Supreme Court dismisses appeal; association's expulsion lacks legal basis under Association Act requiring stated reasons.

Kysymys perusteista ja syyn ilmoittamisesta jäsentä yhdistyksestä erotettaessa.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

A on Meido-Kan r.y:tä vastaan 4.9.1990 tiedoksi annetun haasteen nojalla ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli ollut yhdistyksen jäsen ja harrastanut siinä aikidoa useita vuosia. Yhdistyksen hallitus oli 13.3.1990 päättänyt erottaa hänet yhdistyksen jäsenyydestä sen jälkeen, kun yhdistyksen aikidon johtoryhmä oli lähettänyt hallitukselle kirjeen hänen toiminnastaan yhdistyksessä. Hallitus ei ollut päätöksessä maininnut erottamisen perusteita.

A oli yhdistyksen sääntöjen määräämällä tavalla vastustanut hallituksen kokouksen päätöstä ja vaatinut asian käsittelemistä yhdistyksen kokouksessa. Yhdistyksen ylimääräinen kokous oli 5.6.1990 äänestyksen jälkeen päättänyt erottaa A:n yhdistyksestä mainitsematta päätöksessä erottamisen perusteita.

Koska erottamispäätöstä ei ollut perusteltu lain ja yhdistyksen sääntöjen edellyttämällä tavalla ja koska erottamiselle ei ollut ollut yhdistyksen sääntöjen tai lain tarkoittamia perusteita, A on vaatinut yhdistyksen päätöksen julistamista pätemättömäksi.

Raastuvanoikeuden päätös 16.7.1991

Raastuvanoikeus, jossa asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen, on lausunut, että yhdistyksen sääntöjen mukaan yhdistyksen hallituksella oli oikeus erottaa jäsen, jonka toiminta oli yhdistyksen vastainen tai jonka toiminnan hallitus katsoi vahingoittavan yhdistyksen toimintaa. Jäsen, jonka hallitus oli erottanut, oli oikeutettu saattamaan erottamiskysymyksen yhdistyksen kokouksen ratkaistavaksi ilmoitettuaan siitä kirjallisesti yhdistyksen hallitukselle 30 päivän kuluessa erottamispäätöksestä tiedon saatuaan.

Yhdistyksen hallituksen kokous oli 13.3.1990 yhdistyksen aikidon johtoryhmän 27.2.1990 hallitukselle osoittaman kirjeen perusteella päättänyt erottaa A:n yhdistyksestä ja lähettää hänelle tiedon siitä. Hallituksen päätöksen perusteena olleessa kirjeessä oli mainittu muun muassa huonontunut harjoitteluilmapiiri ja vastenmielisyys tulla harjoituksiin, siirtyminen toisiin seuroihin harjoittelemaan, epäasiallinen ja budo-hengen vastainen käytös, jota harjoitusten ohjaajat eivät olleet saaneet kuriin, jatkuva myöhästely, harjoittelukumppanin estäminen harjoittelemasta harjoitusten ohjaajan esittämällä tavalla ja kovakouraisuus. Johtoryhmä katsoi, että A toiminnallaan esti myönteisen harjoitteluilmapiirin syntymisen ja haittasi yhdistyksen aikidotoiminnan kehittymistä, ja odotti hallitukselta nopeita toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi.

A oli hallituksen kirjeellä 28.3.1990 saanut tiedon erottamispäätöksestä. Erottamisen perusteena oli kirjeessä mainittu A:n toiminta, jonka vuoksi useat yhdistyksen jäsenet olivat siirtyneet harjoittelemaan muihin seuroihin, mikä oli yhdistyksen toiminnalle haitallista. Kirjeeseen oli liitetty hallituksen kokouksen pöytäkirja, aikidon johtoryhmän kirje ja yhdistyksen säännöt.

A oli hallitukselle 22.4.1990 osoittamassaan kirjeessä katsonut erottamispäätöksen perustuneen valheellisiin tietoihin ja vaatinut asian ottamista käsiteltäväksi yhdistyksen kokouksessa.

Yhdistyksen ylimääräinen kokous oli pidetty 5.6.1990. Esityslistan ainoana asiana oli ollut yhdistyksen hallituksen päätös A:n erottamisesta yhdistyksestä. Erään hallituksen jäsenen esiteltyä asian siitä oli käyty laaja keskustelu. Kokoukselle oli annettu kirjallinen esitys, ettei A:ta erotettaisi yhdistyksestä, minkä lisäksi kokouksessa läsnä ollut A oli esittänyt kirjallisen vastineen häntä vastaan esitettyihin valituksiin. Suljetussa lippuäänestyksessä A:n erottamisen puolesta oli äänestänyt 33 jäsentä ja erottamista vastaan 11 jäsentä. Kaksi jäsentä oli äänestänyt tyhjää.

Raastuvanoikeudessa kuultujen todistajien kertomusten perusteella oli selvitetty A:n toimineen siten kuin hallituksen erottamispäätöksen perusteena olevassa aikidon johtoryhmän kirjeessä oli kuvattu. Niin ikään oli näytetty erottamisperusteiden tulleen esitellyiksi yhdistyksen ylimääräisen kokouksen yleiskeskustelussa.

A:n toiminnan oli katsottava vahingoittaneen yhdistyksen toimintaa ja hänen erottamiselleen oli siten ollut yhdistyksen sääntöjen mukainen peruste. Erottamista koskeva päätös oli syntynyt yhdistyksen laillisessa kokouksessa asianmukaisessa järjestyksessä ja sellaisen selvittelyn jälkeen, ettei kenellekään läsnäolleista ollut voinut jäädä epäselväksi, mistä päätettiin ja minkä vuoksi. Raastuvanoikeus on sen vuoksi hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut 21 000 markalla 16 prosentin korkoineen 16.7.1991 lukien.

Helsingin hovioikeuden tuomio 30.12.1992

Yhdistyslain esitöissä oli todettu, että jäsenten oikeussuojan tarpeen vuoksi vain yhdistystä huomattavasti vahingoittava toiminta voi johtaa yhdistyksestä erottamiseen. Lain 64 §:ssä säädettiin, että jos ennen lain voimaantuloa rekisteröidyn yhdistyksen sääntöihin sisältyi uuden lain vastaisia määräyksiä, oli niiden sijasta laissa erikseen säädetyin poikkeuksin noudatettava uuden lain säännöksiä. Meido-Kan r.y:n sääntöjen jäsenen yhdistyksestä erottamista koskeva määräys oli jäsenen oikeussuojaa heikentävällä tavalla olennaisesti väljempi kuin yhdistyslain 14 §:n 2 kohdan jäsenen erottamista koskeva määräys. Sen vuoksi tämän lainkohdan määräystä oli sovellettava arvosteltaessa A:n menettelyä.

Raastuvanoikeudessa kuullut todistajat olivat esittäneet keskenään ristiriitaisia käsityksiä siitä, oliko A menetellyt hallitukselle 27.2.1990 osoitetussa kirjeessä kerrotulla tavalla. Heidän kertomustensa perusteella oli kuitenkin pidettävä selvitettynä, että A oli lähes säännöllisesti myöhästynyt harjoituksista, jättänyt noudattamatta harjoitusten vetäjien antamia ohjeita ja menetellyt niin, että ainakin kaksi henkilöä oli loukannut itsensä harjoitellessaan hänen parinaan. Edelleen oli selvitetty, että A:sta johtuneista syistä eräät yhdistyksen jäsenet olivat liittyneet muihin aikidoseuroihin ja alkaneet harjoitella niissä ja että ohjaajien saanti yhdistyksen harjoituksiin oli vaikeutunut.

A oli käyttäytymisellään aiheuttanut yhdistykselle haittaa ja vahinkoa. Hänen ei ollut kuitenkaan näytetty menettelyllään huomattavasti vahingoittaneen yhdistystä. Yhdistyksellä ei näin ollen ollut ollut laillista perustetta erottaa A:ta yhdistyksestä.

Sen vuoksi hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen ja julistanut yhdistyksen kokouksen päätöksen A:n erottamisesta yhdistyksen jäsenyydestä pätemättömäksi sekä vapauttanut A:n korvaamasta yhdistyksen oikeudenkäyntikuluja. Asian laadun vuoksi A sai pitää omat oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 12.5.1993. Yhdistys on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista, kanteen hylkäämistä ja A:n velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen.

A on antanut häneltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.9.1993

Perustelut

Yhdistyslain (503/89) 15 §:n 1 momentin mukaan päätöksessä yhdistyksen jäsenen erottamisesta on mainittava erottamisen syy. Hallituksen esityksen mukaan (HE yhdistyslaiksi 1988 vp. n:o 64 s. 34) tämä tarkoittaa sen menettelyn tai tosiasiallisen olosuhteen mainitsemista, johon erottaminen perustuu.

Lain 14 §:n mukaan yhdistys voi erottaa jäsenen säännöissä mainitulla erottamisperusteella. Lisäksi lainkohdassa mainitaan eräitä perusteita, joiden nojalla yhdistyksellä aina on oikeus erottamiseen. Hallituksen esityksen mukaan (s. 33) "Yhdistys voi säännöissään määritellä erottamisperusteet vapaasti sillä rajoituksella, että tässä pykälässä mainittuja erottamisperusteita ei kuitenkaan voi poistaa." Meido-Kan r.y:n säännöissä olevia erottamisperusteita on siten noudatettava. Niiden mukaan hallituksella on oikeus erottaa jäsen, jonka toiminta on yhdistyksen vastainen tai jonka toiminnan hallitus katsoo vahingoittavan yhdistyksen toimintaa.

Myöhästymiset harjoituksista ja harjoittelukumppanin satunnaiset ja todennäköisesti tahattomat vahingoittamiset eivät sitä vastoin ole voineet vahingoittaa yhdistyksen toimintaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Kanne hylätään. A velvoitetaan korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut jutussa 25 000 markalla 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Riihelä, Haarmann, Roos, Suhonen ja Tulokas

---

[SV]

Fråga om grunderna och meddelande av orsaken vid uteslutning av en medlem ur en förening.

FöreningsL 14 §

FöreningsL 15 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.