Supreme Court dismisses illegal listening charge where radio law secrecy rule precludes criminal liability.

Vrt.

KKO:1982-II-76

Ään.

Syytetty oli radiovastaanottimellaan kuunnellut, mitä poliisiaseman päivystäjän virkahuoneessa oli tapahtunut aseman lähettimen ollessa kytkettynä lähetystä varten. Vastaanottimeen ei ollut tehty teknisiä muutoksia sitä varten, että sillä olisi päästy kuulemaan poliisin käyttämiä radiokanavia. Ottaen myös huomioon, ettei radiolain 7 §:ssä säännelty radiosalaisuus estänyt kuuntelemasta radiolähetystä, jota ei ollut tarkoitettu yleisesti vastaanotettavaksi, katsottiin ettei syytetty ollut menettelyllään syyllistynyt rikoslain 24 luvun 3 b §:n nojalla rangaistavaan salakuunteluun.

RL 24 luku 3 b §

RadioL 7 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Syyte Halikon kihlakunnanoikeudessa

Virallinen syyttäjä on lausunut, että A oli joulun 1986 ja 7.5.1988 välisenä aikana Salossa useita kertoja International-merkkisellä moniaaltoradiolla luvattomasti kuunnellut poliisiradion välityksellä, mitä oli tapahtunut Salon poliisiaseman päivystäjän virkahuoneessa lähettimen ollessa kytkettynä lähetystä varten. Sen vuoksi virallinen syyttäjä on vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen nuorena henkilönä tehdystä jatketusta salakuuntelusta ja että takavarikoitu moniaaltoradio määrätään rikoksentekovälineenä valtiolle menetetyksi.

Kihlakunnanoikeuden päätös 20.10.1988

Kuultuaan A:ta syytteestä kihlakunnanoikeus on katsonut tosin selvitetyksi, että A oli joulun 1986 ja 7.5.1988 välisenä aikana Salossa useita kertoja Internationalmerkkisellä moniaaltoradiolla kuullut poliisiradion välityksellä, mitä oli tapahtunut Salon poliisiaseman päivystäjän virkahuoneessa lähettimen ollessa kytkettynä lähetystä varten. Ottaen kuitenkin huomioon, että A oli saanut radion joululahjaksi ja että se oli ostettu hänen isänsä toimesta normaalista kaupasta eikä laitetta ollut mitenkään rakenneltu erikoisesti poliisiradion kuuntelua varten, ja kun A:n tarkoituksena ei ollut ollut kuunnella, mitä poliisiaseman päivystäjän virkahuoneessa tapahtui, kihlakunnaoikeus on katsonut, että A ei ollut syyllistynyt salakuunteluun rikoslain 24 luvun 3 b §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt syytteen ja menettämisvaatimuksen.

Turun hovioikeuden päätös 23.1.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä oli saattanut asian, on lausunut seuraavaa.

Rikoslain 24 luvun 3 b §:ssä tarkoitetusta salakuuntelusta rankaisemisen edellytyksenä oli, että tekijä luvattomasti suoritti lainkohdassa edellytettyä kuuntelua.

Lokakuun 1 päivänä 1988 voimaan tulleen radiolain 7 §:ssä säädettiin: "Joka vastaanottaa muun kuin hänelle tarkoitetun radiolähetyksen, jota ei ole tarkoitettu yleisesti vastaanotettavaksi, ei saa tallentaa sitä, eikä ilmaista tai käyttää hyväksi sen sisältöä taikka tietoa sen olemassaolosta". Tämän lainkohdan nojalla ei pelkkä poliisiradion kuunteleminen ollut luvatonta.

Syytteessä kerrottu A:n menettely ei radiolain voimaantulon jälkeen enää ollut rikoslain 24 luvun 3 b §:ssä rangaistavaksi säädetty teko. Syyte oli näin ollen hylättävä.

Näillä perusteilla hovioikeus on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Viralliselle syyttäjälle on 23.4.1990 myönnetty valituslupa. Syyttäjä on toistaen syytteensä vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen nuorena henkilönä tehdystä jatketusta salakuuntelusta. Samoin syyttäjä on vaatinut, että rikoksentekovälineenä käytetty moniaaltoradio määrätään menetetyksi valtiolle.

A on antanut häneltä valituksen johdosta pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 30.5.1991

Perustelut

A:n radio on radiolaitteita myyvästä liikkeestä ostettu moniaaltovastaanotin, jolla on voitu kuunnella yleisradiolähetysten lisäksi myös muun muassa poliisin käyttämillä radiokanavilla tapahtuvia lähetyksiä. Vastaanottimeen ei ole tehty teknisiä muutoksia sitä varten, että sillä olisi päästy kuulemaan poliisin käyttämiä radiokanavia. Poliisin radioviestintää ei toisaalta ole pyrittykään millään teknisellä järjestelmällä suojaamaan.

Radiosalaisuus, josta säädetään 1.10.1988 voimaan tulleen radiolain 7 §:ssä, käsittää ainoastaan radiolähetyksen luvattoman tallentamisen sekä sen, ettei lähetyksen sisältöä tai tietoa sen olemassaolosta saa ilmaista taikka käyttää hyväksi. Sitä vastoin ei radiosalaisuus estä kuuntelemasta radiolähetystä, jota ei ole tarkoitettu yleisesti vastaanotettavaksi.

Rikoslain 24 luvun 3 b §:n tarkoituksena on muun muassa turvata viranomaisten toimintaa virkahuoneissa. A:n on ollut mahdollista kuulla vastaanottimellaan, mitä oli tapahtunut Salon poliisiaseman päivystäjän virkahuoneessa, koska poliisiaseman radiolähetintä oli pidetty kytkettynä lähetystä varten. Huomioon ottaen radiolain 7 §:n säännöksen Korkein oikeus katsoo, ettei A menettelyllään edellä selostetuissa olosuhteissa ole syyllistynyt rikoslain 24 luvun 3 b §:n nojalla rangaistavaan salakuunteluun.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Virkaa toimittava nuorempi oikeussihteeri Kontio: Korkein oikeus antanee asiassa seuraavan päätöksen.

Perustelut

Radiolain 7 §:n mukaan kielletään tallentamasta, ilmaisemasta tai hyväksikäyttämästä muulle kuin kuuntelijalle tarkoitettua radiolähetystä. Radiolain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä todettiin 7 §:n osalta muun muassa, ettei rikoslain 24 luvun 3 b §:n salakuuntelusäännöksillä ole voitu riittävästi turvata radioviestinnän salaisuuden loukkaamattomuutta. Sen vuoksi ehdotettiin, että radiolakiin otettaisiin erillinen säännös radiosalaisuudesta (HE n:o 119/1987 vp. s. 12). Eduskunta hyväksyi radiolain 7 §:n hallituksen esittämässä muodossa.

Radiolain säätämisen yhteydessä ei rikoslain 24 luvun 3 b §:n 1 momenttia ole muutettu eikä radiolain esitöissäkään edellä selostettua hallituksen esityksessä olevaa mainintaa lukuunottamatta ole käsitelty radiolain 7 §:n suhdetta rikoslain 24 luvun 3 b §:n 1 momenttiin. Viimeksi mainitun lainkohdan tarkoitus on osaltaan julkisen kotirauhan suojasäännöksenä turvata viranomaisten toimintaa virkahuoneissa. Sen vuoksi radiolain 7 §:n säännös ei ole esteenä sille, että A:n syytteessä kerrottu menettely on voinut täyttää salakuuntelun tunnusmerkistön.

A on syytteessä kerrotulla tavalla kuunnellut, mitä poliisiaseman päivystäjän virkahuoneessa on tapahtunut. Salakuuntelun tunnusmerkistö ei edellytä, että teknisellä laitteella luvattomasti kuunteleva henkilö kuulee jotakin. A on siten menettelyllään syyllistynyt joulun 1986 ja 7.5.1988 välisenä aikana jatkettuun salakuunteluun.

Lainkohdat

Rikoslaki 24 luku 3 b § 1 momentti, 3 luku 2 § ja 7 luku 2 §

Päätöslauselma

A tuomitaan nuorena henkilönä jatketusta salakuuntelusta kymmeneen 22 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 220 markkaa. A:lta takavarikoitu International -merkkinen moniaaltoradio tuomitaan rikoksentekovälineenä valtiolle menetetyksi.

Oikeusneuvos Lindholm: Hyväksyn mietinnön.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Riihelä, Lindholm (eri mieltä), Taipale ja Suhonen

---

[SV]

Den åtalade hade med sin radiomottagare avlyssnat vad som tilldragit sig i jourhavandens tjänsterum på en polisstation medan stationens sändare var påkopplad för sändning. Mottagaren hade inte tekniskt ändrats i avsikt att den skulle lämpa sig för avlyssning av polisens radiokanaler. Med beaktande även av att den i 7 § radiolagen reglerade radiosekretessen inte innebar ett hinder för att avlyssna en radiosändning som inte var avsedd för allmänt mottagande ansågs den åtalade genom sitt förfarande inte ha gjort sig skyldig till olovlig avlyssning enligt 24 kap. 3 b § strafflagen.

Jfr KKO:1982-

Omröstn.

II-76

SL 24 kap 3 b §

RadioL 7 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret