Supreme Court dismisses discrimination claim where ministry failed to prove gender-neutral selection in job rotation.

Ulkoasiainhallintolain mukaisessa lähetystöneuvoksen virassa työskennellyt A oli ulkomaanedustuksen siirtokierroksella ilmoittautunut kahteen edustuston päällikön sijaisen tehtävään. A:n sijasta tehtäviin valittiin toista sukupuolta olevat, A:ta vähemmän ansioituneet henkilöt.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein ulkoministeriö oli tehtävään määräämispäätöksiä tehdessään voinut perustellusti ottaa huomioon siirtosuunnitteluun ja ulkoministeriön toiminnan tarpeisiin liittyviä seikkoja. Kun ulkoministeriö ei kuitenkaan ollut riittävällä tavalla konkretisoinut niitä seikkoja, jotka osoittaisivat ansioituneemman A:n syrjäyttämisen johtuneen muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta, ulkoministeriön menettelyä pidettiin naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain tarkoittamana kiellettynä syrjintänä.

Tasa-arvoL 8 § 1 mom 1 kohta

Tasa-arvoL 9 a §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

A, joka työskenteli ulkoministeriössä ulkoasiainhallintolain mukaisessa lähetystöneuvoksen virassa, oli vuonna 2019 niin sanotulla ulkomaanedustuksen siirtokierroksella ilmoittautunut useaan eri tehtävään, mukaan lukien kahteen ulkomaanedustuston päällikön sijaisen tehtävään. Hän ei ollut tullut valituksi mihinkään niistä tehtävistä, joihin hän oli ilmoittautunut. Edustustojen päällikön sijaisiksi oli valittu toista sukupuolta olevat henkilöt.

Kanne ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

A vaati, että Suomen valtio / ulkoministeriö velvoitetaan suorittamaan hänelle tasa-arvolain mukaista hyvitystä. Asiassa oli syntynyt syrjintäolettama, kun kahden edustuston päällikön sijaisen tehtäviin oli hänen sijastaan valittu vähemmän ansioituneet, toista sukupuolta olevat B ja C. Syrjintäolettama oli syntynyt jo sillä perusteella, ettei ulkoministeriö ollut suorittanut ansiovertailua tehtävään ilmoittautuneiden välillä.

Ulkoministeriö vaati, että kanne hylätään. Syrjintäolettamaa ei ollut syntynyt. Ulkoasiainhallinnon tehtäviin määrääminen niin sanotussa siirtosuunnittelumenettelyssä ei ollut virantäyttöä vaan työnantajan direktio-oikeuden käyttöä, joka tähtäsi ulkoasianhallinnon prioriteettien ja tavoitteiden sekä toimivan kokonaisuuden saavuttamiseen. Tehtävään määräämismenettelyssä ei voitu suorittaa tavanomaista virkanimitysmenettelyn mukaista ansiovertailua. A:ta ei joka tapauksessa ollut pidettävä C:tä ansioituneempana, ja joka tapauksessa B ja C olivat olleet A:ta soveltuvampia tehtäviin. Ulkoministeriön menettely oli siten joka tapauksessa johtunut muusta hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta. Avoinna oleviin tehtäviin oli voitu valita parhaaksi harkitun kokonaisuuden kannalta soveltuvimmat henkilöt.

Käräjäoikeuden tuomio 4.3.2022 nro 22/9857

Käräjäoikeus katsoi tehtävään määräämismenettelyn kuuluvan tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 1 kohdan soveltamisalaan. Ulkoasiainhallintolain erityissäännökset eivät oikeuttaneet työnantajaa poikkeamaan tasa-arvolain mukaisista velvoitteista. Tasa-arvolaissa säädettyjen velvollisuuksien täyttämistä arvioitaessa olennaisia olivat valintaperusteet suhteessa kuhunkin tehtävään määräämiseen. Tehtävään määräämistä koskevat ratkaisut tuli myös perustella. Käräjäoikeus katsoi, että ansiovertailun puuttuminen tuki vahvasti sitä käsitystä, että A:ta oli syrjitty. Käräjäoikeus katsoi myös, että A:ta voitiin pitää molempiin tehtäviin ansioituneempana kuin B:tä ja C:tä. Kun ulkoministeriö oli tehtäviin valinnoissaan syrjäyttänyt A:n, asiassa oli syntynyt syrjintäolettama.

Käräjäoikeus katsoi asiassa esitettyä näyttöä arvioituaan, ettei B:tä tai C:tä voitu pitää A:ta soveltuvampina täytettävinä olleisiin tehtäviin. Ulkoministeriö ei ollut osoittanut punninneensa hakijoiden kykyjä ja ominaisuuksia keskenään, eikä siirtosuunnittelumenettelyä voitu pitää syrjinnän oikeuttamisperusteena. Ulkoministeriö ei siten ollut osoittanut, että sen menettely olisi johtunut muusta hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.

Käräjäoikeus määräsi ulkoministeriön maksamaan A:lle yhteisenä hyvityksenä 11 000 euroa.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Veera Kankaanrinta, Marko Lepistö ja Kerttu Rahijärvi.

Helsingin hovioikeuden tuomio 8.2.2024 nro 194

Ulkoministeriö valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, ettei tehtävään määräämisessä kysymys ollut ainoastaan työnantajan työnjohto-oikeuden käyttämisestä vaan tasa-arvolain 8 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta tehtävään valitsemisesta, joka oli lähtökohtaisesti tehtävä ansiovertailu huomioon ottaen. Koska A oli riidattomasti B:tä ja C:tä ansioituneempi, hovioikeus totesi, että ulkoministeriön toimintaa oli pidettävä kiellettynä syrjintänä, jollei sen menettelylle ollut hyväksyttävää syytä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Mirja-Leena Nurmi ja Jaakko Rautio (eri mieltä) sekä asessori Nellimari Ruuth.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Ulkoministeriölle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna siihen kysymykseen, oliko se hovioikeuden selvitetyksi katsomalla menettelyllään syrjinyt A:ta naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Ulkoministeriö vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan, kanne hylätään ja ulkoministeriö vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta.

A vaati vastauksessaan, että ulkoministeriön vaatimukset jätetään tutkimatta tai hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A on työskennellyt ulkoasiainhallintolain mukaisessa lähetystöneuvoksen virassa, jossa hän on lain nojalla ollut määrättäessä velvollinen siirtymään toiseen tehtävään ja toiseen virkapaikkaan ulkoasiainhallinnon organisaatiossa. Ulkoministeriössä tehtäväkierto on toteutettu määräajoin järjestettävässä siirtosuunnittelussa ilmoittautumismenettelynä, jossa avoimeksi tulevat tehtävät on ilmoitettu tehtäviin halukkaiden virkamiesten ilmoittautumista varten. Poikkeuksellisesti tehtävään on voitu määrätä myös ilman ilmoittautumista. Vuoden 2019 ulkomaanedustuksen siirtokierroksella A oli ilmoittautunut useaan eri tehtävään, mukaan lukien kahteen edustuston päällikön sijaisen tehtävään. Hän ei ollut tullut valituksi yhteenkään tehtävistä, joihin hän oli ilmoittautunut. Kysymyksessä olevien edustustojen päällikön sijaisiksi oli valittu toista sukupuolta olevat henkilöt.

2. Hovioikeudessa ulkoministeriö ei ole riitauttanut käräjäoikeuden ratkaisua siltä osin kuin A:n on katsottu olevan edustustojen päälliköiden sijaisen tehtäviin valittuja henkilöitä ansioituneempi. Hovioikeus on katsonut jo tämän riittävän synnyttämään olettaman siitä, että A:ta oli syrjitty sukupuolen perusteella. Kun ulkoministeriö ei ollut osoittanut, että A oli jätetty valitsematta tehtäviin hyväksyttävästä syystä, hovioikeus on katsonut ulkoministeriön rikkoneen syrjinnän kieltoa.

3. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on ensinnäkin, onko asiassa syntynyt olettama siitä, että valituksi tulleita henkilöitä ansioituneempaa A:ta oli syrjitty hänen sukupuolensa perusteella. Mikäli syrjintäolettama on syntynyt, tulee ratkaistavaksi kysymys siitä, onko ulkoministeriö osoittanut, että sen menettely on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.

Sovellettavat oikeusohjeet ja arvioinnin lähtökohdat

Tehtävään määräämistä koskevat säännökset

4. Ulkoasiainhallintolain 1 §:n 1 momentin mukaan laissa säädetään Suomen ulkoasiainhallinnon organisaatiosta, edustustojen tehtävistä ja toiminnasta sekä ulkoasiainhallinnossa toimivien virkamiesten ja muun henkilöstön asemasta. Pykälän 2 momentin mukaan ulkoasiainhallinnossa toimiviin virkamiehiin sovelletaan lisäksi, mitä muualla laissa valtion virkasuhteesta säädetään.

Naisten ja miesten välistä tasa-arvoa koskeva sääntely

7. Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (tasa-arvolaki) 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä tässä tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Lain 2 §:ssä säädetyin poikkeuksin lain soveltamisala on yleinen. Ulkoasiainhallintoa ei ole suljettu lain soveltamisalan ulkopuolelle.

8. Lain 8 §:ssä säädetään syrjinnästä työelämässä. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan työnantajan menettelyä on pidettävä kiellettynä syrjintänä, jos työnantaja työhön ottaessaan taikka tehtävään tai koulutukseen valitessaan syrjäyttää henkilön, joka on ansioituneempi kuin valituksi tullut toista sukupuolta oleva henkilö, jollei työnantajan menettely ole johtunut muusta hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta taikka jollei menettelyyn ole työn tai tehtävän laadusta johtuvaa painavaa ja hyväksyttävää syytä.

9. Tasa-arvolain 9 a §:n mukaan, jos joku, joka katsoo joutuneensa tasa-arvolaissa tarkoitetun syrjinnän kohteeksi, esittää laissa tarkoitettua asiaa tuomioistuimessa tai toimivaltaisessa viranomaisessa käsiteltäessä tosiseikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että kyseessä on syrjintä sukupuolen perusteella, vastaajan on osoitettava, ettei sukupuolten välistä tasa-arvoa ole loukattu, vaan että menettely on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta. Lain 10 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on pyynnöstä viivytyksettä annettava kirjallinen selvitys menettelystään sille, joka katsoo joutuneensa syrjäytetyksi 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin. Selvityksestä tulee käydä ilmi työnantajan noudattamat valintaperusteet, valituksi tulleen koulutus, työ- ja muu kokemus sekä muut valintaan vaikuttaneet selvästi osoitettavissa olevat ansiot ja seikat.

10. Tasa-arvolain 8 §:n perustelujen mukaan syrjintäolettaman synnyttyä työnantajan asiana on selvittää, miksi vastakkaista sukupuolta olevaa, ansioituneempaa työnhakijaa ei valittu työhön. Perustelujen mukaan sanamuoto ”muusta hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta” viittaa ensisijaisesti eroon henkilökohtaisessa soveltuvuudessa valitun ja valitsematta jääneen kesken. (HE 195/2004 vp s. 29.) Arviossa olennaista on, että työnantaja osoittaa tosiasiallisesti punninneensa valituksi tulleen ja valitsematta jääneen kykyjä ja ominaisuuksia keskenään. (HE 57/1985 vp s. 18.)

11. Tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvaa työhönottotilannetta koskevassa ratkaisussa KKO 2025:50 vastaaja oli esittänyt, että vastaaja voi jo syrjintäolettaman syntymisen edellytyksiä arvioitaessa vedota seikkoihin, jotka heti osoittavat, ettei menettely taikka sen lopputulos voi mitenkään liittyä sukupuoleen. Korkein oikeus on tältä osin todennut, että ratkaisussa KKO 2009:78 jo se, että syrjintäväitteen esittäjissä oli kummankin sukupuolen edustajia, viittasi siihen, ettei syrjintäolettamaa ollut voinut syntyä kantajien väittämällä perusteella. Korkein oikeus katsoi, ettei käsiteltävässä asiassa ollut tullut esiin seikkaa, joka osoittaisi, ettei syrjintäolettamaa ollut voinut syntyä. Tällaisena ei voitu pitää sitä, että työhaastatteluun oli kutsuttu sekä miehiä että naisia. Syrjintäolettaman syntymistä tuli arvioida ansiovertailulla (kohta 13).

Arviointi tässä asiassa

Onko syrjintäolettama syntynyt?

13. Korkein oikeus toteaa, että tasa-arvolain yleisen soveltamisalan perusteella lakia on sovellettava myös ulkoasiainhallintolain 17 §:ssä säädetyssä tehtävään määräämismenettelyssä. Ilmoittautumismenettelyyn perustuvaa tehtävään määräämistä on valitusluvan rajaus huomioon ottaen arvioitava tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna tehtävään valintana. Riidatonta asiassa on, että A on ollut ansioituneempi kuin tehtäviin valituksi tulleet vastakkaista sukupuolta olleet henkilöt.

14. Lähtökohtana tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa on syrjintäolettaman syntyminen yksin sillä perusteella, että ansioituneempaa hakijaa ei ole valittu tehtävään ja valituksi on tullut toista sukupuolta oleva henkilö. Täysin poissuljettuna ei kuitenkaan ole pidetty, etteikö työnantaja myös työhönottoa koskevaa syrjintää koskevassa asiassa voisi jo syrjintäolettaman syntymisen edellytyksiä arvioitaessa vedota poikkeuksellisiin tapauskohtaisiin seikkoihin, jotka heti ensi näkemältä osoittavat, ettei menettely taikka sen lopputulos voi mitenkään liittyä sukupuoleen (ks.

KKO 2025:50

).

15. Ulkoministeriön vetoamista tehtävään määräämismenettelyyn ja siirtosuunnitteluun liittyvistä erityispiirteistä huolimatta Korkein oikeus katsoo, ettei se ole esittänyt seikkoja, jotka tässä tapauksessa jo heti osoittaisivat, ettei nyt kysymyksessä olevia ulkomaanedustuksen tehtäviä täytettäessä syrjintäolettamaa olisi voinut syntyä. Syrjintäolettaman syntymiseksi riittävää on siten, että sivuutetun A:n on riidattomasti todettu olleen ansioituneempi kuin valituksi tulleet vastakkaista sukupuolta olleet henkilöt.

16. Näin ollen ulkoministeriön menettelyä kysymyksessä olevassa tehtävään määräämisessä on pidettävä tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna kiellettynä syrjintänä, jollei ulkoministeriö kykene osoittamaan, että sen menettely on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.

Onko menettely johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta?

17. Ulkoministeriö on katsonut, että A:n sivuuttaminen oli johtunut muusta hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta, ja on vedonnut siirtosuunnittelujärjestelmän objektiivisuuteen ja sukupuolineutraalisuuteen, ulkoministeriössä laaditusta siirtosuunnittelua koskevasta muistiosta ilmeneviin suunnittelussa noudatettaviin periaatteisiin sekä ulko­asiainhallinnon erityisiin tarpeisiin ja tavoitteisiin saada jokaisella siirtokierroksella aikaan toiminnallinen kokonaisuus. Ulkoministeriö on korostanut siirtosuunnittelumuistiostakin ilmenevää avoinna olevien tehtävien kokonaisuutta, pyrkimystä saada yhtäältä jokainen tehtävä täytetyksi ja toisaalta jokaiselle virkamiehelle jokin tehtävä, sekä ministeriön tarvetta sijoittaa osaan tehtävistä valmiiksi soveltuvan osaamispääoman omaavia virkamiehiä ja toisaalta osaan kokemattomampia virkamiehiä laajentamaan sekä omaa että ministeriön osaamispääomaa.

20. Syrjintäolettaman synnyttyä työnantajalle tasa-arvolain 9 a §:ssä asetettu todistustaakka kuitenkin edellyttää, että työnantaja osoittaa, ettei kyseisessä yksittäistapauksessa sukupuolten välistä tasa-arvoa ole loukattu, vaan että an­sioituneemman henkilön sivuuttaminen on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.

21. Ulkoministeriö on valituksessaan hyväksyttävinä, muina seikkoina vedonnut ennen muuta siirtosuunnittelujärjestelmän erityispiirteisiin sekä ulkoministeriön osaamispääoman kasvattamistarpeeseen.

23. Korkein oikeus toteaa, että A:n pyydettyä työnantajaltaan tasa-arvolain 10 §:n mukaista selvitystä ulkoministeriö on antamassaan selvityksessä perustellut A:n sivuuttamista ensisijaisesti vain yleisellä ulkoministeriön oikeudella valita henkilöt avoinna oleviin tehtäviin siten, että kokonaisharkinnan perusteella syntyy parhaaksi katsottu kokonaisuus, ja on lisäksi tässä vaiheessa perustellut A:n sivuuttamista ensisijaisesti sillä, ettei A olisi ollut valittuja henkilöitä ansioituneempi. Osaamispääoman kasvattamiseen liittyviin seikkoihin ei myöskään ole selvityksessä yksilöidysti vedottu.

24. Johtopäätöksenään Korkein oikeus toteaa, että ulkoministeriön siirtosuunnitteluun perustuvaan tehtävään määräämiseen ja sen taustalla olevaan tehtäväkiertoon liittyy kokonaisuutena arvioiden erityispiirteitä, jotka voivat oikeuttaa ansioituneemman virkamiehen sivuuttamiseen. Nyt kysymyksessä olevan kahden avoinna olleen tehtävän osalta Korkein oikeus kuitenkin katsoo, ettei ulkoministeriö ole riittävällä tavalla konkretisoinut seikkoja, jotka tässä yksittäistapauksessa osoittaisivat vähemmän ansioituneiden vastakkaista sukupuolta olevien virkamiesten määräämisen tehtäviin johtuneen muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta. Aihetta hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei ole.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Kirsti Uusitalo, Juha Mäkelä, Pasi Pölönen ja Heli Melander. Esittelijä Paula Klami-Wetterstein.

---

[SV]

A som hade arbetat i en tjänst som ambassadråd enligt lagen om utrikesförvaltningen hade i samband med rotationen bland personalen inom utrikesrepresentationen anmält sig till två vikariat som beskickningschef. Till uppgifterna utsågs i stället för A personer av motsatt kön som var mindre meriterade än A.

Högsta domstolen ansåg av de skäl som framgår av avgörandet att utrikesministeriet med fog hade kunnat beakta omständigheter som gällde rotationsplaneringen och verksamhetens behov när besluten om förordnande till uppgiften fattades. Eftersom utrikesministeriet dock inte på ett tillräckligt sätt hade konkretiserat de omständigheter som skulle ha visat att förbigåendet av den mer meriterade A hade berott på någon annan godtagbar omständighet än kön, ansågs utrikesministeriets förfarande ha inneburit förbjuden diskriminering enligt lagen om jämställdhet mellan kvinnor och män.

JämställdhetsL 8 § 1 mom 1 punkten

JämställdhetsL 9 a §