Supreme Court allows employee claim for severance compensation due to employer's failure to hold required collective bargaining meetings.

Yhtiössä oli pidetty keskustelutilaisuuksia, joissa oli käsitelty yhtiön taloudellista tilannetta, työntekijöiden myyntituloksia ja huonosta taloudellisesta tilanteesta mahdollisesti aiheutuvia toimenpiteitä. Näissä tilaisuuksissa ei ollut keskusteltu työntekijän kanssa hänen irtisanomisestaan tuotannollisista syistä. Sanotut keskustelutilaisuudet eivät täyttäneet yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 7 §:n 2 momentissa edellytettyjä neuvotteluja. Yhtiö velvoitettiin suorittamaan työntekijälle mainitun lain 15 a §:ssä tarkoitettua hyvitystä.

L yhteistoiminnasta yrityksissä 7 § 2 mom

L yhteistoiminnasta yrityksissä 15 a §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin raastuvanoikeuden päätös 1.4.1992

A oli ollut Jertec Oy:n palveluksessa yhtiön Turun toimipisteessä työsopimuslain 1 §:n mukaisessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa 27.10.1989 lukien. A oli palkattu hoitamaan yhtiön McIntoshmyyntiä ja myöhemmin hänet oli siirretty taloushallinnon järjestelmien myyntiin.

A:n työsuhde oli 18.4.1991 irtisanottu päättymään 19.6.1991. Irtisanomisen perusteeksi oli ilmoitettu tuotannolliset syyt eli työtehtävien pysyvä vähentyminen.

Yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 6 §:n 7 kohdan mukaan yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluu työsopimusten irtisanomista edeltävä asiain käsittely silloin, kun on kyse taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuvasta työn tilapäisestä tai pysyvästä vähentymisestä. Sanotun lain 7 §:n mukaan työnantaja on, ennen kuin hän ratkaisee yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvan asian, velvollinen neuvottelemaan toimenpiteen perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista niiden työntekijöiden kanssa, joita asia koskee. Lain 11 §:n mukaan työnantajan tulee ennen yhteistoimintamenettelyyn ryhtymistä antaa asian käsittelyn kannalta tarpeelliset tiedot asianomaisille työntekijöille.

Yhtiö oli myöntänyt, ettei yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain säännöksiä ollut noudatettu. Todistajana kuultu aluepäällikkö X oli myöntänyt, ettei hän ollut A:n irtisanomisaikana vielä tiennyt, mitä sanotussa laissa säädetään.

Raastuvanoikeus on katsonut, että A oli oikeutettu yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain noudattamatta jättämisen johdosta mainitun lain 15 a §:ssä säädettyyn hyvitykseen. Hyvityksen suuruutta määrättäessä raastuvanoikeus on ottanut huomioon, että A:n kanssa oli kuitenkin todistaja X:n kertomuksen mukaan keskusteltu tämän myyntituloksista ja tilanteesta.

Sen vuoksi yhtiö on velvoitettu suorittamaan A:lle yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain mukaisena hyvityksenä neljän kuukauden palkkaa vastaavat 48 720 markkaa 16 prosentin korkoineen 11.9.1991 lukien ja korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 12 000 markalla 16 prosentin korkoineen 1.4.1992 lukien.

Helsingin hovioikeuden tuomio 25.11.1992

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhtiö oli saattanut jutun, on lausunut, että A:n työsopimuksen irtisanominen oli ollut yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 6 §:n 3 b kohdan mukainen asia, joka olisi tullut käsitellä sanotun lain 7 §:n 2 momentin mukaisesti yhtiön ja A:n välillä yhteistoimintamenettelyssä. Yhtiön ja A:n sanotussa asiassa ennen irtisanomista käymiä neuvotteluja ei voitu pitää yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettuna yhteistoimintamenettelynä, koska yhtiö oli laiminlyönyt tehdä sanotun lain 7 a §:n 1 momentin mukaisen kirjallisen neuvotteluesityksen ennen käytyjä neuvotteluja. Näin ollen yhtiö ei ollut myöskään täyttänyt yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 8 §:n 2 momentin mukaista neuvotteluvelvoitettaan.

Kun yhtiön oli katsottava ilmeisestä huolimattomuudesta jättäneen noudattamatta edellä kerrottuja yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain säännöksiä, A:lla oli oikeus yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 15 a §:n nojalla saada yhtiöltä hyvitystä. Hyvityksen suuruutta määrätessään hovioikeus on ottanut huomioon yhteistoimintavelvoitteen laiminlyönnin asteen, mitä ei ollut pidettävä merkittävänä, ja työnantajan olosuhteet yleensä.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus on alentanut yhtiön A:lle maksettavaksi tuomitun korvauksen 5 000 markaksi raastuvanoikeuden päätöksessä mainittuine korkoineen.

Asian näin päättyessä A on velvoitettu suorittamaan yhtiölle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 1 200 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 9.3.1993. A on vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja hänet vapautetaan korvaamasta yhtiön oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa sekä että raastuvanoikeuden päätös pysytetään. Lisäksi A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa.

Yhtiö on antanut pyydetyn vastauksen ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 14.10.1993

Perustelut

Yhtiön Turun toimipisteessä on viikottain pidetty keskustelutilaisuuksia, joissa on käsitelty yhtiön ja Turun toimipisteen taloudellista tilannetta, työntekijöiden myyntituloksia ja huonosta taloudellisesta tilanteesta mahdollisesti aiheutuvia toimenpiteitä. Näissä tilaisuuksissa ei ole keskusteltu A:n kanssa hänen irtisanomisestaan tuotannollisista syistä.

Yhteistoiminnasta yrityksissä annettu laki asettaa työnantajalle velvollisuuden neuvotella tuotannollisista ja taloudellisista syistä toimeenpantavista irtisanomisista niiden työntekijöiden kanssa, joita asia koskee. Neuvotteluvelvollisuus koskee irtisanomisen perusteita, vaikutuksia ja vaihtoehtoja. Mainitut yhtiön järjestämät keskustelutilaisuudet eivät ole sanotussa laissa edellytettyjä neuvotteluja, koska keskustelutilaisuuksissa ei ole käsitelty A:n irtisanomista. Muutoinkaan A:n kanssa ei ole neuvoteltu siten, että hän olisi käsittänyt kysymyksessä olevan hänen irtisanomisensa ja sen perusteiden käsitteleminen. Yhtiö ei siten ole lainkaan käynyt A:n kanssa yhteistoiminnasta yrityksissä annetussa laissa säädettyjä neuvotteluja hänen irtisanomiseensa johtaneesta ratkaisusta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja A vapautetaan korvaamasta yhtiön oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa korkoineen. Raastuvanoikeuden päätöksen lopputulos jää pysyväksi.

Yhtiö velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa 3 500 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Lindholm, Haarmann, Roos, Suhonen ja Raulos

---

[SV]

I ett bolag hade anordnats diskussioner om bolagets ekonomiska ställning, arbetstagarnas försäljningsresultat och de åtgärder som eventuellt följde av det dåliga ekonomiska läget. Vid dessa tillfällen hade inte förhandlats med en arbetstagare om hans uppsägning på grund av produktionsorsaker. Diskussionstillfällena uppfyllde inte kraven på en förhandling enligt 7 § 2 mom. lagen om samarbete inom företag. Bolaget ålades att till arbetstagaren betala gottgörelse enligt lagens 15 a §.

L om samarbete inom företag 7 § 2 mom

L om samarbete inom företag 15 a §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.