Labor court dismisses claim for pension bonus where prior negotiation requirements were not met.

Henkikirjoitustoimistojen henkilökunta oli ennen vuotta 1971 ollut työsuhteessa henkikirjoittajaan. Vaikka henkikirjoittajaan työsuhteessa palveltu aika luettiinkin hyväksi ikälisään oikeuttavaa aikaa laskettaessa, ei tätä aikaa kuitenkaan tullut lukea hyväksi laskettaessa erilliseen 15-vuotiskorotukseen oikeuttavaa palvelusaikaa, joksi ikälisäsopimuksen mukaan katsottiin valtion päätoiminen palvelus. Ratkaisu perustunut kysymyksessä olevan sopimusmääräyksen sanamuotoon ja siihen, mitä osapuolten välillä oli esitetyn selvityksen mukaan tarkoitettu määräyksestä sovittaessa.

Kanne jätetty tutkimatta siltä osin kuin asiasta ei ollut neuvoteltu.

Kantaja TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V r.y. Vastaaja Valtiovarainministeriö

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä valtiovarainministeriön ja muun muassa TVK:n Virkamiesjärjestöt TVKV:n kesken 12.10.1970 tehdyssä pääsopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

Neuvottelumenettely tulkinta- ja soveltamisriitojen

____________________________________________________

ratkaisemiseksi _______________

3 §. Virkaehtosopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevan erimielisyyden sattuessa on valtiota työnantajana edustavan viranomaisen ja toisaalta virkamiehen tai häntä edustavan luottamusmiehen pyrittävä välittömällä neuvonpidolla selvittämään erimielisyydet.

Mikäli asiaa ei saada 1 momentissa tarkoitetulla tavalla selvitetyksi, voidaan se siirtää neuvoteltavaksi 4-8 §:ssä määrätyssä järjestyksessä.

Virkamiesten luottamusmiesjärjestelmästä määrätään erillisellä sopimuksella.

4 §. Edellä 3 §:n 2 momentin nojalla siirretyt neuvottelut käydään tehtävään määrätyn valtion viranomaisen ja asianomaisen virkamiesyhdistyksen kesken (paikallisneuvottelut).

5 §. Ellei paikallisneuvotteluissa päästä ratkaisuun, voi sopimukseen osallinen saattaa asian käsiteltäväksi keskusneuvotteluissa, joita käydään valtion neuvotteluviranomaisen ja asianomaisen sopimukseen osallisen keskusjärjestön kesken.

Vaatimus keskusneuvottelujen käymisestä on puhevallan menettämisen uhalla tehtävä kolmen kuukauden kuluessa paikallisneuvottelujen päättymisestä.

6 §. Riidan laadusta tai muista erityisistä syistä johtuen voi sopimukseen osallinen saattaa virkaehtosopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevan erimielisyyden suoraan käsiteltäväksi keskusneuvotteluissa.

7 §. Paikallisneuvottelut on aloitettava kahden viikon ja keskusneuvottelut kolmen viikon kuluessa siitä, kun vastapuolelle on jätetty kirjallinen vaatimus, jossa neuvottelujen kohteeksi tulevat asiat on ilmoitettu, elleivät osapuolet sovi pidemmästä määräajasta.

8 §. Neuvottelut katsotaan päättyneiksi sinä päivänä, jona neuvotteluosapuolet ovat yhteisesti niin todenneet, tai kun jokin neuvotteluosapuolista on kirjallisesti ilmoittanut katsovansa neuvottelut omalta osaltaan päättyneiksi.

Paikallis- ja keskusneuvotteluissa pidetään pöytäkirjaa, joka tarkastetaan neuvotteluosapuolten sopimalla tavalla.

Neuvottelu- ja kanneoikeuden vanhentuminen __________________________________________

9 §. Jos riita koskee velvollisuutta suorittaa virkaehtosopimuksen perusteella jotakin eikä neuvotteluja ole vaadittu vuoden kuluessa siitä päivästä, jolloin suorituksen olisi pitänyt tapahtua, on oikeus siihen menetetty.

10 §. Kannetta työtuomioistuimessa ei saa panna vireille ennenkuin on käyty tässä sopimuksessa tarkoitetut keskusneuvottelut.

Kanne työtuomioistuimessa on puhevallan menettämisen uhalla pantava vireille neljän kuukauden kuluessa keskusneuvottelujen päättymisestä.

Maaliskuun 19 päivänä 1981 allekirjoitetussa asianosaisten välillä virkaehtosopimuksena voimassa olleessa valtion virkamiesten ikälisäsopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

2 §. (Tulee voimaan 1.10.1982) Oikeus ikälisiin on

__________________________

sellaisella virkamiehellä, jonka virka tai toimi on sijoitettu V-palkkaustaulukon mukaisiin palkkausluokkiin tai C-palkkaustaulukon 5-54 palkkausluokkiin. Oikeus ikälisiin on myös päätoimisella tuntiopettajalla, jonka palkkaus määräytyy C5-54 palkkausluokkien perusteella.

3 §. (Tulee voimaan 1.10.1982) Edellä 2 §:ssä tar

_________________________

koitetulle virkamiehelle myönnetään hakemuksesta ikälisä 1, 3, 5, 8 ja 11 ikälisään oikeuttavan palvelusvuoden jälkeen.

Edellä 2 §:ssä tarkoitetulle muulle kuin C-palkkausluokkaan kuuluvalle virkamiehelle, joka on ollut valtion päätoimiseksi katsottavassa palveluksessa yhteensä vähintään viisitoista vuotta suoritetaan 3,5 %:n suuruinen peruspalkan tai edellisessä momentissa mainitun vastaavan palkan ja kalliinpaikanlisän summasta laskettava erillinen määrävuosikorotus.

3 §. (Tulee voimaan 1.3.1983) Edellä 2 §:ssä

__________________________

tarkoitetulle virkamiehelle myönnetään hakemuksesta ikälisä 1, 3, 5, 8 ja 11 ikälisään oikeuttavan palvelusvuoden jälkeen.

Edellä 2 §:ssä tarkoitetulle muulle kuin C-palkkausluokkaan kuuluvalle virkamiehelle, joka on ollut valtion päätoimiseksi katsottavassa palveluksessa yhteensä vähintään viisitoista vuotta suoritetaan 3,5 %:n suuruinen peruspalkan tai edellisessä momentissa mainitun muun vastaavan palkan, edellisten ikälisien ja kalliinpaikanlisän summasta laskettava erillinen määrävuosikorotus.

4 §. Ikälisään oikeuttavaksi palvelusajaksi virkamies saa lukea koko sen ajan, minkä hän on ollut päätoimiseksi katsottavassa:

d) valtion haltuun otetun rautatien, puhelinlaitoksen tai muun valtion haltuun otetun laitoksen tai toiminnan palveluksessa;

Valtiovarainministeriön 9.4.1981 antamissa valtion virkamiesten ikälisäsopimuksen soveltamisohjeissa sanotaan muun muassa:.

Ikälisää varten hyväksi luettavat palvelusajat ______________________________________________

4 §.

Ikälisään oikeuttavia aikoja laskettaessa otetaan huomioon päätoiminen palvelus.

4 § d) Valtion haltuun otetun laitoksen tai toiminnan palvelus

Valtion haltuun otetun rautatien ja puhelinlaitoksen palvelus on ollut jo palkkausasetuksen mukaan ikälisään oikeuttavaa palvelusta. Virkaehtosopimuksessa on lisäksi sovittu, että myös muun valtion haltuun otetun laitoksen ja toiminnan palvelus on ikälisään oikeuttavaa. Tällaisena palveluna otetaan huomioon ikälisään oikeuttavana palvelus esim. tuomiokunnan arkistossa, henkikirjoittajan toimistossa sekä maanmittausinsinöörin toimistoapulaisena, maanmittausteknikkona, kartoittajana ja kartanpiirtäjänä. Edellytyksenä on kuitenkin, että palvelus on ollut päätoimista ja esimerkiksi toimistotyön osalta, että se on suoritettu määrättynä työaikana työnantajan osoittamassa toimistotilassa. Esimerkiksi kotona suoritettua konekirjoitustyötä ei oteta huomioon.

Valtiovarainministeriön 27.8.1982 päivätyssä ministeriöille sekä niiden alaisille virastoille ja laitoksille osoitetussa yleiskirjeessä (P 5736), joka koskee valtion virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamista 1.10.1982 lukien sekä sisältää ohjeet määrävuosikorotuksiin oikeuttavan palvelusajan laskemisesta, sanotaan muun ohessa:

3. Uusi erillinen 15-vuotiskorotus

Palkkaustaulukoista ilmenevät myös uuden erillisen 15-vuotiskorotuksen markkamäärät kuukaudessa. Kyseiseen 3,5 prosentin suuruiseen määrävuosikorotukseen ovat oikeutettuja virkamiehet, joiden virka tai toimi on sijoitettu V-palkkaustaulukon mukaisiin palkkausluokkiin tai B-palkkausluokkiin. Korotuksen saavat myös sijoituspalkkausluokan mukaista taulukkopalkkaa saavat S-sopimuspalkkaluokkaan kuuluvat virkamiehet. Määrävuosikorotukset on laskettu perustai sopimuspalkan tahi vuosipalkkion ja kalliinpaikanlisän yhteismäärästä.

Saadakseen edellä mainitun määrävuosikorotuksen tulee virkamiehellä olla päätoimiseksi katsottavaa valtion palvelusta yhteensä vähintään viisitoista vuotta. Tätä palvelusaikaa laskettaessa otetaan huomioon kaikki valtiolla palveltu aika. Valtion palvelukseksi katsotaan valtiolla päätoimisesti palveltu aika virasssa, toimessa, ylimääräisessa toimessa, tilapäisessä tehtävässä, työsopimussuhteessa jne. Valtion palvelukseksi ei katsota mm. varusmiespalvelusaikaa, palvelusta eduskunnan, Suomen Pankin, Postipankin, Kansaneläkelaitoksen tai valtionenemmistöisen yhtiön viran tai toimen haltijana.

Maaliskuun 16 päivänä 1983 allekirjoitetussa asianosaisten välillä virkaehtosopimuksena voimassa olleessa valtion virkamiesten ikälisäsopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

2 §. Oikeus ikälisiin on sellaisella virkamiehellä, jonka virka tai toimi on sijoitettu V-palkkaustaulukon mukaisiin palkkausluokkiin tai C-palkkaustaulukon 5-54 palkkausluokkiin. Oikeus ikälisiin on myös päätoimisella tuntiopettajalla, jonka palkkaus määräytyy C5-54 palkkausluokkien perusteella sekä korkeakoulun päätoimisella tuntiopettajalla, jonka palkkaus määräytyy V-palkkaustaulukon mukaan.

Vastaava oikeus ikälisiin on myös virkasuhteeseen verrattavassa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa valtioon olevilla henkilöillä, mikäli heidän osaltaan ei ole muualla toisin sovittu.

3 §.

Edellä 2 §:ssä tarkoitetulle muulle kuin C-palkkausluokkaan kuuluvalle virkamiehelle ja virkasuhteeseen verrattavassa julkisoikeudellisessa palvelusuhteessa olevalle henkilölle, joka on ollut valtion päätoimiseksi katsottavassa palveluksessa yhteensä vähintään viisitoista vuotta suoritetaan 4.5 %:n suuruinen peruspalkan tai edellisessä momentissa mainitun muun vastaavan palkan, edellisten ikälisien ja kalliinpaikanlisän summasta laskettava erillinen määrävuosikorotus. (Tämän momentin mu

_____________________

kainen muutos tulee voimaan 1.10.1983.) _______________________________________

Valtiovarainministeriön 7.4.1983 antamissa valtion virkamiesten ikälisäsopimuksen soveltamisohjeissa sanotaan edellä 19.3.1981 annettujen ohjeiden kohdalle jäljennetyn lisäksi muun muassa:

Ikälisän määräytymisperusteet ja myöntäminen ____________________________________________

3 §.

Eri yhteyksissä ilmenneiden epäselvyyksien poistamiseksi toistetaan näissäkin ohjeissa, ettei 1.10.1982 alkaen suoritettu erillinen 15-vuotiskorotus, josta on määräykset ikälisäsopimuksen 3 §:n 4 momentissa, ole ikälisä vaan määrävuosikorotus. Mainittuun 3.5 prosenttiyksikön suuruiseen (1.10.1983 lukien 4.5 prosenttiyksikön suuruiseen) erilliseen määrävuosikorotukseen oikeuttavaksi palvelusajaksi luetaan vain päätoiminen valtion palvelus siten kuin valtiovarainministeriön antamista yleiskirjeistä n:o P 5736 ja P 5789 tarkemmin ilmenee.

KANNE

Kanteen perustelut

Lokakuun 25 päivänä 1983 päättyneessä keskusneuvottelussa ei ollut päästy yksimielisyyteen ikälisäsopimuksessa tarkoitetun 15-vuotiskorotukseen oikeuttavan ajan laskemisesta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan valtion virkamiesten ikälisäsopimuksen 3 §:n 3 ja 4 momenttien oikeaksi sisällöksi, että henkikirjoittajan palveluksessa työsopimussuhteessa palveltu aika ennen valtiolle siirtymistä luetaan hyväksi 15-vuotiskorotukseen oikeuttavaa aikaa laskettaessa. Lisäksi TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V on vaatinut vahvistettavaksi valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehdyn pääsopimuksen 9 §:n tulkintana, että järjestön jäsenten osalta 10.12.1982 pyydetty keskusneuvottelu keskeyttää palkkasaatavan vanhentumisen siinä tapauksessa, että työtuomioistuimen tuomio muuttaisi valtiovarainministeriön keskusneuvotteluissa esittämää riidanalaisen sopimusmääräyksen tulkintaa.

VASTINE

Vastineen perustelut

Valtiovarainministeriö on kanteeseen vastatessaan lausunut, että käsiteltävänä olevassa asiassa ei ollut mahdollista ratkaista kysymystä valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehdyn pääsopimuksen 9 §:n tulkintaerimielisyydestä. Mainitun sopimuskohdan mukaisen vanhentumissäännöksen tulkinta ei ollut ollut esillä pääsopimuksen mukaisessa neuvottelumenettelyssä. TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n pääsopimuksen 9 §:ää koskevat vaatimukset tulisi sen vuoksi jättää tutkimatta. Vanhentuminen tuli ratkaista kussakin yksittäistapauksessa erikseen sen jälkeen, kun työtuomioistuin oli antanut tuomion nyt esillä olevasta tulkintariidasta.

Kantajan viittaamassa työtuomioistuimen tuomiossa n:o 107/1982 valtiovarainministeriö oli esittänyt kannanoton, jonka mukaan yksityisessä kauppakorkeakoulussa palveltu aika oli luettu hyväksi 1.10.1983 lukien kumotun yleismuistutuksen n:o 4 mukaisiin määrävuosikorotuksiin oikeuttavia palvelusaikoja laskettaessa. Tämän myönteisen kannanoton taustana oli ollut se, että vastaavissa korkeakoulujen valtiolle siirtymistapauksissa oli siirtymävaiheessa annetuissa laeissa taattu siirtyneen laitoksen henkilöstölle vastaava etuus. Valtiovarainministeriö oli kuitenkin keskusneuvottelupöytäkirjassa todennut, ettei yksityisen valtionapulaitoksen palvelusta voitu virkaehtosopimuksen mukaan lukea määrävuosikorotusta varten hyväksi. Tuomiossa tarkoitetussa yksittäistapauksessa oli ollut kysymys virkaehtosopimusmääräyksen ja siirtymälain säännöksen hyvin laajasta ja virkamiehelle edullisesta tulkinnasta, joka ei missään tapauksessa ollut selvä ja kiistaton.

Henkikirjoitustoimistojen valtiolle siirtymisen yhteydessä ei kuitenkaan ollut säädetty erillistä siirtymälakia tai tehty sopimusta, jossa palvelussuhteeseen valtiolle siirtyvän henkilöstön asema olisi järjestetty. Täten kanteessa tarkoitettua tapausta ei voitu rinnastaa niihin tapauksiin, joissa valtiovarainministeriö esimerkiksi siirtymälakiin sisältyvien säännösten velvoittamana oli suhtautunut myönteisesti siihen, että eräiden valtiolle siirtyneiden laitosten siirtymisajankohtaa edeltävä palvelus oli sittemmin luettu hyväksi määrävuosikorotukseen oikeuttavia palvelusaikoja laskettaessa silloin, kun yleismuistutuksessa tai hallinnonalakohtaisessa muistutuksessa oli edellytetty valtion palvelusta määrävuosikorotuksen maksamisen edellytyksenä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta palkkasaatavan vanhentumista koskevalta osalta ja muulta osin kannetta hylättäväksi.

KANTAJAN VASTASELITYS

TVK-V on täsmentänyt haastehakemuksessa esitettyä jälkimmäistä vaatimustaan siten, että työtuomioistuimen tulisi vahvistaa, että 13.12.1982 valtiovarainministeriöön saapunut pääsopimuksen 6 §:n mukainen keskusneuvottelupyyntö katsottaisiin valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehdyn pääsopimuksen 9 §:n tarkoittamaksi neuvottelupyynnöksi siltä osin, kuin kysymys on riidanalaisen ikälisäsopimuksen määräyksen soveltamisesta TVK-V:n alayhdistyksiin järjestäytyneisiin valtion virkamiehiin.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Valtiovarainministeriö on vielä lausunut, että kantajan vaatimukset eivät tehdyn täsmennyksenkään jälkeen olleet sellaisia, että ne voitaisiin ottaa tutkittavaksi työtuomioistuimessa. Keskusneuvottelupyyntö oli koskenut vain Uudenmaan lääninhallituksen virkamiehiä ja keskusneuvotteluissa oli käsitelty vain näin yksilöityä asiaa. Selvää oli, että neuvottelupyynnön voitaisiin katsoa katkaisseen vanhentumisen vain näiden virkamiesten osalta. Kun pääsopimuksen 9 §:n mukaista vanhentumisen katkaisevaa vaatimusta ei voitu tehdä kantajan esittämällä tavalla, oli Uudenmaan lääninhallituksessa palvelevien virkamiesten, kuten muidenkin TVK-V:n jäsenten osalta vanhentumisajankohta selvitettävä kussakin yksittäistapauksessa erikseen. Työtuomioistuimesta annetun lain mukaan työtuomioistuimen tehtäviin ei kuulunut yhdistysten kirjelmien tai muiden vastaavien asiakirjojen tulkitseminen.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Esitetyn selvityksen mukaan valtiovarainministeriön ja TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n välillä 4.1. ja 18.1. sekä 25.10.1983 käydyissä keskusneuvotteluissa on käsitelty erimielisyyttä, joka on koskenut sitä, tulisiko henkikirjoitustoimistojen henkilökunnan vuonna 1971 tapahtunutta valtiolle siirtymistä edeltänyt työskentely työsopimussuhteessa henkikirjoittajaan lukea 1.10.1982 voimaantulleessa ikälisäsopimuksen 3 §:n 4 momentissa tarkoitettuun 15-vuotiskorotukseen oikeuttavaksi palvelusajaksi.

Valtion virkaehtosopimuslain tarkoittamien neuvotteluosapuolten keskuudessa muodostetussa ikälisätyöryhmässä, jonka työn tuloksena kanteessa mainittu määräys on otettu virkaehtosopimukseen, on lähinnä viranhaltijapuolen esityksestä ensiksi neuvoteltu mahdollisuudesta ottaa käyttöön uusi kuudes ikälisä. Kun sitä koskeneet neuvottelut eivät olleet johtaneet tulokseen, on neuvottelujen loppuvaiheessa sovittu erillisestä 15-vuotiskorotuksesta, jonka saamiseen oikeuttaisi valtion päätoiminen palvelus.

Todistajana kuulustellun valtiovarainministeriötä neuvotteluissa edustaneen työryhmän puheenjohtajan kertoman mukaan tarkoituksena on ollut saada aikaan sellainen palvelusvuosien kertymiseen perustuva määrävuosikorotus, joka olisi ikälisää rajoitetumpi siinä mielessä, että siihen oikeuttavaksi luettaisiin ikälisistä poiketen vain pelkkä valtion palvelus. Neuvotteluissa ei esitetyn selvityksen mukaan ole tarkemmin keskusteltu siitä, mitä korotukseen oikeuttavalla valtion palvelulla tarkoitetaan. Todistajana kuulusteltu neuvotteluissa viranhaltijapuolta edustanut erään liiton neuvottelupäällikkö on kertonut ymmärtäneensä asian siten, että korotukseen oikeuttavaksi ajaksi ei ole tarkoitettu lukea palvelusaikoja niin laajasti kuin ikälisää laskettaessa, vaan kysymys on sitä rajoitetummasta oikeudesta.

Ikälisäsopimuksen ja valtiovarainministeriön antamien sen soveltamisohjeiden mukaan kanteessa tarkoitettu aika luetaan ikälisään oikeuttavaksi ajaksi. Ikälisäjärjestelmä eroaa kuitenkin määrävuosikorotuksien laskemisesta siinä, että ikälisään oikeuttavaksi ajaksi luetaan sekä muiden julkisyhteisöjen kuin valtion että myös yksityisten työnantajien palvelusta. Valtiovarainministeriön antamissa soveltamisohjeissa, joita on yleisesti noudatettu, vaikkakaan niitä ei ole ainakaan TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n näytetty nimenomaisesti hyväksyneen, on korostettu, että ikälisäsopimuksen 3 §:n 4 momentissa tarkoitettu 15-vuotiskorotus ei ole ikälisä vaan määrävuosikorotus, johon oikeuttavaksi ajaksi luetaan vain päätoiminen valtion palvelus.

Kanteessa tarkoitettu henkikirjoitustoimistojen henkilökunta on ennen vuotta 1971 ollut työsuhteessa henkikirjoittajaan. Kun kanteessa tarkoitettuun korotukseen oikeuttavaksi ajaksi ei ole näytetty tarkoitetun lukea muuta kuin valtion palvelus, eikä määräyksen sanamuoto anna aihetta muunlaiseen tulkintaan, ei työsuhteessa henkikirjoittajaan palveltua aikaa ole luettava hyväksi ikälisäsopimuksen 3 §:ssä tarkoitettua 15-vuotiskorotukseen oikeuttavaa aikaa laskettaessa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin jättää työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin nojalla kanteen tutkimatta siltä osin kuin siinä on kysymys edellä mainitun neuvottelupyynnön sisällön ja siitä pääsopimuksen 9 §:n mukaan johtuvien seuraamusten vahvistamisesta.

Jutun muilta osin tutkiessaan työtuomioistuin edellä olevilla perusteilla harkitsee oikeaksi hylätä kanteen.

Jutun laatuun nähden valtiovarainministeriö saa itse kärsiä kulunsa asiassa.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Vihma, Ahlman, Leivo ja Koivistoinen.

Tuomio oli yksimielinen