Legislator Rechtsprechung & Gesetzgebung
KKO:1991:89 KI-generiert

Supreme Court dismissed union claim for expired annual leave wages under the 1981 Act. The two-year limitation period expired in 1984, barring the 1986 claim.

Geschäftsnummer KKO:1991:89
Gericht / Behörde
Rechtsordnung Finnland (FI)
Entscheiddatum
Ausgang Abgewiesen (Dismissed)

Legislator-Zusammenfassung

KI-generiert

The Supreme Court dismissed the union's claim for annual leave wages and severance pay against a cooperative. The lower courts confirmed that the statutory two-year limitation period expired at the end of calendar year 1984, barring the claim filed in 1986. Although the union argued the period should run from the date of the final wage determination, the court held the limitation period is fixed by the calendar year end. Consequently, the claim was rejected as time-barred, and the union was ordered to pay the cooperative's appeal costs.

Legislator-Regeste

KI-generiert

Vuosilomalain 15 §:n mukaan vuosilomasaatava vanhenee kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vuosiloma tai osa siitä oli annettu tai olisi tullut antaa tai jonka aikana osa lomakorvauksesta oli maksettu tai olisi tullut maksaa; vuosilomasaatava on siten hylättynä, jos se on vanhentunut lainsäädännön mukaisesti.

Schlagwörter

KI-generiert
annual leave statute limitation period calendar year end time bar labor union claim wage arrears prescription Nichtverlängerung des Vertrags

Zitierte Gesetzesbestimmungen

KI-generiert
Vuosilomalain 15 §
Työntekijän vuosilomasaatava vanheni vuosilomalain 15 §:n mukaan kahden vuoden kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vuosiloma tai osa siitä oli annettu tai olisi tullut antaa tai jonka aikana osa lomakorvauksesta oli maksettu tai olisi tullut maksaa.
Vuosilomalain 16 § 4 momentti
Vuosilomalain 4 § 1 momentti
Vuosilomalain 9 § 2 momentti
KI-generiert

Fragen Sie sich, wie dieser Entscheid auf Ihren Fall anwendbar ist?

Prüfen Sie diesen Entscheid zusammen mit Bundesrecht, kantonalen Erlassen, Kommentaren und Folgeentscheiden in Legislator AI.

Fall in Legislator öffnen →

Volltext

Työntekijän vuosilomasaatava vanheni vuosilomalain 15 §:n mukaan kahden vuoden kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vuosiloma tai osa siitä oli annettu tai olisi tullut antaa tai jonka aikana osa lomakorvauksesta oli maksettu tai olisi tullut maksaa.

VuosilomaL 15 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Porin raastuvanoikeudessa

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y. on Keskusosuuskunta Hankkijalle tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla ja kannetta kehittäessään lausunut, että sähköasentajat Jyrki G, Aimo H, Antti H, Antti K, Reijo H, Kimmo L, Juhani L, Antti L, Auno L, Jari N, Timo N, Antti S, Sulo V, Pentti L, Immo O, Reino J, Jukka K, Heikki V, Kimmo V, Pauli H, hannu H, Eino H, Tuure J, Esko L, Asko H, Timo M, Olli N, Esko P, Pentti P, Veli R, Vesa Y, Kari R, Ilpo S, Erkki S ja Pekka S olivat 21.7.1982 tehneet työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitetun työsuhdetta koskevan työmaasopimuksen osuuskunnan kanssa öljynporauslautta Glomar Arctic I:n sähköasennustöistä Porissa. Asennustyöt oli aloitettu 12.8.1982. Työn tilaajan Rauma Repola Oy:n irtisanottua kaikki öljynporauslautan sähköistyksen alihankintasopimukset osuuskunta oli irtisanonut työmaasopimuksen 12.10.1982. Työt olivat päättyneet 20.10.1982.

Työntekijät olivat siirtäneet sanottuun työsuhteeseen perustuvat saatavansa yhdistykselle. Turun hovioikeus oli 12.9.1986 antamallaan tuomiolla velvoittanut osuuskunnan suorittamaan yhdistykselle työntekijöille aikaisemmin maksettujen urakkapalkkojen lisäksi 179.416,76 markkaa korkoineen. Koska hovioikeuden päätöksellä työntekijöiden palkat oli vahvistettu suuremmiksi kuin mitä työnantaja oli maksanut, työntekijöillä oli oikeus saada korotettua palkkaa vastaavat korotukset myös vuosilomapalkan ja lomaltapaluurahan osalta.

Sähköasennusalan työehtosopimuksen (1.3.1981-28.2.1983) 16 §:n mukaan vuosiloma oli ollut 2,5 arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Vuosilomalain 16 §:n 4 momentin ja 4 §:n 1 momentin mukaan työnantajalla oli oikeus antaa 24 lomapäivää ylittävä osa vuosilomasta ennen seuraavan vuoden lomakauden alkua. Näin ollen osuuskunnan olisi pitänyt antaa lomanmääräytymisvuoden 1.4.1982-31.3.1983 vuosiloma viimeistään huhtikuussa 1984. Vuosilomalain 15 §:ssä säädetty kahden vuoden kanneaika tuli laskea tämän mukaisesti vuoden 1984 päättymisestä. Kanne oli pantu vireille vuoden 1986 aikana.

Jyrki G:n, Antti H:n, Hannu H:n, Eino H:n, Aimo H:n, Reino J:n, Antti K:n, Jukka K:n, Auno L:n, Pentti L:n, Esko L:n, Kimmo L:n, Antti L:n, Timo M:n, Timo N:, Esko P:n, Pentti P:n, Veli R:n, Kari R:n, Ilpo S:n, Erkki S:n, Antti S:n, Sulo V:n ja Vesa Y:n lomapalkkasaatavat lomaltapaluurahoineen olivat yhteensä 25.875,45 markkaa. Reijo H:n, Juhani L:n, Jari N:n, Olli N:n, Immo O:n, Pekka S:n, Heikki V:n, Kimmo V:n, Pauli H:n, Tuure J:n ja Asko H:n saatavat olivat yhteensä 6.564,55 markkaa.

Sen vuoksi yhdistys on vaatinut, että osuuskunta velvoitetaan suorittamaan sille vuosilomapalkkoina ja lomaltapaluurahoina yhteensä 32.440 markkaa 16 prosentin korkoineen 12.10.1986 lukien ja korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut jutussa 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöksen julistamisesta.

Vastaus

Kanteesta kuultuna osuuskunta on lausunut, että niillä työntekijöillä, joiden työsuhde oli päättynyt jo vuonna 1983 tai vuosiloma oli kokonaisuudessaan pidetty sanottuna vuonna, ei ollut oikeutta vaadittuihin vuosilomasaataviin, koska saatavat olivat vanhentuneet. Haaste oli annettu tiedoksi osuuskunnalle 23.12.1986 eli näiden työntekijöiden osalta kahden vuoden vanhentumisajan jälkeen. Osuuskunta on myöntänyt, että vuosilomasaatavat eivät olleet vanhentuneet Jyrki G:n, Antti H:n, Aimo H:n, Reino J:n, Antti K:n, Auno L:n, Esko L:n, Antti L:n, Esko P:n, Pentti P:n, Veli R:n, Kari R:n, Erkki S:n, Antti S:n ja Sulo V:n yhteensä 3.260,46 markan saatavien osalta.

Porin raastuvanoikeuden päätös 29.11.1989

Raastuvanoikeus on katsonut, että saatavien vanhentuminen tuli ratkaista työneuvoston raastuvanoikeuden pyynnöstä antaman lausunnon mukaisesti. Työneuvosto oli lausunnossaan katsonut, että vuosilomasaatava vanhenee kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vuosiloma tai osa siitä oli annettu tai olisi tullut antaa tai jonka aikana lomakorvaus oli maksettu tai olisi tullut maksaa.

Yhdistys ja osuuskunta olivat myöntäneet, että mikäli asia ratkaistiin työneuvoston lausunnon mukaisesti seuraavat työntekijät olivat oikeutettuja korvauksiin: Jyrki G 423,74 markkaa, Antti H 247,48 markkaa, Aimo H 422,75 markkaa, Reino J 224,67 markkaa, Antti K 188,11 markkaa, Auno L 251,92 markkaa, Esko L 203,92 markkaa, Antti L 241,19 markkaa, Esko P 134,48 markkaa, Pentti P 191,76 markkaa, Veli R 207,08 markkaa, Kari R 127,48 markkaa, Erkki S 242,05 markkaa, Antti S 78,06 markkaa ja Sulo V 75,77 markkaa.

Sen vuoksi raastuvanoikeus on hyläten muiden työntekijöiden palkkasaataviin perustuvat vaatimukset velvoittanut osuuskunnan suorittamaan yhdistykselle 3.260,46 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 22.12.1986 lukien. Raastuvanoikeus on hylännyt yhdistyksen oikeudenkäyntikuluvaatimuksen, koska yhdistys oli vain osittain voittanut jutun.

Turun hovioikeuden tuomio 7.9.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y. oli saattanut jutun, on lausunut, että vuosilomalain 15 §:ää oli työneuvoston lausunnon mukaisesti tulkittava niin, että vuosilomasaatava vanhenee kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vuosiloma tai osa siitä oli annettu tai olisi tullut antaa tai jonka aikana lomakorvaus oli maksettu tai olisi tullut maksaa.

Kanteessa mainittujen työntekijöiden lomakorvaukset olivat siten rauenneet lukuunottamatta Jyrki G:n, Antti H:n, Aimo H:n, Reino J:n, Antti K:n, Auno L:n, Esko L:n, Antti L:n, Esko P:n, Pentti P:n, Veli R:n, Kari R:n, Erkki S:n, Antti S:n ja Sulo V:n vuosilomakorvauksia vuoden 1984 aikana pidetyistä lomista eli yhteensä 3.260,46 markan osalta.

Vuosilomalain 9 §:n 2 momentin mukaan lomakorvaus on maksettava viimeistään lomakauden päättyessä. Raastuvanoikeuden päätöksessä selostettu työntekijäin lisäpalkkaan oikeuttava Turun hovioikeuden tuomio oli annettu 12.9.1986, jolloin viimeistään oli selvinnyt vuosilomakorvauksen perusteena olleen palkan määrä. Yhdistys on vaatinut maksettaviksi tuomituille vuosilomakorvauksille viivästyskorkoa 12.10.1986 lukien. Kun mainitut saatavat olivat tuolloin olleet maksettaviksi erääntyneitä, korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa vaaditusta ajankohdasta 12.10.1986 lukien.

Hovioikeus on muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä siten, että siinä tuomitulle 3.260,46 markan määrälle on maksettava korkoa 16 prosenttia 12.10.1986 lukien.

Asianosaisten vaatimukset saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan on asian sekavuuden ja epätietoisuuden vuoksi hylätty.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y:lle on myönnetty valituslupa 24.1.1991. Valituksessaan yhdistys on vaatinut, että sen kanne hyväksytään kokonaisuudessaan ja osuuskunta velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut jutussa korkoineen.

Keskusosuuskunta Hankkija on antanut siltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.6.1991

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y. velvoitetaan suorittamaan Osuuskunta Hankkijalle korvaukseksi sillä Korkeimmassa oikeudessa olleista oikeudenkäyntikuluista 1.500 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Portin, Nybergh, Riihelä ja Ketola

---

[SV]

En arbetstagares fordran på semesterlön och -ersättning preskriberades enligt 15 § semesterlagen inom två år från utgången av det kalenderår under vilket semestern eller en del därav hade getts eller bort ges eller en del av semesterersättningen hade betalts eller bort betalas.

SemesterL 15 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret