Supreme Court rules guarantee contract governed by Swedish law due to lender's location and loan terms.

Ään.

Ruotsalainen yhtiö oli saanut Ruotsissa lainan ruotsalaiselta pankilta. Suomessa asuva henkilö oli antanut lainasta takaussitoumuksen Suomessa. Kysymys siitä, oliko takaussitoumukseen sovellettava Suomen vai Ruotsin lakia.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Tornion kihlakunnanoikeudessa

Svenska Handelsbanken Ab vaati, että A velvoitettaisiin suorittamaan pankille allekirjoittamiensa omavelkaisten takaussitoumusten perusteella pankin eräälle ruotsalaiselle yhtiölle myöntämiin lainoihin perustuvat saatavat.

Vastaus

A vaati kanteen hylkäämistä. Hän ilmoitti allekirjoittaneensa takaussitoumukset Suomessa, jossa hänellä oli edelleenkin kotipaikka. Koska hän oli lisäksi Suomen kansalainen, takaussitoumuksiin oli sovellettava Suomen lakia, jonka mukaan pankin takaussaatavat olivat vanhentuneet.

Kihlakunnanoikeuden päätös 11.11.1993

Kihlakunnanoikeus lausui, että kansainvälisluonteisiin sopimuksiin sovellettavasta laista annetun lain 5 §:n mukaan sopimukseen sovellettiin sen valtion lakia, johon sopimus kaikki olosuhteet huomioon ottaen läheisimmin liittyi. Kyseessä olevassa tapauksessa päävelasta oli sovittu Ruotsissa ja päävelallinen oli ollut ruotsalainen yhtiö. Kihlakunnanoikeus katsoi, että sopimuksella oli edellä mainituilla perusteilla läheisempi liittymä Ruotsiin. Ruotsin vanhentumislain 2 §:n mukaan takaussaatava vanheni kymmenessä vuodessa.

Kihlakunnanoikeus velvoitti A:n suorittamaan pankille sen vaatimat saatavat.

A valitti hovioikeuteen.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 1.6.1995

Hovioikeus lausui, että kansainvälisluonteisiin sopimuksiin sovellettavasta laista annetun lain 5 §:n 1 momentissa säädettiin, että mikäli sopijapuolet eivät olleet sopineet sopimukseen sovellettavasta laista eli lakiviittausta ei ollut tehty, sovellettiin sen valtion lakia, johon sopimus kaikki olosuhteet huomioon ottaen läheisimmin liittyi. Lainkohdan 2 momentissa täsmennettiin tätä säännöstä siten, että jos jonkun sopijapuolen suoritus oli sopimukselle luonteenomainen, katsottiin sopimuksen liittyvän läheisimmin siihen valtioon, jossa tällä sopijapuolella oli liikepaikka. Saman momentin toisessa lauseessa säädettiin vielä, että mikäli sopimus kuitenkin yksittäistapauksessa kaikki olosuhteet huomioon ottaen selvästi liittyi läheisimmin muuhun valtioon, oli sen lakia sovellettava.

Lain 13 §:n 3 momentista ilmeni, että jollei sopijapuolella ollut liikepaikkaa, pidettiin liikepaikan sijasta liittymänä sopijapuolena olevan luonnollisen henkilön kotipaikkaa.

Takaajan antamaansa takaussitoumukseen perustuva velan maksaminen oli takaussitoumukselle luonteenomainen suoritus. Mainitun lain esitöistä (HE 44/1987 s. 18) ilmeni, että luonteenomaisen suorituksen perusteella määräytyvä laki oli lähtökohta ja että näin määräytyvän lain väistyminen oli poikkeuksellista.

A:n antamiin takaussitoumuksiin oli siten edellä mainitun lain 5 §:n 2 momentin nojalla sovellettava A:n kotipaikan mukaan määräytyvää lakia eli Suomen lakia, ellei takaus kaikki olosuhteet huomioon ottaen selvästi liittynyt läheisimmin muuhun valtioon.

Jutussa esitetyn selvityksen perusteella hovioikeus katsoi näytetyksi, että A oli allekirjoittanut takaussitoumukset Suomessa. Tällä seikalla ei kuitenkaan ollut merkitystä lainvalinnan kannalta, koska takaussitoumuksiin oli merkitty allekirjoituspaikaksi Övertorneå ja koska pankin tietoon ei ollut tullut, että A tuosta merkinnästä poiketen oli allekirjoittanut takaussitoumukset Suomessa. Myöskään A:n Suomen kansalaisuudella ja takausasiakirjojen ruotsinkielisyydellä ei hovioikeuden mielestä tässä tapauksessa ollut merkitystä lainvalinnan kannalta.

Tässä tapauksessa lainvalintaan vaikuttavina seikkoina oli otettava huomioon, että A:n kotipaikka oli ollut Suomessa, pankin liikepaikka oli ollut Ruotsissa ja että takaussitoumukset oli annettu sellaisen yhtiön veloista, jolla oli ollut liikepaikka Ruotsissa. Kaikki olosuhteet huomioon ottaen A:n antamat takaussitoumukset eivät selvästi liittyneet läheisimmin Ruotsin valtioon. A:n takaussitoumuksiin oli siten mainitun lain 5 §:n 2 momentin ensimmäisen lauseen nojalla sovellettava Suomen lakia.

Kihlakunnanoikeus oli lausunut kanteesta sikäli kuin sovellettava laki olisi Ruotsin laki. Koska jutussa oli edellä sanotun mukaisesti sovellettava Suomen lakia ja koska oikeusastejärjestyksen noudattaminen edellytti jutun käsittelemistä Suomen lain nojalla myös alioikeudessa, juttua ei voitu tutkia suoraan hovioikeudessa. Sen vuoksi hovioikeus kumosi kihlakunnanoikeuden päätöksen ja palautti jutun kihlakunnanoikeuden tilalle tulleeseen Tornion käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Pankille myönnettiin valituslupa. Pankki vaati hovioikeuden päätöksen kumoamista ja asian jättämistä kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.

A vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.12.1996

Perustelut

Kansainvälisluonteisiin sopimuksiin sovellettavasta laista annetun lain 4 §:n mukaan sopimuskumppanit voivat määrätä, minkä valtion lakia on heidän solmimaansa sopimukseen sovellettava. Jos tällaista sopimusehtoa eli lakiviittausta ei ole, tulevat noudatettaviksi lain 5 §:n säännökset. Tämän lainkohdan ensimmäisen momentin mukaan sovelletaan sen valtion lakia, johon sopimus kaikki olosuhteet huomioon ottaen läheisimmin liittyy. Pykälän toisen momentin ensimmäisen virkkeen mukaan jos jonkun sopijapuolen suoritus on sopimukselle luonteenomainen, katsotaan sopimuksen liittyvän läheisimmin siihen valtioon, jossa tällä sopimuskumppanilla on liikepaikka. Momentin toisen virkkeen mukaan mikäli sopimus kuitenkin yksittäistapauksessa kaikki olosuhteet huomioon ottaen selvästi liittyy läheisimmin muuhun valtioon, on sen lakia sovellettava. Lain 13 §:n 3 momentin mukaan jos sopijapuolella ei ole liikepaikkaa, pidetään liittymänä sopimuskumppanina olevan luonnollisen henkilön kotipaikkaa.

Lain 5 §:ssä on - lakiviittauksen puuttuessa - sovellettavan lain ennalta arvattavuuden lisäämiseksi asetettu lähtökohdaksi kiinteä liittymäsääntö, sopimukselle luonteenomaisen suoritusvelvoitteen velallisen liike- tai kotipaikka. Laissa on asetettu olettamukseksi, että sopimus liittyy läheisimmin siihen valtioon, jossa sanotulla sopimuskumppanilla on liike- tai kotipaikkansa. Lain esitöiden mukaan on pääsääntöisesti sovellettava puheena olevan sopijapuolen liike- tai kotipaikan lakia ja laissa säädetyn olettaman väistyminen on poikkeuksellista (HE 44/87 ss. 17 - 18).

Lain 5 §:n tarkoituksen ja lain esitöiden lausumien perusteella Korkein oikeus katsoo, että harkittaessa, milloin sopimus liittyy selvästi läheisemmin johonkin muuhun kuin lain 5 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuun valtioon, sopimuksen liittymien tällaiseen toiseen valtioon on laissa säädetyn olettaman syrjäyttämiseksi oltava huomattavan voimakkaat. Lain 5 § tulee noudatettavaksi, kun lakiviittausta ei ole tehty. Tämän vuoksi eri liittymien merkitys on lain 5 §:n 2 momenttia sovellettaessa arvioitava objektiivisesti kiinnittämättä huomiota siihen, minkä merkityksen sopimussuhteen osapuolten voidaan olettaa jollekin liittymälle antavan.

Lain esitöiden mukaan yksipuolisissa oikeustoimissa, kuten takauksessa, sitoumuksen antajan suoritus on lain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu luonteenomainen velvoite (HE 44/87 s. 17).

A:n kotipaikka on takaussitoumusten antamisajankohtina ollut Suomessa. Suomen oikeuden soveltamista puoltaa lisäksi se, että takaussitoumukset on annettu Suomessa ja A on Suomen kansalainen.

Ruotsin oikeuden soveltamista puoltavat lähinnä seuraavat liittymät: päävelkoina ovat ruotsalaisen pankin ruotsalaiselle yhtiölle myöntämät luotot, takaussitoumukset on annettu ruotsalaiselle pankille, takausasiakirjoja laadittaessa on nojauduttu Ruotsin lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön, päävelkoihin on sovellettava Ruotsin lakia ja takaussitoumukset on täytettävä Ruotsin valuutassa.

Korkein oikeus katsoo, kuten hovioikeuskin, etteivät A:n takaussitoumukset kaikki olosuhteet huomioon ottaen liity selvästi läheisemmin Ruotsin valtioon. Asiassa on siten sovellettava Suomen lakia.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Virkaa toimittava nuorempi oikeussihteeri Vanne: Korkein oikeus antanee seuraavan tuomion:

Perustelut

Kansainvälisluonteisiin sopimuksiin sovellettavasta laista annetun lain 4 §:n mukaan sopijapuolet voivat sopia siitä, minkä valtion lakia heidän solmimaansa sopimukseen sovelletaan. Lain 5 §:n 1 momentin mukaan sovelletaan tällaisen lakiviittauksen puuttuessa sen valtion lakia, johon sopimus kaikki olosuhteet huomioon ottaen läheisimmin liittyy. Lain 5 §:n 2 momentissa tätä periaatetta on täsmennetty siten, että sen ensimmäisen virkkeen mukaan sopimuksen katsotaan pääsääntöisesti liittyvän läheisimmin valtioon, jossa sopimukselle luonteenomaisen suorituksen tekevällä sopijapuolella on liikepaikka. Tästä voidaan kuitenkin säännöksen toisen virkkeen mukaan poiketa, jos sopimus yksittäistapauksessa kaikki olosuhteet huomioon ottaen selvästi liittyy läheisimmin muuhun valtioon.

Lain 13 §:n 3 momentin mukaan sopijapuolena olevan luonnollisen henkilön kotipaikka korvaa liittymänä liikepaikan, jollei hänellä ole liikepaikkaa tai jollei sopimusta ole tehty hänen liiketoiminnassaan.

Edellä mainittuun lakiin johtaneen hallituksen esityksen (44/87) mukaan takaussitoumuksen osalta sitoumuksen antajan suoritus on lain 5 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu luonteenomainen suoritus.

Vaikka takaajan suoritusta on pidettävä lain 5 §:n 2 momentin mukaisena luonteenomaisena suorituksena, takaussitoumuksen päätarkoitus on kuitenkin olla luotonantajalle vakuutena siitä, että luotonantaja saa suorituksen päävelalliselta olevasta saatavastaan. Sen vuoksi luotonantajan liikepaikka, joka samalla on myös maksun suorituspaikka, on merkittävä liittymä. Liittymän merkitystä korostaa tässä tapauksessa se, että luotonantaja on ruotsalainen pankki. Liittymiä Ruotsiin merkitsevät myös, että luotot on myönnetty ruotsalaiselle yhtiölle, että päävelkasuhteisiin sovelletaan Ruotsin lakia ja että takaussitoumukset on kirjoitettu luotonantajan sellaiseen tarkoitukseen Ruotsin lainsäädännön pohjalta laatimille vakiolomakkeille.

A:n kotipaikan lisäksi takaussitoumuksilla ei ole muita merkityksellisiä liittymiä Suomeen.

Korkein oikeus katsoo, että kaikki olosuhteet huomioon ottaen A:n antamat takaussitoumukset selvästi liittyvät läheisimmin Ruotsin valtioon. Takaussitoumuksiin on siten edellä mainitun lain 5 §:n 2 momentin toisen virkkeen nojalla sovellettava Ruotsin lakia.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.

Oikeusneuvos Lindholm: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvos Nikkarinen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Lindholm.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Yrttiaho, Nenonen ja Vähätörmä. Esittelijä Maarit Tukiainen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen (eri mieltä), Lindholm (eri mieltä), Raulos, Pellinen ja Palaja. Esittelijä Kimmo Vanne (mietintö).

---

[SV]

Omröstn.

Ett svenskt bolag hade i Sverige fått ett lån av en svensk bank. En i Finland bosatt person hade i Finland ingått borgen för lånet. Fråga om, huruvida på förbindelsen skulle tillämpas finsk eller svensk lag.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.