 kohdan mukaan jakeluverkonhaltijan on vastattava sen varmistamisesta, että verkko pystyy täyttämään kohtuulliset sähkönjakeluvaatimukset pitkällä aikavälillä, sekä varman, luotettavan ja tehokkaan sähkönjakeluverkon käytöstä, ylläpidosta ja kehittämisestä taloudellisten edellytysten mukaisesti alueellaan ympäristö ja energiatehokkuus asianmukaisesti huomioon ottaen. 10. Sähkömarkkinadirektiivin 57 artiklan 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi sääntelyviranomainen kansallisella tasolla. Artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on taattava sääntelyviranomaisten riippumattomuus ja varmistettava, että se käyttää toimivaltuuksiaan puolueettomasti ja avoimesti. 11. Sähkömarkkinadirektiivin 58 artiklan mukaan mainitussa direktiivissä määriteltyjä viranomaistehtäviä suorittaessaan sääntelyviranomaisen on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet muun ohella seuraavien tavoitteiden edistämiseksi 59 artiklassa säädettyjen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa puitteissa tiiviissä yhteydenpidossa muiden asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten, mukaan lukien kilpailuviranomaiset, sekä tapauksen mukaan naapurina olevien jäsenvaltioiden ja naapurina olevien kolmansien maiden viranomaisten, myös sääntelyviranomaisten, kanssa ja rajoittamatta näiden toimivaltaa: a) kilpailuun perustuvien, joustavien, varmojen ja ympäristön kannalta kestävien sähkön sisämarkkinoiden edistäminen unionin alueella ja markkinoiden tehokas avaaminen kaikille unionin asiakkaille ja toimittajille tiiviissä yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten, komission ja Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto ACERin kanssa sekä asianmukaisten edellytysten varmistaminen sähköverkkojen tehokasta ja luotettavaa käyttöä varten pitkän aikavälin tavoitteet huomioon ottaen; [ — — ] d) kuluttajien tarpeisiin suuntautuneiden varmojen, luotettavien ja tehokkaiden sekä syrjimättömien verkkojen kehittämisen edistäminen mahdollisimman kustannustehokkaasti sekä verkon riittävyyden ja yleisten energiapoliittisten tavoitteiden mukaisesti energiatehokkuuden edistäminen sekä suuri- ja pienimuotoisen uusiutuviin lähteisiin perustuvan sähköntuotannon ja hajautetun tuotannon integroiminen sekä siirto- että jakeluverkkoihin ja niiden käytön helpottaminen suhteessa muihin kaasun tai lämmön energiaverkkoihin; e) uuden tuotantokapasiteetin ja energiavarastojen verkkoon pääsyn helpottaminen erityisesti poistamalla uusien tulokkaiden ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan sähkön markkinoille pääsyn mahdollisia esteitä; f) sen varmistaminen, että verkonhaltijoille ja verkon käyttäjille tarjotaan sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä asianmukaisia kannustimia lisätä verkon suorituskykyä, erityisesti energiatehokkuutta, ja edistää markkinoiden yhdentymistä. 12. Sähkömarkkinadirektiivin 59 artiklan 1 kohdan mukaan sääntelyviranomaisen tehtävänä on muun ohella vahvistaa tai hyväksyä avointen kriteerien mukaisesti siirto- tai jakelutariffit tai niiden laskentamenetelmät tai molemmat (a alakohta). 13. Sähkömarkkinadirektiivin 59 artiklan 7 kohdan mukaan lukuun ottamatta ACERin toimivaltaan kuuluvia tapauksia sääntelyviranomaisilla on oltava velvollisuus vahvistaa tai hyväksyä riittävän ajoissa ennen niiden voimaantuloa ainakin kansalliset menetelmät, joita käytetään muun ohella seuraavan seikan laskennassa tai siitä koskevien ehtojen vahvistamisessa: liittäminen ja pääsy kansallisiin verkkoihin, siirto- ja jakelutariffit tai niitä koskevat menetelmät mukaan lukien; näiden tariffien tai menetelmien on mahdollistettava tarvittavien investointien tekeminen verkkoihin niin, että kyseisillä investoinneilla voidaan varmistaa verkkojen toimivuus (a alakohta). 2.1.4 Maakaasumarkkinadirektiivi 14. Valituksenalaisen päätöksen diaarinumero 3174/040300/2023 antamishetkellä voimassa olleen maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY (maakaasumarkkinadirektiivi) 25 artiklan 1 kohdan mukaan kunkin jakeluverkonhaltijan velvollisuutena on varmistaa verkon pitkän aikavälin valmiudet vastata kaasun jakelua koskevaan kohtuulliseen kysyntään sekä käyttää, ylläpitää ja kehittää taloudellisten edellytysten mukaisesti turvallista, luotettavaa ja tehokasta verkkoa alueellaan ottaen ympäristö ja energiatehokkuuden edistäminen asianmukaisesti huomioon. 15. Maakaasumarkkinadirektiivin 32 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmansien osapuolten siirto- ja jakeluverkkoihin ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin pääsyä varten luodaan julkaistuihin tariffeihin perustuva järjestelmä, jota voidaan soveltaa kaikkiin vaatimukset täyttäviin asiakkaisiin, maakaasun toimittajat mukaan lukien, ja jota sovelletaan puolueettomasti ja syrjimättömästi verkon käyttäjien välillä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että direktiivin 39 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sääntelyviranomainen hyväksyy nämä tariffit tai niiden laskentamenetelmät direktiivin 41 artiklan mukaisesti ennen niiden voimaantuloa ja että tariffit ja, jos ainoastaan menetelmät hyväksytään, menetelmät julkaistaan ennen niiden voimaantuloa. 16. Maakaasumarkkinadirektiivin 41 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan sääntelyviranomaisen tehtävänä on vahvistaa tai hyväksyä avointen kriteerien perusteella siirto- tai jakelutariffit tai niiden laskentamenetelmät. 17. Maakaasumarkkinadirektiivin 41 artiklan 6 kohdan mukaan sääntelyviranomaisilla on oltava velvollisuus vahvistaa tai hyväksyä riittävän ajoissa ennen niiden voimaantuloa ainakin menetelmät, joita käytetään seuraavien seikkojen laskennassa tai niitä koskevien ehtojen ja edellytysten vahvistamisessa: liittäminen ja pääsy kansallisiin verkkoihin, mukaan luettuina siirto- ja jakelutariffit, sekä ehdot, edellytykset ja tariffit, jotka koskevat oikeutta käyttää nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia. Tällaisten tariffien ja menetelmien on mahdollistettava tarvittavien investointien tekeminen verkkoihin ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin niin, että kyseisillä investoinneilla voidaan varmistaa verkkojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten toimivuus (a alakohta). 18. Maakaasumarkkinadirektiivin 41 artiklan 8 kohdan mukaan sääntelyviranomaisten on tariffeja tai menetelmiä sekä tasapainottamispalveluja määrittäessään tai hyväksyessään varmistettava, että siirto- ja jakeluverkonhaltijoille annetaan sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä asianmukaisia kannustimia parantaa tehokkuutta, edistää markkinoiden yhdentymistä ja toimitusvarmuutta sekä tukea asiaan liittyviä tutkimustoimia. 19. Maakaasumarkkinadirektiivin johdanto-osan 32 kohdan mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten on tariffeja tai niiden laskentamenetelmien asettaessaan tai hyväksyessään varmistettava, että siirto- ja jakelutariffit ovat syrjimättömiä ja vastaavat kustannuksia. 2.1.5 Euroopan unionin perusoikeuskirja 20. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus nauttia laillisesti hankkimastaan omaisuudesta sekä käyttää, luovuttaa ja testamentata sitä. Keneltäkään ei saa riistää hänen omaisuuttaan muutoin kuin yleisen edun sitä vaatiessa laissa säädetyissä tapauksissa ja laissa säädettyjen ehtojen mukaisesti ja siten, että hänelle suoritetaan kohtuullisessa ajassa oikeudenmukainen korvaus omaisuuden menetyksestä. Omaisuuden käyttöä voidaan säännellä lailla siinä määrin kuin se on yleisen edun mukaan välttämätöntä. 21. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan mainitussa perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia. 2.2 Euroopan ihmisoikeussopimus 22. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1 lisäpöytäkirjan 1 artiklan mukaan jokaisella luonnollisella tai oikeushenkilöllä on oikeus nauttia rauhassa omaisuudestaan. Keneltäkään ei saa riistää hänen omaisuuttaan paitsi julkisen edun nimissä ja laissa määrättyjen ehtojen sekä kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti. Edellä olevat määräykset eivät kuitenkaan saa millään tavoin heikentää valtioiden oikeutta saattaa voimaan lakeja, jotka ne katsovat välttämättömiksi omaisuuden käytön valvomiseksi yleisen edun nimissä tai taatakseen verojen tai muiden maksujen tai sakkojen maksamisen. 2.3 Kansallinen oikeus 2.3.1 Laki sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta 23. Sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain (valvontalaki) 1 §:n mukaan sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnan ja seurannan tavoitteena on sähkön ja maakaasun hyvän toimitusvarmuuden, kilpailukykyisen hinnan ja kohtuullisten palveluperiaatteiden turvaamiseksi energian käyttäjille edistää tehokkaasti, varmasti ja ympäristön kannalta kestävästi toimivia kansallisia ja alueellisia sähkö- ja maakaasumarkkinoita sekä Euroopan unionin sähkön ja maakaasun sisämarkkinoita. 25. Valvontalain 6 §:n mukaan Euroopan unionin sähkö- ja maakaasualaa koskevassa lainsäädännössä tarkoitettuna kansallisena sääntelyviranomaisena toimiessaan Energiaviraston tehtävänä on erityisesti muun ohella vahvistaa valvontalaissa säädetyn menettelyn mukaisesti sähkö- ja maakaasuverkkojen haltijoille siirron ja jakelun hinnoittelua koskevat menetelmät (1 kohta), seurata sähkön kantaverkonhaltijoiden ja maakaasun siirtoverkonhaltijoiden investointisuunnitelmia (6 kohta), seurata sähkö- ja maakaasuverkkojen varmuutta ja luotettavuutta koskevien sääntöjen noudattamista, arvioida verkkojen aiempaa toimivuutta sekä osallistua sähkö- ja maakaasuverkkojen palvelun sekä sähkön ja maakaasun toimituksen laatua koskevien vaatimusten valmisteluun (7 kohta), seurata sähkö- ja maakaasuverkonhaltijoiden liittymien toimittamiseen ja korjausten suorittamiseen käyttämää aikaa (11 kohta) ja seurata sähköntuotantokapasiteettiin tehtäviä investointeja ja niiden vaikutusta sähkön toimitusvarmuuteen (17 kohta). 26. Valvontalain 8 §:n 1 momentin mukaan Energiaviraston tehtävänä on yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa seurata sähkön sekä maakaasun tarjonnan ja kysynnän tasapainon kehitystä ja tuotanto- ja varastointikapasiteettiin tehtäviä investointeja suhteessa toimitusvarmuuteen, sähkö- ja maakaasuverkkojen laatua ja niiden ylläpidon tasoa sekä toimenpiteitä sähkön ja maakaasun kysyntähuippujen kattamiseksi ja toimittajien toimitusvajauksen hoitamiseksi. 27. Valvontalain 10 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan Energiaviraston tulee päätöksellään (vahvistuspäätös) vahvistaa verkonhaltijan noudatettaviksi ennen niiden käyttöönottamista menetelmät verkonhaltijan verkkotoiminnan tuoton ja siirtopalvelusta perittävien maksujen määrittämiseksi valvontajakson aikana. 28. Valvontalain 10 §:n 2 momentin mukaan hinnoittelussa noudatettavien menetelmien vahvistamista koskevassa päätöksessä voidaan määrätä muun ohella verkkotoimintaan tai palveluun sidotun pääoman arvostusperiaatteista (1 kohta), verkkotoimintaan tai palveluun sidotulle pääomalle taikka palvelulle hyväksyttävän tuoton määrittämistavasta (2 kohta), verkkotoiminnan tai palvelun tuloksen määrittämistavasta sekä sen edellyttämästä tuloslaskelman ja taseen oikaisusta (3 kohta) sekä verkkotoiminnan tehostamiseen, markkinoiden yhdentymisen edistämiseen, verkon varmuuden parantamiseen sekä näihin liittyvän tutkimustoiminnan edistämiseen, verkon kehittämiseen ja verkon käyttäjien energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä edistävien järjestelmäpalvelujen saataville asettamiseen kannustavista tavoitteista ja niiden määrittämistavasta sekä menetelmistä, joilla tavoitteita sovelletaan hinnoittelussa (4 kohta). 29. Valvontalain 10 §:n 3 momentin mukaan vahvistuspäätös, jossa määrätään 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista menetelmistä, on voimassa kahden toisiaan seuraavan neljän vuoden pituisen valvontajakson ajan. 30. Valvontalain 10 §:n 3 momentin esitöiden (HE 20/2013 vp s. 163) mukaan ennen uuden valvontajakson alkamista Energiamarkkinaviraston tulee valmistella uusi vahvistuspäätösluonnos, jossa päätöksen sisältämiä menetelmiä on tarpeen mukaan kehitetty valvonnasta saatujen kokemusten perusteella. Tämä luonnos viraston tulee saattaa riittävän julkisen keskustelun kohteeksi ennen seuraavaa valvontajaksoa koskevien uusien vahvistuspäätösten antamista. 31. Valvontalain 12 §:n 1 momentin mukaan sähköverkonhaltijaan kohdistuvan vahvistuspäätöksen tulee perustua niihin perusteisiin, joista säädetään muun ohella sähkömarkkinalaissa sekä sen nojalla annetuissa säännöksissä (1 kohta) ja sähkökauppa-asetuksessa sekä sen nojalla annetuissa täytäntöönpanosäädöksissä ja delegoiduissa säädöksissä (2 kohta). Pykälän 2 momentin mukaan maakaasuverkonhaltijaan kohdistuvan vahvistuspäätöksen tulee perustua niihin perusteisiin, joista säädetään muun ohella maakaasumarkkinalaissa sekä sen nojalla annetuissa säännöksissä (1 kohta) ja maakaasuverkkoasetuksessa sekä sen nojalla annetuissa, suuntaviivoja koskevissa komission asetuksissa ja päätöksissä (3 kohta) sekä maakaasumarkkinadirektiivin nojalla annetuissa, suuntaviivoja koskevissa komission asetuksissa ja päätöksissä (4 kohta). 32. Valvontalain 12 a §:n 2 momentin mukaan Energiaviraston on ennen lain 10 §:ssä tarkoitettujen vahvistuspäätösten antamista järjestettävä julkinen kuuleminen, jossa vahvistuspäätöksen kohteena oleville toiminnanharjoittajille, heidän asiakkailleen ja muille sidosryhmille varataan mahdollisuus lausua näkemyksensä vahvistuspäätösten sekä niiden sisältämien menetelmien ja ehtojen sisällöstä. 2.3.2 Sähkömarkkinalaki 33. Sähkömarkkinalain 1 §:n 1 momentin mukaan lain tarkoituksena on varmistaa edellytykset tehokkaasti, varmasti ja ympäristön kannalta kestävästi toimiville kansallisille ja alueellisille sähkömarkkinoille sekä Euroopan unionin sähkön sisämarkkinoille siten, että hyvä sähkön toimitusvarmuus, kilpailukykyinen sähkön hinta ja kohtuulliset palveluperiaatteet voidaan turvata loppukäyttäjille. Sen saavuttamisen ensisijaisina keinoina ovat terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaaminen sähkön tuotannossa ja toimituksessa sekä kohtuullisten ja tasapuolisten palveluperiaatteiden ylläpitäminen sähköverkkojen toiminnassa. 34. Sähkömarkkinalain 19 §:n 1 momentin mukaan verkonhaltijan tulee riittävän hyvälaatuisen sähkön saannin turvaamiseksi verkkonsa käyttäjille ylläpitää, käyttää ja kehittää sähköverkkoaan sekä yhteyksiä toisiin verkkoihin sähköverkkojen toiminnalle säädettyjen vaatimusten ja verkon käyttäjien kohtuullisten tarpeiden mukaisesti. 35. Sähkömarkkinalain 20 §:n 1 momentin mukaan verkonhaltijan tulee pyynnöstä ja kohtuullista korvausta vastaan liittää sähköverkkoonsa tekniset vaatimukset täyttävät sähkönkäyttöpaikat, voimalaitokset ja energiavarastot toiminta-alueellaan. 36. Sähkömarkkinalain 21 §:n mukaan verkonhaltijan on kohtuullista korvausta vastaan myytävä sähkön siirto- ja jakelupalveluja niitä tarvitseville sähköverkkonsa siirtokyvyn rajoissa. 37. Sähkömarkkinalain 24 §:n 1 momentin mukaan verkkopalvelujen myyntihintojen ja -ehtojen sekä niiden määräytymisperusteiden on oltava tasapuolisia ja syrjimättömiä kaikille verkon käyttäjille. Pykälän 2 momentin mukaan verkkopalvelujen hinnoittelun on oltava kokonaisuutena arvioiden kohtuullista. 40. Eduskunnan talousvaliokunta on mietinnössään (TaVM 17/2013 vp s. 10) täydennyksenä sähkömarkkinalain 24 §:n yksityiskohtaisiin perusteluihin (s. 82) todennut, että verkonhaltijan tulonmuodostuksen tulee olla riittävä myös verkon kehittämisen rahoittamiseen. Koska investointihankkeet ovat pitkäaikaisia ja yksittäiset hankkeet kustannuksiltaan suuria, saattaa tulorahoituksen riittävyyttä olla aiheellista arvioida pidemmällä aikavälillä. Verkonhaltijan tulee täyttää koko toimintansa ajan sähkömarkkinalain 6 §:ssä säädetyt vaatimukset. Säännöksen mukaisesti verkonhaltijalla on muun muassa oltava taloudelliset edellytykset kannattavaan sähköverkkotoimintaan. Myös tämän vaatimuksen täyttäminen saattaa käytännössä edellyttää jopa oman pääoman lisäämistä. 2.3.3 Maakaasumarkkinalaki 41. Maakaasumarkkinalain 1 §:n 1 momentin mukaan lain tarkoituksena on varmistaa edellytykset tehokkaasti, varmasti ja ympäristön kannalta kestävästi toimiville kansallisille ja alueellisille maakaasumarkkinoille sekä Euroopan unionin maakaasun sisämarkkinoille siten, että hyvä maakaasun toimitusvarmuus ja hinnaltaan kilpailukykyisen ja riittävän hyvälaatuisen maakaasun saanti voidaan turvata. Toimivien maakaasumarkkinoiden ensisijaisina keinoina ovat terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaaminen maakaasun toimituksessa ja varastoinnissa sekä kohtuullisten ja tasapuolisten palveluperiaatteiden ylläpito maakaasuverkkojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen toiminnassa. 42. Maakaasumarkkinalain 14 §:n mukaan verkonhaltijan tulee ylläpitää, käyttää ja kehittää maakaasuverkkoaan sekä yhteyksiä toisiin verkkoihin asiakkaiden kohtuullisten tarpeiden mukaisesti ja turvata osaltaan maakaasun toimitukset asiakkaille. 43. Maakaasumarkkinalain 15 §:n 1 momentin mukaan verkonhaltijan tulee pyynnöstä ja kohtuullista korvausta vastaan liittää verkkoonsa tekniset vaatimukset täyttävät maakaasun käyttö- ja varastointikohteet, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistot, uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan kaasun tuotantolaitokset ja erilliset linjat toiminta-alueellaan. 44. Maakaasumarkkinalain 16 §:n mukaan verkonhaltijan on kohtuullista korvausta vastaan myytävä maakaasun siirto- ja jakelupalveluja verkkonsa käyttäjille maakaasuverkkonsa siirtokyvyn rajoissa. 45. Maakaasumarkkinalain 20 §:n 1 momentin mukaan verkkopalveluiden myyntihintojen ja -ehtojen sekä niiden määräytymisperusteiden on oltava tasapuolisia ja syrjimättömiä kaikille verkon käyttäjille. Pykälän 2 momentin mukaan verkkopalveluiden hinnoittelun on oltava kokonaisuutena arvioiden kohtuullista. 2.3.4 Muu kansallinen lainvalmisteluaineisto 48. Hallituksen esityksessä sähkömarkkinalain ja markkinaoikeuslain muuttamisesta (HE 127/2004 vp) on esityksen yleisperusteluissa (s. 7) todettu, että luonnollisen monopolin erityisvalvonnan keskeisiä tavoitteita ovat tasapuolisuus, jatkuvuus ja tehokkuus. Tasapuolisuudella tarkoitetaan yhteiskunnan sisäistä tulonjakoa valvottavien yritysten omistajien ja asiakkaiden välillä. Tuottotaso ei saa olla liian korkea esimerkiksi suhteessa sellaisiin investointeihin, joita omistajat voisivat tehdä vastaavan riskitason liiketoimintoihin. Vastaavasti myös valvottavien yritysten kohtelun edellytetään olevan tasapuolista. Jatkuvuudessa on kyse siitä, että valvonnan on varmistettava tarpeelliset investoinnit valvottavalle alalle. Riittävän toimitusvarmuuden turvaaminen on keskeinen tavoite energia-alan luonnollisten monopolien erityisvalvonnassa. Tehokkuus puolestaan tarkoittaa asiakkaan haluaman palvelun aikaansaamista mahdollisimman alhaisin kustannuksin. 49. Hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi sähkömarkkinalain ja sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain 14 §:n muuttamisesta (HE 265/2020 vp) on yleisperustelujen jaksossa 2.1 kuvattu muun ohella sähkönsiirron ja -jakelun hinnoittelun sääntelyn nykytilaa. 51. Mainituissa esitöissä on yleisperustelujen jaksossa 3.2 (s. 27) todettu muun ohella, että sähkönsiirron ja -jakelun hinnoittelusta on säädetty sähkömarkkinalaissa varsin yleisellä tasolla. Sähkömarkkinalain 24 §:n mukaan verkkopalvelujen hinnoittelun on oltava kokonaisuutena arvioiden kohtuullista. Yleisluonteisesta lainsäännöksestä huolimatta siirron ja jakelun kohtuullisen hinnoittelun keskeiset kriteerit on määritelty sähkömarkkinalain 24 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 20/2013 vp). Yksityiskohtaisissa perusteluissa määritellyt kriteerit puolestaan perustuvat taloustieteen teoriaan luonnollisten monopolien sääntelystä, rahoitusteoriaan sekä talousvaliokunnan ja perustuslakivaliokunnan kannanottoihin erityisesti vuoden 1995 sähkömarkkinalain eduskuntakäsittelyn yhteydessä (TaVM 56/1994 vp ja TaVM 17/2013 vp sekä PeVL 19/1994 vp). 52. Eduskunnan talousvaliokunta on lausunut edellä mainitussa mietinnössään (TaVM 56/1994 vp s. 2 — 4) hallituksen esityksestä sähkömarkkinalaiksi muun ohella seuraavaa: [ — — ] Kirjanpidossa tulos lasketaan käyttöomaisuuden suunnitelman mukaisia poistoja vastaavien hankintamenojäännösten (SUMU-poistojen) perusteella. Sovelletaan siis käyttöomaisuuden historiallista hankintahintaa eikä jälleenhankintahintaa. Kuten edellä ja myös perustuslakivaliokunnan lausunnossa on esitetty, verkkoyhtiöllä on oikeus kohtuulliseen korvaukseen siirtopalveluista. Kohtuulliseen korvaukseen sisältyy myös verkon kehittämisvelvoitteen täyttämiseen riittävä tulonmuodostus. Sähkömarkkinoiden kustannustehokkuuden toteutuminen on viime kädessä arvioitava kuluttajan sähkölaskun perusteella. Hallituksen esityksen perustelujen sekä edellä lausutun perusteella valiokunta katsoo, että sähkömarkkinalain toteuttaminen ei sinänsä johda eikä saa johtaa sähkönkäyttäjien kokonaiskulujen nousemiseen. Sähkölaskun hinnan nousu, joka ei johdu sähkömarkkinalaista riippumattomista syistä, osoittaisi luotavan järjestelmän virheelliseksi. 53. Talousvaliokunta on mietinnössään (s. 3) edellyttänyt, että sähkömarkkinaviranomainen verkkoyhtiöiden hinnoittelun kohtuullisuusvalvonnassa soveltaa laskentaperustetta, jolla käyttöomaisuuden historialliseen hankintahintaan perustuvan kohtuullisen pääoman tuoton rinnalla otetaan huomioon verkkojen ylläpito- ja kehittämisvelvoitteesta aiheutuva tulonmuodostumistarve. 2.3.5 Muu kansallinen lainsäädäntö 54. Perustuslain 15 §:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. 55. Perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. 56. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. 57. Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. 58. Hallintolain 6 §:n esitöiden (HE 72/2002 vp s. 54) mukaan tasapuolisen kohtelun vaatimus saa merkityssisältönsä lähinnä perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatteesta. Perusoikeutena yhdenvertaisuusperiaate edellyttää, että viranomainen soveltaa lakia tekemättä muita eroja kuin laista ilmenee. Ratkaisutoiminnan tulee olla myös johdonmukaista siten, että harkinnan kohteena olevia tosiseikkoja arvioidaan samankaltaisissa tapauksissa samoin perustein. Säännönmukaisesta käytännöstä poikkeamisen on perustuttava tapauksen erityislaatuun. Säännös ei kuitenkaan estä viranomaista muuttamasta vakiintuneeksi muodostunutta käytäntöään sikäli kuin siihen on olemassa perusteltu syy. 59. Esitöiden (HE 72/2002 vp s. 55) mukaan pykälästä ilmenevä tarkoitussidonnaisuuden periaate sisältää yleisen velvollisuuden käyttää toimivaltaa vain siihen tarkoitukseen, johon se on lain mukaan määritelty tai tarkoitettu käytettäväksi. Viranomainen ei saa ryhtyä edistämään muita tarkoitusperiä kuin niitä, jotka kuuluvat sen tehtäväpiiriin ja sisältyvät tapaukseen sovellettavan lain tavoitteisiin. 60. Esitöiden (HE 72/2002 vp s. 55) mukaan viranomaisten harkintavaltaa ohjaaviin oikeusperiaatteisiin kuuluu myös suhteellisuusperiaate. Tämän periaatteen keskeisenä sisältönä on, että viranomaisen toimien on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Toisin sanoen viranomaisen toimen on oltava asianmukainen, tarpeellinen ja oikein mitoitettu sen tavoitteen kannalta, johon kysymyksessä olevalla toimella pyritään. Käytännössä suhteellisuusperiaate edellyttää, että viranomainen mitoittaa toimintansa alimmalle sellaiselle tasolle, jolla saadaan aikaan tarvittava vaikutus. Suhteellisuusperiaatteella on tärkeä merkitys erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa viranomainen joutuu harkitsemaan hallinnon asiakkaan kannalta epäedullisia oikeudellisia seuraamuksia. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti toimen on oltava tarpeellinen ja välttämätön asetetun tavoitteen saavuttamiseksi. 61. Esitöissä (HE 72/2002 vp s. 55 ja 56) on lisäksi todettu, että pykälässä viimeksi mainittu luottamuksensuojaperiaate merkitsee ennen muuta yksilön suojaa julkista valtaa vastaan. Luottamuksen suojaamisen keskeisenä sisältönä on, että yksityisten tulee voida luottaa viranomaisten toiminnan oikeellisuuteen ja virheettömyyteen sekä viranomaisten tekemien hallintopäätösten pysyvyyteen. Periaatteen soveltamisessa on kysymys siitä, millä edellytyksillä yksityinen oikeussubjekti voi luottaa julkista valtaa käyttäen tehdyn päätöksen pysyvyyteen ja minkälainen turva tällä on viranomaisten toiminnan odottamattomia muutoksia vastaan. Luottamuksensuojan periaate rajoittaa edunsuovien päätösten peruuttamista taannehtivin vaikutuksin ja yleensäkin päätösten muuttamista yksityiselle haitalliseen suuntaan. 63. Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. 64. Hallintolain 31 §:n 1 momentin esitöiden (HE 72/2002 vp s. 86) mukaan ehdotuksen tarkoituksena on korostaa virallisperiaatteen noudattamista ja pyrkimystä aineellisen totuuden saavuttamiseen asettamalla viranomaisen velvollisuudeksi huolehtia asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä. Asian riittävällä selvittämisellä tarkoitetaan sitä, että viranomainen hankkii sellaiset tiedot ja selvitykset, joilla se arvioi olevan merkitystä asian ratkaisemiselle. Selvittämisen asianmukaisuus puolestaan korostaa viranomaiselle kuuluvaa menettelyjohtovaltaa ja huolellisuutta selvitysten hankkimisessa. Viranomainen voi hankkia selvityksiä itse viran puolesta toisilta viranomaisilta tai se voi pyytää selvitystä asianosaiselta. Viranomainen voi myös pyytää ulkopuolista tahoa esittämään selvitystä. Selvitysten laajuus ja tarve tulee harkita tapauskohtaisesti. 65. Hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. 66. Hallintolain 34 §:n esitöiden (HE 72/2002 vp s. 88 ja 89) mukaan kuulluksi tulemisen oikeutta on perinteisesti pidetty oikeusturvaa edistävänä periaatteena. Tämän ohella kuulemisen on katsottu korostavan asianosaisasemaan olennaisesti liittyvää yksilön vaikuttamismahdollisuutta. Asianosaisen kuuleminen palvelee myös asian selvittämistä. Näin kuulemisvelvollisuus edistää viranomaistoiminnan tasapuolisuutta ja asioiden käsittelyn huolellisuutta. 67. Hallintolain 44 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan kirjallisesta päätöksestä on käytävä selvästi ilmi päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asia on muutoin ratkaistu. 68. Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset. 3 Asioiden arviointi 3.1 Asioiden arvioinnin lähtökohdat 69. Asioissa on kysymys sähkön jakelu- ja suurjännitteisten verkonhaltijoiden sekä maakaasun jakeluverkonhaltijoiden verkkopalvelujen hinnoittelun kohtuullisuuden valvontaan sisältyvistä menetelmistä, jotka Energiavirasto on valituksenalaisilla päätöksillään vahvistanut verkonhaltijoiden noudatettavaksi vuosille 2024 — 2031. 70. Sähkömarkkinadirektiiviin sisältyvässä sääntelyviranomaisen riippumattomuusvaatimuksessa ja siitä oikeuskäytännössä annetuissa tulkinnoissa (ks. esimerkiksi tuomio 6.3.2025, Alajärven Sähkö ym., C-48/23, EU:C:2025:144, tuomio 3.12.2020, komissio v. Belgian kuningaskunta, C-767/19, EU:C:2020:984 ja tuomio 2.9.2021, komissio v. Saksa, C-718/18, EU:C:2021:662) on annettu Energiavirastolle laaja ja itsenäinen harkintavalta hinnoittelussa noudatettavien menetelmien määrittämisessä. Markkinaoikeus toteaa, että Energiaviraston on kuitenkin menetelmistä määrätessään noudatettava niitä periaatteita ja sääntöjä, jotka on vahvistettu muun ohella sähkökauppa- ja maakaasuverkkoasetuksessa, sähkö- ja maakaasumarkkinalaissa sekä valvontalaissa. 74. Edellä todetusti Energiaviraston valituksenalaisilla päätöksillä on vahvistettu ennalta menetelmät (valvontamenetelmät) verkonhaltijan verkkotoiminnan tuoton ja siirtopalveluista perittävien maksujen määrittämiseksi vuosille 2024 — 2031. Valvontamenetelmissä vahvistetaan, miten verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvo lasketaan ja miten verkonhaltijoille sallittu kohtuullinen tuotto määritetään. Menetelmien perusteella määritetään verkkoyhtiöiden vuotuinen sallittu liikevaihto, johon perustuen verkkoyhtiöt määrittelevät itsenäisesti kullekin asiakasryhmälle siirtohinnat. Sallittuun liikevaihtoon vaikuttavat verkkoyhtiöille menetelmien mukaan sallittu tuotto, tasapoistot, operatiivisen toiminnan kustannukset sekä menetelmissä sovellettavat kannustimet. Energiavirasto valvoo verkkoyhtiöiden hinnoittelua kokonaisuutena neljän vuoden jaksoissa. 75. Valituksenalaisilla päätöksillä vahvistettujen menetelmien mukaan verkonhaltijoiden kohtuullinen tuotto lasketaan kertomalla verkkotoimintaan sitoutunut oikaistu oma pääoma ja korollinen vieras pääoma menetelmissä määritellyllä kohtuullisella tuottoasteella. Verkonhaltijan verkkotoimintaan sitoutunut oikaistu pääoma koostuu menetelmien mukaan pääosin verkonhaltijan verkkokomponenteista muodostuvan verkko-omaisuuden arvosta. Kohtuullisen tuoton laskennan pohjana ei siten käytetä verkkotoiminnan eriytetyn taseen mukaista verkko-omaisuuden arvoa, vaan laskennan pohjana pääosin olevalle verkko-omaisuudelle lasketaan niin sanottu nykykäyttöarvo hyödyntäen verkkokomponenttien komponenttikohtaisia valtakunnalliseen keskiarvoon perustuvia yksikköhintoja, jotka perustuvat Energiaviraston säännöllisin väliajoin tekemiin kustannuskyselyihin verkonhaltijoiden toteutuneiden verkkoinvestointien kustannuksista. 76. Verkkokomponentit ja niiden määritysperiaatteet on määritelty valvontamenetelmien liitteenä olleessa yksikköhintaluettelossa. Yksikköhinta muodostaa verkkokomponentin jälleenhankinta-arvon. Tämän komponentin jälleenhankinta-arvon, iän ja pitoajan perusteella lasketaan edellä mainittu verkkokomponentin nykykäyttöarvo. 3.2 Verkkotoimintaan sitoutuneen omaisuuden oikaiseminen 80. Energiavirasto on soveltanut edellisissä menetelmissään (Carunan todiste 22) vuosina 2016 — 2023 verkko-omaisuuden arvostamisessa laskentamenetelmää, jossa verkko-omaisuuden jälleenhankinta-arvo on muodostettu oikaisemalla koko verkko-omaisuus viimeisimmän yksikköhintaluettelon mukaisesti, eli menetelmät ovat perustuneet verkko‑omaisuuden uudelleenarvottamiseen. Myös edellisissä menetelmissä kohtuullinen tuottoaste on määritelty nimellisenä, jolloin se on sisältänyt inflaatio-odotuksen. 81. Energiavirasto on perustellut valituksenalaisten päätösten liitteinä olleissa valvontamenetelmissä ja perustelumuistiossa (Energiaviraston päätösten liite 3) verkkotoimintaan sitoutuneen omaisuuden arvostusperiaatteen muutosta sillä, että menetelmät ovat kohtuullisen hinnoittelun ja kustannusvastaavuuden kannalta mahdollisimman perustellut ja että inflaatio otetaan menetelmissä huomioon oikein kohtuullisen tuoton ja tasapoiston laskennassa. 3.2.1 Verkkotoimintaan sitoutuneen omaisuuden arvostamisen peruste 85. Valittajat ovat edelleen esittäneet, että Energiavirasto on perustellut valvontamenetelmien muutoksia ulkopuoliselta taholta tilaamallaan selvityksellä, joka sisältää useita virheellisiä olettamia ja joka ei ole perustunut kokonaisnäkemykseen sovellettavasta valvontamallista. Energiaviraston näkemykset inflaation teoreettisesti oikeaoppisesta käsittelystä valvontamenetelmissä eivät ole hyväksyttävä peruste poiketa sähkömarkkinalain vaatimuksesta arvostaa sähköverkko-omaisuus sen todelliseen käyttöarvoon. 88. Energiavirasto on edelleen esittänyt, että menetelmien muutokset on tehty sen tilaaman asiantuntijaselvityksen perusteella ja ovat siinä esitetyn teorian mukaisia sekä yhteneviä suhteessa Euroopassa vallitsevaan käytäntöön inflaation käsittelystä kohtuullisen hinnoittelun valvontamenetelmissä. 3.2.1.1 Asioissa esitetyt selvitykset ja lausunnot sekä asiantuntijoiden lausumat markkinaoikeudessa 91. DFC:n selvityksen laatimiseen osallistunut AP on häntä markkinaoikeudessa kuultaessa lausunut DFC:n selvityksen kanssa yhdenmukaisesti, että verkkotoimintaan sidotun pääoman arvostamisessa voidaan käyttää eri menetelmiä riippuen menetelmien muodostamasta kokonaisuudesta ja erityisesti tuottoasteen valinnasta. 93. Compass Lexeconin lausunnon laatimiseen osallistunut FR on häntä markkinaoikeudessa kuultaessa lausunut, että taloustieteellisestä näkökulmasta sääntelyn hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnalle sähkömarkkinalain esitöissä asetettu vaatimus verkko-omaisuuden määrittämisestä sen todelliseen käyttöarvoon, joka kuvaa yrityskohtaista markkina-arvoa, tarkoittaa, että arvon perustana tulisi käyttää verkko‑omaisuuden jälleenhankinta-arvoa. 95. RC on häntä markkinaoikeudessa kuultaessa lausunut yhdenmukaisesti DFC:n raportissa todetun kanssa, että on olemassa kaksi erityyppistä sääntelymenetelmää, taloudellinen ja fyysinen, joilla on molemmilla hyviä ja huonoja puolia. Valinta menetelmien kesken riippuu poliittisesta harkinnasta kyseisessä maassa. Sääntelyn tavoitteena on yleisesti ottaen tarjota oikeanlaisia kannustimia verkonhaltijoille, tarjota yhteiskunnan vaatimia palveluita kohtuullisin kustannuksin ja antaa verkonhaltijoille mahdollisuudet toimia ja tehdä riittäviä investointeja kuitenkin siten, että kuluttajilta perittävät hinnat ovat oikeudenmukaisia ja kustannusvastaavia. 97. Professori JP on häntä markkinaoikeudessa kuultaessa lausunut, että sähkömarkkinalain lainvalmisteluaineistoon sisältyvä kirjaus markkina-arvosta tarkoittaa verkko-omaisuuden arvostamista sen jälleenhankinta-arvoon, joka tarkoittaa sitä hintaa, jonka kyseisen verkon rakentaminen tällä hetkellä maksaisi. 3.2.1.2 Oikeudellinen arviointi 98. Arvioinnissa on tältä osin kysymys verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvostusperiaatteista, joista määrääminen kuuluu Energiaviraston toimivaltaan osana valvontamenetelmien vahvistamista. 100. Edellä kuvatusta lainvalmisteluaineistosta ilmenee, että verkko-omaisuus tulisi hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnassa arvostaa sen todelliseen käyttöarvoon tai todelliseen markkina-arvoon. Talousvaliokunnan mietinnöstä ilmenevällä tavalla hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnassa voidaan soveltaa myös omaisuuden historialliseen hankintahintaan perustuvaa laskentaperustetta, kun otetaan huomioon hinnoittelun kohtuullisen valvonnalle asetetut muut edellytykset. Lainvalmisteluaineiston viittauksilla yrityskohtaiseen tai todelliseen markkina-arvoon on katsottava niiden sanamuodon ja käyttöyhteyden perusteella tarkoitetun estää sellainen keinotekoinen, esimerkiksi yritysjärjestelyihin perustuva omaisuuden arvostaminen, jossa kohtuullisen tuoton laskenta ei perustuisi omaisuuden todelliseen käyttöarvoon ja johtaisi mahdollisesti kohtuuttoman korkeisiin kuluttajilta perittäviin maksuihin. 101. Kun otetaan huomioon edellä mainittu talousvaliokunnan lausunnon viittaus historialliseen hankintahintaan perustuvaan laskentaperusteeseen ja vielä se, että valvontalaissa on jätetty Energiavirastolle harkintavaltaa määrätä verkkotoimintaan sidotun pääoman arvostusperiaatteesta, edellä mainittua sähkö- ja maakaasumarkkinalain esitöiden viittausta yrityskohtaiseen tai todelliseen markkina-arvoon ei ole perusteltua tulkita siten, että verkkotoimintaan sidotun pääoman arvostusperiaatteena olisi lain tai sen esitöiden mukaan sovellettava yksinomaan verkko-omaisuuden uudelleenarvottamista. 102. Mainittua tulkintaa voidaan katsoa tukevan myös se, että verkko‑omaisuuden arvostamiseen on CEERin vuoden 2024 raportin mukaan laajalti muissa Euroopan maissa ja myös markkinaoikeudelle esitetyissä asiantuntijoiden lausunnoissa katsottu voitavan käyttää historiallisiin kustannuksiin perustuvaa määritystapaa. Tässä määritystavassa lasketaan verkon arvo kulloisenkin investointiajankohdan yhteenlaskettujen kustannusten mukaan ja näin saatua koko verkon arvoa käytetään kohtuullisen tuoton laskemisen lähtökohtana. Menetelmän etuna on pidetty sen kustannusvastaavuutta ja sen avulla vältetään kustannusten uudelleenarvottaminen inflaatiolla tai muulla perusteella. Tätä menetelmää ei voida myöskään pitää virheellisenä yksinomaan sillä perusteella, että historialliset kustannukset eivät itsessään ole inflaatiokorjattuja tai vastaa kyseisen verkkokomponentin nykyistä hankintahintaa. 103. CEERin selvityksessä todetun mukaisesti useissa niissä maissa, joissa WACC-malli perustuu Suomen tavoin inflaation sisältävään nimelliseen tuottoasteeseen, verkon arvostusperiaatteena käytetään historiallisia kustannuksia niitä oikaisematta. Vastaavasti arvioitaessa uudelleen verkon arvo inflaatio huomioon ottaen on käytettävä arvostusperusteena reaalista tuottoastetta. 104. Markkinaoikeus katsoo edellä lausutun perusteella, että Energiaviraston päätöksiä ei voida pitää virheellisinä yksin sillä perusteella, että niissä valittu verkko-omaisuuden historiallisiin kustannuksiin perustuva arvostusperiaate olisi itsessään sähkö- ja maakaasumarkkinasääntelyn vastainen. 105. Siltä osin kuin asioissa on esitetty, että valituksenalaisissa päätöksissä vahvistettu verkkotoimintaan sitoutuneen omaisuuden arvostusperiaate on ristiriidassa valvontamenetelmissä käytettävän WACC-mallin vakiintuneiden rahoitusteoreettisten lähtökohtien kanssa, markkinaoikeus toteaa seuraavaa. 106. Vaikka valituksenalaisissa päätöksissä vahvistetussa verkko-omaisuuden arvostusperiaatteessa verkkotoimintaan sitoutunut pääoma arvostetaan historiallisten kustannusten perusteella, kysymys ei ole kuitenkaan kirjanpidon tasearvojen käytöstä, sillä verkko-omaisuuden arvostus perustuu yksikköhintoihin ja nykykäyttöarvon laskennassa otetaan huomioon kirjanpidollisia poistoja pidemmät poistoajat. 110. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei Energiaviraston päätöksiä voida pitää virheellisinä myöskään sillä perusteella, että verkkotoimintaan sitoutuneen omaisuuden arvostamisen peruste olisi ristiriidassa valvontamenetelmissä käytettävän WACC-mallin vakiintuneiden talous- ja rahoitusteoreettisten lähtökohtien kanssa. 3.2.2 Verkkotoimintaan sitoutuneen omaisuuden arvostamista koskevan muutoksen peruste 112. Valittajat ovat lisäksi esittäneet, että valvontamenetelmiin tehdyt muutokset sähköverkko-omaisuuden arvottamisessa ovat perustuneet keskeisesti Energiaviraston ulkopuolisen konsultin raporttiin, jonka kysymyksenasettelu on käytännössä rajattu yksinomaan inflaation käsittelyyn valvontamenetelmissä. Raportti sisältää useita virheellisiä olettamia, eikä ota lainkaan huomioon valvontamenetelmien sääntelykokonaisuutta. Hinnoittelun kohtuullisuuden arviointi on tehtävä kokonaisuutena, eikä sitä voi perustaa yksinomaan kustannusvastaavuuteen tai tiettyyn teoreettiseen malliin inflaation käsittelystä, jotka ovat vain osa menetelmien muodostamaa kokonaisuutta. Energiavirasto ei ole esittänyt mitään markkinassa, muissa olosuhteissa tai sähkömarkkinasääntelyssä tapahtunutta muutosta, jonka johdosta sen olisi ollut tarpeen tehdä näin merkittävä muutos valvontamenetelmiin. 3.2.2.1 Asioissa esitetyt selvitykset ja lausunnot sekä asiantuntijoiden lausumat markkinaoikeudessa 114. Edellä todetusti Energiavirasto on kyseessä olevia valvontamenetelmiä valmistellessaan pyytänyt DFC:ltä selvityksen inflaatiokorjauksen teoreettisesti oikeasta käsittelytavasta valvontamenetelmien tuottoasteen, tuottopohjan ja tasapoiston määrittämisen kannalta. 116. DFC:n selvityksen mukaan Energiaviraston aiemmin soveltamaan menetelmään, jossa on ollut käytössä nimellinen tuottoaste ja verkon uudelleenarvottaminen yksikköhintaluettelon perusteella, on sisältynyt mahdollisuus sille, että verkkoyhtiöt saavat yli- tai alikorvauksen investointikustannuksistaan ​​riippuen siitä, nousevatko vai laskevatko yksikköhinnat ajan myötä ja ovatko ne korkeammat tai alhaisemmat kuin todelliset historialliset investointikustannukset. Selvityksen mukaan tämä luo epävarmuutta verkkoyhtiöille sijoitusnäkymiä arvioitaessa, mikä saattaa nostaa sijoittajien vaatimaa riskipreemiota ja siten verkkoyhtiöiden pääomakustannuksia. 117. DFC:n selvityksen laatimiseen osallistunut AP on häntä markkinaoikeudessa kuultaessa lausunut, että inflaation käsittelyssä valvontamenetelmissä on kyse inflaatioon liittyvän riskin kohdistamisesta. Verkkoyhtiöiden sääntelyn ensisijainen tarkoitus on suojella kuluttajien etuja ja toissijaisesti varmistaa ensin mainitun toteuttamiseksi verkkoyhtiöiden taloudellinen ja rahoituksellinen kelpoisuus. Säännellyn verkkoliiketoiminnan tärkeä periaate on myös se, ettei verkkoyhtiöitä tulisi altistaa sellaisille riskeille, joita ne eivät voi hallita. Koska verkkoyhtiöt eivät voi hallita inflaation liittyvää riskiä, on perusteltua, että kyseisen riskin kantavat kuluttajat osana verkkopalvelujen hinnoittelua. AP:n mukaan inflaatiota ei ole kuitenkaan perusteltua ottaa kuluttajien edun vuoksi huomioon kahteen kertaan, mihin Energiaviraston aiemmin käyttämä laskentamenetelmä on voinut johtaa. 119. AP:n viittaamassa Euroopan energia-alan sääntelyviranomaisten neuvoston laatimassa raportissa on korostettu tuottopohjan ja tuottoasteen määrittämisen välistä suhdetta. Raportin 8 kohdan mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten käytäntöjen perusteella reaalista tuottoastetta käytetään, kun tuottopohja uudelleenarvotetaan verkko-omaisuuden arvostamiseksi ja nimellistä tuottoastetta käytetään, kun verkko-omaisuuden arvottamisen pohjana ovat historialliset hankintakustannukset. 122. The Brattle Group Inc (jäljempänä Brattle) on laatinut Carunan toimeksiannosta asiantuntijalausunnon 27.9.2024 inflaation huomioon ottamisesta aiemmissa menetelmissä ja valituksenalaisen päätöksen vaikutuksista Carunalle (Carunan todiste 33). Brattlen lausunnossa on todettu, että Energiaviraston aiemmat valvontamenetelmät eivät ole todellisuudessa johtaneet inflaation kaksinkertaiseen kompensaatioon Carunalle. Brattlen lausunnon mukaan Energiaviraston asettamat ja Carunan verkon pääosin muodostamia komponentteja koskevat yksikköhinnat ovat kumulatiivisesti laskeneet vuosina 2016 — 2024, kun samaan aikaan kuluttajahintaindeksin mukainen kumulatiivinen inflaatio on ollut 21 prosenttia. Vuonna 2024 Carunan verkon pääosin muodostamia komponentteja koskevat yksikköhinnat ovat olleet selvästi matalammat kuin mitä ne olisivat olleet, jos ne olisivat seuranneet kuluttajahintaindeksin kehitystä vuosina 2016 — 2024. 123. Brattlen asiantuntijalausunnosta ilmenee lisäksi, että Energiaviraston uusissa valituksenalaisissa menetelmissä Carunan ennen vuotta 2024 tehdyt verkko-omaisuuden investoinnit eivät ole kannattavia eikä verkko‑omaisuudelle saada kohtuullista tuottoa. Lausunnon mukaan Energiaviraston uudet menetelmät johtavat investointien merkittävään kannattamattomuuteen Suomen verkkoliiketoiminnassa. Energiavirasto olisi voinut puuttua inflaatiopiikkeihin verkkoyhtiöihin vähemmän haitallisesti vaikuttavilla tavoilla esimerkiksi pysyttämällä aiemmat menetelmät tai ottamalla käyttöön menetelmät, joissa ne koskevat vain uusia eivätkä historiallisia investointeja (”grandfathering” historical investments). 126. Energiaviraston sähköverkkoliiketoiminnan kehitys, sähköverkon toimitusvarmuus ja valvonnan vaikuttavuus 2023 -raportin 16.5.2024 (Carunan todiste 21) mukaan siirtomaksujen hintakehitys on ollut historiallisesti noususuuntaista ja ylittänyt yleisen hintakehityksen etenkin neljännellä valvontajaksolla. Vuodesta 2021 lähtien sähkön jakelun hintakehitys on ollut kuitenkin laskusuuntaista, jos otetaan yleinen inflaatiokehitys huomioon. 127. Carunan toimeksiannosta laaditussa professori JP:n asiantuntijalausunnossa 11.6.2024 (Carunan todiste 19, Alajärven Sähkö Oy:n ym. todiste 15) on muun ohella todettu, että kohtuullisen tuoton määrään vaikuttaa suoraan tuoton laskennan pohjana käytettävän verkko-omaisuuden arvon määritystapa eli tuottopohja. Olemassa olevalle verkko-omaisuudelle tuottopohja perustuu 2024 alkaneella valvontajaksolla vuoden 2022 tasolla olevien verkkokomponenttien yksikköhintojen jäädyttämiseen. Jakeluverkonhaltijan uusien investointien kassavirta on vuodesta toiseen kasvavasti negatiivinen jo tilanteessa, jossa verkkoyhtiö ainoastaan uusii verkkoaan ikääntymisen mukaan. Investointeihin liittyvä negatiivinen kassavirta (investoinnit vähennettynä tasapoistoilla) jatkuu kasvavana vuodesta toiseen ja alentaa verkonhaltijan todellista kohtuullista tuottoa. Ajan myötä verkonhaltijan kyky maksaa kohtuullista tuottoa omistajilleen, edes osaksi, loppuu kokonaan. 128. Professori JP on edellä mainitussa lausunnossaan 11.6.2024 todennut, että pääosin vuonna 2022 toteutettujen investointien pohjalta jäädytetyt yksikköhinnat ovat merkittävästi alhaisemmat kuin todelliset investointikustannukset vuonna 2024 ja monien komponenttien osalta myös alhaisempia kuin todelliset investointikustannukset olivat 2010-luvulla. JP:n arvio on perustunut Carunan todellisiin tehtyihin investointeihin ja urakkasopimusten hintatietoihin perustuvaan dataan. JP on lausunnossaan todennut, että useimpien verkkokomponenttien yksikköhinnat olivat vuoden 2022 valvontamallissa 15 — 20 prosenttia alemmat kuin vuosina 2013 ja 2014, kun samanaikaisesti yleinen rakennuskustannusindeksin kasvu on vuodesta 2015 vuoteen 2023 ollut 22 — 30 prosenttia riippuen toimialasta. JP:n mukaan investointien deflaatio vuosina 2014 — 2022 on ollut suuruusluokaltaan 30 — 40 prosenttia. 129. JP on häntä markkinaoikeudessa kuultaessa lausunut muun ohella, että verkkokomponenttien yksikköhintojen jäädyttämisen seurauksena komponenteilla ei ole enää jälleenhankinta-arvoa. Mitä pidemmälle tulevaisuuteen mennään, sen todennäköisemmin verkon todelliset rakentamiskustannukset erkanevat jäädytetyistä hinnoista ja sitä haasteellisempaa verkkoyhtiön on tehdä verkkoinvestointeja. JP on kuitenkin myöntänyt, että kustannukset eri komponenteille kehittyvät ajan kuluessa eri tavoin suhteessa yleiseen inflaation kehitykseen. 3.2.2.2 Oikeudellinen arviointi 130. Arvioinnissa on tältä osin kysymys siitä, onko kysymyksessä oleviin valvontamenetelmiin tehty verkkotoimintaan sitoutuneen omaisuuden arvostamismenetelmää koskeva muutos ollut lainmukainen. 131. Edellä todetusti Energiavirasto on perustellut verkkotoimintaan sitoutuneen omaisuuden arvostusperiaatteen muutosta sillä, että muutoksen myötä menetelmät ovat kohtuullisen hinnoittelun ja kustannusvastaavuuden kannalta mahdollisimman perustellut ja inflaatio tulee otetuksi huomioon oikein kohtuullisen tuoton laskennassa. Energiaviraston mukaan inflaatio tulee ottaa huomioon vain kerran kohtuullisen tuoton laskennassa ja koska kohtuullisen tuoton laskennassa käytettävä nimellinen kohtuullinen tuottoaste sisältää inflaatio-odotuksen, ei verkkotoimintaan sitoutunutta verkko-omaisuutta tule uudelleenarvottaa, jotta inflaatiota ei oteta huomioon menetelmissä kahteen kertaan. 137. Markkinaoikeus toteaa, että valittajien asioissa esittämä selvitys on perustunut verkkojen arvon historiallista kehitystä koskevaan tietoon. Se, ettei inflaatiota ole tosiasiallisesti otettu valittajien esittämän selvityksen mukaan Energiaviraston edellisillä valvontajaksoilla huomioon kahteen kertaan, ei tarkoita, etteikö näin voisi käydä tulevilla valvontajaksoilla. 138. Markkinaoikeus toteaa edelleen, että inflaation kahdenkertainen huomioon ottaminen verkonhaltijan kohtuullisen tuoton laskentamenetelmissä ei ole omiaan johtamaan sähkö- ja maakaasumarkkinasääntelyn tavoitteina olevaan hinnoittelun kustannusvastaavuuteen ja kuluttajien edun turvaamiseen. Inflaation kahteen kertaan huomioon ottamisen ehkäisemistä voidaan siten pitää perusteltuna tavoitteena kansallisten sääntelyviranomaisten määrätessä verkonhaltijoiden kohtuullisen tuoton laskentamenetelmistä. 140. Energiamarkkinasääntelyssä ei ole säännelty siitä, miten inflaatiota tulisi käsitellä valvontamenetelmissä. Energiavirastolle on annettu laaja harkintavalta määrätä valvontamenetelmien sisällöstä, muun ohella verkko-omaisuuden arvostusperiaatteista ja tuoton määrittämistavasta. Edellä todetusti tätä harkintavaltaa kuitenkin rajoittaa edellytys verkonhaltijoiden oikeudesta kohtuulliseen tuottoon. Kohtuullisen tuoton laskentamenetelmiä ei siten voida perustaa yksinomaan teoreettisesti oikeaan toteutustapaan, jos se johtaa menetelmien kokonaisuuden kannalta lainvastaiseen lopputulokseen. 141. Valittajat ovat esittäneet selvityksiä, joiden mukaan valituksenalaisissa päätöksissä asetettuja menetelmiä sovellettaessa verkkoyhtiöiden investoinnit eivät olisi kannattavia eikä niille saataisi energiamarkkinasääntelyssä edellytettyä kohtuullista tuottoa. Oikeudenkäynnin osapuolet ovat kuitenkin olleet erimielisiä näissä selvityksissä käytettyjen komponenttien, kuten verkkoyhtiön tarkastellun kassavirran sisällön, ja lukujen, kuten Energiaviraston aiempien vuosien yksikköhintaluetteloiden hintojen näyttöarvon, merkityksestä kohtuullista tuottoa arvioitaessa. 142. Asioissa esitetyn selvityksen perusteella markkinaoikeus toteaa, ettei Energiaviraston seuraavassa luvussa tarkemmin kuvattua näkemystä siitä, että aiempien vuosien yksikköhinnat ovat olleet pääosin tosiasiallisia kustannuksia korkeammat komponenttien pitkä käyttöikä huomioon ottaen, voida pitää perusteettomana. Kun otetaan vielä huomioon seuraavassa luvussa todettu, ei voida katsoa osoitetun, että valituksenalaisten päätösten sisältämällä verkko‑omaisuuden jäädytetyn jälleenhankinta-arvon käyttämisellä päätöstä aiempina vuosina tehdyille investoinneille ei voitaisi saada kohtuullista tuottoa. 143. Uusien investointien osalta niiden arvo lasketaan menetelmissä todellisiin kustannuksiin perustuvien yksikköhintojen avulla. Niille lasketaan kohtuullinen tuotto nimellisen WACC-mallin perusteella. Tässä mallissa inflaatio ja siten verkon arvon muutos otetaan huomioon mallin kertoimissa eikä sen voida esitetyn selvityksen perusteella katsoa johtavan siihen, ettei uuteen verkko‑omaisuuteen tehdyille investoinneille voitaisi saada kohtuullista tuottoa. 144. Markkinaoikeus toteaa, että edellä lausuttu huomioon ottaen asioissa ei ole osoitettu, että Energiaviraston valvontamenetelmissä käytetty nimellisen tuottoasteen ja verkko-omaisuuden jäädytetyn jälleenhankinta-arvon yhdistelmä johtaisi siihen, että verkkoinvestoinnille ei saataisi sääntelyssä tarkoitettua kohtuullista tuottoa. Tätä johtopäätöstä ei horjuta se, että tehdyt muutokset ovat ainakin joidenkin vuosien osalta voineet aiheuttaa joillekin verkkoyhtiöille negatiivisia seurauksia erityisesti vuosina 2013 — 2023 tehtyjen investointien osalta. Näitä tosiasiallisia seurauksia käsitellään laajemmin jäljempänä. 145. Esitetyn selvityksen ja edellä lausutun perusteella valituksenalaisissa päätöksissä tältä osin valvontamenetelmiin tehtyä muutosta voidaan lisäksi pitää kohtuullisen tuoton laskennan perustana olevan tuottopohjan arvon määrittämisen ja siten kohtuullisen tuoton laskennan kannalta myös aiempaa ennustettavampana, kun tuottopohjaan ei tehdä jatkuvasti muuttuvia tekijöitä sisältäviä uudelleenarvostuksia. Nimellisen tuottoasteen ja verkko-omaisuuden jäädytetyn jälleenhankinta-arvon yhdistelmän käyttämisen vaihtoehtoja on käsitelty seuraavassa luvussa. 146. Valittajien esittämällä seikalla, että inflaation käsittely valvontamenetelmissä on ollut esillä jo vuodesta 2011, ei ole annettava merkitystä arvioitaessa sitä, onko Energiavirastolla ollut perustetta muuttaa valvontamenetelmiä mainitulla perusteella valituksenalaisissa menetelmissä. Energiavirasto on aiemminkin pyrkinyt ottamaan inflaation käsittelyn huomioon, mutta on valituksenalaisista päätöksistä ilmenevin tavoin nykyisiä valvontamenetelmiä valmistellessaan havainnut aiemman menettelyn riittämättömäksi. Energiaviraston harkintavallan on katsottava sisältävän myös oikeuden kehittää ja muuttaa aiempia arviointiperiaatteita. 147. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että Energiavirasto on voinut harkintavaltansa puitteissa määrätä valvontamenetelmissä sovellettavaksi nimellisen tuottoasteen ja verkko-omaisuuden jäädytetyn jälleenhankinta-arvon yhdistelmän inflaation kahdenkertaisen huomioon ottamisen estämiseksi. Tämän jälkeen on kuitenkin vielä arvioitava sitä tapaa, jolla Energiavirasto on toteuttanut verkkotoimintaan sitoutuneen omaisuuden arvostamista koskevan muutoksen. 3.2.3 Verkkotoimintaan sitoutuneen omaisuuden arvostamista koskevan muutoksen toteutustapa ja sen vaihtoehdot 3.2.3.1 Asioissa esitetyt selvitykset ja lausunnot sekä asiantuntijoiden lausumat markkinaoikeudessa 151. Edellä todetusti Energiavirasto on kyseessä olevia valvontamenetelmiä valmistellessaan pyytänyt DFC:ltä selvityksen inflaatiokorjauksen teoreettisesti oikeasta käsittelytavasta valvontamenetelmien tuottoasteen, tuottopohjan ja tasapoiston määrittämisen kannalta. 155. DFC:n selvityksen mukaan muutoksella historiallisten kustannusten käyttämiseen voi olla merkittäviä vaikutuksia verkonhaltijoiden verkko‑omaisuuden arvoon ja investoinneista saatavaan korvaukseen, minkä vuoksi selvityksessä on suositeltu arvioimaan muutoksen vaikutuksia verkonhaltijoiden sallittuun tuottoon huolellisesti investointien koko elinkaaren ajalta. Lisäksi selvityksessä on todettu, että hyvin vanhojen omaisuuserien osalta historiallisia kustannuksia ei välttämättä ole saatavilla tai ne eivät ole täysin luotettavia, mikä voi luoda ongelmia menetelmien käyttöönottamisessa. Ongelmat voitaisiin ratkaista menetelmiin tehtävillä täsmennyksillä kuten esimerkiksi soveltamalla todellisten historiallisten kustannusten sijaan investointihetken yksikköhintaluetteloa, mikä selvityksen mukaan saattaisi kuitenkin heikentää menetelmien uskottavuutta. 159. Kuulemisasiakirjan mukaan keskeisenä perusteena muutokselle on ollut riittävä tasapuolisuus eri yhtiöiden verkkojen ikäprofiilien välillä muutoksen ajankohdan suhteen. Muutos tulee asettamaan paljon vanhaa verkkoa omistavat verkonhaltijat tasapuolisempaan asemaan suhteessa uudempaa verkkoa omistavien kanssa. Lisäksi esitetty muutos tulee olemaan ennustettavampi ja muutosvaikutuksiltaan yhtiökohtaisesti tarkastellen aiempaa luonnoksen periaatetta keskimäärin maltillisempi ja luo näin paremman jatkumon menetelmän vaihdokseen. Energiaviraston mukaan sähkönjakeluverkkojen ja suurjännitteiseen jakeluverkkojen osalta keskeinen lisäperuste muutokselle on ollut myös se, että sähkönjakeluverkon vuoden 2023 yksikköhintakustannuksiin päivittynyt kustannusten lasku vähentää inflaation kaksinkertaista vaikutusta vanhan verkkomassan oikaisussa. 161. Energiavirasto on laatinut myös maakaasun jakeluverkkotoimintaa koskevan 29.12.2023 päivätyn vaikutusarvioinnin (Auris Kaasunjakelu Oy:n ja Haminan Kaasuverkko Oy:n todiste 8), jonka arviot vastaavat pääosin edellä lainattua ja sähkön jakeluverkkotoiminnan vaikutusarvioinnissa 29.12.2023 esitettyä. 164. Lausunnon 11.6.2024 liitteenä 2 olleesta listauksesta käy ilmi, että hintakehityksessä on ollut suuria komponenttikohtaisia eroja. 166. Brattlen lausunnon laatimiseen osallistunut RC on markkinaoikeudessa lausunut, että sen lisäksi, että alikompensaation haittoja olisi voitu rajoittaa soveltamalla uutta arvostusmenetelmää vain uusiin investointeihin, olisi myös esimerkiksi vuoden 2016 yksikköhintojen soveltaminen historiallisten investointien uudelleenarvottamisessa ratkaissut hyvin suuren osan alikompensaatioon johtaneesta tilanteesta. RC:n mukaan siirtyminen yhdestä menetelmästä toiseen on sinänsä mahdollista, mutta se tulee tehdä huolella. Kun viranomainen haluaa siirtyä nyt vahvistetun menetelmän kaltaiseen menetelmään, jossa nettonykyarvossa pyritään nollaan, sen tulisi varmistua siitä, että näin todella tapahtuu. Nyt menetelmät kuitenkin johtavat Brattlen lausunnossa esitetyn mukaisesti merkittävään investointien alikompensaatioon. 167. Compass Lexeconin lausunnossa (Carunan todiste 20, Elenian todiste 4) on todettu, että valvontamenetelmiin tehdyt muutokset johtavat ennen vuotta 2024 investoidun verkko-omaisuuden pysyvään alikompensaatioon, koska vuonna 2024 tehty yksikköhintaluettelon päivitys on riittämätön kompensoimaan yksikköhintaluettelon negatiivista oikaisua vuonna 2022. Lausunnon mukaan ennen vuotta 2024 tehtyjen investointien jäädyttämisessä vuoden 2022 hintatasoon ei oteta huomioon sitä kustannuskehitystä, joka on nostanut hintoja vuodesta 2022 vuoteen 2023. Lausunnossa tehty analyysi on perustunut verkonhaltijan keskimääräiseen standardoituun investointiin, joka on tehty vuonna 2016, ja sen pitoaika on 15 vuotta. Analyysi on toteutettu arvioimalla standardoidun investoinnin kannattavuutta vertaamalla sen odotettua sisäistä korkoa sen pääomakustannuksiin. Lausunnon mukaan käytännön syistä ei ole ollut mahdollista arvioida valvontamenetelmiin tehtyjen muutoksia vaikutuksia jokaisen yksittäisen investoinnin osalta. 168. Compass Lexeconin täydentävän asiantuntijalausunnon (Elenian todiste 5) mukaan vahvistetuissa menetelmissä käyttöön otetut muutokset ja verkko‑omaisuuden jäädytyksen ajankohta ovat molemmat vaikuttaneet siihen, että verkonhaltijoilla ei ole mahdollisuutta saada investoinneilleen kohtuullista tuottoa. 169. Compass Lexeconin lausunnon laatimiseen osallistunut FR on häntä markkinaoikeudessa kuultaessa todennut, että jäädytyksen toteutustapa ja ennen kaikkea sen ajoitus on ollut hyvin merkityksellinen menetelmien vaikutusten kannalta. Jäädytys on toteutettu ajankohtana, jossa yksikköhintojen päivitys ei ole ollut riittävä korvaamaan sitä edeltävää yksikköhintojen dramaattista laskua ja jäädytyksessä omaisuuden arvo on jäädytetty sellaiselle tasolle, ettei investointikustannuksia ole enää mahdollista saada takaisin täysimääräisesti. FR:n mukaan on vältettävä takautuvia sääntelyhaittoja, jotka syntyvät, kun aiempi sääntelykehikko johtaa investointeihin, joita ei uuden sääntelykehikon aikana saadakaan korvattua ja johon uponneita varoja ei voida käyttää muihin tarkoituksiin. Jos valvontamenetelmiin tehdään perustavanlaatuisia muutoksia, niiden pitäisi perustua yksityiskohtaiseen vaikutusarviointiin. 170. FR on markkinaoikeudessa lausunut, että teoreettisessa tarkastelussa nimellinen tuottoaste yhdessä jäädytetyn verkko-omaisuuden arvon kanssa tuottaa saman diskontatun kassavirran nettonykyarvon kuin reaalinen tuottoaste yhdistettynä verkko-omaisuuden uudelleenarvotukseen, mutta niiden tuottamien kassavirtojen aikataulut poikkeavat toisistaan. 3.2.3.2 Oikeudellinen arviointi 171. Arvioinnissa on tältä osin kysymys siitä, onko Energiaviraston verkkotoimintaan sitoutuneen verkko-omaisuuden arvostusperiaatetta koskevan muutoksen toteutustapa ollut lainvastainen. Valittajien esittämän perusteella kyse on ennen kaikkea siitä, onko Energiavirasto arvioinut riittävästi menetelmiin tehtävän inflaation käsittelyä koskevan muutoksen toteuttamistapaa ja sen suhdetta vaihtoehtoisiin toteuttamistapoihin ja onko menetelmissä sovellettu vanhojen ja uusien investointien jäädytystapa ollut lainmukainen. 172. Energiavirasto on perustellut menetelmissä sovellettavan kohtuullisen tuottoasteen ja verkkotoimintaan sitoutuneen omaisuuden arvostustavan valintaa yksityiskohtaisemmin valvontamenetelmien liitteinä olleissa perustelumuistioissa. Perustelumuistioiden mukaan Energiaviraston DFC:ltä tilaaman selvityksen arviot ja suositukset ovat toimineet keskeisenä lähteenä tuottoasteeseen ja verkon arvostukseen liittyviä menetelmämuutoksia arvioitaessa. 174. Energiavirasto on perusteluissaan lausunut, ettei se näe perusteltuna luopua DFC:n selvityksessä esitetystä huolimatta uusissa valvontamenetelmissä yksikköhintojen käytöstä ja siirtyä kokonaan todellisiin hankintakustannuksiin lainsäädännön tehokkaille investoinneille asettamien tavoitteiden takia. 176. Edellä todetusti Energiavirasto on hankkinut DFC:ltä selvityksen inflaatiokorjauksen teoreettisesti oikeasta käsittelytavasta valvontamenetelmissä ja lisäksi Energiavirastolla on ollut käytettävissään työ- ja elinkeinoministeriön asettaman akateemisen työryhmän lausunto valituksenalaisia valvontamenetelmiä laatiessaan. DFC:n selvityksessä on käsitelty useita vaihtoehtoja inflaatiokorjauksen tekemiselle. Energiaviraston on katsottava riittävällä tavalla selvittäneen inflaation käsittelyä, inflaation kahdenkertaisen huomioon ottamisen ehkäisemistä ja tämän toteuttamisvaihtoehtoja valituksenalaisia päätöksiä tehdessään. Kuten korkein hallinto-oikeus on ennakkopäätöksessään KHO 2015:105 todennut, Energiavirasto ei kuitenkaan ole sidottu sille annetuissa asiantuntijalausunnoissa esitettyihin kannanottoihin, vaan se voi kaikkea hankkimaansa selvitystä arvioituaan vahvistaa inflaation käsittelyyn menetelmän, joka sen harkinnan perusteella parhaiten toteuttaa sääntelyn vaatimusta hinnoittelun kohtuullisuudesta. 177. Energiavirasto on myös edellä jaksossa 3.2.3.1 selostetuin tavoin tehnyt valittajien sinänsä puutteellisina pitämät vaikutusarvioinnit. Näistä ensimmäisestä eli 20.10.2023 tehdystä arvioinnista on myös kuultu asianosaisia. Näissä arvioinneissa on muun ohella esitetty laskelmia siitä, miten tehdyt muutokset vaikuttavat sähkön jakelun liikevaihdon kehitykseen ja hinnoitteluvaraan osa-alueittain verrattuna vuoden 2022 toteutumaan (osa‑alueina tuottoaste, tuottopohja, investointikannustin, laatukannustin ja tehostamiskannustin). Vaikutusarviointi 29.12.2023 sisältää yhteenvedon kaikista menetelmämuutosten arvioiduista vaikutuksista. 