Supreme Court dismisses threat fine against non-custodial parent for violating visitation order terms.
Legislator-Zusammenfassung
KI-generiertThe Supreme Court of Finland dismissed the applicant's request to impose a threat fine on the non-custodial parent for failing to adhere to visitation schedule terms. While the custodial parent argued that the law required compliance with visitation conditions, the court found no statutory basis for penalizing the non-custodial parent for such procedural breaches. Consequently, the lower courts' decisions to leave the application unexamined were overturned, and the request was rejected with costs awarded to the non-custodial parent.
Legislator-Regeste
KI-generiertAct on Enforcement of Decisions on Guardianship and Visitation Rights; Act on Enforcement of Decisions on Guardianship and Visitation Rights: A threat fine may be imposed on the custodial parent for non-compliance, but no coercive measures exist to compel the non-custodial parent to follow visitation schedule terms.
Schlagwörter
KI-generiertZitierte Gesetzesbestimmungen
KI-generiertVerwandte Entscheide
KI-generiertVolltext
Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain mukaan ei voitu asettaa uhkasakkoa sen vanhemman, jonka luona lapsi ei asunut, velvoittamiseksi noudattamaan tapaamis- ja luonapitooikeutta koskevaan päätökseen sisältyviä määräyksiä tapaamisen ja luonapidon ehdoista.
ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY
Hakemus Helsingin maistraatille
A on kertonut, että Helsingin raastuvanoikeus oli päätöksellään 24.4.1989 määrännyt hänen ja B:n yhteisten lasten, vuonna 1981 syntyneen C:n ja vuonna 1983 syntyneen D:n sekä B:n tapaamisoikeuden toteuttamisesta siten, että B tapaa ja pitää lapsia luonaan muun muassa seuraavasti:
- Jokaisen kuukauden toisena viikonloppuna B:n asuinpaikkakunnalla siten, että lapset noudetaan kotoaan perjantaiiltapäivänä kello 17 jälkeen ja palautetaan kotiinsa sunnuntai-iltana ennen kello 20. Lisäksi B:llä on oikeus tavata lapsia kunkin kuukauden neljäntenä viikonloppuna lasten asuinpaikkakunnalla perjantain kello 18 ja sunnuntain kello 18 välisenä aikana.
- Kesällä yhtäjaksoisesti kolmen viikon ajan koulujen kesäloman aikana B:n asuinpaikkakunnalla siten, että ajanjakso alkaa tapaamisviikonlopusta tai päättyy sellaiseen.
- Mikäli tapaamisviikonloppu sattuu A:n vuosiloman ajaksi, siirretään tapaamisviikonloppu kyseisen kuukauden ensimmäiseen tai kolmanteen viikonloppuun. B:n on ilmoitettava A:lle luonapito-oikeuden käyttämisestä vähintään kuukautta ennen luonapito-oikeuden alkua.
B oli toistuvasti jättänyt noudattamatta raastuvanoikeuden päätöstä tapaamisoikeudesta. Hän oli noutanut lapset perjantaina 2.6.1989 kello 13, vaikka hänellä olisi ollut siihen oikeus vasta päätöksessä mainittuna aikana. Lasten palauttaminen kesälomalta oli sovittu tapahtuvaksi 25.6.1989, mutta B oli palauttanut lapset vasta seuranneena päivänä. B oli ilmoittanut tulevansa noutamaan lapset A:n kesäloman aikana 14.7.1989, mutta hän ei kuitenkaan ollut tullut. B ei myöskään ollut noudattanut kuukauden ilmoitusaikaa. B oli ilmoittanut tapaamisoikeuden käyttämisestä 8.8.1989 päivätyllä ja 11.8.1989 A:lle tulleella kirjeellä. B oli ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä huolimatta hakenut lapset 21.7.1989 ja haetuttanut lapset 8.8.1989 ilmoittamatta asiasta etukäteen.
Edellä olevan vuoksi A on vaatinut, että B:lle asetettaisiin 10.000 markan uhkasakko raastuvanoikeuden päätöksen noudattamiseksi.
Maistraatin päätös 4.10.1989
Lapsen tapaamis- ja luonapito-oikeudesta annettu päätös voidaan panna täytäntöön ainoastaan huollosta erotetun asianosaisen hakemuksesta siinä tapauksessa, ettei se vanhemmista, jonka luona lapset asuvat, ole päätöstä noudattanut. Tämän vuoksi maistraatti on lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun päätöksen täytäntöönpanosta annettujen lain ja asetuksen nojalla jättänyt A:n hakemuksen tutkimatta.
Helsingin hovioikeuden päätös 13.3.1990
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut asian, ei ole muuttanut maistraatin päätöstä.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle on 19.6.1990 myönnetty valituslupa. A on toistanut asiassa esittämänsä vaatimuksen. Toissijaisesti A on vaatinut, että asia palautetaan maistraatin tutkittavaksi.
B on antanut pyydetyn vastauksen. Hän on vaatinut valituksen hylkäämistä ja 3.000 markan korvausta kuluistaan.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 18.3.1991
A:lla on hakemuksessa selostettujen lasten huoltajana oikeus käyttää asiassa puhevaltaa. Näin ollen alempien asteiden ei olisi tullut jättää A:n hakemusta tutkimatta. Asian selvitettyyn tilaan nähden Korkein oikeus on ottanut asian välittömästi ratkaistavakseen.
Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain mukaan ulosotonhaltija voi päättäessään lapsen tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta asettaa uhkasakon sille, jonka luona lapset asuvat, jos tämä ei ole noudattanut päätöstä.
Sitä vastoin laissa ei ole säännöksiä pakkokeinoista sen vanhemman, jonka luona lapsi ei asu, velvoittamiseksi noudattamaan lapsen tapaamis- ja luonapito-oikeutta koskevaan päätökseen sisältyviä määräyksiä tapaamisen ja luonapidon ehdoista.
Päätöslauselma
Maistraatin ja hovioikeuden päätökset, joilla A:n hakemus on jätetty tutkimatta, poistetaan. A:n hakemus hylätään. A velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi hänellä vastauksen antamisesta olleista kuluista 2.000 markkaa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Nikkarinen, Roos, Tulenheimo-Takki ja Krook
---
[SV]
Enligt lagen om verkställighet av beslut som gäller vårdnad om barn och umgängesrätt kunde vite inte utsättas för att få den av föräldrarna hos vilken barnet inte bodde att rätta sig efter de bestämmelser som enligt utslaget om vårdnaden och umgängesrätten skulle iakttas då han träffade barnet och hade det hos sig.
Hela rättsfallet är i FKKO-registret