Supreme Court allows owners to recover court costs from a subdivision union regarding shared water boundaries.

Talon alueelle isojaossa jäänyt järvi oli kokonaan talolle kuuluva niin sanottu umpinainen vesialue. Sitä vastoin järvestä lähtevä puro, jonka kautta kala ei sanottavassa määrässä kulkenut, oli vain osittain jäänyt talon alueelle. Siltä osin puro oli tullut kuulumaan tiluksena taloon.

L sisältävä määräyksiä välirajasta vedessä 9 § 2 mom

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Toimitus

Savukosken kunnan Tenniön kylässä olevan Hannulan tilan RN:o 20:4 omistajien A:n, B:n, C:n ja D:n hakemuksesta maanmittaushallitus on 9.7.1986 määrännyt suoritettavaksi jakolain 231 a §:ssä, sellaisena kuin se oli jakolain muuttamisesta 29.6.1984 annetussa laissa (509/84), tarkoitetun jaon täydentämistoimituksen sen ratkaisemiseksi, kuuluiko Hirvasjärvi ja siitä lähtevä Hirvasoja Hannulan tilalle RN:o 20:4 vai Tenniön jakokunnalle.

Toimituksessa on todettu, että Savukosken kunnan Tenniön jakokunnassa suoritetussa, 14.2.1927 maarekisteriin merkityssä isojakotoimituksessa nro 4136/4523 vesialueita ei ollut käsitelty, mutta Hirvasjärvi ja Hirvasoja oli merkitty karttaan ja karttaselitykseen. Savukosken kunnassa suoritetussa, 11.1.1938 laillistuneessa vesipiirirajankäyntitoimituksessa nro 29215 Tenniön jakokuntaan oli katsottu kuuluvan pienet lammet ja purot sekä Hirvasjärvi kokonaan.

Toimitusmiehet ovat 20.8.1987 päätöksessään todenneet, että Hirvasjärvi kokonaan ja siitä lähtevä Hirvasoja osittain sijaitsivat Hannulan tilan RN:o 20:4 alueella. Järvestä lähtevä Hirvasoja oli keskimäärin 1-2 metriä leveä. Parin sadan metrin matkalla oja kulki maan alla. Ojan pudotuskorkeus oli noin 20 metriä ja koskipaikoissa oja oli matala. Toimitusmiesten käsityksen mukaan kala ei voinut tavallisissa olosuhteissa sanottavasti kulkea ojassa. Isojaossa ei Hirvasjärveä eikä Hirvasojaa ollut käsitelty. Vesipiirirajankäyntitoimituksen lausuma tarkoitti, että Hirvasjärvi ja Hirvasoja kuuluivat Tenniön jakokunnan alueeseen, mutta vesialueiden omistusoikeutta toimituksessa ei ollut käsitelty eikä ratkaistu. Toimitusmiehet ovat välirajasta vedessä annetun lain 9 §:n 2 momentin nojalla katsoneet, että Hirvasjärvi ja Hirvasoja Hannulan tilan RN:o 20:4 alueella kuuluvat tälle tilalle. Muut vaatimukset on hylätty jakolain vastaisina.

Vaatimukset maaoikeudessa

Tenniön jakokunta on hakenut muutosta toimitukseen ja vaatinut, että toimitusmiesten päätös kumotaan ja vesialueiden todetaan kuuluvan jakokunnan yhteisiin alueisiin. Lisäksi jakokunta on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen. Jakokunta on katsonut, että isojaon toimittamisen aikaan kala oli kulkenut Hirvasojaa pitkin. Näin oli nykyisinkin. Koska Hirvasjärvi ja Hirvasoja oli isojaossa jätetty jakamatta, ne olivat jääneet yhteisiksi.

Jakokunta on antanut oikeudelle Lapin läänin maatalouskeskus r.y:n lausunnon, jonka mukaan kala voi nousta Hirvasojan alapuolisesta vesistöstä ojaa myöten Hirvasjärveen vähävetisintä aikaa lukuunottamatta. Tulvavesi nousi ojaa ympäröivään maastoon mahdollistaen kevätkutuisten kalalajien nousun kudulle Hirvasojaan. Lisäksi jakokunta on antanut Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen lausunnon, jonka mukaan suoritetun sähkökoekalastuksen ja muun käytettävissä olevan selvityksen perusteella ei ollut voitu osoittaa, etteikö kalan kulku olisi ollut luonnontilan aikana ja olisi nykyisinkin mahdollista ainakin keski- ja ylivirtaamakausina.

A:n, B:n, C:n ja D:n vastaus

A, B, C ja D ovat toistaneet aikaisemmin lausumansa ja vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. He ovat antaneet oikeudelle Lapin Vesitutkimus Oy:n lausunnon, jonka mukaan sähkökoekalastus oli osoittanut, että virtaaville vesistöille tyypillinen paikalliskalakanta puuttui kaikilta koealoilta, joten Hirvasoja ei ilmeisesti tarjonnut kulkumahdollisuutta näitä kalalajeja sisältävistä alapuolisista vesistöistä ylävirtaan. Ojassa olevassa piilo-ojaosuudessa kalan kulku ei normaalisti ollut mahdollista.

Maaoikeus on suorittanut paikalla katselmuksen.

Pohjois-Suomen maaoikeuden päätös 21.9.1989

Maaoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että Hirvasjärveä olisi jaossa tai muutoin pidetty jakokunnalle kuuluvana. Näillä ja muutoin toimitusmiesten ilmoittamilla perusteilla maaoikeus on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa toimitusta. Tenniön jakokunta on velvoitettu suorittamaan korvaukseksi maaoikeudessa olleista kuluista A:lle, B:lle, C:lle ja D:lle 21.914,30 markkaa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A ja hänen myötäpuolensa sekä Tenniön jakokunta ovat erikseen hakeneet muutosta maaoikeuden päätökseen. Valituksessaan jakokunta on vaatinut, että maaoikeuden päätös kumotaan ja että vesialueiden todetaan kuuluvan jakokunnan yhteisiin alueisiin. Lisäksi jakokunta on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen. A, B, C ja D ovat valituksessaan vaatineet, että jakokunta velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa maaoikeudessa siellä vaadittuine 16 prosentin korkoineen päätöspäivästä lukien. Lisäksi he ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa korkoineen.

VÄLITOIMET

Valituksen johdosta antamassaan selityksessä A, B, C ja D ovat toistaneet maaoikeudessa esittämänsä. Toimitusinsinööri on antanut lausunnon.

Korkein oikeus on 17.10.1990 pyytänyt Lapin läänin maanmittauskonttoria selvittämään, millä edellä mainitussa isojakotoimituksessa muodostetusta Hannulan talosta Nro 20 sittemmin muodostetuilla tiloilla on osuus yhteisiin vesialueisiin. Muiden tällaisten tilojen kuin Hannulan tilan RN:o 20:4 omistajille varattiin tilaisuus tulla kuulluksi jakokunnan valituksen johdosta.

Lapin läänin maanmittauskonttori totesi vastauksessaan, että Hannulan tilan RN:o 20:4 lisäksi vain tilojen RN:o 1 ja RN:o 20:3 yhdistetyssä lohkomisessa muodostetulla Autereen tilalla RN:o 44 oli osuus yhteisiin alueisiin.

Autereen tilan RN:o 44 omistajat A ja B uudistivat asiassa aikaisemmin lausumansa.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.5.1991

Perustelut

Tuomiolauselma

Pääasian ratkaisun lopputuloksen osalta maaoikeuden päätöstä ei muuteta. Muilta osin päätöstä muutetaan siten, että Tenniön jakokunta velvoitetaan suorittamaan A:lle, B:lle, C:lle ja D:lle yhteisesti heille maaoikeudessa maksettavaksi tuomitulle oikeudenkäyntikulukorvaukselle 16 prosentin korko maaoikeuden päätöksen julistamispäivästä 21.9.1989.

Tenniön jakokunta velvoitetaan korvaamaan A:n, B:, C:n ja D:n yhteiset oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 1.500 markalla 16 prosentin korkoineen tämän päätöksen antopäivästä.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Mörä, Nybergh, Huopaniemi ja Wirilander

---

[SV]

En sjö som vid storskiftet hade kommit att ligga inom ett hemmans mark utgjorde i sin helhet ett s.k. slutet vatten som hörde till hemmanet. Däremot hade en bäck, som rann ut från sjön och i vilken fisk ej i nämnvärd mån kunde upp- och nedgå, endast delvis blivit på hemmanets område. Till denna del hade bäcken kommit att höra till hemmanet som en av dess ägor.

L innefattande bestämning om råskilnad i vatten 9 § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret