Supreme Court allows seizure order when claim is sufficiently identified and not clearly unfounded by evidence.

Takavarikkoa oli haettu vahingonkorvaussaamisen turvaamiseksi. Saamisen todennäköisyyttä koskevan edellytyksen osalta katsottiin yksilöimisen lisäksi riittäväksi, ettei saamista esitetyn näytön valossa tai oikeudellisesti voitu pitää selvästi perusteettomana. Väitteet, jotka tuli tarkemmin tutkia vasta vahingonkorvausoikeudenkäynnissä, eivät osoittaneet saamisen selvää perusteettomuutta. Vrt. KKO:1998:143

OK 7 luku 1 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Hakemus Heinolan käräjäoikeudessa

Vastaukset

Myös B, C ja D vastustivat hakemusta edellä mainituilla perusteilla ja vaativat sen hylkäämistä. Lisäperusteluina C ja D esittivät, etteivät he olleet päättäneet eivätkä esitelleet pankin hallitukselle kyseisen luoton myöntämistä, mikä tehtävä ei edes kuulunut heidän toimialaansa. Lisäksi he olivat olleet työsuhteessa pankkiin eivätkä he olleet syyllistyneet sellaiseen tahallisuuteen tai törkeään tuottamukseen, että työnantaja olisi työsopimuslain 51 §:n 2 momentin mukaan ollut oikeutettu saamaan heiltä vahingonkorvausta.

Käräjäoikeuden päätös 28.3.1994

Käräjäoikeus lausui, että takavarikko voitiin oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:n mukaan määrätä, jos hakija saattoi todennäköiseksi, että hänellä oli saaminen, joka voitiin määrätä maksettavaksi ulosottolain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla ratkaisulla, ja oli olemassa vaara, että vastapuoli kätki, hävitti tai luovutti omaisuuttaan taikka menetteli muulla hakijan saamista vaarantavalla tavalla. Hakijapuolella täytyi siis olla todennäköinen saatava ja vastaajapuolella edellytyksenä oli omaisuuden hävittämisen tai muun vastaavan toimen vaara.

Oikeustieteellisen kirjallisuuden ja oikeuskäytännön mukaan ei takavarikon edellytyksiä harkittaessa hakijalle ollut juurikaan asetettava velvollisuutta näyttää omaisuuden hävittämisen tai muun vastaavan toimen vaaran olemassaoloa. Riittävänä pidettiin, että hakija väitti tuollaisen vaaran olevan olemassa ja ettei tuo väite ollut näkyvästi epätosi. Tässä asiassa ei hakijan esittämää väitettä hävittämisvaaran olemassaolosta voitu pitää sillä tavoin näkyvästi perusteettomana, että tämä takavarikon myöntämisen edellytys puuttuisi.

Tässä asiassa kysymys oli viimeksi mainituista saamisista. Niiden todennäköisyys puheena olevassa suhteessa jäi riippumaan siitä, miten vastaajat olivat kiistämisensä perustelleet. Tässä asiassa vastaajien esittämät perusteet lähinnä huolellisuusvelvoitteen asettamisesta luottopäätösten aikaisen tiedon pohjalta harkittavaksi, myönnetyistä vastuuvapauksista, kanteessa tarkoitettujen luottopäätösten tekoajasta ja niiden merkityksestä aikaisemmin myönnettyjen luottojen uusimista tai järjestelyä koskevina päätöksinä sekä C:n ja D:n osalta heidän osallistumattomuudestaan luottopäätösten tekemiseen, olivat sellaiset, että asian tässä vaiheessa ei saamisen olemassaoloa voitu pitää todennäköisempänä kuin sitä, ettei saamista ollut olemassa. Tällä perusteella edellytyksiä takavarikon määräämiselle ei siten ollut olemassa.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 10.6.1994

Pankki valitti hovioikeuteen ja toisti siellä hakemuksensa. Vastapuolet vastasivat valitukseen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Pankille myönnettiin valituslupa. Valituksessaan pankki toisti hakemuksensa. Vastapuolet antoivat heiltä pyydetyt vastaukset.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 9.12.1994

Perustelut

Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:n mukaan turvaamistoimen hakijan tulee saattaa todennäköiseksi, että hänellä on saaminen, joka voidaan määrätä maksettavaksi ulosottolain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla ratkaisulla. Ennen 1.12.1993 voimaan tullutta lainmuutosta (22.7.1991/1065) turvaamistoimen edellytyksistä säädettiin ulosottolain 7 luvun 1 §:ssä (3.12.1895/37). Sen osalta oli silloisten ulosotonhaltijoiden käytännön mukaan saamisen todennäköisyyttä koskevan edellytyksen harkinnassa erityisesti otettava huomioon turvaamistoimimenettelyn kiireellisyysvaatimus. Lainuudistuksen esitöistä (HE 1990 vp. n:o 179 s. 16 ja 17) ilmenee, että turvaamistoimesta päättämisen siirtyessä käräjäoikeudelle kiireellisyysnäkökohta on edelleen korostetun tärkeä. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 5 §:n 1 momenttiin on muun muassa tästä johtuen otettu säännös hakemuksen käsittelemisestä kiireellisesti.

Kiireellisyysnäkökohdan ohella on saamisen todennäköisyyttä koskevan edellytyksen tutkimisessa otettava huomioon, ettei turvaamistoimi saa sitovaa vaikutusta, vaan se tai sen toimeenpano on peruutettavissa tuomioistuimen tai ulosottomiehen toimesta. Pääasian ratkaisun yhteydessä turvaamistoimen voimassaolosta tai peruuntumisesta on aina lausuttava. Turvaamistoimen hakijan on myös yleensä asetettava vakuus siitä vastapuolelle syntyvästä vahingosta. Hakija on tuottamuksestaan riippumatta korvausvastuussa, jos osoittautuu, että turvaamistoimi on hankittu tarpeettomasti.

Esitöistä (s. 10 ja 12) ilmenee, että oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:n asiasisältö on tarkoitettu säilyttää samana kuin se oli aikaisemman lain aikana ja että turvaamistoimesta päättäminen on pitkälle rinnastettavissa summaariseen riita-asioiden menettelyyn. Saaminen ei siten saa olla sillä tavoin oikeudellisesti perusteeton, ettei sitä koskevaa vaatimusta voida hyväksyä yksipuolisella tuomiolla. Saamisen tulee olla riittävästi yksilöity, mikä vahingonkorvausvaatimuksen suhteen tarkoittaa sitä, että on ilmoitettava vahinkoa aiheuttanut teko, syntynyt vahinko ja vastuuperuste.

Yksipuolisen tuomion antaminen ei edellytä tosiasia- ja näyttökysymyksen tutkimista muutoin kuin siltä osalta, etteivät kanteen perusteeksi vedotut tosiseikat ole mahdottomia tai tunnetusti epätosia. Turvaamistoimiasian käsittelyssä hakijalla ja hänen vastapuolellaan on kuitenkin tilaisuus esittää selvitystä. Saamisen tosiasiallista olemassaoloa on harkittava samalla tavoin kuin saamisen oikeudellista perustetta. Saaminen ei siis siitä esitetyn näytön valossakaan saa olla selvästi perusteeton.

Myös hukkaamisvaaran osalta edellä selostetuilla yleisillä turvaamistoimimenettelyyn liittyvillä perusteilla on merkitystä. Hukkaamisvaaran voidaan siten katsoa olevan olemassa, jollei vaara esillä olevissa olosuhteissa ole varsin epätodennäköinen. Tässä tapauksessa hukkaamisvaaran olemassaoloa tukee myös se, että ilmoitettu saaminen on erityisen suuri.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että saaminen on sillä tavoin riittävästi yksilöity ja siitä on esitetty sellainen selvitys kuin oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 § edellyttää ja että käsillä myös on säännöksen tarkoittama hukkaamisvaara. Pankilla, joka on jo pannut vireille vahingonkorvausoikeudenkäynnin A:ta ja hänen myötäpuoliaan vastaan, on siten oikeus pyytämäänsä turvaamistoimeen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio ja käräjäoikeuden päätös kumotaan. Määrätään pantavaksi takavarikkoon niin paljon A:n ja hänen myötäpuoltensa sekä B:n, C:n ja D:n omaisuutta, että pankin 9 500 000 markan suuruinen saaminen sille kunkin vastaajan osalta haasteen tiedoksiantopäivästä laskettavine 16 prosentin korkoineen tulee turvatuksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Risto Setälä, Leena Kartimo ja Markku Marko. Esittelijä Lolita Tuomainen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Tulenheimo-Takki, Suhonen, Wirilander ja Pellinen. Esittelijä Juhani Walamies.

---

[SV]

Jfr

KKO:1998:143

En ansökan om kvarstad hade gjorts för att säkerställa en skadeståndsfordran. Kravet på att sökanden skulle visa sannolika skäl för sin fordran ansågs uppfyllt förutom genom att fordran individualiserats, genom att fordran inte i ljuset av den företedda bevisningen eller rättsligt kunde anses uppenbart ogrundad. De gjorda invändningarna, som skulle granskas närmare först i skadeståndsrättegången, visade inte att fordran var uppenbart ogrundad.

RB 7 kap 1 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.