Legislator Rechtsprechung & Gesetzgebung
KKO:1992:176 KI-generiert

Supreme Court allows heir to appoint executor over majority of heirs based on inheritance law provisions.

Geschäftsnummer KKO:1992:176
Gericht / Behörde
Rechtsordnung Finnland (FI)
Entscheiddatum
Ausgang Teilweise gutgeheissen (Partially Allowed)

Legislator-Zusammenfassung

KI-generiert

The Supreme Court of Finland partially allowed the appeal against the lower court's appointment of lawyer X as estate administrator. While the majority of heirs argued for lawyer Y based on their numerical majority, the court held that the minority heir A had a statutory right to demand the estate be transferred to an administrator regardless of whether the estate was settled. The court determined that both proposed administrators were suitable but granted priority to X based on the estate's location and the applicant's specific circumstances, thereby overturning the lower court's decision on costs but upholding the appointment of X.

Legislator-Regeste

KI-generiert

Perintökaari 19 luvun 1 § 1 momentti; Kuolinpesän osakkaalla on oikeus vaatia omaisuuden luovutettavaksi pesänselvittäjän hallintoon riippumatta selvityksen tilasta, ja etusija annetaan sopivimmalle toimijalle perustelluin perustein.

Schlagwörter

KI-generiert
inheritance law estate administration heir rights estate administrator priority of appointment minority heir statutory right Ausstandsgründe

Zitierte Gesetzesbestimmungen

KI-generiert
Perintökaari 19 luvun 1 § 1 momentti

Zitierte Rechtsprechung

KI-generiert
KKO:1977-II-102
KI-generiert

Fragen Sie sich, wie dieser Entscheid auf Ihren Fall anwendbar ist?

Prüfen Sie diesen Entscheid zusammen mit Bundesrecht, kantonalen Erlassen, Kommentaren und Folgeentscheiden in Legislator AI.

Fall in Legislator öffnen →

Volltext

Ks.

KKO:1977-II-102

Kuolinpesän osakkaalla oli perintökaaren 19 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla oikeus saada kuolinpesän omaisuus luovutettavaksi pesänselvittäjän hallintoon riippumatta siitä, oliko pesä selvitetty vai ei.

PK 19 luku 1 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Hakemus Toijalan kihlakunnanoikeudessa

A on pyytänyt, että Valkeakoskelta oleva asianajaja X määrättäisiin pesänjakajaksi Kylmäkoskelta olleen 10.5.1971 kuolleen maanviljelijän E:n sekä hänen 9.9.1990 kuolleen vaimonsa, eläkeläisen F:n kuolinpesiin.

Hakemuksesta kuultuina kuolinpesien muut osakkaat B, C sekä D ovat vastustaneet X:n määräämistä pesänjakajaksi ja vaatineet, että mainittuihin kuolinpesiin määrättäisiin pesänselvittäjäksi ja pesänjakajaksi Tampereelta oleva asianajaja Y.

A on vastustanut B:n ja hänen myötäpuoltensa hakemusta.

Kihlakunnanoikeuden päätös 18.2.1991

Koska ei ollut näytetty, että Xllä olisi ollut aiempi asiakassuhde A:han, ja koska kuolinpesien kiinteistöt ja osittain muu omaisuus sijaitsivat Kylmäkoskella ja Urjalassa, X:n määräämiselle pesänjakajaksi ei ollut estettä. Koska kuolinpesissä ei ollut selvitettävää, niille ei ollut aiheellista määrätä pesänselvittäjää.

Kihlakunnanoikeus on määrännyt X:n pesänjakajana suorittamaan perinnönjaon E ja F:n jälkeen. B:n ja hänen myötäpuoltensa hakemus pesänselvittäjän määräämiseksi on hylätty.

Turun hovioikeuden päätös 8.11.1991

Hovioikeus, jossa B myötäpuolineen oli vaatinut kihlakunnanoikeuden päätöksen kumoamista ja toistanut vaatimuksen Y:n määräämisestä pesänselvittäjäksi ja pesänjakajaksi, on todennut valittajien katsoneen, että koska he edustivat lukumääräisesti enemmistöä kuolinpesän osakkaista, heidän ehdokkaansa Y tulisi määrätä pesänselvittäjäksi ja pesänjakajaksi.

A oli ilmoittanut, että hänen osuutensa kuolinpesistä oli 5/8 osaa, kun B:n ja hänen myötäpuoltensa osuus kuolinpesistä oli vain 3/8 osaa. B ja hänen myötäpuolensa olivat myöntäneet, että suurin osa pesistä kuului A:lle, mikäli heidän vireille panemaansa testamentin hyväksymisen julistamista mitättömäksi koskevaa kannetta ei hyväksytä.

Asiassa oli selvitetty, että suurin osuus jäämistöstä kuului tällä hetkellä A:lle.

Tällä perusteella ja myös kihlakunnanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus on katsonut, ettei kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputulosta ollut syytä muuttaa. B, C ja D on velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle korvaukseksi tällä asian vuoksi hovioikeudessa olleista kuluista 1 200 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden päätöksen antopäivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 11.3.1992. Muutoksenhakemuksessaan B ja hänen myötäpuolensa ovat vaatineet hovioikeuden päätöksen kumoamista ja toistaneet aikaisemman vaatimuksensa Y:n määräämisestä pesänselvittäjäksi ja pesänjakajaksi. A on antanut vastauksen, jossa hän on vaatinut valituksen hylkäämistä ja vastapuolten velvoittamista korvaamaan hänen vastauskulunsa korkoineen. Siltä varalta, että kuolinpesiin määrättäisiin pesänselvittäjä, hän on pyytänyt, että tehtävään määrättäisiin X.

A:n vastauksen johdosta B ja hänen myötäpuolensa ovat antaneet pyydetyn vastauksen, jossa he vastustavat X:n määräämistä pesänselvittäjäksi.

Määräajan jälkeen B on 18.5.1992 ja A 13.7.1992 toimittanut tänne lisäkirjoituksen liitteineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 9.12.1992

Käsittelyratkaisu

Määräajan jälkeen toimitettuja kirjoituksia ei oteta huomioon, koska niiden huomioon ottamiseen ei ole erityistä syytä.

Pääasiaratkaisun perustelut

B:lla myötäpuolineen on kuolinpesien osakkaana perintökaaren 19 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla oikeus vaatia kuolinpesien omaisuus luovutettavaksi pesänselvittäjän hallintoon ja saada pesänselvittäjä määrätyksi riippumatta siitä, onko pesä selvitetty vai ei.

Pesänselvittäjäksi ja pesänjakajaksi esitetyt Y ja X ovat kumpikin sopivia pesänselvittäjäksi ja pesänjakajaksi. Kihlakunnanoikeuden mainitsemalla perusteella etusija annetaan A:n ehdottamalle X:lle.

Päätöslauselma

E ja F:n kuolinpesät määrätään luovutettaviksi pesänselvittäjän hallintoon ja pesänselvittäjäksi määrätään asianajaja X. X:lle annettu pesänjakajan määräys jää pysyväksi.

Hovioikeuden päätös kumotaan A:lle tuomitun kulukorvauksen osalta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ketola, Krook ja Raulos sekä ylimääräinen oikeusneuvos Hidén

---

[SV]

Se KKO:1977-II-102

En delägare i ett dödsbo hade med stöd av 19 kap. 1 § 1 mom. ärvdabalken rätt att få boets egendom överlåten till förvaltning av boutredningsman oavsett om boet var utrett eller inte.

ÄB 19 kap 1 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret