Supreme Court remands paternity case for additional investigation after finding lower court failed to question alleged fathers.

Mies oli tunnustanut maanneensa lapsen äidin lapsen siittämisaikana ja ilmoittanut lastenvalvojalle, että lapsen äiti oli kertonut seurustelleensa raskauden alkamisaikaan myös kahden muun nimetyn miehen kanssa. Lapsen äiti oli kihlakunnanoikeudessa myöntänyt olleensa asianosaisten seurustelun aikana, mutta ennen siittämisaikaa, toisen nimetyn miehen kanssa sukupuoliyhteydessä.

Asiassa suoritettujen veritutkimuksen, HLA-tyypityksen ja antropologisen tutkimuksen yhdistetty isyysindeksi oli ollut 4,74 ja siitä johdettu todistusvoima 82,6 prosenttia. Näissä olosuhteissa kihlakunnanoikeuden ei olisi tullut vahvistaa isyyttä velvoittamatta lastenvalvojaa täydentämään isyyden selvittämisestä laadittua pöytäkirjaa nimettyjen henkilöiden osalta ja hankkimatta muuta tarpeellista selvitystä, minkä vuoksi juttu palautettiin kihlakunnanoikeuteen.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kuhmon kihlakunnanoikeuden päätös 28.12.1989

Kihlakunnanoikeus on A:n B:tä vastaan ajamasta kanteesta katsonut selvitetyksi, että B oli 6.8.1986 syntyneen A:n siittämisaikaan 25.10.-24.12.1985 maannut tämän äidin C:n. Asiassa suoritettujen HLA-kudostyyppimäärityksen ja laajemman veritutkimuksen yhdistämisen tulos puhui B:n isyyden puolesta verrattuna suomalaiseen keskivertomieheen suhteessa 16,91:1 eli prosenttimuodossa ilmaistuna 94,4 prosentin suhteessa 5,6 prosenttiin, jolloin kyseinen äiti-lapsi-yhdistelmä oli sellainen, että 5,9 prosenttia vääristä miehistä ei tullut näillä tutkimuksilla poissuljetuksi. Kun myös oikeusantropologinen tutkimus, siittämisajankohtalausunto ja lapsen äidin isyyslain 10 §:n tarkoittama lausuma siitä, ettei hän ajalla 25.10.24.12.1985 ollut ollut sukupuoliyhteydessä muiden miesten kuin B:n kanssa, sekä asianosaisten muut lausumat otettiin huomioon, kihlakunnanoikeus on katsonut riittävästi todistetuksi, että B oli A:n isä.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on isyyslain ja lapsen elatuksesta annetun lain 1 §:n ja 10 §:n 1 momentin nojalla vahvistanut, että B oli A:n isä, sekä velvoittanut B:n suorittamaan elatusavuksi A:lle 600 markkaa kanteen vireillepanosta 25.5.1989 lukien kuukausittain etukäteen, kunnes A täytti 18 vuotta tai sitä ennen kykeni itsensä elättämään.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 3.4.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli valittamalla saattanut jutun, on jättänyt sen kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 9.7.1990.

B on vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään.

C ja asianomainen lastenvalvoja ovat antaneet pyydetyt vastaukset.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 3.5.1991

Perustelut

Asiassa suoritettujen veritutkimuksen, HLA-tyypityksen ja antropologisen tutkimuksen yhdistämisestä on saatu tulokseksi indeksi 4,74, jota vastaa yhdistetty todistusvoima 82,6 prosenttia B:n isyyden puolesta.

B on lastenvalvojalle ilmoittanut, että C oli kertonut seurustelleensa raskauden alkamisaikoihin myös kahden muun B:n nimeämän miehen kanssa. C on lastenvalvojalle kertonut, ettei hän ollut ollut muiden miesten kuin B:n kanssa sukupuoliyhteydessä lapsen siittämisen aikoihin. Isyyden selvittämisestä laaditussa pöytäkirjassa ei ole merkintää, oliko B:n nimeämiä miehiä kuultu. Kihlakunnanoikeudessa C on tunnustanut olleensa kesällä 1985 sukupuoliyhteydessä toisen nimetyn miehen kanssa aikana, jolloin B ja C olivat seurustelleet keskenään.

Tämän vuoksi ja kun tuomioistuimen on omasta aloitteestaan määrättävä hankittavaksi kaikki se selvitys, mikä asian ratkaisemisen kannalta on tarpeellista, kihlakunnanoikeuden ei olisi tullut ratkaista juttua velvoittamatta lastenvalvojaa täydentämään isyyden selvittämisestä laadittua pöytäkirjaa B:n nimeämien henkilöiden osalta sekä hankkimatta muuta tarpeellista selvitystä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan ja juttu palautetaan kihlakunnanoikeuteen, jonka tulee ilmoituksetta ottaa juttu käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, menetellä siinä laillisesti.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Jalanko, Nikkarinen, Tulenheimo-Takki ja Krook

---

[SV]

En man hade erkänt att han hade haft samlag med modern vid den tid då barnet hade kunnat avlas och uppgett för barnatillsyningsmannen att modern hade berättat att hon vid tiden för havandeskapets början hade sällskapat även med två andra namngivna män. Modern hade i häradsrätten medgett, att hon under den tid parterna hade sällskapat med varandra, men innan barnet kunnat avlas, hade haft samlag med den ena av de namngivna männen.

Den utvidgade blodgruppsundersökning, HLA-typning och rättsantropologiska undersökning som verkställts i ärendet hade gett ett kombinerat faderskapsindex på 4,74 och den därav härledda beviskraften hade varit 82,6 procent. Under dessa förhållanden hade häradsrätten inte bort fastställa faderskapet utan att ålägga barnatillsyningsmannen att komplettera protokollet över faderskapsutredningen för de namngivna personernas del och utan att anskaffa annan nödvändig utredning. Ärendet återförvisades till häradsrätten.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret