Supreme Court dismisses guarantee claim as premature when bankruptcy is suspended due to lack of assets.

Ään.

Takaajat olivat sitoutuneet lailliseen takaukseen. Päävelallinen oli velkojan hakemuksesta asetettu konkurssiin, joka oli kuitenkin varojen puutteen johdosta rauennut. Kun velkojan saamista niin ollen ei ollut konkurssissa vahvistettu maksettavaksi, ei saamisen katsottu takaajiin nähden erääntyneen. Velkojan takaajiin kohdistama kanne hylättiin ennenaikaisena.

TakausA 3 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kuopion raastuvanoikeuden päätös 20.10.1992

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 14.9.1993

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Keski-Suomen Puukympit Oy:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan Keski-Suomen Puukympit Oy vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä raastuvanoikeuden päätöksen varaan. Keski-Suomen Puukympit Oy liitti valitukseensa lisäselvitykseksi jäljennöksen avustavan ulosottomiehen antamasta todistuksesta, jonka mukaan Oy Finhouse Ab oli 16.6.1993 tapahtuneessa ulosottoyrityksessä todettu varattomaksi. Keski-Suomen Puukympit Oy vaati lisäksi, että Oy Finhouse Ab ja A, B ja C velvoitettaisiin korvaamaan Keski-Suomen Puukympit Oy:n oikeudenkäyntikulut myös hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa korkoineen.

Oy Finhouse Ab ja A, B ja C, joilta pyydettiin vastaukset valitukseen, antoivat yhteisen vastauksen. Vastauksessaan Oy Finhouse Ab ja A, B ja C vaativat Keski-Suomen Puukympit Oy:n velvoittamista korvaamaan Oy Finhouse Ab:n ja A:n, B:n ja C:n oikeudenkäyntikulut korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 8.12.1992

Käsittelyratkaisu

Keski-Suomen Puukympit Oy on A:han, B:hen ja C:hen kohdistamassaan kanteessa vaatinut heiltä takaajina suoritusta sen perusteella, että päävelallinen Oy Finhouse Ab on ollut kykenemätön maksamaan velkaansa. Valituksessa esitetty lisäselvitys, jolla Oy Finhouse Ab:n väitetty maksukyvyttömyys on pyritty osoittamaan myös sillä, että Oy Finhouse Ab oli raastuvanoikeuden päätöksen julistamisen jälkeen todettu ulosottoyrityksessä varattomaksi, ei ole muuttanut asiaa toiseksi. Kun raastuvanoikeus on katsonut kyseisen saamisen erääntyneen myös takaajiin nähden, on Keski-Suomen Puukympit Oy:llä ollut pätevä aihe olla esittämättä lisäselvitystä hovioikeudessa. Tämän vuoksi lisäselvitys otetaan oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla huomioon.

Pääasiaratkaisun perustelut

Velallisen Oy Finhouse Ab:n omaisuus on velkojan KeskiSuomen Puukympit Oy:n hakemuksesta luovutettu konkurssiin. Konkurssi on kuitenkin velkojainkuulustelussa varojen vähäisyyden vuoksi määrätty raukeamaan.

Päätös konkurssin raukeamisesta tehdään sen jälkeen, kun velallisen varoista ja veloista on laadittu pesäluettelo ja velallinen on sen oikeudessa vannonut oikeaksi. Voidaan pitää varsin todennäköisenä, ettei velalliselta tällaisen päätöksen jälkeen ainakaan lähiaikoina löydy varoja velkojensa maksamiseen. Näin ollen saattaa näyttää perustellulta, että velkoja, jonka hakemuksesta velallisen omaisuus on luovutettu konkurssiin, olisi tällaisessa tapauksessa oikeutettu hakemaan saamisensa takaajalta siitä huolimatta, ettei velallisen varattomuus ole tullut edellä mainitun asetuksen 3 §:n 2 momentissa mainitulla tavalla todetuksi.

Pykälän sanamuoto ei kuitenkaan mahdollista sellaista tulkintaa, että velkoja olisi oikeutettu hakemaan saamisensa takaajalta ennen pykälän 1 momentissa tarkoitetun määräajan alkamista, vaan pykälästä ilmenee yksiselitteisesti, että tuo määräaika alkaa siitä, kun velkoja tulee oikeutetuksi hakemaan saamisensa. Näin ollen etenkin velkojan oikeusturva edellyttää, ettei pykälän 2 momenttia tulkita siten, että sanottu määräaika voisi alkaa jostakin muusta kuin siinä mainitusta ajankohdasta.

Keski-Suomen Puukympit Oy ei ole edes väittänyt, että se ennen raastuvanoikeuden päätöksen julistamista olisi jollakin muulla perusteella ollut oikeutettu hakemaan saamisensa A:lta, B:ltä ja C:ltä. Sillä, että Oy Finhouse Ab on raastuvanoikeuden päätöksen julistamisen jälkeen suoritetussa ulosottoyrityksessä todettu varattomaksi, ei ole tämän jutun kannalta merkitystä.

Keski-Suomen Puukympit Oy:n A:han, B:hen ja C:hen kohdistama kanne on siten ennenaikainen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Keski-Suomen Puukympit Oy velvoitetaan suorittamaan Oy Finhouse Ab:lle ja A:lle, B:lle ja C:lle yhteisesti korvaukseksi vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista 1 100 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Nuorempi oikeussihteeri Anderzén esitti käsittelyratkaisun ja raastuvanoikeuden päätöksen jälkeen tapahtuneen ulosmittausyrityksen merkityksen osalta Korkeimman oikeuden päätöksen mukaisen mietinnön ja lausui muilta osin seuraavaa:

Pääasiaratkaisun perustelut

Kauppakaaren 10 luvun 8 §:ssä tarkoitetussa laillisessa takauksessa takaajan tulee maksaa, mitä velallinen itse ei kykene maksamaan. Velallisen kyvyttömyydellä tyydyttää velkoja velan erääntyessä maksettavaksi on siten ratkaiseva merkitys takaajan maksuvelvollisuuden kannalta. Lähemmät määräykset siitä, miten velallisen varattomuus on todistettava, sisältyvät takausasetuksen 3 §:n 2 momenttiin. Tulokseton ulosotto, velallisen konkurssi ja velallisen tuntematon olinpaikka ovat sellaisia säännöksessä lähemmin määriteltyjä maksukyvyttömyyden tunnusmerkkejä, joiden vallitessa takaajan on täytettävä maksuvelvollisuutensa. Velallisen konkurssin osalta takausasetuksessa on säädetty, että velkojan saamisen tulee olla laillisen valvonnan jälkeen konkurssissa maksettavaksi vahvistettu.

Velallinen Oy Finhouse Ab on asetettu velkojan KeskiSuomen Puukympit Oy:n hakemuksesta konkurssiin, mutta konkurssi on määrätty velkojainkuulustelussa raukeamaan. Tulkintakysymyksen muodostaa se, onko varojen puutteessa rauennutta konkurssia pidettävä riittävänä osoituksena velallisen maksukyvyttömyydestä. Sanamuodon mukaisen takausasetuksen tulkinnan perusteella päädytään kielteiseen lopputulokseen. Tälle ei kuitenkaan voida antaa ratkaisevaa merkitystä, koska takausasetusta (7/1873) säädettäessä konkurssisääntöön (31/1868) ei sisältynyt nykyistä 15 §:n 3 momentin säännöstä konkurssin raukeamisesta varojen puutteen vuoksi.

Kauppakaaren 10 luvun 8 §:stä ja takausasetuksen 3 §:n 2 momentista ilmenee, ettei takaajan maksuvelvollisuuden edellytyksenä ole pidetty sitä, että velallisen lopullinen maksukyvyttömyys olisi osoitettu. Ulosottotapauksessa riittää, ettei löydy varoja, joilla velkoja heti voitaisiin tyydyttää. Konkurssin osalta saatavan vahvistaminen konkurssituomiossa synnyttää takaajalle maksuvelvollisuuden riippumatta saatavalle maksettavasta jako-osuudesta. Sama merkitys on sillä, että velallinen on tuntemattomassa paikassa eikä tiedossa ole omaisuutta, joka voisi velasta vastata. Säännösten mukaan riittävänä pidetään tietynasteista todennäköisyyttä velallisen maksukyvyttömyydestä velan erääntyessä.

Päätös konkurssin määräämisestä raukeamaan varojen puutteessa tehdään sen jälkeen, kun velallisen varoista ja veloista on laadittu pesäluettelo ja velallinen on sen oikeudessa vannonut oikeaksi. Voidaan pitää varsin todennäköisenä, ettei velalliselta konkurssin raukeamistapauksessa ainakaan lähiaikoina löydy varoja velkojensa maksamiseen. Velkojalle, joka tällaisessakin tilanteessa joutuisi hakemaan vastikään yleistäytäntöönpanossa varattomaksi todettua velallista vastaan tuomion ja käynnistämään jo edeltäkäsin turhaksi tiedetyn ulosottomenettelyn saadakseen takaajan täyttämään maksuvelvollisuutensa, aiheutuisi kohtuutonta ajanhukkaa ja turhia kustannuksia siinä määrin, ettei sitä voida pitää laillista takausta koskevien periaatteiden mukaisena.

Esitetyillä perusteilla varojen puutteessa raukeamaan määrättyä konkurssia on pidettävä takausasetuksen 3 §:n 2 momentin kannalta riittävänä selvityksenä velallisen maksukyvyttömyydestä. Tämä kanta ei ole ristiriidassa takaajan perusteltujen oikeusturvanäkökohtien kanssa eikä myöskään velkojan oikeusturva tässä tapauksessa, kun päävelallisen maksukyvyttömyys on osoitettu velkojan toimenpiteestä, edellytä pykälän 2 momentin sananmukaista tulkintaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan A:n, B:n ja C:n osalta ja asia jätetään tältä osalta raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan, kuitenkin siten, että A, B ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti Oy Finhouse Ab:n kanssa suorittamaan Keski-Suomen Puukympit Oy:lle raastuvanoikeuden 1 015 markan pääomaerälle tuomitsema korko raastuvanoikeuden määräämän alkamispäivän sijasta 14.10.1991 alkaen. Keski-Suomen Puukympit Oy vapautetaan velvollisuudesta suorittaa A:lle, B:lle ja C:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista. Muilta osilta hovioikeuden tuomio jää voimaan.

A, B ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Keski-Suomen Puukympit Oy:n oikeudenkäyntikulut hovioikeuden osalta 1 200 markalla ja Korkeimman oikeuden osalta 1 600 markalla, molemmat nämä määrät 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä. Keski-Suomen Puukympit Oy velvoitetaan suorittamaan Oy Finhouse Ab:lle korvaukseksi vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista 1 100 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä.

Oikeusneuvos Hidén: Käsittelyratkaisun ja raastuvanoikeuden päätöksen jälkeen tapahtuneen ulosmittausyrityksen merkityksen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Takauksen tarkoitus on päävelan maksun varmistaminen. Kauppakaaren 10 luvun 8 §:n mukaan takaaja, joka ei ole ottanut vastatakseen toisen velasta kuin omastansa, on kuitenkin velvollinen maksamaan velasta vain sen, mitä velallinen ei itse kykene maksamaan. Lailliseen takaukseen perustuva vastuu on siten toissijaista. Tämän vuoksi säännöksiä velkojan oikeudesta vaatia suoritusta laillisen takauksen perusteella on tulkittava suppeasti.

Takausasetuksen 3 §:n 2 momentissa on lueteltu ne tavat, joilla velkoja voi osoittaa laillisen takaajan maksuvelvollisuuden edellytyksenä olevan velallisen maksukyvyttömyyden. Säännöstä ei voida tulkita sen sanamuodosta poiketen lainkohdan sisältöä laajentavasti siten, että velkojalla olisi oikeus vaatia suoritusta takaajalta myös silloin, kun velallisen omaisuus on tosin luovutettu konkurssiin, mutta konkurssi on varojen vähäisyyden vuoksi rauennut eikä velkojan saatavaa siten ole lainkohdassa edellytetyllä tavalla laillisen valvonnan jälkeen vahvistettu konkurssissa maksettavaksi.

Näillä perusteilla katson enemmistön tavoin, että Keski-Suomen Puukympit Oy:n A:han, B:hen ja C:hen kohdistama kanne on ennenaikainen. Päädyn siten Korkeimman oikeuden ratkaisun tuomiolauselmasta ilmenevään lopputulokseen.

Oikeusneuvos Tulokas: Hyväksyn mietinnön.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Krogerus, Jauhiainen ja Randelin. Esittelijä Jukka Turunen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Möller, Tulokas (eri mieltä), Hidén (eri mieltä) ja Kivinen. Esittelijä Eva-Maria Anderzén.

---

[SV]

Omröstn.

Borgesmännen hade iklätt sig laga borgen. Huvudgäldenären hade på borgenärens ansökan försatts i konkurs, som dock på grund av bristande tillgångar förfallit. Då borgenärens fordran sålunda inte blivit fastställd till betalning i konkursen, ansågs fordran inte förfallen i förhållande till borgesmännen. Borgenärens talan mot borgesmännen förkastades såsom förtida väckt.

BorgesF 3 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.