Supreme Court dismisses doctor's appeal, ruling failure to include trained escort constitutes minor negligence under criminal law.

Terveyskeskuslääkärin virka-apupyynnön perusteella poliisi oli noutanut lääkärin tutkittavaksi henkilön, jonka oli terveyskeskuksen tietoon tulleiden seikkojen perusteella katsottu voineen olla tahdostaan riippumattoman mielisairaanhoidon tarpeessa. Kun lääkäri oli laiminlyönyt huolehtia siitä, että mielisairaslain 19 §:ssä (L 23.6.1977/521) tarkoitettu terveydenhuoltoalan ammattikoulutuksen saanut saattaja olisi ollut mukana henkilön kuljetuksessa terveyskeskukseen, hänen katsottiin syyllistyneen tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen.

Ään.

Kysymys myös siitä, oliko lääkärillä ollut perustetta pyytää poliisin virka-apua tutkittavan noutamiseksi.

RL 40 luku 11 § (L 8.9.1989/792)

MielisairasL 19 § (L 23.6.1977/521)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Syyte Hollolan kihlakunnanoikeudessa

A on lausunut, että B oli 16.10.1987 Hollolassa päivystävänä terveyskeskuslääkärinä pyytänyt poliisilta virkaapua A:n saattamiseksi tutkimuksiin asianomaiseen terveyskeskukseen sen seikan selvittämiseksi, oliko tämä mielisairaanhoidon tarpeessa. B:n virka-apupyynnön nojalla kolme poliisia oli noutanut A:n kotoaan vastoin hänen tahtoaan ja kuljettanut hänet terveyskeskukseen. A:n kuljetukseen ei ollut osallistunut terveyskeskuksen henkilökuntaan kuuluvaa tai muutakaan terveydenhuoltoalan ammattikoulutuksen saanutta saattajaa.

B oli menettelyllään ilman laillista oikeutta pakottanut A:n saapumaan tutkimuksiin terveyskeskukseen tai ainakin toiminut virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Sen vuoksi A on vaatinut, että B tuomitaan rangaistukseen pakottamisesta tai ainakin varomattomuudesta tai ymmärtämättömyydestä tehdystä virkavirheestä.

Kihlakunnanoikeuden päätös 4.5.1989

Kouvolan hovioikeuden päätös 28.8.1990

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 20.11.1990. Valituksessaan A on toistanut B:hen kohdistamansa syytteen.

B on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

Sosiaali- ja terveyshallitus on antanut siltä pyydetyn lausunnon. A on antanut häneltä lausunnon johdosta pyydetyn selityksen. B ei ole käyttänyt hyväkseen hänelle varattua tilaisuutta selityksen antamiseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 23.10.1992

Perustelut

Mielisairaslain 16 a §:n 1 momentin (L 23.6.1977/521) mukaan tahdostaan riippumatta voidaan mielisairaalaan ottaa vain henkilö, jonka käytöksestä tai muista seikoista käy ilmi, että hän on mielisairautensa vuoksi välittömän mielisairaanhoidon tarpeessa tai erityisen vahingollinen itselleen tai muille. Jos terveyskeskuksen lääkäri katsoo, että tällaisen henkilön kuljettamiseen on terveydenhuoltoalan ammattikoulutuksen saaneen saattajan lisäksi kuljetettavan väkivaltaisuuden tai muun vastaavanlaisen syyn vuoksi tarpeen muukin saattaja, poliisi on mielisairaslain 19 §:n 1 momentin (L 23.6.1977/521) mukaan velvollinen lääkärin pyynnöstä avustamaan kuljetuksessa.

B on Hollolassa 16.10.1987 Tiirismaan kansanterveystyön kuntainliiton terveyskeskuslääkärin virkaansa toimittaessaan pyytänyt poliisilta puhelimitse mielisairaslain 19 §:n 1 momentissa tarkoitettua virka-apua A:n toimittamiseksi terveyskeskukseen sen selvittämiseksi, oliko mielisairaslain 16 a §:ssä tarkoitettuja edellytyksiä A:n toimittamiseksi tahdosta riippumattomaan hoitoon mielisairaalassa. Virka-apupyyntö on vahvistettu samana päivänä tehdyllä kirjallisella pyynnöllä. Virka-apupyynnön perusteella kolme poliisia on samana päivänä kello 13 noutanut A:n Salpakankaan terveysasemalle. Siellä suorittamansa tutkimuksen perusteella B on katsonut, ettei ollut olemassa edellytyksiä tahdosta riippumattomaan hoitoon.

B ei tosin itse ole varmistautunut siitä, oliko A voinut olla lain edellyttämän välittömän mielisairaanhoidon tarpeessa tai erityisen vahingollinen itselleen tai muille ja oliko poliisin virka-apu ollut hänen väkivaltaisuutensa tai muun vastaavanlaisen syyn vuoksi tarpeen. Asiassa ei kuitenkaan ole tullut ilmi sellaisia syitä, joiden perusteella B:llä olisi ollut aihetta epäillä toiselta terveyskeskuslääkäriltä näistä seikoista saamiensa tietojen paikkansapitävyyttä. Näin ollen B toimeenpanemalla ilman lisäselvittelyä saamansa tehtävän A:n toimittamiseksi terveyskeskukseen tutkimuksia varten ei ole rikkonut virkavelvollisuuttaan.

Edellä olevan perusteella Korkein oikeus katsoo, että B on menetellyt vastoin virkavelvollisuuttaan laiminlyömällä huolehtia siitä, että terveydenhuoltoalan ammattikoulutuksen saanut saattaja olisi ollut mukana toimitettaessa A terveyskeskukseen.

Jos virkamies virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta tai varomattomuudesta rikkoo tai jättää täyttämättä virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on 1.1.1990 voimaan tulleen rikoslain 40 luvun 11 §:n mukaan (L 8.9.1989/792) tuomittava tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta varoitukseen tai sakkoon. Viimeksi mainittua säännöstä on rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n mukaan, sellaisena kuin se oli hovioikeuden ratkaistessa asian ennen 1.1.1991 voimaantullutta lainmuutosta, sovellettava tekoaikana voimassaollutta rikoslain 40 luvun 21 §:n säännöstä lievempänä.

Hallituksen esityksessä virkarikoslainsäädännön uudistamisesta (nro 58/1988 vp.) todetaan, että rangaistavuuden ulottaminen vähäisiin, lähinnä määrättyä menettelytapaa koskevien säännösten rikkomisiin, joilla ei ole viran asianmukaisen hoidon tai yksityisten etujen kannalta mainittavaa merkitystä, ei ole tarkoituksenmukaista. Korkein oikeus katsoo, ettei B:n viaksi jäävää laiminlyöntiä huolehtia terveydenhoitoalan ammattikoulutuksen saaneen saattajan mukanaolosta kuljetettaessa A terveyskeskukseen ole huomioon ottaen mitä saattajan merkityksestä mielisairaaksi epäillyn henkilön hoitoon saattamisessa on edellä mainituissa hallituksen esityksessä (nro 85/1976 vp.), lääkintöhallituksen ohjeissa ja alan peruskirjallisuudessa todettu pidettävä rikoslain 40 luvun 11 §:ssä tarkoitetulla tavalla vähäisenä.

B ei ole syyllistynyt hänen viakseen luetulla menettelyllä pakottamiseen.

Lainkohta

Rikoslaki 40 luku 11 § (L 8.9.1989/792)

Päätöslauselma

Kihlakunnanoikeuden ja hovioikeuden päätökset kumotaan.

B tuomitaan 16.10.1987 tehdystä tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta 20:een 130 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 2 600 markkaa.

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla maksetaan valtion varoista asianajaja Elfvingille palkkioksi A:n avustamisesta Korkeimmassa oikeudessa 2 500 markkaa.

B velvoitetaan korvaamaan valtiolle maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 21 §:n 1 momentin nojalla sen varoista A:n oikeudenkäyntiavustajalle jutussa maksetut palkkiot 5 200 markkaa ja A:n kuulustuttamalle todistajalle maksettu päiväraha 167 markkaa eli yhteensä 5 367 markkaa.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Menettelyllään B ei ole pyrkinyt pakottamaan A:ta tulemaan terveyskeskukseen ilman laillista oikeutta, vaan tarkoituksena on ollut A:n saattaminen lainmukaiseen tarkkailuun. Menettelyllään B siis ei ole syyllistynyt rikoslain 25 luvun 12 §:ssä tarkoitettuun pakottamiseen. En lue erikseen B:n syyksi, että hänen ilman laillista perustetta toimeenpanemassaan poliisikuljetuksessa on myös menetelty virheellisesti, kun siinä ei ole ollut mukana terveydenhuoltoalan ammattikoulutuksen saanutta saattajaa.

Rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n 2 momentin (L 1990/770) nojalla sovellan B:n syyksi lukemaani menettelyyn sen tekohetkellä voimassa ollutta rikoslain 40 luvun 21 §:n 1 momenttia ja tuomitsen sen nojalla B:n 16.10.1987 tehdystä tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta 80 päiväsakkoa vastaavaan 10 400 markan sakkorangaistukseen.

Elfvingin avustajanpalkkiosta ja B:n korvausvelvollisuudesta olen Korkeimman oikeuden päätöslauselman kannalla.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Nikkarinen, Roos (eri mieltä), Krook ja Suhonen

---

[SV]

På begäran om handräckning framställd av en läkare vid en hälsovårdscentral hade polisen för läkarundersökning hämtat en person, som på grund av uppgifter som hade kommit till hälsovårdscentralens kännedom hade ansetts kunna vara i behov av vård på sinnessjukhus oberoende av sin vilja. Då läkaren hade underlåtit att sörja för att en i 19 § sinnessjuklagen (L 23.6.1977/521) avsedd ledsagare med hälsovårdsutbildning hade varit med under transporten av personen till hälsovårdscentralen, ansågs han ha gjort sig skyldig till brott mot tjänsteplikt av oaktsamhet.

Omröstn.

Fråga även därom, huruvida läkaren hade haft orsak att begära handräckning för hämtningen av den undersökta.

SL 40 kap 11 § (L 8.9.1989/792)

SinnessjukL 19 § (L 23.6.1977/521)

Hela rättsfallet är i FKKO-registret