Legislator Rechtsprechung & Gesetzgebung
DE FR IT EN
In Legislator analysieren
KKO:1993:167 KI-generiert

Supreme Court allows return of payment for expired bill when bank failed to prove claim under bill of exchange law.

Geschäftsnummer KKO:1993:167
Gericht / Behörde
Rechtsordnung Finnland (FI)
Entscheiddatum
Ausgang Gutgeheissen (Allowed)
Originalquelle öffnen Maschinenlesbares Markdown (.md)

Legislator-Zusammenfassung

KI-generiert

The Supreme Court of Finland allowed the transferor to recover a payment made for an expired bill of exchange. The lower courts found that the bill had expired under Section 71 of the Bill of Exchange Act and the bank failed to demonstrate any remaining claim under Section 74. Consequently, the court ruled the payment was without legal basis and ordered the bank to repay the principal, interest, and stamp duty.

Legislator-Regeste

KI-generiert

Växellagen 71 §; 74 §: If a bill of exchange has expired and the holder fails to prove a continuing claim under Section 74, a payment made by a transferor is without legal basis and must be returned.

Schlagwörter

KI-generiert
bill of exchange prescription period unjust enrichment transferor liability statute of limitations payment restitution financial instrument Befriedigung der Forderung

Zitierte Gesetzesbestimmungen

KI-generiert
Växellagen 71 §
Växellagen 74 §
Växellagen 70 § 2 moment
KI-generiert
kko-precedent_1993_131
Supreme Court rejects one-year limitation defense for surety against bank's recourse claim due to lack of payment deadline in contract. The court held that the limitation period does not apply when the surety contract lacks a specific performance date. The court ruled that the limitation period does not apply because the surety contract lacked a specific performance deadline, allowing the bank to pursue the debt. The court held that the limitation period does not apply because the surety contract lacked a specific performance deadline, allowing the bank to pursue the debt. The court held that the limitation period does not apply because the surety contract lacked a specific performance deadline, allowing the bank to pursue the debt.
kko-precedent_1995_144
Supreme Court allows bank claim against borrower for debt arising from a fraudulent loan scheme. The court held that the bank's knowledge of the fraud made the claim not contrary to good faith.
kko-other_1997_1799
Supreme Court held that a loan repayment made by a bank manager in depression is not a valid discharge of debt.
kko-precedent_1991_151
Guarantor liable for new loan guarantees not explicitly covered by original guarantee contract terms.
appeal_1981_turku__739
Guarantee against third party debt does not expire under guarantee statute if not covering specific payment obligation.

Fragen Sie sich, wie dieser Entscheid auf Ihren Fall anwendbar ist?

Prüfen Sie diesen Entscheid zusammen mit Bundesrecht, kantonalen Erlassen, Kommentaren und Folgeentscheiden in Legislator AI.

Fall in Legislator öffnen →

Volltext

Vekselin siirtäjä oli pankin vaatimuksesta maksanut vekselin, jonka vanhentumista ei ollut keskeytetty vekselilain 71 §:n mukaisesti. Kun pankki ei ollut näyttänyt, että sillä vanhentumisen jälkeen olisi ollut siirtäjältä saatavaa vekselilain 74 §:n nojalla, tämän suorittama vekselin maksu oli ollut perusteeton ja se tuli palauttaa.

VeksL 71 §

VeksL 74 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Kuopion raastuvanoikeudessa

Vastaus

Raastuvanoikeuden päätös 7.5.1992

Raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että vekselin siirtäjä A ei ollut hyötynyt vekseliä diskontattaessa. A oli ollut vekselistä takaajana vastuussa.

Vekselivelan myöntäneen pankin konttorinjohtaja R ja palvelupäällikkö H olivat oikeudessa todistajina kertoneet, ettei vekseliä maksettaessa A:n kanssa ollut mitään puhetta vekselin vanhentumisesta häneen nähden. Pankin taholta oli jäänyt näyttämättä, että A olisi tietoisesti suostunut maksamaan vanhentuneen vekselin.

Koska A oli antanut vekselisitoumuksensa vastikkeetta ja pankki oli päästänyt vekselin vanhentumaan myös sen asettajan ja toisen siirtäjän osalta, raastuvanoikeus on katsonut, että pankki oli saanut A:n kustannuksella perusteetonta hyötyä ottaessaan tältä suorituksen vastaan.

Edellä mainitut perusteet huomioon ottaen A:lla oli oikeus vaatia vekselin vanhentumisen jälkeen suorittamansa maksu takaisin.

Pohjois-Savon Säästöpankki on velvoitettu suorittamaan A:lle

vekselistä perusteettomasti maksettu 133 880 markkaa 16 prosentin korkoineen 7.11.1989 lukien,

A:n vekselin suorittamista varten ottaman lainan leimaverosta 1 271,58 markkaa 16 prosentin korkoineen 7.11.1989 lukien ja

korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 17 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 7.5.1992 lukien.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 10.11.1992

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi pankki oli saattanut jutun vaatien kanteen hylkäämistä ja A:n velvoittamista korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut raastuvanoikeudessa ja hovioikeudessa korkoineen, ei ole muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 15.4.1993. Suomen Säästöpankki-SSP Oy on vaatinut kanteen hylkäämistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan jutussa korkoineen.

A on antanut pyydetyn vastauksen ja vaatinut valituksen hylkäämistä sekä korvausta vastauskuluistaan.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 29.12.1993

Perustelut

A:n siirtäjänä allekirjoittaman, 22.7.1988 erääntyneen ja 26.7.1988 protestoidun vekselin vanhentumista ei ole keskeytetty vekselilain 71 §:n mukaisesti. Pankki on sen vuoksi vekselilain 70 §:n 2 momentin mukaan menettänyt A:han nähden vekselioikeutensa 26.7.1989. Kun pankki ei ole näyttänyt, että sillä vanhentumisen jälkeen olisi ollut A:lta saatavaa vekselilain 74 §:n nojalla, A:n 7.11.1989 suorittama vekselin maksu on ollut perusteeton ja se tulee palauttaa.

Pankin on maksettava palautettavalle rahamäärälle peruskoron mukaista tuottokorkoa A:n suorituksen vastaanottamisesta 7.11.1989 lukien haasteen tiedoksiantoon 25.9.1991 saakka ja siitä lähtien korkolain mukaista viivästyskorkoa. Leimaveroa koskevalle korvausvelalle on suoritettava viivästyskorkoa vasta haasteen tiedoksiannosta lukien.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta muulla tavoin kuin että Suomen Säästöpankki-SSP Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle palautettaville 133 880 markalle hovioikeuden määräämän koron asemesta tuottokorkoa 8,5 prosenttia 7.11.1989 ja 25.9.1991 väliseltä ajalta ja viivästyskorkoa 16 prosenttia 25.9.1991 lukien sekä että pankin A:lle suoritettavalle leimaveroa koskevalle 1 271,58 markan korvausvelalle on maksettava hovioikeuden määräämä 16 prosentin viivästyskorko vasta 25.9.1991 lukien.

Suomen Säästöpankki-SSP Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi vastauskuluista täällä 1 800 markkaa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Riihelä, Haarmann, Roos, Krook ja Tulokas

---

[SV]

Indossenten av en växel hade på anmodan av en bank betalt växeln, vars preskription inte hade avbrutits i enlighet med 71 § växellagen. Eftersom banken inte hade visat, att den efter preskriptionen skulle ha haft någon fordran hos indossenten enligt 74 § växellagen, hade betalningen av växeln saknat grund och skulle därför återbäras.

VäxelL 71 §

VäxelL 74 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.