Supreme Court allows appeal filed in Swedish despite local court rules requiring Finnish language.

Ään.

Suomen kansalainen A oli suomenkielisessä alioikeudessa käyttänyt suomen kieltä mutta valituksessaan hovioikeuteen ruotsia. Vastapuoli vaati valituksen jättämistä tutkimatta. A oli kaksikielinen ja kielilain 3 §:n 1 momentin mukaan oikeutettu käyttämään ruotsia. Vaikka valitus olisi tehty vastoin mainittua säännöstä, sitä ei olisi voinut jättää tällä perusteella tutkimatta.

KieliL_3_§

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Lohtajan kihlakunnanoikeuden päätös 6.5.1992

B ja A:t ovat kanteessaan vaatineet, että C:n ja D:n 28.7.1979 laaditun maanvuokrasopimuksen perusteella heille yhteisesti suoritettava vuokra maanvuokralain 4 §:n 2 momentin nojalla korotetaan 100 markasta 5 250 markkaan vuodessa. C:n ja D:n vastustettua kannetta kihlakunnanoikeus, ja B ja A:t olivat käyttäneet suomen kieltä, on mainitsemillaan perusteillaan hylännyt kanteen.

Vaasan hovioikeuden päätös 28.9.1992

B ja A:t olivat valituksessaan vaatineet, että kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan ja heidän kanteensa hyväksytään.

C ja D olivat vastauksessaan vaatineet, että B:n ja A:iden ruotsin kielellä tehtyä valitusta ei tutkita tai että se hylätään.

Hovioikeus on valituksen tutkimisen osalta lausunut, että kielilain 3 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalaisella oli oikeus käyttää tuomioistuimessa omassa asiassaan omaa kieltänsä, suomea tai ruotsia. Omaksi kieleksi lainkohdan tarkoittamassa mielessä oli katsottava se kieli, jota asianomainen itse halusi käyttää.

Näillä perusteilla hovioikeus on katsonut, ettei B:n ja hänen myötäpuoltensa valituksen tutkimista estänyt se, että se oli laadittu ruotsin kielellä.

Pääasian osalta hovioikeus on, kumoten kihlakunnanoikeuden päätöksen, esitetyn uuden selvityksen perusteella palauttanut jutun kihlakunnanoikeuteen ilmoituksesta uudelleen käsiteltäväksi.

Ratkaisuun osallistuneet: hovioikeudenneuvokset Lohivesi, Silvennoinen ja Latvala. Esittelijä viskaali Rudanko.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

C:lle ja D:lle on myönnetty valituslupa 9.2.1993. C ja D ovat uudistaneet hovioikeudessa esittämänsä vaatimuksen B:n ja hänen myötäpuoltensa hovioikeudelle ruotsin kielellä tekemän valituksen tutkimatta jättämisestä, koska B ja A:t olivat suomenkielisiä. Toissijaisesti C ja D ovat vaatineet hovioikeuden päätöksen kumoamista ja asian jättämistä kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.

B ja A:t ovat antaneet heiltä pyydetyn vastauksen. A:t ovat ilmoittaneet olevansa kaksikielisiä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 30.11.1993

Perustelut

Lohtajan kihlakunnanoikeus on suomenkielinen. Vaikka asiassa tämän vuoksi on tullut käyttää suomen kieltä, kielilain 3 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalaisella on oikeus omassa asiassaan käyttää omaa kieltänsä, suomea tai ruotsia.

Siinä tapauksessa, että viranomaiselle toimitettu asiakirja on vastoin edellä tarkoitettua säännöstä laadittu toisella kotimaisella kielellä, viranomaisen on kielilain 3 §:n 2 momentin mukaan hankittava asianosaisen kustannuksella asiakirjasta laillisesti pätevä käännös eikä asiaa voi jättää tutkimatta pelkästään tällä perusteella.

A:t ovat kaksikielisiä ja heidän oma kielensä on siten sekä suomen että ruotsin kieli. Näin ollen heillä on ollut oikeus tehdä valituksensa hovioikeudelle ruotsin kielellä eikä tähän vaikuta se, että B on suomenkielinen. Hovioikeus ei siten ole ollut velvollinen kielilain 3 §:n 2 momentin nojalla hankkimaan B:n ja A:iden valituskirjelmästä käännöstä.

Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi hovioikeuden olisi kuitenkin tullut varata C:lle ja D:lle mahdollisuus saada B:n ja A:iden ruotsinkielisestä valituksesta suomenkielinen käännös, jos olisi ollut epäiltävissä, etteivät C ja D riittävästi ymmärtäneet ruotsin kieltä.

Tekemästään oikeudenkäyntiväitteestä huolimatta C ja D ovat hovioikeudessa vastanneet B:n ja A:iden valitukseen myös pääasian osalta vaatimatta siitä käännöstä. Täälläkään he eivät ole vaatineet valituksen kääntämistä suomen kielelle vaan ainoastaan sen tutkimatta jättämistä tai toissijaisesti sen hylkäämistä. Asiassa ei siten ole ilmennyt sellaista perustetta, jonka johdosta hovioikeuden olisi viran puolesta tullut antaa C:lle ja D:lle B:n ja A:iden valituskirjelmästä käännös suomen kielellä.

Näillä ja muutoin hovioikeuden mainitsemilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden päätöksen lopputulosta, jolla pääasia on palautettu kihlakunnanoikeuteen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Lehtimaja: Hovioikeus ei voi jättää valitusta tutkimatta pelkästään sillä perusteella, että valituskirjelmä on laadittu vastoin kielilain 3 §:n 1 momentin säännöstä, jos se on laadittu maan jommalla kummalla kansalliskielellä, suomeksi tai ruotsiksi. Näin ollen kysymyksellä A:iden kielilaissa tarkoitetusta omasta kielestä ei ole merkitystä B:n ja A:idenn valituksen tutkimisen kannalta. Tällä perusteella totean hovioikeuden päätyneen oikeaan lopputulokseen, kun se on katsonut, ettei ruotsinkielen käyttäminen estänyt valituksen tutkimista.

Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi hovioikeuden olisi kuitenkin tullut varata C:lle ja D:lle mahdollisuus saada B:n ja A:iden ruotsinkielisestä valituksesta suomenkielinen käännös, jos olisi ollut epäiltävissä, etteivät C ja D riittävästi ymmärtäneet ruotsin kieltä. Tekemästään oikeudenkäyntiväitteestä huolimatta C ja D ovat hovioikeudessa vastanneet B:n ja A:idenn valitukseen myös pääasian osalta vaatimatta asiakirjoja käännettäviksi suomen kielelle. Asiassa ei ole ilmennyt sellaista perustetta, jonka johdosta hovioikeuden olisi viran puolesta tullut antaa C:lle ja D:lle B:n ja A:iden valituskirjelmästä suomenkielinen käännös. Täälläkään he eivät ole vaatineet valituksen kääntämistä suomen kielelle vaan ainoastaan sen tutkimatta jättämistä tai toissijaisesti sen hylkäämistä. Näillä ja muutoin hovioikeuden pääasian osalta lausumilla perusteilla katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden päätöksen lopputulosta myöskään siltä osin kuin juttu on palautettu kihlakunnanoikeuteen.

Oikeusneuvos Paasikoski: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Lehtimaja.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki, Pasikoski (eri mieltä), Taipale, Sevon ja Lehtimaja (eri mieltä). Esittelijä esittelijäneuvos Takkunen.

---

[SV]

Finska medborgaren A hade vid en finskspråkig underrätt använt finska språket men i besvären till hovrätten svenska. Motparten yrkade att besvären skulle avvisas.

Omröstn.

A var tvåspråkig och hade enligt 3 § språklagen rätt att använda svenska. Även om besvären skulle ha gjorts i strid med nämnda stadgande kunde de inte på denna grund ha avvisats.

SpråkL 3 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.