178. Markkinaoikeus toteaa edellä esitetystä ilmenevän, että Energiavirasto on lopullisten valvontamenetelmien vahvistamista edeltävässä prosessissa pohtinut eri vaihtoehtoja verkon arvostusperiaatetta koskevan muutoksen osalta ja varannut verkonhaltijoille tilaisuuden lausua eri vaihtoehdoista. Energiavirasto on myös pyrkinyt arvioimaan erilaisten vaihtoehtojen vaikutuksia verkonhaltijoille ottaen huomioon verkonhaltijoiden väliset eroavaisuudet ja investointien elinkaaren. 180. Esitetyn selvityksen perusteella inflaation käsittelyyn valvontamenetelmissä on useita erilaisia vaihtoehtoja. Edelleen esitetyn perusteella esille tulleet erilaiset vaihtoehdot pääomapohjaisissa malleissa tuottoasteen ja tuottopohjan määrittämiseksi inflaation huomioon ottamiseksi teoreettisesti oikein johtavat lähtökohtaisesti diskontattujen kassavirtojen osalta samaan lopputulokseen. Kassavirtojen ajoittuminen sekä mallien soveltamiseen liittyvien parametrien valinnat sen sijaan poikkeavat toisistaan ja voivat aiheuttaa muun ohella edellä todettuja saaduista selvityksistä ilmeneviä ongelmia. 181. Markkinaoikeus toteaa, että asioissa ei ole tullut osoitetuksi, että jokin lukuisten eri asiantuntijoiden selvityksissä esiin nousseista vaihtoehdoista inflaation käsittelemiseksi kohtuullisen tuoton laskennassa vain kerran olisi energiamarkkinasääntelyn valossa Energiaviraston valitsemaa menetelmää parempi. 183. Edellä todetusti Energiavirasto on harkinnassaan päätynyt lopulta siihen, että ennen vuotta 2024 investoidun verkon jäädytetty jälleenhankinta-arvo on määritetty uudelleenarvottamalla vuoden 2023 lopussa tosiasiallisesti käytössä ollut verkko-omaisuus valitustenalaisten päätösten liitteinä olleiden yksikköhintaluetteloiden mukaisilla yksikköhinnoilla, jotka perustuvat pääosin vuosien 2021 ja 2022 kustannustasoon indeksitarkistettuina vuoden 2022 arvoon. 184. Valittajat ovat kohtuullisen tuoton saamatta jäämistä koskevien väitteiden esittämisen yhteydessä esittäneet, että ennen vuotta 2024 investoidun verkko‑omaisuuden jäädyttäminen vuoden 2022 kustannustason johtaa valittajien investointien merkittävään alikompensaatioon ja siihen, ettei kyseisille investoinneille ole mahdollisuutta saada kohtuullista tuottoa. Valittajat ovat viitanneet selvitykseen, jonka mukaan vuonna 2022 toteutettujen investointien mukaisesti vahvistetut yksikköhinnat ovat olleet merkittävästi alhaisemmat kuin vuosina 2016 — 2022 tehtyjen investointien yksikköhintojen mukainen investointikustannus on investointihetkellä ollut. Valittajien mukaan kyse on ollut ennen kaikkea menetelmien mukaisen jäädytyshetken ajoittamiseen liittyvästä seikasta. 188. Kun otetaan huomioon, että tarkempia laskelmia historiallisista hankintahinnoista ei ole voitu tehdä ja ettei Energiaviraston näkemystä siitä, että aiempien vuosien yksikköhinnat ovat olleet pääosin tosiasiallisia kustannuksia korkeammat voida pitää perusteettomana, markkinaoikeus katsoo, ettei AP:n esille tuomaa joihinkin verkon komponentteihin kohdistuvaa alikorvauksen mahdollisuutta voida pitää sillä tavoin merkittävänä, että Energiaviraston valvontamenetelmien muutostapaa voitaisiin jo tällä perusteella pitää energiamarkkinasäännösten vastaisena. 190. Kun otetaan huomioon edellä todettu sekä Energiaviraston laaja harkintavalta valvontamenetelmien yksityiskohdista määrätessään, Energiaviraston ei voida katsoa ylittäneen harkintavaltaansa päättäessään verkkotoimintaan sitoutuneen omaisuuden arvostamista koskevan muutoksen toteutustavasta ennen vuotta 2024 tehtyjen investointien osalta. Valittajien esittämän selvityksen perusteella ei kokonaisuutenakaan arvioituna voida todeta, että valituksenalaisissa valvontamenetelmissä tehty verkko-omaisuuden jäädyttäminen vuoden 2022 kustannustasolle johtaisi valittajien investointien sellaiseen alikompensaatioon, jonka perusteella valittajat eivät saisi investoinneilleen kohtuullista tuottoa ja jonka perusteella valituksenalaiset päätökset olisivat energiamarkkinasäännösten vastaisia. 3.2.4 Tasapoiston laskentamenetelmä 193. Energiavirasto on muuttanut vuosina 2024 — 2031 sovellettavissa valvontamenetelmissä tasapoiston laskentaa siten, että verkko-omaisuuden oikaistut tasapoistot lasketaan verkko-omaisuuden oikaistusta jäädytetystä jälleenhankinta-arvosta jakamalla määritetty jäädytetty jälleenhankinta-arvo verkkokomponentin pitoajalla. Muutos on tarkoittanut edellisissä menetelmissä vuosina 2016 — 2023 sovelletun tasapoistojen erillisen vuosittaisen inflaatiokorjauksen poistamista. 194. Energiavirasto on perustellut päätösten perustelumuistioissa tasapoiston erillisen inflaatiokorjauksen poistamista sillä, että tasapoiston määritys riippuu tuottoasteen määrityksestä ja sen edellyttämästä verkko-omaisuuden oikaisuperiaatteesta, jolla jälleenhankinta-arvo on laskettu. Koska menetelmissä käytetään nimellistä tuottoastetta, tasapoiston laskennassa ei ole perusteita ottaa inflaatiota erikseen verkko-omaisuuteen tai poistotasoon, vaan laskennan tulee perustua suoraan pitoajalla jaettuun jäädytettyyn jälleenhankinta-arvoon, joka on määritetty nimellisen tuottoasteen edellyttämällä periaatteella. Valvontamenetelmien mukaan, kun pitoaika on valittu keskimäärin oikein ja verkonhaltija on investoinut keskimäärin yksikköhintojen mukaisella kohtuullisella kustannustasolla, tasapoistot kattavat keskimäärin komponenttien investointikustannukset niiden pitoajan aikana. 195. Valittajat ovat esittäneet, että muutosten myötä tasapoistojen tuottama kassavirta ei enää mahdollista riittävien korvausinvestointien toteutusta, sillä poistot tarvitaan aiemmin tehtyjen investointien pääoma- ja rahoituskustannusten takaisin maksamiseen. Valittajien mukaan tämä on merkinnyt muutosta aiempiin valvontamenetelmiin, joissa tasapoistojen tuottaman kassavirran nimenomaisena tarkoituksena on ollut kattaa korvausinvestointien kustannukset. Korvausinvestointien toteuttaminen on mahdollista ainoastaan lisäämällä olennaisesti velkarahoituksen osuutta, mikä ei kuitenkaan erityisesti pitkällä aikavälillä tarkasteltuna ole jakeluverkonhaltijan kannalta liiketaloudellisesti kestävä ratkaisu. Vaikka investointien rahoittaminen tulevien poistojen kautta on sinänsä tavanomainen takaisinmaksumalli liiketoiminnassa, se ei kuitenkaan sovellu jakeluverkkotoimintaan, joka edellyttää jatkuvia, mittavia investointeja, joiden takaisinmaksuajat ovat todella pitkiä investointien pitkien pitoaikojen vuoksi. 3.2.4.1 Asioissa esitetyt selvitykset ja lausunnot sekä asiantuntijoiden lausumat markkinaoikeudessa 197. DFC on selvityksessään edellä todetusti esittänyt, että verkko-omaisuuden arvostus, tuottoasteen määrittäminen ja tasapoiston laskenta ovat sidoksissa toisiinsa. DFC:n mukaan, mikäli Energiavirasto aikoo edelleen käyttää nimellistä tuottoastetta, tulisi tasapoistojen vuotuinen inflaatiokorjaus lopettaa, sillä se voi johtaa inflaation ali- tai ylikompensaatioon verkonhaltijoille kuluttajahintojen kehityksestä riippuen. 199. Professori MC on häntä markkinaoikeudessa kuultaessa lausunut, että tasapoistossa on kyse sellaisesta erästä, jonka verkonhaltija saa vuosittain laskuttaa asiakkailta korvauksena verkon kulumisesta. Tasapoisto ei vaikuta sallitun tuoton määrään, vaan verkkoyhtiö saa laskuttaa sen asiakkaalta kohtuullisen tuoton lisäksi. MC:n mukaan tasapoistojen laskentamenetelmää koskeva muutos laskee tasapoistojen arvoja, mutta kyse ei ole dramaattisesta muutoksesta. Rahoitusteorian lähtökohdista tarkasteltuna muutos tasapoiston laskennassa on tuonut varmuutta ja laskenut liiketoiminnan riskitasoa, kun tasapoiston määrä on jatkossa ennalta tiedossa. MC:n näkemyksen mukaan markkinoilta on saatavilla verkkoyhtiöille vieraan pääoman ehtoista rahoitusta. 200. AP on häntä markkinaoikeudessa kuultaessa lausunut, että sääntelyn tarkoituksena ei ole, että menetelmät takaisivat varat uusille investoinneille, vaan sääntelyn tarkoitus on mahdollistaa riittävä korvaus toteutetuista investoinneista. Kassavirtojen tuottama etukäteisrahoitus ei ole ainoa investointien rahoituksen lähde, sillä lähtökohtaisesti niin kauan, kun monopoliliiketoiminnassa yhtiöille maksetaan investoinneista kohtuullinen tuotto, voivat yhtiöt houkutella uutta pääomaa markkinoilta. AP:n mukaan olisi epäreilua kuluttajille, jos niiden tulisi maksaa ennalta verkkoyhtiöiden tulevista investoinneista. 3.2.4.2 Oikeudellinen arviointi 203. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että Energiavirasto ei ole ylittänyt harkintavaltaansa määrätessään tasapoistojen laskentamenetelmästä vahvistamissaan valvontamenetelmissä esitetyllä tavalla. Vaikka tasapoistojen laskentamenetelmään tehdyllä muutoksella on vaikutusta valittajien investointien tuottamaan kassavirtaan, asioissa ei ole osoitettu, että muutos vaarantaisi verkonhaltijoiden mahdollisuudet verkon kehittämisvelvollisuudesta aiheutuvien investointien toteuttamiseen ja niiden oikeuden energiamarkkinasääntelyssä tarkoitettuun kohtuulliseen tuottoon. 3.3 Verkonhyödykkeistä kertyneen poistoeron verovelan käsittely 206. Valittajat ovat esittäneet, ettei WACC-malli edellytä verkon hyödykkeiden poistoeron jakamista korottomaan vieraaseen pääomaan ja omaan pääomaan. Verkkoliiketoiminnassa poistoeroon liittyvä laskennallinen verovelka poikkeaa taloudelliselta luonteeltaan muusta korottomasta vieraasta pääomasta. Toisin kuin tavanomaisissa lainoissa verkkoon tehtävistä investoinneista kertynyt poistoeron laskennallinen verovelka ei tosiasiallisesti koskaan eräänny maksettavaksi, koska verkkoon investoidaan jatkuvasti. Verkon hyödykkeistä syntynyttä poistoeroa on perusteltua tarkastella kokonaisuutena, ei hyödykekohtaisesti. Verkonhaltijoiden investointien taso ylittää yleensä poistojen tason, mikä johtaa laskennallisen verovelan nettonykyarvoon nolla yli ajan. Sen vuoksi poistoeron laskennallinen verovelka ei ole taloudelliselta luonteeltaan vierasta pääomaa, vaan pikemminkin vastaa omaa pääomaa. Siten se on perusteltua ottaa huomioon osana tuottopohjaa myös WACC-pohjaista mallia käytettäessä. 209. Lisäksi Energiavirasto on esittänyt, että uudet valvontamenetelmät eivät estä verkonhaltijaa käyttämästä poistoeroa verotuksessa. Poistoeroa koskeva menettely on myös sama kaikille verkonhaltijoille, eikä konsernirakenteella ole merkitystä poistoeron käsittelyn osalta. Poistoero ja konserniavustus eivät ole identtisiä, vaikka niitä kohdellaan oikaistussa tuloslaskelmassa samalla tavalla. Poistoerolla lykätään yhtiön tuloveroa, ja konserniavustuksella tasataan verotusta konsernin sisällä. Vahvistetut menetelmät ovat täysin veroneutraalit, sillä verkon hyödykkeiden poistoeron käsittely uusissa valvontamenetelmissä vastaa käsittelyä, jota muiden hyödykkeiden poistoeroon on sovellettu koko ajan. Valvontamenetelmäjaksolla 2024 — 2031 kannusteet investointeihin toteutetaan valvontamenetelmien kokonaisuudessa muutoin kuin poistoeron käsittelyn kautta. 3.3.1 Asioissa esitetyt selvitykset ja lausunnot sekä asiantuntijoiden lausumat markkinaoikeudessa 210. Professori J-PK on asiantuntijalausunnossaan 30.10.2024 poistoeron jakamisesta omaan pääomaan ja laskennalliseen verovelkaan (Energiaviraston todiste 13) todennut, että taloudelliselta luonteeltaan yhteisöverokannan suuruinen osuus poistoerosta on korotonta lainaa, jonka yritys on saanut verottajalta siirtäessään verorasitusta käyttöomaisuushyödykkeen hankintahetkeltä pitoajan loppuun ja jonka yritys joutuu lopulta maksamaan takaisin verottajalle. J-PK on lausunnossaan katsonut, että kertyneen poistoeron jakaminen oman pääoman ja korottoman vieraan pääoman osuuksiin valvontamenetelmissä on perusteltua. Menettely vastaa paremmin kertyneen poistoeron taloudellista luonnetta kuin poistoeron sisällyttäminen kokonaisuudessaan omaan pääomaan. J-PK on lausunnossaan viitannut Yritystutkimus ry:n vuonna 2017 tekemään suositukseen, jonka mukaan oikaistua omaa pääomaa laskettaessa poistoerosta tulee vähentää laskennallinen verovelka. 215. Brattlen lausunnossa (Carunan todiste 33) on todettu, että poistoero mahdollistaa verojen maksamisen lykkäämisen omaisuuserän pitoajan myöhempään ajankohtaan vähentäen maksettavia veroja omaisuuserän pitoajan alkuvuosina. Poistoero ei vähennä verkon komponentin kokonaisverorasitusta sen elinkaaren aikana, vaan se lykkää verojen maksua tulevaisuuteen tuoden nykyarvohyötyä ja kannustaen investointeihin. Lausunnon mukaan ei ole WACC-mallin tai valvontamenetelmien kanssa ristiriidassa, että kohtuullista tuottoastetta on täydennetty aiemmissa menetelmissä poistoeron verovelan käsittelyn kaltaisella investointikannustimella. Uusissa menetelmissä poistoeron verovelka on poistettu tuottopohjasta, minkä vuoksi se ei toimi enää investointikannustimena. Menetelmämuutos on tältä osin myös taannehtiva ja siirtää investointihyödyt verkkoyhtiöiden asiakkaille alempien tariffien muodossa. 3.3.2 Oikeudellinen arviointi 216. Arvioinnissa on tältä osin kysymys verkonhyödykkeestä kertyneen poistoeron verovelan käsittelystä kohtuullisen tuoton valvontamallissa. 218. Valvontamenetelmissä sovelletussa WACC-mallissa kohtuullinen tuotto lasketaan verkkotoimintaan sidotulle omalle pääomalle sekä korolliselle vieraalle pääomalle. Valituksenalaisilla päätöksillä vahvistetuissa valvontamenetelmissä poistoeron laskennallisen verovelan osuus on katsottu korottomaksi vieraaksi pääomaksi, jolle ei kuulu sen vuoksi WACC-mallin mukaan maksaa tuottoa. 219. Professori J-PK on lausunnossaan katsonut poistoeron laskennallisen verovelan käsittelyn korottamana vieraana pääomana olevan perusteltua ja menettelyn vastaavan kertyneen poistoeron taloudellista luonnetta ottaen huomioon, että verovelkaan sisältyy selkeä vastuu verottajalle. J-PK on lausunnossaan todennut, että huolimatta siitä, että poistoeroa on mahdollista kirjanpidollisesti netottaa, tilanteessa, jossa yrityksellä on kertynyttä poistoeroa, vanhan poistoeron purkaminen nostaa maksettavaa tuloveroa aina verrattuna tilanteeseen, jossa yritys kirjaisi vain uutta poistoeroa. 220. KPMG:n lausunnon ja MP:n markkinaoikeudessa lausuman mukaan poistoeron verovelka verkkoliiketoiminnassa ei ole taloudelliselta luonteeltaan velkaan verrattava rasite, koska verkkoliiketoiminnassa investoidaan jatkuvasti ja uudet investoinnit kasvattavat poistoeroa siten, ettei laskennallinen verovelka pitkällä aikavälillä tosiasiassa eräänny maksettavaksi. Siten erä on pikemminkin sitoutunutta omaa pääomaa tai yhtiön käytössä tai hallussa olevaa sähköverkkohyödykettä vastaava omaisuuserä. Yleisen rahoitusteorian mukaisesti sitoutuneelle pääomalle on odotettava kohtuullista taloudellista tuottoa, joten myös poistoeron laskennallisen verovelan osuudelle on siten perusteltua laskea tuotto. 221. Markkinaoikeus toteaa, että edellä todetusti yhteisöverokannan suuruinen osuus poistoerosta on luonteeltaan laskennallista korotonta verovelkaa, joka hyödykekohtaisesti tarkasteltuna tulee maksuun hyödykkeen pitoajan loppuun mennessä. Näin ollen siihen liittyy selkeä vastuu sen poismaksamisesta. Ottaen huomioon, että WACC-mallissa kohtuullinen tuotto lasketaan ainoastaan verkkotoimintaan sidotulle omalle pääomalle sekä korolliselle vieraalle pääomalle, ei poistoeron laskennalliselle verovelalle ole lähtökohtaisesti perusteltua saada menetelmien mukaista kohtuullista tuottoa. 223. Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että valvontamenetelmiin tehdyn muutoksen jälkeenkin verkonhaltijoilla on edelleen mahdollisuus hyödyntää liiketoiminnassaan poistoeroa, ja siltä osin, kun poistoerosta saatavaa verohyötyä hyödynnetään uusien investointien tekemiseen, lisää sitä vastaava osuus verkkotoimintaan sitoutunutta omaa pääomaa ja tulee siten otetuksi huomioon tuottopohjassa. 224. Laki konserniavustuksesta verotuksessa mahdollistaa konsernissa toimivien yhtiöiden välisen tulojen tasaamisen tietyin edellytyksin. Konserniavustuksella voidaan pienentää konserniavustusta antavan voitollisen yhteisön verotettavaa elinkeinotoiminnan tuloa ja vastaavasti saatu konserniavustus kasvattaa konserniavustusta saavan yhteisön elinkeinotoiminnan tuloa tai pienentää mahdollista elinkeinotoiminnan tappiota (Verohallinnon konserniavustusta koskeva syventävä vero-ohje diaarinumero VH/1714/00.01.00/2024). 228. Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei Energiavirasto ole ylittänyt harkintavaltaansa määrätessään verkonhyödykkeistä kertyneen poistoeron verovelan käsittelystä vahvistamissaan valvontamenetelmissä esitetyllä tavalla. 3.4 Korvausinvestointien purkukustannusten käsittely 230. Energiavirasto on perustellut korvausinvestointien purkukustannusten käsittelytavan muutosta valituksenalaisissa päätöksissään sillä, että aktivoitujen purkukustannusten huomioon ottaminen tasearvossaan on johtanut siihen, ettei niihin ole kohdistunut kannustinta kulujen minimointiin tehostamiskannustimen osalta. Kuluksi kirjattuihin purkukustannuksiin on sen sijaan kohdistunut tehostamiskannustin, sillä ne on huomioitu osana kontrolloitavissa olevia operatiivisia kustannuksia sekä niiden vertailutasossa. Menettely ei ole kohdellut verkonhaltijoita tasapuolisesti, sillä purkukustannukset aktivoineet verkonhaltijat ovat saaneet tasearvosta lasketun kohtuullisen tuoton lisäksi hyötyä tehostamiskannustimen vertailutasossa muiden yhtiöiden kuluiksi kirjaamista purkukustannuksista. Lisäksi Energiavirasto on perusteluissaan katsonut, ettei purkukustannuksille lähtökohtaisesti ole perusteltua sallia kohtuullista tuottoa ja poistoja. 231. Valittajat ovat esittäneet, että korvausinvestointien purkukustannusten muuttunut käsittely johtaa siihen, ettei verkonhaltijoilla ole mahdollisuutta saada sähkö- ja maakaasumarkkinalain mukaista kohtuullista tuottoa tekemilleen investoinneille korvausinvestointeihin kuuluvien purkukustannusten osalta. Purkukustannukset ovat olennainen osa investointia verkkoa uusittaessa tai korvattaessa. Aiemmilla valvontajaksoilla sovelletut valvontamenetelmät ja niihin sisältynyt mahdollisuus kirjata purkukustannukset joko kuluksi tai aktivoida ne taseelle on ollut tasavertaisesti käytettävissä kaikille verkonhaltijoille eikä se siten ole vaarantanut verkonhaltijoiden tasavertaista kohtelua. Muutoksella on negatiivinen vaikutus myös takautuvasti aiemmin toteutettujen purkujen osalta. 234. Markkinaoikeus toteaa, että arvioinnissa on tältä osin kysymys tilikaudelle aktivoitujen verkon hyödykkeiden korvausinvestointien purkukustannusten käsittelystä verkonhaltijalle sallittavan kohtuullisen tuoton laskennassa. Purkukustannuksia syntyy, kun verkonhaltija purkaa sen vanhaa, aiemmin käytössä ollutta verkkoa. 235. Asioissa ei ole esitetty selvitystä korvausinvestointien purkukustannusten käsittelyä koskevan muutoksen osalta. 236. Kirjanpitolain nojalla kirjanpitovelvollinen voi merkitä kirjanpidossaan menoja joko kuluiksi tai aktivoida ne taseeseen sen mukaan kuin kirjanpitolain 5 luvussa säädetään. Kirjanpitolain periaatteellisena lähtökohtana on, että taseen vastaaviin saadaan aktivoida kirjanpitovelvollisen menosta se osa, josta odotetaan tuloa seuraavien tilikausien aikana, ja loppuosa menosta on kirjattava tuloslaskelmaan tilikaudelle kuuluvia tuloja pienentäväksi kuluksi (HE 89/2015 vp s. 75). Energiaviraston valvontamenetelmissä ei ole määrittetty tai rajoitettu sitä, kirjaavatko verkonhaltijat kirjanpidossaan purkukustannukset kuluiksi vai aktivoidaanko ne taseelle, vaan tämä tehdään kirjanpitolain säännösten ja periaatteiden mukaan. Menetelmät vaikuttavat sen sijaan siihen, miten purkukustannuksia käsitellään kohtuullisen hinnoittelun laskelmissa. Tähän liittyy yhtäältä se, tulisiko purkukustannukset ottaa huomioon tehostamiskannustimessa ja toisaalta se, tulisiko ne ottaa huomioon tuottopohjassa. 237. Markkinaoikeus toteaa, että purkukustannuksissa on asioissa esitetyn perusteella kyse verkonhaltijan kontrolloitavissa olevista operatiivisista kuluista, jolloin verkonhaltijalla on katsottava olevan edellytykset pyrkiä tehostamaan toimintaansa niiden osalta. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että purkukustannusten saattaminen myös kirjanpidossa taseeseen aktivoitujen purkukustannusten osalta tehostamiskannustimessa huomioon otettaviksi kuluiksi on ollut verkonhaltijoiden tasapuolisen kohtelun kannalta perusteltua. 238. Edellä kuvatusti verkonhaltijalla on oikeus kohtuulliseen tuottoon sen verkkotoimintaan sitoutuneelle pääomalle. Valittajien mukaan verkon hyödykkeiden korvausinvestointien purkukustannukset ovat olennainen osa investointia verkkoa uusittaessa tai korvattaessa, joten myös niiden osalta verkonhaltijalla on oikeus kohtuulliseen tuottoon. 240. Vastaavasti maakaasumarkkinalain 3 §:n 1 kohdan mukaan maakaasuverkolla tarkoitetaan toisiinsa liitetyistä maakaasuputkista ja -putkistoista sekä kaikista niihin kuuluvista säiliöistä, laitteista ja laitteistoista, joiden sisältönä on maakaasu, muodostettua kokonaisuutta, joka on tarkoitettu maakaasun siirtoon tai jakeluun. Kyseisen kohdan esitöiden (HE 50/2017 vp s. 68) mukaan maakaasuverkkoon katsotaan kuuluviksi ne verkkokomponentit, jotka on liitetty kyseiseen maakaasuverkkoon ja joita tosiasiallisesti käytetään maakaasun siirtoon tai jakeluun. 242. Markkinaoikeus toteaa, että edellä esitetyn perusteella purkukustannukset voivat tulla kirjatuksi kuluna tai ne voidaan ottaa huomioon osana uuden verkon investointikustannuksia ja siten osana tuottopohjaa, mutta se edellyttää, että kyseisellä purulla on välitön liityntä uuden verkon rakentamiseen. Tältä osin valvontamenetelmiin tehty muutos tarkoittaa siten sitä, että kulun huomioon ottaminen tuottopohjassa ei perustu verkonhaltijan harkintavaltaan siinä, onko verkonhaltija kirjannut kyseisen purkukustannuksen kirjanpidossaan kuluksi vai aktivoinut sen taseeseen, vaan siihen, onko kyseinen kustannus otettu huomioon yksikköhinnoissa. 243. Kun otetaan lisäksi huomioon luonnollisen monopolin valvonnan keskeisenä tavoitteena oleva tasapuolisuus sekä edellä sääntelystä ilmenevät lähtökohdat kohtuullisen hinnoittelun valvonnalle, markkinaoikeus katsoo, että Energiavirasto on voinut harkintavaltansa puitteissa muuttaa valvontamenetelmiä siten, ettei taseeseen aktivoituja purkukustannuksia oteta Energviraston edellisistä valvontamenetelmistä poiketen huomioon tuottopohjassa. Kokonaisuutena arvioiden ei voida katsoa, että Energiavirasto olisi tältä osin menetellyt lainvastaisesti ja että verkonhaltijoiden oikeus kohtuulliseen tuottoon olisi muutoksen johdosta vaarantunut. 3.5 Hinnoittelun kohtuullisuuden kokonaisarviointi 245. Markkinaoikeus on edellä arvioinut yksittäisten valituksenalaisten päätösten liitteinä olleissa valvontamenetelmissä tehtyjen muutosten energiamarkkinasääntelyn mukaisuutta. Asioissa on kuitenkin vielä arvioitava muutosten ja niiden vaikutusten lainmukaisuutta kokonaisuutena. 3.5.1 Asioissa esitetyt selvitykset ja asiantuntijoiden lausunnot sekä asiantuntijoiden ja yhtiöiden edustajien sekä todistajien lausumat markkinaoikeudessa 250. Kansainvälinen luottoluokittaja Standard & Poor’s (S&P) on tammikuussa 2024 ilmoittanut asettaneensa Elenian joukkovelkakirjojen luottoluokituksen Negative CreditWatch -tarkkailuun uusien valvontamenetelmien muutosten seurauksena (Elenian todiste 1, Carunan todiste 5). S&P:n ilmoituksen mukaan luottoluokitus ratkaistaan sen jälkeen, kun selviää, mihin korjaustoimenpiteisiin Elenia ryhtyy pitääkseen kassavirran ennen käyttöpääoman muutosta (FFO) luottoluokituksen edellyttämällä tasolla myös uuden valvontajakson aikana. S&P:n helmikuussa 2024 julkaiseman arvion mukaan Carunan näkymät ovat sääntelyn muutoksista huolimatta vakaat seuraavina vuosina, mutta luottoluokituksen pysyttäminen jatkossa edellyttää Carunalta toimenpiteitä investointitason ja omistajille tuloutettavan voitonjaon suhteen sekä aiemmalta valvontajaksolta kertyneen hinnoitteluvaran hyödyntämistä (Carunan todiste 25, Energiaviraston todiste 6). 254. IceCapitalin lausunnon laatimiseen osallistunut KK on häntä markkinaoikeudessa kuultaessa korostanut liiketoiminnan ennakoitavuuden merkitystä sijoittajien ja omistajien tekemien arvioiden kannalta. KK:n näkemyksen mukaan tulevaisuuden kassavirtojen ennustaminen on sekä yhtiölle itselleen että sijoittajille kriittinen elementti investointien rahoituskyvyn kannalta. Tulevaisuuden kassavirrat määrittävät sen, minkälaisia investointeja yhtiö pystyy tekemään ja rahoittamaan suhteessa muun ohella yhtiön olemassa olevaan pääomarakenteeseen. KK:n arvion mukaan Elenia pystyy edelleen tekemään investointeja, mutta niiden määrää on vähennettävä huomattavasti. KK on lausunut, että ennakoitavuuden ongelma valvontamenetelmissä aiheutuu verkonarvostusperiaatteen muutoksen vaikutuksista kassavirtoihin. KK:n mukaan verkko-omaisuuden uudelleenarvottamiseen ei sisälly ennustettavuuden ongelmaa, koska sijoittajat ymmärtävät kyseisen ennuste-epävarmuuden riskin olevan markkinalähtöinen. 255. Aiemmin jaksossa 3.2.3.1 todetusti Brattlen Carunan toimeksiannosta laatiman asiantuntijalausunnon (Carunan todiste 33) mukaan valituksenalainen päätös johtaa Carunan osalta verkko-omaisuuden keskimääräiseen kumulatiiviseen arvonalenemaan vuosien 2016 ja 2024 välillä, mikä puolestaan johtaa ennen vuotta 2024 tehtyjen investointien alikompensaatioon. Lausunnossa esitetyn arvion mukaan uudet valvontamenetelmät johtaisivat Carunan kannalta merkittävään alikompensaation sen verkko‑omaisuudelle. Lausunnon mukaan Carunan vuoden 2023 lopussa ollut verkko-omaisuus ei koskaan saavuta nollatason nettonykyarvoa, joten siirtyminen aikaisemmin sovelletuista valvontamenetelmistä uusiin valvontamenetelmiin estää Carunaa saavuttamasta ennen vuotta 2024 tehtyjen investointien osalta menetelmien WACC:n mukaista tuottoa. 256. Markkinaoikeudessa kuullun professori MC:n arvion mukaan muutos menetelmissä ei ole ollut verkonhaltijoiden kannalta dramaattinen. MC:n mukaan pitkällä aikavälillä tuotot tulevat hieman laskemaan, mutta taso tulee edelleen pysymään hyvänä. Muutos ei myöskään vaaranna investointeja tai estä vieraan pääoman ehtoisen rahoituksen saamista. Menetelmät mahdollistavat tuleville investoinneille kohtuullisen tuoton. MC:n mukaan se, että valittajat saisivat vaatimillaan menetelmillä enemmän tuottoja, ei takaa sitä, että yhtiöt käyttäisivät tuotot investointeihin. 262. Energiaviraston vuoden 2022 sähkönjakeluverkon kehittämissuunnitelmista laaditun yhteenvetoraportin 19.6.2023 (Alajärven Sähkö Oy:n ym. todiste 1) mukaan suurin osa asemakaava-alueen käyttöpaikoista on laatuvaatimusten piirissä, mutta iso osa haja-asutusalueella ei vielä ole. Näiden käyttöpaikkojen saaminen laatuvaatimusten piiriin on huomattavasti hitaampaa haja-asutusalueen pidempien etäisyyksien myötä ja vaatii edelleen merkittäviä investointeja. Raportissa on todettu muun ohella, että kokonaisuudessaan kehittämissuunnitelmissa esitettyjen investointien määrä toiminnan laatuvaatimuksien täyttämiseksi ja ylläpitämiseksi sekä kapasiteettitarpeiden täyttämiseksi on kasvanut aikahorisontin kasvaessa vuoden 2036 loppuun saakka aiemmasta noin 9 miljardista noin 13 miljardiin. Raportin mukaan pelkästään uuden tuotannon ja kuormien liittämiseksi tehtävät merkittävät investoinnit ovat selvästi pienemmässä roolissa kehittämissuunnitelmissa. 263. Energiaviraston sähköverkkoliiketoiminnan kehitys, sähköverkon toimitusvarmuus ja valvonnan vaikuttavuus 2023 -raportin 16.5.2024 (Carunan todiste 21) mukaan investointitarpeita on lähivuosina enemmän kuin vuosittaisen poiston määrä. 3.5.2 Oikeudellinen arviointi 265. Energiaviraston tehtävänä on edellä mainittujen ohella vahvistaa sähkö- ja maakaasuverkkojen haltijoille siirron ja jakelun hinnoittelua koskevat menetelmät. Kuten asioiden arvioinnin lähtökohdissa on todettu, Energiavirastolla on laaja harkintavalta hinnoittelun kohtuullisuuden arviointiperusteiden määrittämisessä ja kehittämisessä. Lähtökohtana tulee olla verkkotoiminnan hintojen kustannusvastaavuus sekä hinnoittelun ja liiketoiminnasta saatavan tuoton kohtuullisuus. Verkonhaltijalle tulee turvata kohtuullinen korvaus verkkopalveluista sekä niille kuuluvien tehtävien edellyttämä kohtuullinen tulorahoitus ja vakavaraisuus. Hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös verkon kehittämisvelvollisuudesta aiheutuvat investoinnit ja niiden rahoittaminen. Tuoton kohtuullisuuden arvioimisessa tulee ottaa huomioon sijoituksen vähäinen riskipitoisuus, alhaiset rahoituskulut sekä verkkokomponenttien pitkä käyttöikä. 266. Markkinaoikeus toteaa, että arvioitaessa hinnoittelussa noudatettavia menetelmiä kokonaisuutena on pidettävä lähtökohtana sitä, että kohtuullinen tuotto arvioidaan mahdollisimman luotettavalla menetelmällä. Energiaviraston on valvontamenetelmiä vahvistaessaan tarkasteltava menetelmiä ja niiden vaikutuksia kokonaisuutena ottaen huomioon niiden tasapuolisuuden sekä eri verkonhaltijoiden että verkonhaltijoiden ja loppukäyttäjien välillä. Näin ollen yksittäisen verkonhaltijan taloudellisilla eduilla tai investointisuunnitelmilla ei voi olla ratkaisevaa merkitystä hinnoittelun kohtuullisuuden kokonaisarvioinnissa. 269. Lisäksi jaksossa 3.2.3 tarkemmin kuvatusta selvityksestä ilmenee, että Energiavirasto on jo menetelmiä valmistellessaan arvioinut erityisesti verkkotoimintaan sidotun pääoman arvostusperiaatteesta päätettäessä eri vaihtoehtojen vaikutuksia verkonhaltijoiden välillä ja suhteessa hinnoittelun kustannusvastaavuuteen. 270. Markkinaoikeus toteaa, että sääntelykehys on keskeinen tekijä, joka vaikuttaa verkon kehittämiseen tehtävien investointien tasoon. Koska verkot ovat säänneltyjä omaisuuseriä ja investoinnit maksetaan kuluttajilta perittävillä maksuilla, verkon kehittämisinvestointien kasvu johtaa yleensä kuluttajahintojen nousuun. Koska valvonnan lähtökohtana on, että kuluttajahintojen on kuitenkin pysyttävä kohtuullisina, edellytetään menetelmiltä oikeasuhtaista tasapainoa investointien tason ja hintojen kohtuullisuuden välillä. Tämä voi edellyttää, että verkonhaltijan on sopeutettava suunniteltujen investointien määrää suhteessa edelliseen valvontamenetelmiin, kuitenkin siten, että se pystyy varmistamaan sille laissa säädettyjen edellytysten täyttämisen. 271. Saadun selvityksen perusteella vahvistetut valvontamenetelmät johtavat erilaisiin vaikutuksiin eri verkonhaltijoiden osalta riippuen muun ohella verkonhaltijan verkkoon tehtyjen investointien laadusta, määrästä ja ajankohdista, tulevista investointitarpeista ja kertyneen poistoeron määrästä. Edelleen esitetyn selvityksen mukaan verkonhaltijoiden investointitarpeet poikkeavat erityisesti toimitusvarmuusinvestointien osalta. Markkinaoikeus toteaa menetelmien vaikutuksista esitettyjen selvitysten perusteella, että menetelmiin tehtyjen valituksenalaisten muutosten kokonaisvaikutus voi olla verkonhaltijoille taloudellisesti jopa merkittävästi negatiivinen suhteessa edellisiin valvontamenetelmiin. Mainitut muutokset on tehty yhdellä kertaa, siirryttäessä aiemmista valvontamenetelmistä uusiin, mikä korostaa niiden kokonaisvaikutusta. 272. Markkinaoikeus toteaa kuitenkin edellä esitetyn mukaisesti, että energiamarkkina-alalla toimivien verkkoyhtiöiden on otettava huomioon investointiensa ylikautisuus suhteessa valvontaviranomaisen eri valvontamenetelmiin ja se, että kansallisella valvontaviranomaisella on harkintavaltaa ja oikeus muuttaa valvontamenetelmiään. Aiemmissa valvontamenetelmissä tehdyt linjaukset eivät voi muuttua esteeksi valvontamenetelmien, niiden komponenttien tai laskentatapojen päivittämiselle perustelluista syistä uusille valvontakausille. 275. Edellä esitetyillä perusteluilla markkinaoikeus katsoo, että valittajat eivät ole esittäneet riittävää selvitystä siitä, etteivät ne pystyisi rahoittamaan liiketoimintaansa Energiaviraston kyseessä oleville valvontajaksoille vahvistamien valvontamenetelmien nojalla ja niiden salliman kohtuullisen tuoton mukaisesti eikä siitä, että verkonhaltijoiden oikeus verkkotoimintaan sijoitetun pääoman kohtuulliseen tuottoon olisi vaarantunut. Valittajat eivät ole esittäneet riittävää selvitystä myöskään siitä, että menetelmämuutokset vaarantaisivat niiden toimintaedellytykset ja estäisivät niitä täyttämästä niiden lakisääteiset velvoitteet. Tätä tukee myös luottoluokittajien esittämät arviot uusien valvontamenetelmien vaikutuksista Carunalle ja Elenialle. 276. Markkinaoikeus katsoo edellä olevan perusteella ja ottaen vielä huomioon Energiaviraston mahdollisuuden muuttaa vahvistuspäätöksiä valvontalain 13 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla, jos muutokseen on painava syy päätöksen antamisen jälkeen tapahtuneen olosuhteiden olennaisen muutoksen johdosta, ettei asioissa ole osoitettu valituksenalaisten valvontamenetelmien johtavan sellaiseen hinnoitteluun, jota ei voitaisi pitää verkonhaltijoiden kannalta kohtuullisena eivätkä valittajien esittämät perustelut valvontamallia kokonaisuutena arvioiden anna siten aihetta valituksenalaisten päätösten muuttamiselle vaadituin tavoin. 3.5.3 Omaisuudensuoja 277. Valittajat ovat esittäneet, että Energiavirasto on valituksenalaisilla päätöksillä loukannut verkonhaltijoiden ja niiden omistajien perustuslailla turvattua omaisuudensuojaa lakiin perustumattomalla, kohtuuttomalla sekä hyväksyttävyys- ja suhteellisuusvaatimuksen vastaisella tavalla. Valittajien mukaan menetelmämuutokset merkitsevät lainvastaista taannehtivaa puuttumista jakeluverkonhaltijoiden omaisuudensuojaan. Ottaen huomioon, että Energiavirasto ei ole päätöksen perusteluissa eritellyt riittävällä seikkaperäisyydellä niitä syitä, joiden johdosta se on katsonut päätöksen täyttävän perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset, päätös on ollut tältä osin myös puutteellisesti perusteltu. 279. Markkinaoikeus toteaa, että arvioinnissa on tältä osin kysymys siitä, miten Energiaviraston valituksenalaisia päätöksiä on arvioitava suhteessa perustuslain 15 §:ssä, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 13 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1 lisäpöytäkirjan 1 artiklassa (viimeksi mainittujen suhteesta ks. unionin tuomioistuimen tuomio 5.5.2022, BPC Lux 2 ym., C-83/20, EU:C:2022:346, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) turvattuun omaisuuden suojaan. 280. Asioissa on riidatonta, että valituksenalaiset päätökset merkitsevät verkonhaltijoiden ja niiden omistajien perusoikeutena turvatun omaisuudensuojan rajoittamista. Energiaviraston esittämän mukaan luonnollisten monopolien valvonta perustuu välttämättä verkonhaltijoiden ja niiden omistajien omaisuuteen kohdistuviin rajoituksiin ja omaisuudensuojaa koskevien rajoitusten arviointi kytkeytyy siihen, onko Energiavirasto menetellyt sääntelyssä sille annetun harkintavallan puitteissa valituksenalaiset päätökset vahvistaessaan (Energiaviraston lisälausuma s. 79 — 82). Energiaviraston mukaan riittävä perustelu omaisuudensuojan turvaamisen osalta on ollut sen päätöksissä toteama seikka, että se on valvontamenetelmiä kehittäessään ottanut huomioon perusoikeuksien asettamat rajat harkintavallan käytölleen. Asioissa on riidatonta, että Energiavirasto ei ole valituksenalaisissa päätöksissään muutoin perustellut nimenomaisesti omaisuudensuojan rajoituksia. 281. Perusoikeuksien yleisten rajoitusperiaatteiden (PeVM 25/1994 vp s. 5) mukaan perusoikeuksien rajoitusten tulee perustua eduskunnan säätämään lakiin. Perusoikeusrajoituksen tulee olla laissa tarkkarajainen ja riittävän täsmällisesti määritetty. Rajoituksen olennaisen sisällön tulee ilmetä laista. Perusteen, jolla perusoikeutta rajoitetaan, tulee olla hyväksyttävä ja painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatima. Perusoikeusrajoituksen tulee olla välttämätön hyväksyttävän tavoitteen saavuttamiseksi ja muutenkin suhteellisuusvaatimuksen mukainen. Perusoikeuden rajoitus on sallittu vain, jos tavoite ei ole saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin. Rajoitus ei saa mennä pidemmälle kuin on perusteltua ottaen huomioon rajoituksen taustalla olevan yhteiskunnallisen intressin painavuus suhteessa rajoitettavaan oikeushyvään. 285. TO on edelleen todennut, että varsinkin valvontamenetelmien taannehtiville vaikutuksille pitäisi olla erityisen painavia perusteluja verkonhaltijoiden omaisuudensuojan takia. TO on kuitenkin lausunut, että hänellä ei ole perustuslain ja EU-oikeuden asiantuntijana riittävää asiantuntemusta arvioida Energiaviraston päätöksessä ja sen liitteissä esitettyjen kohtuullisen tuoton laskelmien sekä parametrien oikeellisuutta tai uusien valvontamenetelmien vaikutuksia verkonhaltijoiden perustuslaissa turvattuun omaisuudensuojaan. TO:n mukaan Energiaviraston valituksenalaista päätöstä on kuitenkin pidettävä perustuslain 15 §:n ja 21 §:n 2 momentin ja hallintolain 6 §:n, 31 §:n 1 momentin ja 45 §:n vastaisena siltä osin, kun Energiaviraston päätöksestä ja sen liitteistä puuttuvat perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin ja verkonhaltijoiden omaisuudensuojaan liittyvät merkitykselliset perustelut. 286. Euroopan unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut (tuomio 30.4.2025, Genzyński, C-278/24, EU:C:2025:299, 98 ja 99 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), että omaisuudensuojaan liittyvä oikeus ei ole ehdoton ja sen käyttöä voidaan rajoittaa unionin yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Kuitenkin perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä niiden keskeistä sisältöä kunnioittaen, ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoitusten on oltava välttämättömiä ja vastattava tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia. 287. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan, jotta puuttuminen omaisuudensuojaan olisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1 lisäpöytäkirjan 1 artiklan mukaista, siinä on säilytettävä oikeudenmukainen tasapaino yleistä etua koskevien vaatimusten ja yksilön perusoikeuksien suojelua koskevien pakottavien vaatimusten välillä (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 5.1.2000, Beyeler v. Italia, 107 kohta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 6.7.2014, Ališić ym. v. Bosnia ja Hertsegovina, Kroatia, Serbia, Slovenia ja entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, 108 kohta). 288. Markkinaoikeus toteaa, että verkonhaltijan kohtuullisen hinnoittelun laskentaperusteista ei ole mahdollista säätää lailla kovinkaan täsmällisesti ja tarkkarajaisesti johtuen kansallisen sääntelyviranomaisen riippumattomuuden vaatimuksesta (ks. TaVM 19/2021 vp s. 10 — 14 sekä edellä mainittu unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-48/23). Suomen energiamarkkinasääntelyssä on annettu Energiavirastolle oikeus puuttua verkkoyhtiöiden omaisuudensuojaan muun ohella valvontamenetelmissään. Näin ollen kysymystä omaisuudensuojasta on arvioitava ennen kaikkea sen perusteella, onko omaisuudensuojaan verkkoyhtiöiden hinnoittelun valvonnassa kohdistuvien ja Energiaviraston asettamien rajoitusten katsottava Energiaviraston asema ja asioiden sääntelykonteksti huomioon ottaen täyttäneen perusoikeuksien rajoitusedellytykset ja edellä kuvatut unionin oikeuden ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vaatimukset omaisuudensuojan rajoittamiselle. 290. Asioissa ei ole osoitettu, että Energiavirasto olisi muuttanut taannehtivasti edellisten valvontajaksojen vahvistuspäätöksiä tai niiden voimassaolon aikana sovellettuja laskentaperiaatteita. Siltä osin, kun on kyse uusien vahvistettujen valvontamenetelmien soveltamisesta ennen niiden voimaantuloa tehtyihin investointeihin, markkinaoikeus toteaa kuten edellä, että investoinnit toimialalla ovat pitkäaikaisia, mihin nähden valvontamenetelmiin tehdyillä muutoksilla voi olla vaikutuksia myös aiemmin tehtyihin investointeihin. Aiemmissa valvontamenetelmissä tehdyt linjaukset eivät voi muuttua ylikautisiksi esteiksi valvontamenetelmien, niiden komponenttien tai laskentatapojen päivittämiselle perustelluista syistä. Ottaen huomioon, että Energiavirastolla on toimivalta muuttaa menetelmiä ja ettei virasto ole ylittänyt harkintavaltaansa valituksenalaiset muutokset tehdessään, valituksenalaisten päätösten ei voida katsoa rikkoneen omaisuudensuojaa. 292. Energiavirasto on perustellut valvontamenetelmiin tekemiään muutoksia edellä jaksoissa 3.2 — 3.5 kuvatulla tavalla ja edellä markkinaoikeus on katsonut, että kyseiset muutokset ovat olleet perusteltuja päätöksissä esitetyin perustein sekä katsonut vahvistettujen valvontamenetelmien täyttävän valituksenalaisilta osin sääntelyn kohtuullisen hinnoittelun valvonnalle asettamat edellytykset. Markkinaoikeus katsoo, että näissä olosuhteissa verkkoyhtiöiden omaisuudensuojanäkökohtia ei voida perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä esitetty huomioon ottaen pitää niin painavina, että Energiavirastolla olisi ollut velvollisuus esittää omaisuudensuojan rajoituksista erillinen perustelu valituksenalaisissa päätöksissä. Energiavirasto on siten tältä osin perustellut päätökset riittävästi todetessaan, että se on valvontamenetelmiä kehittäessään ottanut huomioon perusoikeuksien asettamat rajat harkintavallan käytölleen. 3.6 Energiaviraston menettelyn arviointi 293. Valittajat ovat esittäneet, että valituksenalaiset päätökset ovat myös hallintolain selvittämis-, kuulemis- ja perusteluvelvollisuuden sekä suhteellisuus-, luottamuksensuoja-, tarkoituksenmukaisuus ja yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisia. Uudet valvontamenetelmät myös loukkaavat valvonnan ennakoitavuuden ja jatkuvuuden periaatteita. 294. Energiavirasto on esittänyt, että valituksenalaiset päätökset on valmisteltu avoimesti ja huolellisesti ottaen huomioon sääntelyssä asetetut tavoitteet sekä hallintolain vaatimukset ja hyvän hallinnon periaatteet. Valvontamenetelmiin toteutetut muutokset eivät ole olleet ennakoimattomia ja menetelmät turvaavat valvonnan jatkuvuuden. 295. Markkinaoikeus arvioi seuraavaksi, onko päätöksissä tai niiden valmistelussa ilmennyt sellaisia menettelyvirheitä, joiden johdosta Energiaviraston päätökset olisi kumottava. 3.6.1 Selvittämis- ja kuulemisvelvollisuus 301. Markkinaoikeus toteaa, että energiamarkkinasääntelyssä ei ole asetettu erityistä määräaikaa valvontamenetelmien laatimista koskevan kuulemisen ajankohdalle tai riittävälle kestolle. Kuulemisessa on kuitenkin tullut ottaa huomioon hallintolaista ilmenevät hyvän hallinnon perusteet ja asianosaisten oikeusturvaan liittyvät perusoikeudet. Asioissa esitetyn selvityksen perusteella valittajille on asianmukaisesti ja sääntelyn edellyttämällä tavalla varattu mahdollisuus lausua näkemyksensä vahvistuspäätösluonnosten sekä niiden sisältämien menetelmien ja ehtojen sisällöstä. 302. Edellä todetusti verkonhaltijoille ei ole kuitenkaan varattu tilaisuutta lausua enää joulukuun 2023 kuulemisen jälkeen tehdyistä muutoksista valvontamenetelmien luonnoksiin. Markkinaoikeus toteaa, ettei Energiavirastolla ole kuitenkaan velvollisuutta kuulla asianosaisia omasta päätösharkinnastaan (vrt. hallintolainkäytön osalta KHO 2015:151). Ottaen lisäksi huomioon vahvistettuihin valvontamenetelmiin joulukuun 2023 kuulemisen jälkeen tehtyjen muutosten luonteen, ei muutoksia voida pitää asioiden luonnetta niin merkittävästi muuttaneina, että ne olisi tullut vielä kerran saattaa asianosaisten lausuttaviksi esimerkiksi menetelmien luonnoksina ennen valvontamenetelmien vahvistamista. 303. Edellä lausutun perusteella valitustenalaisten päätösten valmisteluun liittyvän Energiaviraston joulukuun 2023 menettelyn ei ole katsottava olleen tältäkään osin siten virheellistä, että valituksenalaiset päätökset olisi tällä perusteella kumottava. Edellä todetusti sekä verkonhaltijat että verkon käyttäjät ovat antaneet kuulemisten yhteydessä lausuntoja, jotka ovat esitetyn perusteella ainakin osin vaikuttaneet vahvistettujen valvontamenetelmien sisältöön. Näin ollen markkinaoikeus katsoo kokonaisuutena arvioiden, ettei Energiaviraston menettely ole ollut valvontalain 12 a §:n 2 momentin, hallintolain 34 §:n tai hallinnon oikeusturvaperiaatteiden vastaista. 304. Siltä osin kuin valittajat ovat esittäneet, että Energiavirasto ei ole täyttänyt sille viranomaisena kuuluvaa selvittämisvelvollisuutta, kun se ei ole valituksenalaisia päätöksiä tehdessään laatinut asianmukaista arviota uusien valvontamenetelmien yhtiökohtaisista vaikutuksista verkonhaltijoiden toimintaedellytyksiin ja yleisemmin energiamarkkinasääntelyn tavoitteiden toteutumiseen, markkinaoikeus toteaa seuraavaa. 306. Markkinaoikeudessa kuullut asiantuntijat AP, RC, JP, FR ja KK ovat kaikki todenneet, että vaikutusarvioinnin tekeminen kuuluu hyvään valvontakäytäntöön. Professori TO on lausunnossaan (Carunan todiste 32 ja Elenian todiste 7) todennut, että vaikutusarvioinnilla on keskeinen merkitys myös perusoikeuksien rajoitusedellytysten täyttymisen arvioinnissa. Vaikutusarviointi saa erityistä merkitystä perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin kuuluvan välttämättömyys- ja suhteellisuusvaatimusten täyttymisen arvioinnissa ja sen merkitys korostuu etenkin päätöksenteossa, jonka odotettavissa olevat oikeudellistaloudellis-yhteiskunnalliset vaikutukset ovat merkittäviä. DFC:n selvityksessä (Energiaviraston todiste 3, Carunan todiste 13 ja Auris Kaasunjakelu Oy:n ja Haminan Kaasuverkko Oy:n todiste 4) on todettu, että verkonarvostusperiaatteeseen tehtävällä muutoksella voi olla merkittäviäkin vaikutuksia investoinneista saataviin korvauksiin, minkä vuoksi mahdollista muutosta tulisi harkita huolellisesti. 308. Markkinaoikeus on edellä jaksossa 3.2.3.2 todennut, ettei Energiavirastolla voida katsoa olevan valvontamenetelmiä vahvistaessaan velvollisuutta tehdä ennen niiden vahvistamista menetelmien osista tai niiden kokonaisuudesta verkonhaltijakohtaista vaikutusarviointia. Niin ikään markkinaoikeus on edellä jaksossa 3.5.2 katsonut valvontamenetelmien täyttävän lain kohtuullisen hinnoittelun valvonnalle asettamat vaatimukset ja olevan valituksenalaisilta osin verkonhaltijoiden ja niiden omistajien kannalta kohtuulliset. Ottaen huomioon Energiaviraston harkintavallan selvitysten hankkimisen laajuuden osalta sekä Energiaviraston kyseessä olevissa asioissa hankkimat ja käytettävissä olleet selvitykset sekä toteutetut vaikutusarvioinnit, markkinaoikeus katsoo, ettei Energiaviraston menettely ole ollut myöskään hallintolain 31 §:n vastaista. 309. Siltä osin kuin Energiavirasto on vaikutusarvioinnissaan 29.12.2023 todennut jatkavansa vaikutusten arviointia yhtiöiltä kerättävien lisätietojen avulla ja julkaisevansa myöhemmin vuonna 2024 päivitetyn vaikutusarvioinnin, markkinaoikeus toteaa, että mainitut tulevat selvitykset voivat myöhemmissä vahvistuspäätöksissä muodostaa perusteen nyt vahvistettujen menetelmien muuttamiselle. Kyseessä olevia vahvistuspäätöksiä on mahdollista valvontalain 13 §:n nojalla muuttaa myös ennen niiden voimassaoloajan päättymistä muun ohella, mikäli muutokseen on olemassa painava syy päätöksen antamisen jälkeen tapahtuneen olosuhteiden olennaisen muutoksen johdosta. 3.6.2 Luottamuksensuojaperiaate ja valvonnan ennakoitavuus sekä jatkuvuus 313. TO:n asiantuntijalausunnon mukaan on sinänsä selvää, että verkonhaltijat eivät voi odottaa elinkeinotoimintaansa sääntelevien valvontamenetelmien pysyvän muuttumattomina ja tietyin verraten tiukoin edellytyksin vahvistetuilla valvontamenetelmillä voi olla taannehtiviakin vaikutuksia. Uudet valvontamenetelmät merkitsevät kuitenkin tuntuvaa ja äkillisesti sekä odottamattomasti toteutettua muutosta aiempiin valvontamenetelmiin verrattuna. Energiaviraston päätöksentekoa uusista valvontamenetelmistä ei voida pitää luottamuksensuojaperiaatteen mukaisena. 314. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luottamuksensuojan periaate kuuluu unionin perusperiaatteisiin (tuomio 14.3.2013, Agrargenossenschaft Neuzelle, C‑545/11, EU:C:2013:169, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja paitsi unionin toimielinten myös jäsenvaltioiden on noudatettava sitä, kun ne käyttävät niille unionin direktiiveissä annettua toimivaltaa (tuomio 9.7.2015, Salomie ja Oltean, C‑183/14, EU:C:2015:454, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). 315. Unionin tuomioistuin on lisäksi todennut, että oikeus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen on kaikilla henkilöillä, joille hallintoviranomaisen toiminnan vuoksi on syntynyt perusteltuja odotuksia, jotka perustuvat hallintoviranomaisen antamiin täsmällisiin vakuutteluihin (tuomio 9.7.2015, Salomie ja Oltean, C‑183/14, EU:C:2015:454, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Vakuutteluja, jotka voivat synnyttää tällaisia odotuksia riippumatta siitä muodosta, jossa ne on annettu tiedoksi, ovat täsmälliset, ehdottomat ja yhtäpitävät tiedot, jotka on saatu toimivaltaisista ja luotettavista lähteistä (tuomio 17.3.2011, AJD Tuna, C‑221/09, EU:C:2011:153, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). 316. Markkinaoikeus toteaa, että luottamuksensuojan periaatteen soveltaminen korostuu etenkin silloin, kun viranomaisella on toimivaltansa rajoissa harkintavaltaa valita erilaisten vaihtoehtojen välillä. Luottamuksensuoja antaa vilpittömässä mielessä toimivalle yksityiselle oikeuden luottaa siihen, ettei yksityisen oikeuteen tai etuun rajoittavasti tai muutoin negatiivisesti vaikuttava viranomaisen päätöksenteko tai muu toiminta äkillisesti ja odottamattomasti muutu. Luottamuksensuoja edellyttää viranomaiselta pidättäytymistä etenkin taannehtivasta, takautuvasti vaikuttavasta päätöksenteosta. 317. Luottamuksensuojaan liittyy muun ohella se, että viranomainen noudattaa tekemiään päätöksiä ja antamiaan lupauksia sekä omaksumaansa tulkinta- ja soveltamiskäytäntöä, ellei sen muuttamiselle ole lainmukaisia perusteita. (Mäenpää, Hallinto-oikeus, 2023, s. 172 — 175) Markkinaoikeus toteaa, että luottamuksensuojaperiaatteen tavoitteena ei ole kuitenkaan muodostaa saavutettuja oikeuksia sen paremmin kuin pysyttää kerran tehtyä päätöstä täysin muuttumattomaksi käytännöksi. Oikeutettuna odotuksena ei pidetä myöskään pelkkiä oletettuja taloudellisia odotuksia (ks. HE 72/2002 vp s. 56). Jos viranomaisella on toimivalta puuttua tietyllä tavalla taloudellisiin suhteisiin ja se toimii harkintavaltaansa asianmukaisesti käyttäen, markkinaoikeus toteaa, että päätöksenteon kohteena olevat eivät voi oikeudellisesti tehokkaalla tavalla vedota luottamuksensuojan periaatteeseen. 319. Edellä todetusti valituksenalaisilla päätöksillä vahvistetut valvontamenetelmät poikkeavat aikaisemmista. Markkinaoikeus on edellä jaksoissa 3.2 — 3.5 katsonut, että menetelmiin tehdyt valituksenalaiset muutokset ovat olleet perusteltuja eikä Energiaviraston valituksenalaiset päätökset ole olleet näiltä osin lainvastaisia. 320. Edellä todetun huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että aiemmin sovelletut valvontamenetelmät eivät ole voineet muodostaa valittajille sellaisia oikeudellisesti perusteltuja odotuksia, joiden perusteella valittajat olisi voineet perustellusti odottaa Energiaviraston määräävän menetelmistä tietyllä tavalla. Näin ollen pelkästään se seikka, että Energiavirasto on muuttanut aikaisempia valvontamenetelmiä, ei tee Energiaviraston valituksenalaisia päätöksiä lainvastaisiksi. Ottaen huomioon, että kyseiset valituksenalaiset muutokset ovat olleet perusteltuja, Energiaviraston ei voida katsoa loukanneen luottamuksensuojaperiaatetta tai valvonnan ennakoitavuuden periaatetta muutokset tehdessään. 322. Kuten Energiavirasto on tuonut esiin, luonnollisen monopolin valvonnassa jatkuvuudessa on kyse siitä, että valvonnan on varmistettava tarpeelliset investoinnit valvottavalle alalle (HE 127/2004 vp s. 7). Markkinaoikeus on edellä jaksossa 3.5 katsonut, etteivät valittajat ole tuoneet esiin seikkoja, jotka osoittaisivat, että valituksenalaiset päätökset eivät mahdollista tarpeellisten investointien tekemistä. Näin ollen valvontamenetelmien on katsottava turvaavan myös valvonnan jatkuvuudelle asetetun tavoitteen. 323. Edellä todettuun nähden Energiaviraston valituksenalaisia päätöksiä ei ole pidettävänä lainvastaisina sen johdosta, että niissä olisi rikottu luottamuksensuojan tai valvonnan ennakoitavuuden ja jatkuvuuden periaatteita. 3.6.3 Suhteellisuus- ja yhdenvertaisuusperiaate sekä tarkoitussidonnaisuuden periaate 327. Markkinaoikeus on edellä arvioinut valituksenalaisilla päätöksillä vahvistettuihin valvontamenetelmiin tehtyjä valituksenalaisia muutoksia sekä yksittäin että valvontamenetelmien kokonaisuuden kannalta ja todennut, että valvontamenetelmiin tehdyille muutoksille on esitetty hyväksyttävät perusteet, eikä Energiavirasto ole menetellyt kyseisiä valvontamenetelmiä vahvistaessaan sähkö- ja maakaasumarkkinasääntelyn vastaisesti. Valvontamenetelmien on katsottu täyttävän lain kohtuullisen hinnoittelun valvonnalle asettamat vaatimukset ja olevan verkonhaltijoiden ja niiden omistajien kannalta kohtuulliset. Valvontamenetelmien on katsottu turvaavan riittävän tulorahoituksen ja vakavaraisuuden ja mahdollistavan verkkojen toimivuuden varmistamiseksi tarvittavien verkkoinvestointien tekemisen. 328. Edellä lausutun perusteella Energiaviraston ei ole osoitettu ylittäneen harkintavaltaansa tai käyttäneen valvontatoimivaltaansa muuhun kuin sille energiamarkkinasääntelyssä määrättyyn tarkoitukseen. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Energiavirasto ei myöskään ole valinnut menetelmissä valituksenalaisilta osin sellaista vaihtoehtoa, joka olisi ylittänyt sen, mikä on ollut tarpeen ja välttämätöntä tavoiteltujen muun ohella aiempaa parempaa kustannusvastaavuutta, menetelmien ylikautista ennakoitavuutta ja tasapuolisuutta koskevien muutosten tekemiseksi. 329. Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että vaikka uudet valvontamenetelmät tulevat kokonaisuudessaan vaikuttamaan suhteessa edellisiin menetelmiin verkonhaltijoiden kassavirtoihin laskevasti, menetelmiin tehtyjen muutosten sallittavuuden arviointi suhteellisuusperiaatteen kannalta ei edellä lausuttuun nähden voi perustua pelkästään sen punnintaan, mikä on verkonhaltijoiden mahdollisesti saamatta jääneen tuoton suuruus verrattuna aiempiin menetelmiin ja mikä olisi ollut aiempien menetelmien mahdollistama investointien taso suhteessa uusiin menetelmiin. Edellä todetun huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei Energiavirasto ole menetellyt valituksenalaiset päätökset vahvistaessaan suhteellisuusperiaatteen tai tarkoitussidonnaisuuden periaatteen vastaisesti. 330. Valvonnan tasapuolisuus edellyttää luonnollisten monopolien valvonnassa tasapuolisuutta sekä valvottavien yritysten asiakkaiden että omistajien välillä, mutta myös valvottavien yritysten kesken (HE 127/2004 vp s. 7). Valvontalain 10 §:n esitöiden (HE 20/2013 vp s. 162) mukaan muun ohella sen vuoksi, että eri verkonhaltijoiden välillä on erilaisesta yrityshistoriasta johtuen huomattavia eroja, tulee verkonhaltijoihin kohdistuvissa vahvistuspäätöksissä eri verkonhaltijoiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi soveltaa hinnoittelun perusteena yhtenäisiä laskentamenetelmiä. Ottaen huomioon edellä todetun yksittäisen verkonhaltijan taloudellisilla eduilla ei voi olla suoraa eikä ratkaisevaa merkitystä siihen, kuinka Energiaviraston on mahdollista kehittää valvontamenetelmiään. 331. Esitetyn selvityksen perusteella Energiavirasto on pyrkinyt ottamaan huomioon erilaiset verkko- ja yhtiörakenteet menetelmistä ja erityisesti verkon arvostusperiaatteesta määrätessään. Koska muun ohella yhtiörakenteet, tehtyjen investointien määrä ja ajankohta sekä valitut pitoajat vaihtelevat yhtiöiden välillä, ei menetelmien vaikutuksista ole lähtökohtaisesti mahdollista saada täysin tasapuolisia verkkoyhtiöiden kesken. Markkinaoikeus katsoo, ettei asioissa ole osoitettu valituksenalaisten päätösten asettavan eri verkonhaltijoita sellaiseen asemaan toisiinsa nähden, että Energiaviraston olisi katsottava rikkoneen tasapuolisen kohtelun vaatimusta. 3.6.4 Päätösten perusteleminen 332. Valittajat ovat esittäneet, että Energiavirasto on rikkonut valituksenalaisissa päätöksissään hallintolain mukaista perusteluvelvollisuuttaan. Päätösten perusteluista ei ilmene, millä perusteella valvontamenetelmiin tehdyt muutokset on tehty. Edelleen valittajien mukaan päätökset ovat olleet puutteellisesti perusteltuja siltä osin kuin niissä ei ole tarkasteltu asianmukaisesti uusien valvontamenetelmien suhdetta hallinnon yleisiin oikeusperiaatteisiin. 333. Energiavirasto on esittänyt, että se on perustellut valituksenalaiset päätökset ja menetelmämuutokset kattavasti menetelmissään ja perustelumuistiossaan. Näissä on ilmoitettu, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet annettuihin päätöksiin. 334. Markkinaoikeus toteaa, että oikeus saada perusteltu päätös kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin, jotka perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan turvataan lailla. Kuten edellä on todettu, hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava ja perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun, sekä mainittava sovelletut säännökset. Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksessään KHO 2019:128 esittämällä tavalla hallintolain 45 §:n 1 momenttia on tulkittava hallinnon lainalaisuutta koskevasta perustuslain 2 §:n 3 momentista ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevasta perustuslain 21 §:stä ilmenevät vaatimukset huomioon ottaen. 337. Markkinaoikeus katsoo, että Energiavirasto on edellä mainitut seikat huomioon ottaen perustellut päätöksensä riittävästi perustuslain ja hallintolain edellyttämällä tavalla. Valituksenalaisilla päätöksillä on turvattu valittajien oikeudet saada perustellut päätökset ja hakea niihin tehokkaasti muutosta. 3.6.5 Valvontamenetelmien vahvistamisen ajankohta 338. Valittajat ovat esittäneet, että Energiavirasto ei ole vahvistanut valvontamenetelmiä sähkömarkkinadirektiivin edellyttämällä tavalla riittävän ajoissa ennen niiden voimaantuloa. 339. Energiavirasto on esittänyt, että menetelmät on vahvistettu valvontalain edellyttämällä tavalla ennen seuraavan menetelmäkauden alkua. 340. Valvontalain 10 §:n 1 momentin mukaan Energiaviraston tulee vahvistaa valvontamenetelmät ennen niiden käyttöönottamista. Sähkömarkkinadirektiivin 59 artiklan 7 kohdan ja maakaasumarkkinadirektiivin 41 artiklan 6 kohdan mukaan valvontamenetelmät tulee vahvistaa tai hyväksyä riittävän ajoissa ennen niiden voimaantuloa. 341. Energiavirasto on vahvistanut kyseessä olevat menetelmät 29.12.2023 ja ne ovat tulleet voimaan 1.1.2024 alkaen. Edellä todetusti Energiavirasto on ennen menetelmien vahvistamista varannut tilaisuuden lausua julkisen kuulemisen kautta vahvistuspäätösluonnoksista liitteineen 13.10.2023 ja tämän jälkeen luonnoksiin tehdyistä menetelmämuutoksista 1.12.2023. 343. Markkinaoikeus kuitenkin toteaa, että Energiaviraston vahvistamispäätösten ja niiden sisältämien menetelmien voimaantulon välinen aika on ollut sähkö- ja maakaasumarkkinadirektiivin edellytettyyn riittävän aikaiseen vahvistamiseen nähden lyhyt. Mainitun lyhyen ajan haitallisia vaikutuksia päätösten ennakoitavuudelle ja uusiin päätöksiin varautumiselle ovat kuitenkin osaltaan vähentäneet edellä mainitut kaksi kuulemiskierrosta, joiden yhteydessä tulevia vahvistettuja menetelmiä pääosin vastaavat luonnokset on annettu julkisesti nähtäviksi. Uusien menetelmien ei siten voida katsoa tulleen verkonhaltijoille syksyn 2023 kuulemiskierroksessa esitettyyn nähden yllätyksenä, vaikka menetelmät ovat tulleet voimaan pian niiden vahvistamisen jälkeen. 344. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että vaikka valitustenalaisten menetelmien vahvistamisen ja menetelmien voimaantulon välinen aika on ollut sähkö- ja maakaasumarkkinadirektiivissä edellytettyyn nähden lyhyt, ei tällä perusteella voida katsoa olevan syytä kumota valituksenalaisia päätöksiä, palauttaa asioita Energiaviraston valmisteltaviksi tai muuttaa päätöksiä. 3.7 Johtopäätös 345. Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei Energiavirasto ole menetellyt valittajien esittämällä tavalla sähkö- ja maakaasumarkkinoita koskevien oikeusohjeiden vastaisesti vahvistaessaan valituksenalaisilla päätöksillään sähkön ja maakaasun jakeluverkkotoiminnan sekä suurjännitteisen verkkotoiminnan verkonhaltijoiden noudatettavaksi valituksenalaisten päätösten liitteenä olleet valvontamenetelmät vuosille 2024 — 2031. Valitukset on näin ollen hylättävä. 4 Oikeudenkäyntikulut 346. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle. 347. Asioissa annetut ratkaisut huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että valittajat joutuvat itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Lopputulos Markkinaoikeus hylkää valitukset. Muutoksenhaku Sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain 36 §:n 4 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta valituslupaa pyytämättä valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään. Markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää. Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Pertti Virtanen, Markus Ukkola ja Jenni Poropudas sekä asiantuntijajäsen Matti Engelberg. Huomaa Päätöksestä on valitettu. Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.