Supreme Court dismisses drug charge evidence due to defendant's right to cross-examine witnesses violation.

Ään.

Syytetyn kiistettyä huumausainerikosta koskevan syytteen oli näyttönä esitetty eräiden huumausainerikoksista aikaisemmin tuomittujen henkilöiden poliisitutkinnassa antamia ja oikeudessa toistamia kertomuksia. Alemmat asteet olivat hyväksyneet kertomukset näytöksi syyllisyydestä varaamatta syytetylle tilaisuutta kuulustella kertomusten antajia. Koska menettely loukkasi kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 3 kappaleen e kohdasta ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen d kohdasta ilmeneviä periaatteita, joiden mukaan syytetyn vähimmäisoikeuksiin kuuluu oikeus kuulustella tai kuulustuttaa häntä vastaan kutsuttuja todistajia, juttu palautettiin alioikeuteen.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin raastuvanoikeuden päätös 21.2.1990

Raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän syytteestä syytteen mukaisesti katsonut selvitetyksi, että A oli 16.6.12.8.1988 välisenä aikana Helsingissä ja muualla Suomessa käsitellyt luvattomasti huumausaineita siten, että hän oli 1) 16.6.1988 ostanut B:ltä yhden gramman amfetamiinia 300 markan hinnalla, 2) 17.6.1988 pitänyt hallussaan tuntemattomaksi jääneellä tavalla saamaansa kahden kilon hasiserää, mistä määrästä hän oli myynyt yhden kilon B:lle 40.000 markan hinnalla, 3) 5.7.1988 pitänyt hallussaan tuntemattomaksi jääneellä tavalla saamaansa kahden kilon hasiserää, jonka hän oli myynyt B:lle 85.000 markan hinnalla, sekä 4) 12.8.1988 pitänyt hallussaan tuntemattomaksi jääneellä tavalla saamaansa kahden kilon hasiserää, jonka hän oli myynyt B:lle 90.000 markan hinnasta. Tästä määrästä oli viranomaisten toimesta takavarikoitu ja hävitetty 1.996 grammaa.

Jutussa esitetystä näytöstä raastuvanoikeus on lausunut seuraavaa:

"Aikaisemmin rangaistukseen tuomittu C on oikeudessa toistamassaan kertomuksessa kertonut A:n syytteen 1 kohdan osalta A:n ostaneen pienen erän amfetamiinia B:ltä omaan käyttöönsä.

B, joka myös on aikaisemmin jutussa tuomittu rangaistukseen muun muassa samojen huumausaine-erien käsittelystä, joista nyt on A:n osalta kysymys, on poliisikuulustelussa antamissaan kertomuksissa kertonut A:n menetelleen syyttäjän syytteessään 1-4 kohdissa kertomin tavoin. B pidätettiin 12.8.1988 eli samana päivänä, jolloin A syytteen mukaan oli myynyt viimeisen kahden kilon hasiserän B:lle. B on oikeudessa avustajansa läsnäollessa toistanut A:n osalta kuulustelukertomuksensa ja ilmoittanut, että hänen muistikuvansa vuoden 1988 kesältä olivat melko selkeät ja luotettavat. B:n kertomuksissaan esittämien yksityiskohtien ja A:n omien lausumien perusteella ei ole vaaraa, että B kertoessaan A:n tekemisistä olisi erehtynyt henkilöstä.

Asiassa esitettyjen matkustajakorttien mukaan A, joka vakituisesti asui Kööpenhaminassa Tanskassa, oli oleskellut Helsingissä 16.-19.6.1988 välisen ajan ja 13.8.1988. Jutussa esitetyt A:n pankkitilin tiliote ja postiluettelo vahvistavat B:n kertomusta siitä, että tilin pankkikirja oli lähetetty A:n antamaan osoitteeseen Tanskaan sen jälkeen, kun sille heinäkuun alussa 1988 oli talletettu 10.000 markkaa rahoja, jotka B kertomansa mukaan oli maksanut A:n tuolloin myymästä kahden kilon hasiserästä.

Jutun tutkimuksissa mukana olleen ja oikeudessa todistajana kuullun vanhemman rikoskonstaapelin kertomuksesta käy ilmi, että A on tavannut 12.8.1988 Helsingissä eräässä ulkoilmaravintolassa asiassa niinikään aikaisemmin rangaistukseen tuomitun D:n vähäistä ennen kuin D B:n pyynnöstä oli hakenut kahden kilon hasiserän, jonka A B:n kertoman mukaan oli samana päivänä myynyt B:lle. Samana päivänä oli Östersundomissa olleesta B:n kätköstä löytynyt vajaat 2 kiloa hasista, joka on ollut samanlaisessa muovikassissa, jollainen D:llä oli ollut hänen poistuessaan niin sanotusta Kurvin Elannosta kohta tavattuaan A:n."

Tekoa oli 2-4 kohtien osalta pidettävä törkeänä, koska teossa oli kysymys huomattavan suuresta määrästä huumausainetta, ja huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan.

Helsingin hovioikeuden päätös 7.9.1990

Hovioikeus, jossa virallinen syyttäjä ja A olivat hakeneet muutosta, on todennut, että asiassa oli näyttönä A:n syyllisyydestä esitetty raastuvanoikeuden päätöksessä mainitun B:n kertomuksen lisäksi muutakin selvitystä. Tämän vuoksi hovioikeus on hyväksynyt raastuvanoikeuden perustelut ja pysyttänyt raastuvanoikeuden päätöksen. A:lle tuomitusta vankeusrangaistuksesta oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä vapaudenmenetysaikaa 24.8.1989-6.9.1990 vastaavat 1 vuosi 14 päivää. A on määrätty pidettäväksi edelleen vangittuna.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 17.1.1991. A on pyytänyt, että syyte hylätään näyttämättömänä tai rangaistusta joka tapauksessa lievennetään ja että jutussa toimitetaan suullinen käsittely Korkeimmassa oikeudessa tai juttu palautetaan. B:tä olisi välttämättä pitänyt kuulla tässä jutussa henkilökohtaisesti ja varata A:lle mahdollisuus esittää B:lle kysymyksiä.

Korkein oikeus on 19.4.1991 määrännyt, ettei hovioikeuden päätöstä ole toistaiseksi pantava enemmälti täytäntöön ja ettei A:ta ole tämän jutun vuoksi enää pidettävä vangittuna. Määräyksen johdosta lausunnon antaminen A:n 8.4.1991 tekemästä vangittuna pitämistä koskevasta kantelusta raukeaa.

Virallinen syyttäjä on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 6.6.1991

Perustelut

A on kiistänyt syytteen. Näyttönä hänen syyllisyydestään kysymyksessä oleviin huumausainerikoksiin on raastuvanoikeudessa esitetty, paitsi muuta, edellä mainittujen B:n ja C:n poliisitutkinnassa antamat ja oikeudessa toistamat kertomukset. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 3 kappaleen e kohdasta ja Euroopan neuvoston piirissä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen d kohdasta ilmenevien periaatteiden mukaisesti syytetyllä on oikeus kuulustella tai kuulustuttaa häntä vastaan kutsuttuja todistajia. Raastuvanoikeus ja hovioikeus ovat hyväksyneet sanotut kertomukset näytöksi A:n syyllisyydestä, vaikka A:lla ei ole ollut noiden sopimusten tarkoittamaa vähimmäisoikeutta kuulustella kertomusten antajia. Alempien oikeuksien ei olisi pitänyt arvioida kertomusten merkitystä näyttönä varaamatta A:lle tilaisuutta kuulla kertomusten antajia henkilökohtaisesti.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Portin: Hyväksyn mietinnön.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja raastuvanoikeuden päätökset kumotaan A:ta koskevilta osilta. Juttu palautetaan raastuvanoikeuteen, jonka tulee ilmoituksetta ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen ja siinä laillisesti menetellä.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Portin (eri mieltä), Nybergh, Riihelä ja Ketola

---

[SV]

Omröstn.

Sedan den åtalade hade bestritt ett åtal angående narkotikabrott hade som bevisning förebragts de berättelser som avgetts vid polisundersökningen och som upprepats inför domstolen av personer som tidigare dömts för narkotikabrott. De lägre domstolarna hade godkänt berättelserna som utredning om den åtalades skuld utan att bereda honom tillfälle att förhöra dem som avgett berättelserna. Förfarandet kränkte de principer som framgår av den internationella konventionen om medborgerliga och politiska rättigheter art. 14 st. 3 punkt e och konventionen om skydd för de mänskliga rättigheterna och de grundläggande friheterna art. 6 st. 3 punkt d, enligt vilka den åtalade har rätt att förhöra eller låta förhöra vittnen som åberopas mot honom. Målet återförvisades till underrätten.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret