Supreme Court dismisses costs award when lower court remands substantive issue without deciding merits.

A oli moitekanteessaan vaatinut aineellisoikeudellisella perusteella perinnönjaon palauttamista pesänjakajalle. Käräjäoikeus jätti A:n kanteen tutkimatta. Hovioikeus katsoi, että kanne olisi tullut tutkia, ja palautti asian pesänjakajalle uutta perinnönjakoa varten. Samalla hovioikeus velvoitti A:n vastapuolen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut asiassa.

Kun pesänjakaja ei voi ratkaista oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta, kulukysymyksen ratkaisuun ei voitu soveltaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 2 momentin säännöstä. Hovioikeuden oli siten tullut lausua kulujen korvauksesta.

Hovioikeus oli palauttanut asian ottamatta kantaa aineelliseen oikeuskysymykseen. A:n vastapuoli ei ollut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:ssä ja 16 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin hävinnyt asiaa eikä hän ollut velvollinen korvaamaan A:lla jutussa olleita oikeudenkäyntikuluja.

OK 21 luku 1 §

OK 21 luku 16 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne ja vastaus Kemin käräjäoikeudessa

A esitti B:tä ja kahta muuta henkilöä vastaan ajamassaan perinnönjaon moitekanteessa, että yhden vastaajista saamaksi ennakkoperinnöksi oli katsottava pesänjakajan ennakkoperinnöksi hyväksymän määrän lisäksi 23 200 markkaa. Tämän perusteella hän vaati, että pesänjakajan toimittama perinnönjako kumotaan ja asia palautetaan pesänjakajalle uutta perinnönjakoa varten. Hän vaati myös korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

B vaati, että kanne jätetään tutkimatta tai että se hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio 17.1.1997

Käräjäoikeus jätti mainitsemillaan perusteilla kanteen tutkimatta.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 5.12.1997

A haki muutosta ja vaati, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen tai että hänen kanteensa hyväksytään.

Hovioikeus mainitsemillaan perusteilla katsoi, että käräjäoikeuden ei olisi pitänyt jättää kannetta tutkimatta sekä kumosi sen vuoksi käräjäoikeuden tuomion ja palautti asian pesänjakajalle uutta perinnönjakoa varten. Koska B oli hävinnyt asian, hän oli oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 ja 16 §:n nojalla velvollinen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut asiassa täysimääräisesti. B velvoitettiin yhteisvastuullisesti toisen vastaajan kanssa maksamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa yhteensä 29 084 markkaa 80 penniä korkoineen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

B:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan hän on vaatinut, että hovioikeuden päätös kumotaan siltä osalta kuin hänet on velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut asiassa.

A on vastannut valitukseen ja vaatinut sen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.11.1998

Perustelut

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n perusteella asianosainen, joka häviää asian, on pääsääntöisesti velvollinen korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut. Saman luvun 16 §:n 1 momentin mukaan jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta, velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun.

Poikkeuksena siitä, että asian häviäminen tai voittaminen on määrättävä sen mukaisesti, miten jutun aineellisoikeudellinen puoli ratkaistaan, ovat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n säännökset. Niissä kanteen tutkimatta jättäminen ja asian käsittelyn jättäminen lainkohdassa tarkoitetuista syistä sillensä on rinnastettu asian häviämiseen.

Hovioikeus on katsonut, että A:n perinnönjaon moitekanne olisi tullut tutkia ja on palauttanut asian pesänjakajalle uutta perinnönjakoa varten.

Pesänjakaja ei voi ratkaista oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevia kysymyksiä, minkä vuoksi hovioikeuden sinänsä on tullut lausua oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. Hovioikeus ei kuitenkaan ole lausunut A:n kannevaatimuksen perusteena olevista aineellisoikeudellisista seikoista. Hovioikeuden päätös on oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta lukuunottamatta tullut lainvoimaiseksi. Jutussa on siten jäänyt ratkaisematta, kuka voittaa asian aineellisen oikeuskysymyksen osalta. A:n kannetta ei ole jätetty tutkimatta ja B on vastustanut sitä myös asiallisilla syillä. Näin ollen B ei ole oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla hävinnyt asiaa eikä A ole saman luvun 16 §:n 1 momentissa edellytetyin tavoin voittanut muutoksenhakua hovioikeudessa. Tässä tilanteessa B:tä ei voida velvoittaa korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan siltä osalta kuin B on velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. A:n B:hen kohdistamat vaatimukset saada tässä oikeudenkäynnissä korvausta kuluistaan käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa hylätään.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Yli-Kokkila.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Raimo Repo, Salonen ja Hiukka-Poikela. Esittelijä Virve Puro-Konstenius.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Tulenheimo-Takki, Taipale, Palaja ja Vuori. Esittelijä Tuomo Antila.

---

[SV]

A hade i klandertalan på materiella grunder yrkat att ett arvskifte skulle återförvisas till skiftesmannen. Tingsrätten avvisade käromålet. Hovrätten ansåg att talan borde ha upptagits till prövning och återförvisade målet till skiftesmannen för nytt arvskifte. Samtidigt ålade hovrätten A:s motpart att ersätta A:s rättegångskostnader i saken.

Då skiftesmannen inte kan avgöra skyldigheten att ersätta rättegångskostnader kunde på ersättningsfrågan inte tillämpas 21 kap. 16 § 2 mom. rättegångsbalken. Hovrätten skulle därför yttra sig om kostnadsersättningen.

Hovrätten hade återförvisat saken utan att ta ställning till den materiella rättsfrågan. A:s motpart hade inte på sätt som avses i 21 kap. 1 § och 16 § 1 mom. rättegångsbalken förlorat saken och var därför inte skyldig att ersätta A:s rättegångskostnader i målet.

RB 21 kap 1 §

RB 21 kap 16 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.