Supreme Court orders combined prison term for new crimes and prior suspended sentence execution.

Käräjäoikeus oli kohtuullistanut tuomitsemaansa rangaistusta samalla täytäntöönpantavaksi määräämänsä ehdollisen vankeusrangaistuksen vuoksi. Korkein oikeus tuomitsi ehdolliseen rangaistukseen johtaneista ja uusista rikoksista yhteisen vankeusrangaistuksen.

Kysymys myös hovioikeuden tutkimisvelvollisuuden laajuudesta, kun syytetty oli hovioikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut ainoastaan yhdyskuntapalvelun määräämistä ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta.

L ehdollisesta rangaistuksesta 4 § 2 mom

RL 7 luku

OK 26 luku 11 a § (28.6.1993/595)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Turun käräjäoikeuden tuomio 31.3.1998

Käräjäoikeus tuomitsi A:n 2.5. ja 9.5.1997 tehdyistä kahdesta näpistyksestä, 2.5. ja 9. - 16.5.1997 tehdyistä kahdesta maksuvälinepetoksesta, 28.6.1997 tehdystä pahoinpitelystä ja 19.9.1997 tehdystä varkaudesta yhteiseen 60 päivän vankeusrangaistukseen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettiin 1 päivä. Rangaistusta kohtuullistettiin ottaen huomioon A:lle Turun hovioikeuden 19.5.1995 (Turun raastuvanoikeus 13.10.1993) kahdesta näpistyksestä, lievästä kavalluksesta, 62 maksuvälinepetoksesta, lievästä luvattomasta käytöstä ja varkaudesta tuomitsema ehdollinen yhteinen 5 kuukauden vankeusrangaistus, jonka koetusaika oli määrätty alkamaan hovioikeuden tuomion antopäivästä ja päättymään 31.12.1997. Samalla käräjäoikeus määräsi tämän ehdollisen rangaistuksen pantavaksi täytäntöön.

Turun hovioikeuden tuomio 14.9.1998

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 10.2.1999. Valituksessaan A on vaatinut, että asia palautetaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi tai että Korkein oikeus asiaa palauttamatta määrää, ettei aikaisempaa ehdollista rangaistusta ole pantava täytäntöön, ja käräjäoikeudessa 31.3.1998 hänen syykseen luetuista rikoksista tuomittavan ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta määrätään yhdyskuntapalvelua. Vielä A on huomauttanut, että mikäli aikaisempi ehdollinen rangaistus määrättäisiin pantavaksi täytäntöön, siihen kuuluvista rikoksista ja uusista rikoksista olisi tuomittava yhteinen vankeusrangaistus.

Virallinen syyttäjä on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 13.10.1999

Käsittelyratkaisu

A oli tuomittu Turun hovioikeuden 19.5.1995 antamalla lainvoiman saaneella tuomiolla (Turun raastuvanoikeus 13.10.1993) kahdesta näpistyksestä, lievästä kavalluksesta, 62 maksuvälinepetoksesta, lievästä luvattomasta käytöstä ja varkaudesta yhteiseen 5 kuukauden vankeusrangaistukseen. Vankeusrangaistus oli määrätty ehdolliseksi ja sen koetusaika oli määrätty alkamaan hovioikeuden tuomion antopäivästä ja päättymään 31.12.1997.

Turun käräjäoikeus on 31.3.1998 julistamallaan tuomiolla tuominnut A:n kahdesta näpistyksestä, kahdesta maksuvälinepetoksesta, pahoinpitelystä ja varkaudesta (tekoajat 2.5. - 19.9.1997) yhteiseen 60 päivän vankeusrangaistukseen. Rangaistusta on kohtuullistettu ottaen huomioon edellä mainittu, 19.5.1995 tuomittu ehdollinen vankeusrangaistus, jonka käräjäoikeus on samalla määrännyt pantavaksi täytäntöön.

Turun hovioikeus on 14.9.1998 antamallaan, nyt valituksenalaisella tuomiollaan pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion.

Hovioikeudelle tekemässään valituksessa A ei ole vaatinut käräjäoikeuden tuomion muuttamista muulla tavoin kuin yhdyskuntapalvelun määräämistä ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta. Korkeimmassa oikeudessa A on kuitenkin, kuten edeltä ilmenee, vaatinut myös, että ehdollista tuomiota ei määrätä täytäntöönpantavaksi ja että aikaisemmassa tuomiossa kysymyksessä olevista ja nyt tutkittavana olevista rikoksista tuomitaan yhteinen vankeusrangaistus. Kysymys on siitä, voidaanko nämä muutosvaatimukset, joita ei ole esitetty hovioikeudelle tehdyssä valituksessa, nyt tutkia. Samalla on kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut omasta aloitteestaan tutkia asiaa laajemmalti kuin valitus sellaisenaan on edellyttänyt.

Hovioikeuden ratkaisun ajankohtana sovelletun oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 11 a §:n 1 momentin (28.6.1993/595) mukaan hovioikeuden ei ilman erityistä syytä kuulunut tutkia alioikeuden ratkaisun oikeellisuutta muulta kuin valituksessa ja vastauksessa ilmoitettujen perusteiden ja seikkojen osalta. Sanotun lainkohdan esitöiden mukaan (HE 79/1993 vp. s. 25) tutkimisvelvollisuuden rajoitussäännös koskee vaatimuksen perusteena välittömästi olevia seikkoja ja todisteita, mutta ei oikeusohjeita. Näin ollen rikosasian vastaajan muutoksenhakemuksen koskiessa tavalla tai toisella rangaistusseuraamusta hovioikeuden tulee viran puolesta tutkia seuraamuksen lainmukaisuus, vaikkei sellaista ole valituksessa vaadittu, ja tarvittaessa myös oikaista käräjäoikeuden ratkaisua, jollei havaitun virheen korjaaminen merkitse muutosta rikosasiassa yksin muutoksenhakijana olevan vastaajan vahingoksi.

Nyt tutkittavana olevat rikokset on tehty A:lle aikaisemmin tuomitun ehdollisen vankeusrangaistuksen koetusaikana. Sen täytäntöönpanemista koskevan määräyksen osalta kysymys on siten ollut tuomioistuimen harkintavaltaan kuuluvasta ratkaisusta. Kun A ei ole tältä osalta vaatinut hovioikeudessa muutosta käräjäoikeuden tuomioon, hovioikeus ei ole voinut ottaa kysymystä enemmälti tutkittavaksi omasta aloitteestaan eikä vaatimusta voida tutkia myöskään Korkeimmassa oikeudessa.

Sen sijaan siltä osalta kuin A:lle olisi tullut tuomita yhteinen rangaistus kaikista hänen syykseen nyt ja aikaisemmalla ehdollisella tuomiolla luetuista rikoksista, kysymys ei ole harkinnanvaraisesta seikasta, vaan lain säännösten edellyttämästä menettelystä rangaistusseuraamusta määrättäessä. Sen noudattamatta jättäminen johtaa yleensä syytetylle laissa tarkoitettua epäedullisempaan lopputulokseen. Nämä seikat muodostavat sellaisen erityisen syyn, jonka vuoksi hovioikeuden olisi tullut, kun A:n muutoksenhakemus on joka tapauksessa koskenut hänelle tuomittua rangaistusseuraamusta, tutkia myös seuraamuksen lainmukaisuus, vaikkei valituksessa ollut juuri sitä nimenomaisesti vaadittu. Tällä perusteella Korkein oikeus katsoo, että A:n nyt esittämä yhteisen rangaistuksen määräämistä koskeva vaatimus voidaan tutkia.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

A:lle 19.5.1995 tuomittu ehdollinen rangaistus on hänen syykseen tässä jutussa luettujen, ehdollisen rangaistuksen koetusaikana tehtyjen rikosten johdosta määrätty pantavaksi täytäntöön. Hänelle on siten tuomittava yhteinen vankeusrangaistus Turun raastuvanoikeudessa 13.10.1993 (Turun hovioikeus 19.5.1995) ja nyt käsillä olevassa jutussa hänen syykseen luetuista rikoksista. A:n oikeusturva sen enempää kuin muutkaan syyt eivät vaadi jutun palauttamista käräjäoikeuteen yhteisen rangaistuksen määräämiseksi hänelle, vaan se on määrättävissä välittömästi Korkeimmassa oikeudessa.

Yhteistä rangaistusta mitatessaan Korkein oikeus ottaa huomioon, että määrätessään rangaistuksen nyt tutkittavana olevista rikoksista käräjäoikeus on kuitenkin jo kohtuullistanut rangaistusta täytäntöönpantavaksi määräämänsä ehdollisen rangaistuksen perusteella.

Yhdyskuntapalvelua koskevan vaatimuksen osalta Korkein oikeus hyväksyy alempien oikeuksien perustelut.

Tuomiolauselma

A:n vaatimus, että aikaisempaa ehdollista vankeusrangaistusta ei määrättäisi pantavaksi täytäntöön, jätetään tutkimatta.

Hovioikeuden tuomio kumotaan A:lle tuomitun rangaistusseuraamuksen osalta.

Turun raastuvanoikeuden päätöksessä 13.10.1993 (Turun hovioikeus 19.5.1995) ja nyt käsillä olevassa jutussa A:n syyksi luetuista rikoksista tuomitaan seitsemän (7) kuukauden yhteinen vankeusrangaistus, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetään yksi (1) päivä (vapaudenmenetysaika 19.9.1997).

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Auvinen sekä lautamiehet Perko, Rantanen ja Salonen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Hukkanen, Aarola ja Laapas. Esittelijä Pentti Mäkinen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Tulokas, Hidén, Palaja ja Krogerus. Esittelijä Elisa Mäntysaari.

---

[SV]

Tingsrätten hade jämkat ett av domstolen ådömt straff på grund av att den samtidigt bestämde att ett villkorligt fängelsestraff skulle verkställas. Högsta domstolen dömde ut ett gemensamt fängelsestraff för de brott som föranlett det villkorliga straffet och för de nya brotten.

Fråga även om omfattningen av hovrättens prövningsskyldighet då den tilltalade i sin besvärsskrift till hovrätten endast hade yrkat att samhällstjänst skulle bestämmas i stället för det ovillkorliga fängelsestraffet.

L om villkorligt straff 4 § 2 mom

SL 7 kap

RB 26 kap 11 a § (28.6.1993/595)

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.