Shareholder's loan claim dismissed because capital maintenance rules require valid security for shareholder loans.

Ään.

Osakeyhtiön pääosakas, hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja A oli ottanut sittemmin konkurssiin asetetulta yhtiöltä rahalainaa. Kun A ei ollut näyttänyt varojen nostamisen tapahtuneen osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla yhtiön vapaan oman pääoman rajoissa, A:lla ei ollut oikeutta kuitata velkaansa yhtiölle siltä olevalla saatavallaan.

Ks.

KKO:1997:202

OYL 12 luku 7 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Lohjan kihlakunnanoikeuden päätös 9.4.1991

Kihlakunnanoikeus on X Oy:n konkurssipesän A:ta vastaan ajamasta kanteesta ja A:n jutussa esittämästä kuittausvaatimuksesta lausunut, että A oli toiminut kaupparekisteriin 27.7.1973 merkityn X Oy:n hallituksen jäsenenä ja toimitusjohtajana. A:lla oli ollut määräävä asema yhtiössä. Yhtiö oli asetettu konkurssiin 16.10.1990. Konkurssituomio oli julistettu 26.3.1991.

Yhtiön 30.6.1989 päättynyttä tilikautta koskevaan taseeseen oli A:n "osakaslainaksi" yhtiöltä merkitty 280 951,44 markkaa ja siitä johtuneeksi korkovelaksi 79 034,95 markkaa. Lainan korko oli 16.10.1990 ollut 135 187,41 markkaa. A oli allekirjoituksellaan vahvistanut taseen. Yhtiön tilintarkastajat olivat 16.12.1989 päivätyssä tarkastuskertomuksessaan todenneet, että yhtiön toimitusjohtajalle oli myönnetty rahalainaa osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n vastaisesti ja että yhtiön oma pääoma oli ollut 45 404,43 markkaa positiivinen.

A oli 19.11.1985 sitoutunut yhtiön hyväksi omavelkaiseen takaukseen yhtiön ja Lohjan Seudun Osuuspankin samana päivänä tekemään luotolliseen shekkitilisopimukseen perustuvan luoton maksamisesta. A oli luovuttanut Postipankki Oy:lle 10.1.1989 tehdyn yhtiön ja Postipankki Oy:n välisen luotollista tiliä koskevan sopimuksen täyttämisen vakuudeksi neljä haltijavelkakirjaa, joiden 350 000 markan yhteismäärän korkoineen maksamisen vakuudeksi oli vahvistettu kiinnitys A:n Lohjan kunnassa omistamaan tilaan.

A oli takaussitoumuksen ja antamansa vakuuden johdosta suorittanut 22.11.1990 Postipankki Oy:lle 313 605,25 markkaa ja 11.12.1990 osuuspankille 18 329,70 markkaa eli yhteensä 331 934,95 markkaa. Konkurssipesän vaatiessa kanteessaan A:n velvoittamista maksamaan sille osakaslainan määrän ja sen 16.10.1990 saakka lasketun koron eli yhteensä 416 138,85 markkaa korkoineen A oli vaatinut, että hänen sanotulla perusteella syntyneellä saatavallaan yhtiöltä kuitattaisiin hänen kerrottua osakaslainaansa yhtiölle.

Kihlakunnanoikeus on todennut, että konkurssipesän saatava A:lta johtui tämän osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n 1 momentin vastaisesta menettelystä, jolla saman lain 16 luvun 9 §:ssä rangaistavaksi säädetyllä teolla A oli aiheuttanut yhtiölle 416 138,85 markan määräisen vahingon. Yhtiön konkurssin johdosta oikeus korvaukseen tuosta vahingosta, jota A ei ollut määrältään kiistänyt, oli siirtynyt yhtiön kullekin velkojalle konkurssiin luovutetuista varoista tulevan jako-osuuden mukaan.

Mikäli A:n tuota vahingonkorvaussaatavaa vastaan esittämä, takautumisoikeuteen perustuva vastasaatava hyväksyttäisiin kuittaukseen sen johdosta, että kirjoitettuun lakiin ei sisältynyt tällaisen kuittauksen kieltävää säännöstä, A saisi täyden suorituksen vastasaatavastaan konkurssimenettelyn ulkopuolella. Sen sijaan kilpailevat velkojat eivät yhtiön konkurssissa saisi korvausta sanotusta A:n heille aiheuttamasta vahingosta. Kun tuollaista lopputulosta oli pidettävä konkurssivelkojiin nähden kohtuuttomana, kihlakunnanoikeus on katsonut, että A:lle ei kuulunut hänen vaatimaansa kuittausoikeutta mainittua yhtiön häneltä olevaa vahingonkorvaussaatavaa vastaan.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on, hyläten A:n kuittausvaatimuksen, velvoittanut A:n suorittamaan konkurssipesälle sen saatavan 416 138,85 markkaa 16 prosentin korkoineen 314 553,90 markalle 17.10.1990 lukien sekä korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut 11 000 markalla 16 prosentin korkoineen 9.4.1991 lukien.

A oli esittänyt vastasaatavansa kuittaustarkoituksessa vasta sen jälkeen, kun valvonta yhtiön konkurssissa oli toimitettu. Tilanne oli verrattavissa konkurssisäännön 48 §:ssä tarkoitettuun tapaukseen. A:n esityksen johdosta hänet oikeutettiin yhtiön konkurssissa valvomaan saatavansa paikalletulopäivän jälkeen. Tämä jälkivalvonta oli toimitettava kolmessa kuukaudessa siitä päivästä lukien, kun päätös jutussa oli saanut lainvoiman.

Helsingin hovioikeuden tuomio 20.11.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on lausunut, että A oli ennen X Oy:n 26.9.1990 alkanutta konkurssia 19.11.1985 sitoutunut yhtiön hyväksi omavelkaiseen takaukseen yhtiön ja Lohjan Seudun Osuuspankin samana päivänä tekemään luotolliseen shekkitilisopimukseen perustuneen luoton maksamisesta ja luovuttanut Postipankki Oy:lle 10.1.1989 tehdyn yhtiön ja Postipankki Oy:n välisen luotollista tiliä koskeneen sopimuksen täyttämisen vakuudeksi neljä haltijavelkakirjaa, joiden 350 000 markan yhteismäärän korkoineen maksamisen vakuudeksi oli vahvistettu kiinnitys A:n Lohjan kunnan Laakspohjan kylässä omistamaan tilaan RN:o 1:943.

Yhtiön jouduttua konkurssiin A oli mainittujen sitoumustensa johdosta ja estääkseen pakkoperinnän pakkohuutokaupan muodossa maksanut 22.11.1990 Postipankki Oy:lle 313 605,25 ja 11.12.1990 osuuspankille 18 329,70 markkaa eli yhtiön velkoja yhteensä 331 934,95 markkaa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 24.3.1992. Konkurssipesä on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista siltä osalta kuin A:lle on siinä vahvistettu oikeus käyttää konkurssipesältä olevaa saamistaan konkurssipesän saamisen kuittaamiseen ja konkurssipesä velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa. Lisäksi konkurssipesä on vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut jutussa korkoineen.

A on antanut häneltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen. A on vaatinut konkurssipesän velvoittamista korvaamaan hänen vastauskulunsa korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 26.3.1993

Perustelut

A ei ole näyttänyt, että yhtiön taseeseen osakaslainaksi merkittyjen varojen nostaminen, jota koskevia merkintöjä ei ole hallituksen pöytäkirjassa, olisi tapahtunut osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n 1 momentissa mainituin tavoin kulloinkin viimeksi kuluneelta tilikaudelta vahvistetun taseen osoittaman vapaan oman pääoman määrän rajoissa. Yhtiön sidotun oman pääoman säilyttämistä koskeva periaate edellyttää osakeyhtiölain 2 luvun 11 §:n 2 momentista ilmenevän oikeusohjeen mukaisesti A:n kuittausoikeuden epäämistä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A:n kuittausvaatimus hylätään ja konkurssipesä vapautetaan korvaamasta A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.

A:n maksettaviksi konkurssipesälle jäävät kihlakunnanoikeuden tuomitsemat 416 138,85 markkaa 16 prosentin korkoineen 314 553,90 markalle 17.10.1990 lukien ja oikeudenkäyntikulut 11 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 9.4.1991 lukien. Lisäksi A:n on korvattava konkurssipesän oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa yhteensä 4 000 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien. Kihlakunnanoikeuden antama jälkivalvontaosoitus jää voimaan.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Lehtimaja: Osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:ssä on tarkoitettu velkojien eduksi turvata se, että yhtiön sidottua omaa pääomaa vastaavat varat pysyvät yhtiössä. Sen vuoksi niin sanotun osakaslainan ottaminen osakeyhtiöltä edellyttää mainitun lainkohdan mukaan myös sitä, että velalliselta saadaan hyväksyttävä vakuus. Puheena olevassa tapauksessa tällaista vakuutta ei ole edes väitetty annnetuksi. Vakuus, johon A vetoaa, on annettu yhtiön velkojalle, ei yhtiölle. Tällä ja muutoin enemmistön mainitsemilla perusteilla olen, osakeyhtiölain 2 luvun 11 §:n 2 momentista ilmenevän oikeusohjeen soveltuvin osin huomioon ottaen, Korkeimman oikeuden tuomiolauselmasta ilmenevällä kannalla.

Oikeusneuvos Sevon: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Lehtimaja.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Taipale, Sevon (eri mieltä), Tulokas ja Lehtimaja (eri mieltä)

---

[SV]

Omröstn.

A som var huvudaktieägare, styrelsemedlem och verkställande direktör i ett aktiebolag hade tagit ett penninglån av bolaget som sedermera hade gått i konkurs. Då A inte styrkt att medlen på det sätt som stadgas i 12 kap. 7 § 1 mom. lagen om aktiebolag lyfts inom gränserna för det fria egna kapitalet hade han inte rätt att kvitta sin skuld till bolaget mot en fordran som han hade hos det.

ABL 12 kap 7 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret