Severance pay due before bankruptcy is a preferential claim, not a general bankruptcy debt.
Finnland (FI)
Legislator-Zusammenfassung
KI-generiertThe Supreme Court allowed the union's claim for severance pay and vacation compensation generated before the employer's bankruptcy. The court held that these debts arose from terminations occurring prior to the bankruptcy filing, creating a right to payment before the bankruptcy date. Consequently, the court ruled these amounts must be paid from the assets transferred to the bankruptcy estate rather than treated as general bankruptcy debts.
Legislator-Regeste
KI-generiertKonkurssisäännön 25 §; Työsopimuslain 38 a § 1 mom: Claims for severance pay and vacation compensation arising from employment terminations occurring before the commencement of bankruptcy proceedings constitute preferential claims payable from assets transferred to the bankruptcy estate and do not belong to the general bankruptcy debt mass.
Schlagwörter
KI-generiertZitierte Gesetzesbestimmungen
KI-generiertZitierte Rechtsprechung
KI-generiertVerwandte Entscheide
KI-generiertVolltext
Työnantaja oli ennen konkurssinsa alkamista irtisanonut työntekijöiden työsopimukset päättymään heti. Työsuhteet olivat siten päättyneet ilman irtisanomisaikaa. Työsopimuslain 38 a §:n 1 momentin nojalla työntekijöille irtisanomisajalta maksettavat palkat ja lomakorvaukset oli suoritettava konkurssiin luovutetuista varoista eivätkä ne kuuluneet konkurssipesän massavelkoihin.
Ks.
KKO:1995:104
KS 25 §
TSL 38 a § 1 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Piikkiön kihlakunnanoikeudessa
Tämän vuoksi yhdistys on vaatinut, että yhtiön konkurssissa vahvistetaan maksettavaksi yhdistyksen valvoma saaminen 19 671,64 markkaa korkoineen vaaditulla etuoikeudella. Yhdistys on siltä varalta, että riitautus katsottaisiin oikeaksi ja sen vaatimus hylättäisiin, vaatinut yhtiön konkurssipesän velvoittamista suorittamaan sille mainitun määrän korkoineen. Lisäksi yhdistys on vaatinut konkurssipesän ja Suomen valtion velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkoineen.
Kihlakunnanoikeuden päätös 20.5.1991
Kihlakunnanoikeus, jossa työvoimapiirin toimisto on vastustanut kannetta ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista ja johon konkurssipesä oli jäänyt haastettuna saapumatta, on, samalla kun yhdistyksen konkurssipesää vastaan ajamasta toissijaisesta kanteesta konkurssipesä on yksipuolisella tuomiolla velvoitettu suorittamaan yhdistykselle vaaditut 19 671,64 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 16.4.1991 lukien ja korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 5 250 markkaa 16 prosentin korkoineen 20.5.1991 lukien, lausunut, että kysymyksessä olevat irtisanomisajan palkat olivat, kun irtisanominen oli tapahtunut päivää ennen yhtiön konkurssin alkamista, erääntyneet konkurssin aikana ja kuuluivat siten konkurssipesän velkana maksettaviksi.
Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt riitautetun saatavan vahvistamista koskevan kanteen ja velvoittanut yhdistyksen korvaamaan työvoimapiirin toimiston oikeudenkäyntikulut 1 000 markalla.
Turun hovioikeuden tuomio 17.6.1992
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhdistys oli valittamalla saattanut jutun, on lausunut, että yhtiö oli irtisanonut työsopimukset kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitulla tavalla päivää ennen yhtiön konkurssin alkamista. Työsuhteet olivat päättyneet heti eikä työntekijöille sen jälkeen ollut annettu työsopimusten perusteella työtä. Työntekijöiden oikeus kanteessa tarkoitettuihin irtisanomisajan palkkoihin ja niihin liittyviin lomakorvauksiin oli siten syntynyt irtisanomishetkellä. Näin ollen työsuhdesaatavat oli maksettava yhtiön konkurssiin luovutetuista varoista.
Tämän vuoksi hovioikeus on, muuttaen kihlakunnanoikeuden päätöstä ja vapauttaen Rakennustyöläisten Turun aluejärjestö r.y:n velvollisuudesta suorittaa Turun työvoimapiirin toimistolle oikeudenkäyntikulujen korvausta 1 000 markkaa, vahvistanut yhdistyksellä olevan oikeus saada Rakennustoimisto Oksanen & Rehnberg Oy:n konkurssiin luovutetuista varoista etuoikeusasetuksen 4 §:n 1 momentissa säädetyllä etuoikeudella sen valvomat 19 671,64 markkaa 16 prosentin korkoineen valvontapäivästä 5.12.1990 lukien. Konkurssipesä ja Suomen valtio on velvoitettu suorittamaan oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi yhdistykselle, konkurssipesä ja valtio yhteisvastuullisesti kihlakunnanoikeuden osalta 5 250 markkaa ja valtio hovioikeuden osalta 1 500 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien. Jutun näin käyden on hylätty työvoimapiirin toimiston vaatimus saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Työministeriölle, joka palkkaturva-asetuksen 8 §:n nojalla on pidättänyt jutun hoitoonsa, on 15.10.1992 myönnetty valituslupa.
Työministeriö on vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista ja asian jättämistä kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. Lisäksi työministeriö on vaatinut valtion oikeudenkäyntikulujen korvaamista korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.
Yhdistys on antanut siltä pyydetyn vastauksen, jossa se on vaatinut valituksen hylkäämistä ja vastauksesta aiheutuneiden kulujensa korvaamista korkoineen. Konkurssipesä ei ole käyttänyt hyväkseen sille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 23.6.1993
Perustelut
Yhtiö on ennen konkurssinsa alkamista irtisanonut A:n ja mainittujen muiden työntekijöiden työsopimukset päättymään heti. Heidän työsuhteensa ovat siten päättyneet tällöin ilman irtisanomisaikaa.
Konkurssisäännön 25 §:n mukaan velallisen konkurssiin luovutetuista varoista maksettavan saatavan oikeusperusteen on synnyttävä ennen konkurssin alkamista. Työntekijöille on työsopimuslain 38 a §:n 1 momentin nojalla yhtiön suorittaman irtisanomisen johdosta syntynyt työsuhteiden päättyessä oikeus kanteessa tarkoitettuihin irtisanomisajan palkkoihin ja lomakorvauksiin noudattamatta jätetyltä irtisanomisajalta. Näin ollen nämä työsuhdesaatavat on maksettava konkurssiin luovutetuista varoista eivätkä ne kuulu konkurssipesän massavelkoihin.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Rakennustoimisto Oksanen & Rehnberg Oy:n konkurssiin luovutetuista varoista on Rakennustyöläisten Turun aluejärjestö r.y:lle suoritettava hovioikeuden tuomiossa mainittu saatava korkoineen vain siltä osalta kuin saatavaa ei ole saatu perityksi yhtiön konkurssipesältä Piikkiön kihlakunnanoikeuden julistaman yksipuolisen tuomion perusteella tuon tuomion tultua lainvoimaiseksi.
Suomen valtion on korvattava Rakennustyöläisten Turun aluejärjestö r.y:n vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Ketola, Paaskoski, Wirilander ja Möller
---
[SV]
En arbetsgivare hade innan hans konkurs börjat sagt upp arbetstagarnas arbetsavtal med omedelbar verkan. Arbetsförhållandena hade sålunda upphört utan uppsägningstid. De löner och semesterersättningar som enligt 38 a § 1 mom. arbetsavtalslagen tillkom arbetstagarna för uppsägningstiden skulle erläggas från de till konkurs avträdda tillgångarna och hörde inte till konkursboets massagäld.
KS 25 §
L om arbetsavtal 38 a § 1 mom
Hela rättsfallet är i FKKO-registret