Divorce decree does not prevent court from issuing order to end cohabitation under Marriage Act s. 24(1).

Avioero tai sen lainvoimaiseksi tulo ei estänyt antamasta avioliittolain 24 §:n 1 momentissa tarkoitettua määräystä yhteiselämän lopettamisesta.

AL 24 § 1 mom 1 kohta

AL 24 § 1 mom 2 kohta

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Asian tausta

Espoon kihlakunnanoikeus oli 30.3.1992 tuominnut AA:n ja OA:n yhteisestä hakemuksesta avioeroon. Valitettuaan avioeropäätöksestä hovioikeuteen AA vaati kihlakunnanoikeuteen 28.4.1992 saapuneessa hakemuksessaan hänen ja OA:n yhteiselämän lopettamista. Kihlakunnanoikeus velvoitti 27.5.1992 antamallaan väliaikaismääräyksellä OA:n muuttamaan yhteisestä asunnosta määräten päätöksen ja velvoitteen olemaan voimassa toistaiseksi. Helsingin hovioikeus pysytti 14.10.1992 antamallaan tuomiolla avioeropäätöksen.

Espoon kihlakunnanoikeuden päätös 3.2.1993

Kihlakunnanoikeus totesi hovioikeuden tuominneen AA:n ja OA:n avioeroon 14.10.1992 ja hylkäsi AA:n yhteiselämän lopettamista ja asumisoikeutta koskevan hakemuksen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 16.2.1994

Hovioikeus, jonne AA valitti, lausui seuraavan:

Avioliittolain 24 §:n mukaan tuomioistuin voi puolisoiden yhteisestä tai toisen puolison hakemuksesta päättää, että se puolisoista, joka on enemmän asunnon tarpeessa, saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin, sekä velvoittaa toisen puolison muuttamaan yhteisestä kodista. Lainkohdasta ei ilmennyt, voitiinko tuollainen määräys antaa vielä sen jälkeen, kun puolisot oli tuomittu avioeroon.

Ottaen huomioon, että AA ja OA olivat 9.9.1991 sopineet, että puolisoiden yhteinen lapsi RA asui äidin luona, hovioikeus katsoi, että AA oli enemmän asunnon tarpeessa.

Asumista koskevan määräyksen osalta oli otettava huomioon, että AA oli vaatinut asunnon käyttöoikeuden vahvistamista vain 31.7.1993 saakka.

Hovioikeus kumosi kihlakunnanoikeuden päätöksen siltä osin kuin yhteiselämän lopettamista koskeva vaatimus oli hylätty ja määräsi, että AA:n ja OA:n yhteiselämä lopetetaan. Lisäksi hovioikeus vahvisti, että AA:lla, joka oli ollut enemmän asunnon tarpeessa, oli ollut oikeus yksin asua osoitteessa Takojantie 1 P, Espoo, sijaitsevassa yhteisessä kodissa 31.7.1993 saakka.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

OA:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan OA on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja AA:n vaatimusten hylkäämistä.

AA on vastannut valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 6.6.1995

Pääasiaratkaisu

Perustelut

Yhteiselämän lopettamista koskeva avioliittolain 24 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös ja velvoitus raukeavat, kuten hovioikeus on todennut, kun puolisoiden välillä on toimitettu omaisuuden ositus tai erottelu taikka joka tapauksessa kahden vuoden kuluttua päätöksen antamisesta. Sitä koskeva hakemus voidaan myös panna vireille ja ratkaista avioerosta riippumatta. Avioeropäätös tai sen lainvoimaiseksi tulo ei tästä syystä ole estänyt päättämästä AA:n nyt kysymyksessä olevista vaatimuksista.

Vaatimusten ratkaisemisen osalta Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden perustelut.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ratkaisivat hovioikeuden jäsenet Rosokivi, Hyrkäs ja Niemelä. Esittelijä Kari Vesanen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Taipale, Suhnen, Wirilander ja Lehtimaja. Esittelijä Anneli Tuomola.

---

[SV]

Den omständigheten, att beslut om äktenskapsskillnad hade fattats eller att det vunnit laga kraft, utgjorde inte hinder för ett i 24 § 1 mom. äktenskapslagen avsett förordnande om samlevnadens upphörande.

ÄL 24 § 1 mom 1 punkten

ÄL 24 § 1 mom 2 punkten

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.