Supreme Court dismisses appeal; existing zoning plan binding for acquisition without new subdivision approval.

Aikaisempaan asemakaavaan perustuvan tonttijaon mukainen omakotitontti kuului voimassa olevan asemakaavan mukaan osana yleisen rakennuksen korttelialueeseen, joka oli tarkoitettu kaupungin tarpeisiin. Voimassa olevaan asemakaavaan perustuva uusi tonttijako ei ollut edellytyksenä rakennuslain 50 §:ssä tarkoitetun lunastamisen suorittamiselle, koska asemakaava määräsi sitovasti alueen käyttötarkoituksen ja toimituksessa oli kysymys asemakaavan toteuttamisesta koko yleisen rakennuksen korttelialueella.

RakennusL 50 §

ASIAN KäSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Toimitus

Seinäjoen kaupunginhallitus on 14.1.1990 hakenut lunastustoimitusta saadakseen lunastaa kaupungin tarpeisiin Upan kaupunginosan korttelin 23 tontit 10, 12 ja 13.

A ja B tontin nro 10 omistajina ovat toimituksessa lausuneet, että kyseiselle alueelle oli 3.3.1942 vahvistettu asemakaava, jonka mukaan korttelin 23 tontti nro 10 oli varattu omakotitontiksi. Kaavaan perustuva tonttijako oli vahvistettu 7.3.1946. Alueelle oli vahvistettu 25.9.1980 asemakaavan muutos, jonka mukaan tontti nro 10 kuului kortteliin 22 ja siinä yleisen rakennuksen korttelialueeseen. Tuo korttelialue oli osoitettu kaupungin tarpeisiin. Uutta tonttijakoa ei ollut vahvistettu. Koska tonttijako siten ei ollut nyt voimassa olevan asemakaavan mukainen, edellytyksiä yleisen rakennuksen tontin lunastamiseen ei ollut. A ja B ovat vaatineet, että toimitus jätetään sikseen.

Lunastustoimikunta on todennut, että 25.9.1980 vahvistetun ja voimassa olevan asemakaavan mukaan tontit 10, 12 ja 13 korttelissa 23 kuuluivat yleisen alueen korttelialueeseen. Koska asemakaavan muuttamisesta ei ollut tehty päätöstä ja koska korttelialue oli asemakaavamääräysten mukaan osoitettu kaupungin laitokselle tai muihin tarpeisiin, lunastustoimikunta on päättänyt, että rakennuslain 50 §:ssä tarkoitetut edellytykset toimitukselle olivat olemassa.

Lunastustoimikunta on edelleen todennut, että tontin arvo määräytyi omakotiarvon perusteella ja kauppahintatilaston, eri lunastustoimituksissa määrättyjen yksikköhintojen sekä kaupunkimaan hinnasta Seinäjoen kaupungissa tehdyn tutkimuksen perusteella päättänyt vahvistaa lunastettavan alueen yksikköhinnaksi 350 markkaa neliömetriltä.

Mainituilla perusteilla lunastustoimikunta on velvoittanut Seinäjoen kaupungin suorittamaan A:lle ja B:lle korvauksena lunastettavasta 0.1141 hehtaarin rakennusmaata käsittävästä alueesta 399 350 markkaa sekä kasvillisuudesta eli 20 koivusta ja kuusesta 8 000 markkaa ja muusta puustosta 2 800 markkaa eli kohteen- ja haitankorvauksena yhteensä 410 150 markkaa sekä edunvalvontakuluina 2 000 markkaa.

Vaatimukset ja asian käsittely maaoikeudessa

A ja B ovat maaoikeudessa toistaneet toimituksen sikseen jättämistä koskevan vaatimuksensa ja toissijaisesti vaatineet lunastuskorvauksen korottamista sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Vaasan maaoikeuden päätös 30.1.1992

Maaoikeus on kuultuaan Seinäjoen kaupunkia ja toimitusinsinööriä lausunut, että asemakaava määräsi sitovasti alueen käyttötarkoituksen. Koska lunastuksen toimeenpanoa haettaessa oli ollut kysymys koko korttelista, ei selvitystä tonttijaosta tarvittu. Siten Seinäjoen kaupungilla oli lunastusoikeus.

Mainituilla ja muutoin lunastustoimikunnan päätöksestä ilmenevillä perusteilla maaoikeus on rakennuslain 50 ja 137 c §:n sekä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain 30 §:n, 31 §:n 2 momentin, 44 ja 82 §:n nojalla katsonut, ettei ollut esitetty syytä muuttaa lunastustoimikunnan päätöstä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 25.6.1992. A ja B ovat valituksessaan toistaneet maaoikeudessa esittämänsä toimituksen edellytyksiä koskevan vaatimuksen sekä vaatineet lunastustoimikunnan ja maaoikeuden päätöksen kumoamista. Lisäksi he ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Seinäjoen kaupunki on antanut siltä pyydetyn vastauksen vaatien valituksen hylkäämistä.

Muutoksenhaulle säädetyn määräajan jälkeen A ja B ovat toimittaneet tänne vastineeksi Seinäjoen kaupungin vastaukseen tarkoitetun kirjoituksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 16.3.1993

Käsittelyratkaisu

Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun säännösten mukaan muutoksenhakijalla ei ole oikeutta vastata muutoksenhakemukseen annettuun vastaukseen. Sen vuoksi Korkein oikeus jättää huomiotta A:n ja B:n vastineeksi tarkoitetun kirjoituksen.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

A:n ja B:n omistama tontti kuuluu voimassa olevan, 25.9.1980 vahvistetun asemakaavan mukaisesti osana yleisen rakennuksen korttelialueeseen, joka on tarkoitettu kaupungin tarpeisiin. Koska asemakaava määrää sitovasti alueen käyttötarkoituksen ja toimituksessa on kysymys asemakaavan toteuttamisesta koko puheena olevalla korttelialueella, lunastamisen suorittamisen edellytyksenä ei ole, että voimassa olevan asemakaavan perusteella on vahvistettu uusi tonttijako.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Tulenheimo-Takki, Krook ja Raulos sekä ylimääräinen oikeusneuvos Hidén

---

[SV]

En egnahemstomt, som hade bildats enligt en tidigare stadsplan, ingick enligt en ny stadsplan i ett kvarter för allmän byggnad, vilket var avsett för stadens behov. En ny tomtindelning enligt den nya stadsplanen var inte en förutsättning för inlösen enligt 50 § byggnadslagen då stadsplanen på ett bindande sätt bestämde områdets användning och det vid förrättningen var fråga om stadsplanens förverkligande inom hela kvarteret för allmän byggnad.

ByggnadsL 50 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret