Supreme Court allows full horse owner damages claim against stable keeper despite lack of insurance.

Hevostalliin korvausta vastaan sijoitettu hevonen oli tallilla vahingoittunut niin, että se piti lopettaa. Tallinpitäjä ei ollut näyttänyt, että vahinko olisi johtunut olosuhteista, joita hän ei olisi voinut välttää ja joiden seurauksia hän ei olisi voinut estää. Tallinpitäjälle oli siten syntynyt vastuu hevosen kuolemasta johtuneesta vahingosta hevosen omistajalle. Kun hevosen vakuuttamisesta ei ollut sovittu eikä esitetty selvitystä alan vakuuttamismahdollisuudesta ja -käytännöstä, tallinpitäjä velvoitettiin korvaamaan hevosen omistajalle täysi vahinko.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Turun raastuvanoikeudessa

Sen vuoksi A on vaatinut, että B velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvaukseksi 93.606 markkaa haasteen tiedoksiantopäivästä laskettavine 16 prosentin korkoineen ja korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen.

Vastaus

B on kiistänyt kanteen ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen. Hevosen vahingoittuminen ei ollut johtunut hänen tai sitä ohjastaneen henkilön tuottamuksesta. Hevostalli ei vastannut pillastuneen hevosen itselleen aiheuttamista vahingoista, vaan hevosen omistajan oli itse vakuutettava hevosensa tällaisten vahinkojen varalta. Hevostallille ei edes myönnetty vastuuvakuutusta hevosen vahingoittumisen varalta.

Raastuvanoikeuden päätös 24.11.1988

B, joka A:n kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla maksua vastaan oli ottanut kanteessa tarkoitetun hevosen hoidettavakseen ja valmennettavakseen, ei ollut voinut näyttää, että hevosen vahingoittuminen ja siitä johtunut lopettaminen olisi täysin johtunut olosuhteista, joita hän ei ollut voinut välttää ja joiden seurauksia hän ei ollut voinut ehkäistä. Tämän vuoksi hän oli vastuussa A:lle aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Koska kuitenkaan A:n ei ollut näytetty ottaneen hevoselle asianmukaista vakuutusta tahi ilmoittaneen vakuutuksen puuttumisesta B:lle, raastuvanoikeus on harkinnut kohtuulliseksi alentaa B:n suoritettavan korvauksen puoleen vahingon määrästä. A ei ollut näyttänyt hevosen arvoa 50.000 markkaa suuremmaksi.

Raastuvanoikeus on sen vuoksi, hyläten kanteen muutoin, velvoittanut B:n suorittamaan A:lle, kun lihoista saadut 6.394 markkaa otettiin huomioon, 18.606 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 18.4.1988 lukien ja oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 6.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 24.11.1988 alkaen.

Turun hovioikeuden tuomio 20.4.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet asian, ei ole muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 16.8.1990. Kysymys valitusluvan myöntämisestä B:lle on siirretty ratkaistavaksi A:n valituksen käsittelyn yhteydessä.

A on valituksessaan vaatinut, että B velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena 43.606 markkaa raastuvanoikeuden päätöksessä mainittuine korkoineen.

B on puolestaan vaatinut, että A:n kanne hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa laillisine korkoineen.

B ja A ovat antaneet pyydetyt vastaukset. A on vaatinut korvausta vastauskuluistaan.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.5.1991

Päätös B:n valituslupahakemukseen

B:lle myönnetään valituslupa.

Pääasiaratkaisun perustelut

Raastuvanoikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla B:lle on syntynyt korvausvastuu A:n ravihevoseksi koulutettavan lämminverihevosen vahingoittumisesta ja lopettamisesta. A ja B eivät ole hevosen hoito- ja valmennussopimuksen tehdessään sopineet hevosen vakuuttamisesta vahingon varalta. Jutussa ei myöskään ole selvitystä alan vakuuttamismahdollisuuksista ja -käytännöstä. Näin ollen ei se seikka, että A:n hevosta ei ollut vakuutettu, vapauta B:tä hänelle syntyneestä korvausvastuusta tai oikeuta hänen vastuunsa sovittelemiseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että B: A:lle maksettava vahingonkorvaus korotetaan 43.606 markaksi alempien oikeuksien määräämine korkoineen. Raastuvanoikeudessa olleiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevalta osalta hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

B velvoitetaan korvaamaan A:n vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa 1.500 markalla.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Nikkarinen, Roos, Tulenheimo-Takki ja Krook

---

[SV]

En häst, som mot ersättning hade placerats i ett stall, hade i stallet skadats så att den måste avlivas. Stallets ägare hade inte visat att skadan hade berott på omständigheter som han inte hade kunnat undgå och vars följder han inte hade kunnat hindra. Stallets ägare var därför gentemot hästägaren ansvarig för den skada som hade uppkommit till följd av hästens död. Eftersom ingenting hade avtalats om försäkring av hästen och utredning saknades om branschens försäkringsmöjligheter och försäkringspraxis ålades stallägaren att till fullo ersätta hästägarens skada.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret