Supreme Court rules that termination pay accrues monthly and interest runs from demand date if no prior claim existed.

Työsopimuksen laittomaan purkamiseen perustuva kahden kuukauden irtisanomisajan palkka erääntyi maksettavaksi, kun palkanmaksukausi oli ollut yksi kuukausi, ensimmäisen kuukauden palkka yhden kuukauden ja toisen kuukauden palkka kahden kuukauden kuluttua työsuhteen päättymisestä.

Koska työntekijä ei ollut vaatinut työnantajaltaan työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetussa laissa tarkoitettua korvausta perusteettomasta irtisanomisesta ennen kanteen vireillepanoa, mainitulle korvaukselle oli maksettava viivästyskorkoa haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

TSL 45 §

KorkoL 9 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Piikkiön kihlakunnanoikeudessa

Yhtiön vastaus

Kihlakunnanoikeuden päätös 6.6.1989

Kihlakunnanoikeus on todennut todistajana kuullun konttoristi X:n kertoneen kuulleensa A:n ja B:n välisen keskustelun 17.1.1988 yhtiön toimistossa, jonka aikana A oli ilmoittanut B:lle, että hän lopetti työskentelyn yrityksen palveluksessa ja meni muihin töihin. Edelleen todistaja oli kertonut, että hän tiesi A:n tulleen myöhemmin takaisin töihin, mutta ei tiennyt niistä ehdoista, joilla A oli otettu töihin. Jutun muut todistajat olivat kertoneet tapahtumista Asunto Oy Petäsviidan työmaalla. Todistajien kertomukset olivat osittain ristiriitaisia, eikä niistä voitu tehdä sitä johtopäätöstä, että A:n työ olisi ollut poikkeuksellisen ammattitaidotonta.

Kihlakunnanoikeus on katsonut todistaja X:n kertomus huomioon ottaen selvitetyksi, että A oli 17.1.1988 irtisanoutunut yhtiön palveluksesta. Pian tämän jälkeen A oli palannut yhtiön palvelukseen. Sen sijaan kihlakunnanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että yhtiö olisi ottaessaan A:n uudelleen töihin tehnyt hänen kanssaan määräaikaisen työsopimuksen ja että yhtiöllä olisi ollut oikeus purkaa A:n työsopimus 24.3.1988. Yhtiö ei ollut myöskään kyennyt näyttämään, että sillä olisi ollut erityisen painava syy A:n työsopimuksen irtisanomiseen.

Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus on katsonut, että A oli ollut toistaiseksi voimassa olleessa työsopimussuhteessa yhtiöön ja että irtisanominen oli tapahtunut ilman laillista perustetta. Vahingonkorvauksen määrää arvioidessaan kihlakunnanoikeus on ottanut huomioon, että A oli irtisanomisen jälkeen ollut työttömänä noin kolme kuukautta ja että yhtiö oli myöntänyt A:n ilmoittaman tuntiansion oikeaksi.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on velvoittanut Vesijohtoliike C Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkana kahden kuukauden palkkaa vastaavat 13.760 markkaa ja sitä vastaavana lomakorvauksena neljältä lomapäivältä 1.240 markkaa eli yhteensä 15.000 markkaa. Työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain tarkoittamana korvauksena kihlakunnanoikeus on velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle kolmen kuukauden palkkaa vastaavat 20.640 markkaa ja odotusajan palkkana 1.920 markkaa, irtisanomisajan palkan sitä vastaavine lomakorvauksineen sekä työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain tarkoittaman korvauksen yhteensä 35.641 markkaa 16 prosentin korkoineen 25.3.1988 lukien ja odotusajan palkan 1.920 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.12.1988 lukien. Yhtiö on vielä velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 12.500 markalla 16 prosentin korkoineen 6.6.1989 lukien.

Turun hovioikeuden tuomio 20.10.1989

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhtiö oli valittamalla saattanut asian, on jättänyt sen kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan sekä velvoittanut yhtiön korvaamaan A:n vastauskulut hovioikeudessa 1.200 markalla.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Yhtiölle on myönnetty valituslupa 25.1.1990. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut vastauskulujensa korvaamista.

Yhtiö on vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja yhtiö vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta sekä että A velvoitetaan korvaamaan yhtiöllä asiassa olleet oikeudenkäyntikulut.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 6.2.1991

Perustelut

Vesijohtoliike C Oy on 24.3.1988 purkanut A:n toistaiseksi voimassa olleen työsopimuksen ilman työsopimuslaissa säädettyä purkamisperustetta. Työsopimuksen irtisanomiseen oikeuttavaa perustetta ei myöskään ole ollut. A on työsuhteen päättymisen jälkeen ollut työtön noin kolmen kuukauden ajan. Ei ole väitettykään, että A:lle on työsuorituksen puuttumisen vuoksi syntynyt säästöjä tai että hän on tuona aikana ansainnut tuloja muualla tai tahallaan jättänyt sellaisia ansaitsematta. A:lla on siten työsopimuslain 45 §:n, verrattuna 27 §:n 1 ja 3 momenttiin, sekä työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 19 §:n 1 momentin nojalla oikeus vaatimiinsa irtisanomisajan palkkaan lomakorvauksineen ja korvaukseen perusteettomasta irtisanomisesta.

Työntekijän oikeus irtisanomisajan palkkaan, kun hänen työsuhteensa on laillisetta syyttä purettu, on edellä mainitulla tavalla työsopimuslain 45 §:n viittaussäännöksellä sidottu edellytyksiin, joiden olemassaolo voidaan todeta vasta työsuhteessa noudatetun palkanmaksukauden päättyessä. A:n palkanmaksukausi on ollut yksi kuukausi ja hänen irtisanomisaikansa kaksi kuukautta. A:n irtisanomisajan kaksi yhden kuukauden palkkasaatavaa ovat näin ollen erääntyneet, toinen kuukauden ja toinen kahden kuukauden kuluttua hänen työsuhteensa päättymisestä. Näille palkkasaataville on siten suoritettava korkoa 24.4. ja 24.5.1988 lukien.

A:n irtisanomisajan palkkoja vastaava lomakorvaussaatava on puolestaan vuosilomalain 10 §:n 1 momentin perusteiden mukaan erääntynyt irtisanomisajan päättyessä, joten sille on suoritettava korkoa 24.5.1988 lukien.

A ei ole vaatinut yhtiöltä korvausta työsopimuksen laittomasta purkamisesta ennen haasteen tiedoksiantoa. Korko tälle vaadittaessa erääntyvälle korvaussaatavalle on siten korkolain 9 §:n mukaan maksettava haasteen tiedoksiannosta 23.12.1988 lukien.

Edellä olevan mukaisesti mikään A:n työsuhteesta johtuvista saatavista ei ole ollut viivästynyt työsuhteen päättyessä 24.3.1988. Sen vuoksi A:lla ei ole oikeutta odotusajan palkkaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:n vaatimus saada odotusajan palkka hylätään ja yhtiö vapautetaan sitä koskevasta maksuvelvollisuudesta.

Yhtiön A:lle muille työsuhteesta johtuville saataville maksettavaksi tuomittu 16 prosentin korko lasketaan - kahdelle 6.880 markan yhden kuukauden irtisanomisajan palkalle, toiselle 24.4.1988 ja toiselle 24.5.1988 lukien, - 1.240 markan lomakorvaukselle 24.5.1988 lukien ja - 20.640 markan korvaukselle perusteettomasta irtisanomisesta 23.12.1988 lukien.

Oikeudenkäyntikulujen korvausten osalta hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Jutun näin päättyessä asianosaisille ei ole tuleva korvausta oikeudenkäyntikuluistaan Korkeimmassa oikeudessa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Riihelä, Roos, Paasikoski ja Krook

---

[SV]

Då lönebetalningsperioden hade varit en månad och lön på grund av olaglig hävning av arbetsavtalet skulle betalas för en uppsägningstid av två månader, förföll lönen för den första månaden en månad och lönen för den andra månaden två månader efter arbetsförhållandets upphörande.

Eftersom arbetstagaren inte före målets anhängiggörande hade krävt ersättning av arbetsgivaren enligt lagen om förfarandet vid uppsägning av arbetsavtal skulle dröjsmålsräntan på ersättningen betalas från den dag då stämningen delgavs.

L om arbetsavtal 45 §

RänteL 9 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret