Supreme Court allows revocation of mutual wills by survivor but rejects cost award against beneficiary.

Puolisot A ja B olivat tehneet keskinäisen testamentin, jonka mukaan toisen heistä kuoltua eloon jäänyt sai täyden omistus- ja hallintaoikeuden kaikkeen pesän omaisuuteen ja viimeksi eläneen kuoltua omaisuus jäi täysin omistusoikeuksin C:lle ja D:lle. B, joka A:n kuoltua oli valvonut testamentin, peruutti sen. Testamentti julistettiin tehottomaksi vain B:n testamenttimääräystä koskevilta osilta.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Pielaveden kihlakunnanoikeuden päätös 19.1.1989

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että B ja A olivat 27.11.1970 allekirjoittamallaan, perintökaaren 10 luvun muotomääräyksiä noudattavalla keskinäisellä testamentilla ilmoittaneet viimeisenä tahtonaan, että toisen heistä kuoltua eloonjäänyt sai täyden omistus- ja hallintaoikeuden kaikkeen pesän omaisuuteen sekä viimeksi eläneen kuoltua omaisuus jäi täysin omistusoikeuksin A:n pojan E:n tyttärille C:lle ja D:lle. A ja B olivat laatineet tällöin testamenttiasiakirjan kahtena kappaleena, joista toista oli, vaikka osa siinä olevista allekirjoituksista oli mahdollisesti tehty hiilipaperin tai muun jäljentävän paperin ollessa paperien välissä, pidettävä myös alkuperäisenä eli testamentin kaksoiskappaleena. Tämän kaksoiskappaleen A ja B olivat jonkin ajan kuluttua antaneet tällöin alaikäisinä olleiden C:n ja D:n isälle ja holhoojalle E:lle sanottujen tyttärien puolesta säilytettäväksi.

B oli A:n kuoltua 30.1.1986 valvonut 25.2.1986 sanotun hallussaan olleen testamenttikappaleen ja antanut sen 21.5.1986 asianmukaisesti tiedoksi vaimonsa ainoalle perilliselle E:lle. B oli 4.3.1986 maksanut E:lle tämän pyynnöstä lakiosana A:n jälkeen 45.000 markkaa.

C ja D olivat puolestaan B:n kuoltua 18.2.1988 Pielaveden kihlakunnanoikeudessa 24.3.1988 valvoneet hallussaan olleen testamenttikappaleen ja antaneet sen 12.4.1988 asianmukaisesti tiedoksi F:lle eli B:n tyttärelle tämän ainoana perillisenä.

Kihlakunnanoikeus on katsonut lisäksi selvitetyksi, että B oli A:n kuoleman jälkeen ilmoittanut ainakin kolmelle henkilölle eli todistajina kuulluille X:lle sekä Y:lle ja Z:lle tulevansa hävittämään edellä kerrotun keskinäisen testamentin, koska hän oli E:n vaatimuksesta joutunut maksamaan tälle lakiosaa A:n jälkeen. Samoin kihlakunnanoikeus on katsonut näytetyksi, etteivät ainakaan X ja Y olleet etsiskelyistään huolimatta B:n kuoltua löytäneet kyseistä testamenttia tämän asunnosta.

Kihlakunnanoikeus on katsonut edellä olevan perusteella kantaja F:n saattaneen todennäköiseksi, että B oli hävittänyt hallussaan olleen, A:n jälkeen valvomansa keskinäisen testamentin toisen kappaleen peruutustarkoituksin. Sen vuoksi ja kun vastaajien C:n ja D:n hallussa olleen, B:n jälkeen valvotun testamentin kaksoiskappaleen olemassaolo ei sinänsä kumonnut edellä mainittua peruutusolettamaa, kihlakunnanoikeus, kun C ja D testamentin saajina eivät olleet saattaneet todennäköiseksi, että B:n oma kappale testamenttia olisi hävinnyt hänen tahtomattaan, on julistanut kyseisen testamentin kaksoiskappaleen tehottomaksi.

Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevien vaatimusten osalta kihlakunnanoikeus on todennut, että C:llä ja D:llä oli ollut hallussaan testamentin kaksoiskappale ja vasta oikeudenkäynnissä oli voitu selvittää B:n peruuttaneen testamentin. Sen vuoksi ja kun B peruuttamalla testamentin oli samalla toiminut vastoin A:n viimeistä, C:n ja D:n hyväksi ollutta tahtoa, kihlakunnanoikeus on katsonut, että asianosaisten tuli puolin ja toisin pitää jutusta aiheutuneet kulunsa vahinkonaan.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 20.11.1990

Hovioikeus, jossa C ja D olivat vaatineet kihlakunnanoikeuden päätöksen kumoamista ja kanteen hylkäämistä sekä F:n velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa täysimääräisesti kihlakunnanoikeuden osalta ja 1.000 markalla hovioikeuden osalta, ei ole muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 27.3.1991. C ja D yhteisesti ovat vaatineet hovioikeuden tuomion kumoamista ja F:n velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa korkoineen kaikissa oikeusasteissa, Korkeimmassa oikeudessa 1.500 markalla.

F on antanut pyydetyn vastauksen ja vaatinut vastauskulujensa korvaamista korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.1.1992

Perustelut

Korkein oikeus katsoo kihlakunnanoikeuden lausumilla perusteilla, että B on peruuttanut 27.11.1970 tekemänsä testamentin ja että peruutus on voinut koskea vain B:n omaa määräystä hänen ja A:n keskinäisessä testamentissa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että kysymyksessä oleva testamentti julistetaan tehottomaksi B:n testamenttimääräystä koskevilta osilta.

Oikeudenkäyntikulujen korvaamatta jättämistä koskevan kihlakunnanoikeuden ratkaisun perustelut, sikäli kuin niissä on todettu B:n toimineen vastoin A:n viimeistä tahtoa, poistetaan.

Kun asia on ollut niin sekava ja epätietoinen, että oikeudenkäyntiin on ollut perusteellista aihetta, asianosaiset saavat pitää jutusta olleet kulut vahinkonaan.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Riihelä, Tulenheimo-Takki, Taipale ja Wirilander

---

[SV]

Makarna A och B hade gjort ett inbördes testamente enligt vilket den efterlevande maken fick full ägande- och besittningsrätt till boets hela egendom som vid den efterlevande makens död med full äganderätt skulle tillfalla C och D. B som hade bevakat testamentet efter A:s död, återkallade det. Testamentet förklarades vara utan verkan såvitt angick det av B gjorda förordnandet.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret